Istun hiljaisella asemalaiturilla maassa, sillä penkkejä ei ole. Luulisi valtakunnan seitsemänneksi suurimmassa kaupungissa olevan edes varaa istumapaikkoihin. Vieno tuuli hulmuttaa hiuksiani kun vilkaisen kelloa. Junan tuloon on vielä vartti. Nousen seisomaan vähän jaloitellakseni. Raskaan työpäivän jälkeen jäseniäni kolottaa, mutta vitutus käyrä on jo laskussa. Asemarakennuksesta saapuu joukko nuorisoa äänekkäästi puhuen. Yksi tytöistä vilkaisee minua ja alkaa nauramaan. Hän sanoo jotain muille osoittaen samalla minua ja pian koko joukko nauraa. Nuoriso kävelee ohitseni nauruaan pidätellen, joten vilkutan heille hymyillen. Muutama nuori pärskähtää äänekkääseen nauruun kun he katoavat nurkan taakse. Saattaisin olla hämmästynyt heidän käytöksestään, jos muiden ihmisten mielipiteet kiinnostaisivat minua edes vähän. Aseman kovaäänisistä särähtää kuulutus. Junani on viisi minuuttia myöhässä. Huokaisen syvään ja istun jälleen maahan istumaan.

Nousen ylös kun näen junan lähestyvän. Laituri on täyttynyt ihmisistä, joten oletan että moni ihminen haluaa pois Jyväskylästä. Ymmärrän kyllä. Juna pysähtyy ja kohdallani on vaunu numero yksi. Oma paikkani on neljännessä vaunussa, joten ei muuta kuin kävelemään. Vastaani kävelee lomille päässyt alokas ja hymähdän huvittuneena kun huomaan hänen kävelevän kuin hän marssii muodossa. Kaivan muodon vuoksi maskin naamalleni, vaikka monella junasta poistuvallakaan sitä ei näytä naamallaan olevan. Vaunusta neljä poistuu juuri erityisen kaunis nainen. Hymyilen hänelle ja samassa tajuan, että eihän hän näe hymyäni maskin takaa. Nousen junaan ja löydän oman paikkani. Tuoliin on kiinnitetty tarra jossa lukee: Ei käytössä. Hetken tilanteesta hämmästyneenä istun viereiselle penkille.
Katson ikkunasta kuinka maisema vaihtuu järvestä metsään ja pian taas järveen. Niiden ja muutaman pienen kylän lisäksi ainoa nähtävä asia onkin ollut nainen joka jäi automaattia oven väliin. Naurahdin sisäisesti kyseiselle tapahtumalla. Säpsähdin hiukan kun ajoimme tunneliin. Niitä ei ole niillä rataosuuksilla joissa yleensä kuljen. Onneksi vaunussani ei ole kova äänistä väkeä, lähinnä nukkuvia ihmisiä tai yksin puhelintaan räpläävää väkeä. Konduktööri ei ole vielä käynyt kääntymässä, vaikka olemmekin jo pian Hankasalmella. Vessan ravaa jatkuvasti väkeä joista kukaan ei tajua sen olevan varattu vaikka ovi ei aukea. Kukaan ei noussut Hankasalmelta kyytiin, muutama tosin jäi pois. Hankasalmi ei tehnyt minuun vaikutusta ainakaan aseman seutunsa perusteella, mutta eihän jokainen paikka voikaan olla niin vaikuttava kuin suuret juna kunnat kuten Seinäjoki, Tampere, Akaa tai Riihimäki.
Astun junasta ulos Pieksämäen asemalle ja olen heti myyty. En tiedä aseman ikää, mutta ei täällä yli 30:een vuoteen ole remonttia tehty ja se on hyvä. Tallaisena minä muistan rautatie asemat, joten nostalgia henki on vahvana täällä. Vaihto junani lähtee puolen tunnin päästä, joten kovasti asema rakennusta edemmäs en viitsi paikkakuntaa lähteä tutkimaan. Onneksi asemalla on Ravintola Rojava, jossa voin nauttia virvokkeita ennen seuraavan junan lähtöä. Katselen kuinka ihmisiä kulkee asemalle ja sieltä pois yhtenä virtana. Lopulta on aika siirtyä jälleen uuteen junaan ja jatkaa matkaa etelään. Pieksämäki jää silti aina muistoihin paikkana, jossa aika on pysähtynyt yhdeksänkymmentä luvulle.
Löydän paikkani ja ilokseen huomaan tämän penkin oleva toimintakykyinen. Vaunussa on enemmän väkeä ja puheensorinaa kuuluu taukoamatta. Ryhmä sotilaita astuu vaunuun. Heidän perässään tulee kauniita naisia. Suurin huolen aiheeni on, että paikkani on selkä menosuuntaan päin. Lisäksi minua suuresti vituttaa penkin niskatyyny joka ei pysy ylhäällä ja näin valuu painamaan selkääni ikävästi kun vähänkin liikahdan. Juna on juuri päässyt liikkeelle kun konduktööri saapuu paikalle. Yksi matkustaja ei reagoi kutsuun Pieksämäeltä tulleille, joten hän pääsee pummilla. Ei ole minun ongelmani, joten en puutu asiaan. Maisemat ovat samat kuin aiemmin, mutta hiukan vähemmällä järvi määrällä. Yhden nais matkustajan tunnistan edellisestä junasta. Maski ahdistaa hengitystäni ja pieni huimaus alkaa vaivata minua kun kirjoitan tätä samalla kun matkustan selkä edellä.
Päätin siirtyi ravintola vaunuun, sillä selkä edellä matkustaminen alkoi olla liikaa. Asiakkaita oli kumminkin sellainen määrä, että yksikään kasvot menosuuntaan oleva paikka ei ollut vapaana, mutta kylki edellä sentään pääsin matkustamaan joten jotain positiivista. Virvokkeideni saanti tosin kesti hetken, sillä edelläni kassalla oli mies jolle jouduttiin useaan kertaan toistamaan, että hana on rikki joten olut pitäisi tilata tölkki versiona. Usein ihmettelen kuinka ihmiset ovat niin typeriä kun tuollaiset yksinkertaisetkin asiat eivät mene perille, mutta emmehän me kaikki voi fiksuja. Mikkelissä juna oli pysähdyksissä melko kauan, joten mietin jopa hetken että olemmekohan etuajassa. Sitten muistin että matkustan Valtion Rautateillä, eli etuajassa olo on sula mahdottomuus.
Kuuntelen selvästi jonkun juna nörtin juttuja. Konduktöörin ohi kävellessä hän nappasi tätä hihasta kiinni ja kehui sujuvaa liikkeelle lähtöä Mikkelistä. Sehän ei tietysti kerro vielä nörtteydestä, mutta hän osasi jopa nimetä veturin mallin ja siitä teknisiä tietoja, joten hän on selvästi perehtynyt asiaan. Metsä maisemassa näkyy selvä muutos, sillä havupuiden määrä on selvästi lisääntynyt. Keski-Suomessa lehtipuut olivat vielä valitsevina. Kai tämä Etelä-Savo on sitten kuivempaa maaperää.
Hämmästyin kun juna pysähtyi Mäntyharjun asemalle. Asemarakennuksesta pauhasi yhdeksänkymmentä luvun disko musiikki ja piha oli täynnä keski-ikäisiä naisia tanssimassa disko vaatteissaan. En tiennyt Mäntyharjussa olevan näin paljon elämää. Kuulen kuulutuksen jossa kerrotaan, että joudumme odottamaan toista junaa, lähtömme siis viivästyy hetkeksi. Päätän nousta siis junasta katsomaan hiukan lähemmin aseman tapahtumia. Viilenevässä illassa musiikki ja nauru raikaa. Onpa mukava nähdä pikku paikkakunta jossa on elämää. Hetken katseltuani kuulen ohi ajan junan äänen. Käännyn ympäri palatakseni junaan, mutta huomaan sen olevan poissa. Junan perävalot loistavat kun se matkaa kohti etelää ilman minua. Ilmeisesti vaihde olikin kauempana asemasta kuin oletin. Voihan vittu.