Aurinko oli alkanut nousta ja yön pimeys oli väistynyt. Taivas oli pilvetön ja hento tuulen vire puhalsi. Yksi mies istui hiljalleen palavan nuotion ääressä kädessään keppi ja päässään kattila. Yö oli vaatinut kaikilta veronsa, mutta uusi päivä oli alkamassa.

Apa tuijotti herkeämättä metsän reunaa. Hänen mielikuvituksensa laukkasi villinä yön tapahtumien jälkeen. Apa vilkaisi kelloa. Parin minuutin kuluttua olisi aika herättää muut. Apa nousi hiljaa ylös tuijottaen edelleen puurajaan. Hän otti kattilan pois päästänsä mutta piti kepin vielä turvanaan. Ville makasi edelleen sammuneena maassa. Apa käveli rannalle tutkimaan. Johonkin Ville oli piilottanut viskin ja tupakat mutta ei majan läheisyyteen, sillä sieltä muut olisivat huomanneet ne. Saapuessaan keskellä rantaa olevan kiven luokse Apa huomasi sen juuressa kuopan. Hän tutki kuoppaa hetken mutta ei löytänyt sieltä enempää Villen piilottamia tavaroita. Hän palasi majalle ja alkoi herättää muita. ”Voiko ihanammin päivä enää alkaa?” Hän alkoi laulaa majan edessä kovalla äänellä. ”Onko ihanampaa aamua kuin tää?” Hän jatkoi. Julle nousi istumaan. ”Patterissa herätys!” Apa karjaisi pelästyttäen Janin joka ponkaisi ylös huitaisten samalla Jullea naamaan. ”Nyt sitten vittu!” Julle karjaisi noustessaan ylös. Hän tönäisi Janin maahan ja meni tämän vatsan päälle istumaan. ”Ei tartte alkaa heti aamusta perseileen!” Hän tiuskasi samalla kun läppäisi Jania poskelle. ”Ai saatana!” Jani ulvahti. Apa istahti kivelle ja katseli jätkien showta. Jani yritti lyödä Jullea kasvoihin mutta tämä väisti ja tarrasi Janin käteen kiinni. Sitten hän käänsi käden Janin omiin kasvoihin ja löi häntä sillä leukaan. ”Anna olla.” Julle sanoi ja nousi pois Janin päältä. Jani jäi puuskuttamaan maahan Jullen kävellessä nuotiolle. ”Oliko mitään ihmeitä?” Hän kysyi Apalta samalla kun noukki maasta Villen tupakka-askin ja kaivoi sieltä yhden huuleensa. ”Ei mitään kummempia.” Apa vastasi hetken epäröinnin jälkeen. Hän ei halunnut kertoa mitä oli yöllä nähnyt sillä ei ollut varma oliko se ollut pelkkää mielikuvituksen tuotetta vai ei. Lisättyään muutaman puun nuotioon Apa puhui: ”Mitä mieltä oot, pitäskö toi Ville herättää vai antaa vielä nukkua?” Äkkinäinen tuulen puuska oli napata Apan hatun mukaansa mutta hän ehti tarttua siihen. Julle puhalsi savua Villen suuntaan. ”Hereille vaan. Me tarvitaan vastauksia.” Hän sanoi. Jani nousi ylös ja käsikopelolla löysi itselleen kiven jonka päällä istua. ”Samaa mieltä.” Hän sanoi. ”Vitun mulkku ei ansaitse nukkua.” Jani sihisi vihaisena. ”Samaa mieltä.” Apa totesi noustessaan ylös. Hän meni Villen viereen ja kumartui hänen korvansa juureen. Hän veti syvään henkeä ja sitten huusi niin kovaa kuin pystyi: ”YLÖS SENKIN HINTTI!” Ville säpsähti ja avasi silmänsä. ”Mitä vittua!” Hän huusi päätään pidellen. ”Sullois vähän selitettävää.” Apa sanoi kävellessään omalle kivellensä takaisin. Ville vilkuili hetken ympärilleen. ”Sammuinks mä?” Hän kysyi. ”Jep.” Julle vastasi. ”Joten alas selittää.” Hän jatkoi samalla kun tumppasi tupakkansa. ”Selitän selitän mutta älkää huutako.” Ville sanoi pidellen päätään. ”Mulla oo moneen vuoteen ollu tällästä krapulaa.” Hän jatkoi.

Ville ravisteli viimeiset virtsapisarat ja veti sepaluksensa kiinni. Hän oli kertonut muille miten oli piilottanut viskin ja tupakat ja sen jälkeen lähtenyt virtsalle. Jyskytys hänen päänsä sisällä tuntui vain yltyvän ja häntä oksetti jatkuvasti. Palattuaan nuotiolle hän pidätti hetken oksennusta ennen kuin istui alas. ”Kävikö sulla mielessäkään tuoda meillekkin jotain alkoholia?” Apa kysyi Villeltä ennen kuin hän ehti istua alas. Ville pidätti vielä hetken oksennustaan. ”Rehellisesti sanottuna..Ei…” Hän sanoi. Jani nousi seisomaan. ”Miten sä voit olla noin itsekeskeinen!” Hän huusi osoittaen samalla Jullea. Julle siirsi hänen sormensa Villeen päin joka vain kohautti hartioitaan. ”Eipä siinä. Tehääs nopeet aamupalat ja me mennään Juliuksen kanssa sitten tutkii venettä niin saatte te tehä ton majan uusiks.” Apa ohjeisti ja kaivoi Villen tuomia säilykkeitä esiin. ”Pakkohan meiän on tota jotenkin rankasta.” Jani kimitti heristäen sormeaan. ”Eiköhän tossa krapulassa oo tarpeeks rangaistusta.” Julle sanoi ja iski heti perään lusikalla kattilaa aivan Villen korvan juuressa. ”Ai saatana mun pää!” Ville kiljahti peittäessään korvansa. ”Kelpaa.” Jani totesi. ”Mitäs syödään?” Hän jatkoi. ”Aattelin leipasta nopeet hernarit.” Apa sanoi ja yritti avata purkin mutta sen avausklipsi jäi hänen käteensä. ”No voi ny helvetti.” Apa murahti. ”Sää toit Ville epäkelpoja purkkeja.” Hän jatkoi ja kilautti samalla lusikan kattilan kylkeen. Ääni sai Villen peittämään korvansa. ”Tai sitten vaan apina opettelet vittu käyttään niitä!” Hän ärähti. ”Näähän on helppotoimisia.” Apa sanoi ja kaivoi Villen veneeltä tuoman puukon ja iski sen sulavalla liikkeellä purkin kannesta läpi. ”Toimii.” totesi Julle kaivaessaan nuuskapussin pois huulestaan. Ville kokosi hetken itseään ja kysyi sitten: ”Niin mitäs tolle majalle tapahtu?” Hetken nuotiolla oli hiljaista kunnes Apa ja Julle totesivat samaan aikaan: ”Jani.”

Apa seisoi rantavedessä tuijottaen veneen hylkyä. Tuuli oli tyyntynyt juuri sopivasti joten nyt olisi paras hetki lähteä tutkimaan sitä. ”Sittenkö mennään?” Kuului Jullen ääni hänen takaansa. ”Säähän nopee olit.” Sanoi Apa kääntyessään häneen päin. ”Kyllähän sä meiät tykkimiehet tiedät. Rykäsy ja pyyhkäsy riittää.” Julle vastasi ja heitti samalla tupakantumpin veteen. ”Vaikkakin noi vaahteranlehdet ei vedä vertoja Pirkka -paskapaperille.” Hän jatkoi. ”No mutta on ne parempia ko nokkoset.” Apa sanoi ja alkoi kävellä syvemmälle veteen. Päästyään napaansa asti hän lähti uimaan ja Julle seurasi perässä. Hetken päästä Apa säpsähti ja lähti nopeasti uimaan sivummalle. ”Mitä nyt?” Julle kysyi hänen takaansa. ”Jotain vesikasveja, tuntu limasilta yhtäkkiä niin säikähin.” Apa vastasi. Hetken päästä he saapuivat veneelle. ”Onkohan tässä edes syvää?” Apa mietti ja sukelsi tikkusuorana kohti pohjaa käsi koholla. Hänestä jäi koko kämmen ja hiukan käsivartta näkyviin kun hän osui pohjaan josta hän sitten nopeasti ponkaisi itsensä jälleen pinnalle. ”Millainen pohja oli?” Julle kysyi. ”Vitusti isoja kiviä.” Apa vastasi ja alkoi kiivetä veneen kannelle. Päästyään ylös hän ravisti itsensä kuivaksi kuin koira. ”Älä vittu roiski!” Julle huudahti hänen takaansa. ”Vali vali.” Apa sanoi ja lähti kävelemään. ”Ei vittu!” Huusi Julle. Apa kääntyi katsomaan. ”Mitä löyty?” Hän kysyi. ”Vittu mulla unohtu röökiaski taskuun.” Julle sanoi kaivaessaan märän askin taskustaan.

Jani tuijotti nuotiota Villen kerätessä majasta havunoksia verkkaisesti nippuun. ”Tää menis nopeempaa jos auttasit.” Ville huikkasi Janille. ”Mä en edelleenkään näe kunnolla joten musta olis vaan haittaa.” Jani vastasi. ”Si kun saat sen rungon kuntoon niin voin tulla niitä havuja latoon siihen päälle.” Hän jatkoi ja heitti samalla muutaman puun nuotioon. ”..Jos saan tän kuntoon. Nää on ihan kunnolla poikki.” Ville vastasi. ”Tarttee ettiä uudet tosta metsästä.” Hän jatkoi purkaen samalla majaa osiin. Jani istui hiljaa mietteissään nuotioon tuijottaen. ”Kuules Ville.” Hän sanoi lopulta. ”Oliko sulla yöllä sellanen tunne että me ei olla yksin täällä?” Hän jatkoi. Ville kääntyi katsomaan Jania. ”Ei ollu. Oliks sulla?” Hän kysyi. ”Yhessä kohtaa joo mutta ne oli vaan Juliuksen ilmavaivoja.” Jani sanoi. Ville tuijotti hetken hiljaa ja jatkoi sitten töitään. ”Miks sä sitten kysyt? ” Hän kysyi. ”Apa on jotenkin käyttäytyny omituisesti.” Jani sanoi pohtivan kuuloisena. Ville kääntyi Janiin päin. ”Ainahan se on ollut outo.” Hän totesi. Jani empi hetken. ”Niin mutta eilenkin se tuijotti pimeeseen mettään ihan kun siellä olis ollu jotain, mutta lopulta totes ko kysyin että siellä ei toivottavasti ollu mitään.” Hän sanoi samalla kun hänen äänensä hiukan särähti. Ville tuijotti hetken sanomatta mitään ja kääntyi sitten takaisin töihinsä. ”Kuulostaa mun mielestä ihan normaalilta Apalta.” Hän sanoi.

Apa palasi hyttikäytävälle. Hän oli penkonut hyttinsä läpikotaisin mutta ei ollut löytänyt mitään hyödyllistä. Julle tuli käytävään omasta hytistään. ”Löytykö mitään hyödyllistä?” Apa kysyi. ”Ei sitten mitään.” Julle vastasi. ”On se Ville sitten nää ainakin kunnolla tutkinu.” Apa sanoi. ”Eiköhän mennä yläkannelle.” Hän jatkoi alkaessaan kävellä rappusia kohti. He saapuivat kannelle jossa kaikki kalusteet olivat sekaisin. ”Käy sää hakeen keittiöstä lisää tarvikkeita, mää tutkin muita paikkoja.” Apa sanoi Jullelle ja lähti kävelemään kohti kannen takaosaa. ”Selvä.” Huikkasi Julle hänen peräänsä ja otti suunnaksi keittiön. Saavuttuaan takakannelle Apa alkoi muistaa asioita. Räsypokan pelaamisen jälkeen he olivat yhden naisen, ruskeahiuksisen, kanssa tulleet tänne katselemaan tähtiä. He oli jutelleet ja istuneet pöydän ääressä aivan laidan vieressä. Apan puhelin oli ollut pöydällä silloin joten nyt hän alkoi etsiä sitä. Puhelinta ei kuitenkaan löytynyt. Apa pysähtyi hetkeksi ja yritti muistaa lisää mutta mitään ei tullut mieleen. Ei edes ruskeaverikön nimeä. Apa kääntyi jo lähteäkseen pois kunnes hän sai ajatuksen. Hän palasi kaatuneen pöydän luo ja nosti sen pystyyn. Pöydän pinta nousi hiukan veneen laidan yli. Tutkittuaan laitaa hän löysi siitä osumajälkiä. Todennäköisesti he olivat siis olleet täällä veneen karilleajon hetkellä ja pöytä sekä he olivat luisuneet laitaa vasten. Apa palasi tikkaille joista pääsi veteen ja alkoi laskeutua. Päästyään veteen hän ui veneen perälle. Vedettyään henkeä Apa sukelsi. Pohjassa hän tunsi joten pehmeää. Hän tarttui siihen kiinni ja lähti takaisin pintaan. Hän oli löytänyt oman punaisen kylpytakkinsa josta puuttui vasen hiha. Löytö vahvisti Apan teorian. Hän oli haaksirikon aikaan ollut takakannella pelkässä saunatakissaan ruskeatukkaisen naisen kanssa ja törmäyksessä lentänyt yli laidan. Hän veti taas ilmaa keuhkoihinsa ja sukelsi uudestaan. Tutkittuaan hetken pohjaa hän palasi pinnalle löytämättä mitään. Hän teki vielä muutaman sukelluksen ja lopulta löysi sen mitä etsi. Hänen puhelimensa oli myös pudonnut yli laidan törmäyksessä. Hän alkoi uida löytöjensä kanssa takaisin tikkaille. Hän sitoi kylpytakkinsa tikkaisiin kiinni ja nousi kannelle. Samassa keittiön suunnalta kuului kolinaa. Apa kiirehti paikalle ja löysi Jullen istumassa lattialla erilaisten kattiloiden ja muiden keittiövälineiden seassa. ”Mitä helvettiä tapahtu?” Hän kysyi. Julle kömpi ylös. ”Otin väärästä kohtaa tukea.” Hän vastasi. Samassa Apa huomasi maassa kolme tyhjää oluttölkkiä. ”Kai sää löysit jotain hyödyllistäkin etkä vaan ryypänny?” Hän kysyi hiukan ärtyneenä. ”Onko muka jotain hyödyllisempää kuin kalja?” Julle vastasi ja avasi uuden tölkin mutta Apa otti sen häneltä pois. ”Juot maissa vasta lisää.” Hän sanoi ja otti sitten pitkän huikan oluesta. ”Totta, totta.” Julle vastasi. ”Ookko löytäny riisiä täältä?” Apa kysyi ja alkoi availla kaappeja samalla. ”En mä oo mitään kerenny ettiin kun jäin juomaan kaljaa.” Julle vastasi. Apa huokaisi syvään. ”En oo yllättynyt.” Hän sanoi ja otti samalla paketin kotimaista Pirkka -riisiä kaapista. ”Ala ny kerään ruokatarpeita siihen säkkiis niin mää meen tutkiin muita paikkoja.” Hän jatkoi ojentaessaan pakettia Jullelle. ”Joo joo.. ” Julle vastasi ja laittoi riisit jätesäkkiin.

Ville istui nuotion ääressä pidellen päätään. Hänen krapulansa oli yltynyt ja nyt hänestä tuntui kuin joku repisi hänen päätään sisältä auki. Majan rakentaminen oli jäänyt häneltä kesken sillä hän pystyi juuri ja juuri seisomaan. Aivan kuin koko maailma pyörisi hänen ympärillään. Hänellä oli sekä kylmä että kuuma samanaikaisesti. Villen takaa metsän reunasta kuului ääni: ”Apua! Ville tuu apuun!” Ville nousi kiireesti pystyyn mutta kaatui heti huimauksen seurauksena. Hän makasi hetken maassa jotta maailma tasaantuisi. ”Ville!” Kuului jälleen Janin huuto. Ville lähti konttaamaan ääntä kohti. ”Mä oon jumissa jossain enkä nää missä!” Kuului Janin hätääntynyt ääni. ”Tulossa!” huusi Ville ja oksensi heti perään pienen lammikon sappinestettä. ”Hyi vittu.” Hän kähisi ja jatkoi etenemistään kohti metsän reunaa. ”Mikä kestää?” Jani huusi ääni väristen. ”Ole nyt hiljaa, oon kohta siinä.” Ville vastasi päästessään metsän reunaan. Hän otti läheisestä puusta tukea ja nousi seisomaan. Jani oli astunut jonkinlaiseen kuoppaan. ”Minkä helvetin takia sulla on housut kintuissa?” Ville huudahti nähdessään hänet. ”Mä olin kusella.” Jani vastasi. ”Voi herranjumala, etkö sä osaa vieläkään käyttää sepalusta?” Ville sanoi halveksuen kävellessään Jania kohti. ”Hei varovasti, ne mun lasit tippu äsken johonkin siihen.” Jani sanoi. Ville pysähtyi kun kuuli jalkansa alta rusahduksen. Hetken oli hiljaista. ”Et kai sä vaan… ” Jani aloitti mutta Ville keskeytti hänet. ”Älä panikoi, oli vaan kuiva oksa.” ”Huh. Hyvä.” Jani totesi huojentuneena. ”Auta mut ny irti tästä.” Hän jatkoi. Ville otti muutaman askeleen Jania kohti mutta pysähtyi äkisti. ”Vittu mun housut jäi johonkin kiinni.” Hän sanoi ja riuhtaisi, mutta ei päässyt irti. Ville riuhtaisi uudestaan ja kuului risahdus. Horjahtaessaan eteenpäin hänen housunsa tippuivat nilkkoihin ja hän törmäsi Janiin. ”Mitä vittua!?” Jani huudahti kun he molemmat kaatuivat. ”Ai vittu, sattuu.” Jani parkaisi kun hänen jalkansa vääntyi. ”Mitä täällä kohnotetaan?” Kuului Apan ääni heidän takaansa. Jani oli nelinkontin, toinen jalka edelleen kuopassa housut kintussa Villen maatessa hänen takanaan, osittain selän päällä myöskin housut kintussa. Apa tuijotti näkyä hetken Janin ja Villen tuijottaessa häntä. Sitten Apa poistui mitään sanomatta. Ville nousi kiireesti ylös. ”Ei oo sitä mitä luulet!” Hän huusi Apan perään ja kaatui samalla huimauksesta johtuen. Villen osuessa maahan kuului jälleen rusahdus. ”Nyt oli varmaan ne lasit?” Jani kysyi. Ville kaivoi rikkinäiset silmälasit selkänsä alta. ”Jep.” Hän sanoi. ”Mutta eihän nää edes ollu sun.”

Apa palasi leiripaikalle metsästä. Julle istui nuotion ääressä polttaen tupakkaa. ”Mitä siä meuhkattiin?” Hän kysyi.” Sää et halua tietää.” Apa vastasi istuutuessaan alas. Hän otti taskustaan veneeltä tuomansa oluttölkin ja korkkasi sen. ”Hei!” Julle huudahti. ”Mehän sovittiin että ei kaljaa ennen ko kerrotaan jätkille miten reissu meni.” Hän jatkoi samalla kun Apa otti pitkää huikkaa. ”Ja eikös me jätetty ne kaljat tonne rantaan?” Julle jatkoi. Juotuaan koko tölkin loppuun Apa murahti. ”Ton jälkeen mitä mää näin saa ottaa. Mää tän yhen otin taskuuni ko aattelin kertoa jätkille näistä avaamalla tän niiden nenän edessä..” Jätkät tuijottivat hetken toisiaan kunnes Jani ja Ville palasivat metsästä. ”Tehän olitte nopeita.” Totesi Ville taluttaessaan Jania nuotiolle. ”Missäs ne Janin hätärillit on?” Julle kysyi. ”Menivät rikki tuolla rytäkässä.” Jani vastasi. ”No aivan varmasti.” Apa sanoi. Julle oli aivan sekaisin siitä mistä puhuttiin. ”Ei se ollu sitä miltä se näytti!” Ville kivahti. ”Hei mää en tuomitse, se on täysin muiden ihmisten homma.” Apa vastasi. Ville alkoi pidellä otsaansa. ”Ai vittu mun päätä särkee.” Julle kääntyi Janiin päin. ”Miltä se sitten näytti?” Hän kysyi. ”Mistä mä tiedän, mun lasit on edelleen hukassa.” Jani vastasi. ”Ai niin juu, tässähän ne on.” Julle sanoi ja kaivoi taskustaan silmälasikotelon. ”Ne oli keittiön roskiksessa.” Hän jatkoi. Jani avasi kotelon ja otti lasit käteensä. ”Jep, nää on mun. Näissä on mun nimikirjaimet kaiverrettu kylkeen. Sä olet Julius ihana mies.” Hän sanoi tunnusteltuaan laseja hetken ja laitettuaan ne sitten päähänsä. ”Voihan ne olla jonkun muunkin JO:n kuten Jorma Oksasen tai Jessika Oinosen.” Apa sanoi. ”Kyl nää on mun. Mä tunnistan ton mun äitylin tekemän kaiverruksen.” Jani vastasi. ”Ihanaa.” Totesi Apa sarkastisesti. ”Mutta mennäänkö itse asiaan. Löyty aika tärkeetä informaatiota.” Hän jatkoi ja alkoi sitten kertoa heidän löydöistään.
Jani pyöritteli Apan puhelinta kädessään. ”Kyllä se voi tästä vielä elpyäkkin.” Hän sanoi. ”Tosin yli vuorokausi vedessä ei lupaa hyvää.” Hän jatkoi samalla kun laittoi puhelimen riisien sekaan. ”Toivotaan parasta.” Apa sanoi. ”Mutta edelleen on epäselvää missä kaikki muut oli haaksirikon aikaan ja miksi se tapahtui.” Hän jatkoi haroen samalla partaansa mietteliäänä. ”Ja miten me päädyttiin tohon rannalle? Tuskin sä lensit sieltä takakannelta kaarella ilmojen halki kuin lihava lintu.” Jani totesi. ”Vittu siinä vasta olis ollu näky.” Julle naurahti. ”Kyllä toi saunatakki on viite siitä että mää tipuin siinä hässäkässä laidan yli tonne perälle. Olisinkohan just sillä kohtaa seissyt tai jotain.” Apa pohti. Ville istui vain hiljaa tuijottaen nuotioon. ”Mutta mitä sille naiselle kävi jonka kanssa olit siellä?” Jani ihmetteli. ”Mikä sen nimi ny olikaan?” Hän jatkoi. ”Mikä lie Laura tai Sonja vai Kiia, ei vaan muistu mieleen.” Apa murahti turhautuneena. ”Sitä on ny mahdotonta sanoa tippuiko hänkin vai jäikö veneeseen, mutta se rannalle päätyminen on edelleen mysteeri” Hän jatkoi pähkäilyään. Nuotiolle tuli hiljaista. ”Joko kerrotaan paras löytö?” Julle kysyi. ”Ei vielä.” Apa vastasi. ”Mää haluan ensin tietää miksei majaa oo korjattu.” Hän sanoi katsoen Villeen, joka edelleen tuijotti nuotioon tyhjä ilme kasvoillaan eikä vastannut mitään. ”VILLE!” Apa karjaisi pelästyttäen hänet. ”Mitä!?” Ville huudahti ja irvisti sen jälkeen kivusta. ”Ai saatana mun pää.” Hän voivotteli. ”Miksei majaa oo korjattu?” Apa kysyi. Kaikki katsoivat Villeä kysyvästi. ”Juu, mulla oli siihen suunnitelma kato kun noi tukipuut on menny poikki enkä löytäny tosta uusia, niin aattelin sitoa noi vanhat yhteen niillä naisten alushousuilla.” Hän aloitti kertomisen. ”Mä en kumminkaan löytänyt niitä tästä mistään. Janilla ei ollut tietoa mutta epäili että on saattanut yön pimeydessä heittää ne nuotioon vahingossa.” Hän jatkoi. ”Kyllä ne tässä vielä oli mun vahtivuorollani.” Julle sanoi. ”No mihin ne sitten on kadonnut?” Ville ihmetteli. Kaikki katsoivat Apaa, jolla oli ollut yön viimeinen vahtivuoro. Apa tuijotti tyhjään ja valahti kalpeaksi. ”Ei saatana.” Hän sanoi hiljaa. ”Mitä?” Jani kysyi. Apa ei vastannut mitään, tuijotti vain. ”Mitä nyt?” Jani kysyi uudestaan hiukan huolta äänessään. ”Se siis oli totta.” Apa sanoi kuin itsekseen. ”Okei, nyt mua huolestuttaa.” Julle sanoi ja kaivoi tupakan huuleensa. ”Nyt vittu Apa.” Jani kimitti ääni väristen. Apa säpsähti pois ajatuksistaan. ”Nii mää en maininnut asiasta ko luulin vaan nähneeni omiani mutta täälä nuotiolla oli yöllä joku muu ko me.” hän sanoi ääni väristen. Nuotiolle laskeutui hiljaisuus. Julle kaivoi nuuskapussin huuleensa sanomatta mitään. ”Ja sä oot ihan varma?” Ville kysyi. ”Joo siis mää olin tota hakemassa puita ja sitten näin jonkun seisovan tässä.” Apa jatkoi ääni edelleen väristen. ”Luulin että sää olit heränny joten huusin että Ville, jolloinka se hahmo lähti juoksemaan ja sitten ko mää tulin tähän te kaikki edelleen nukuitte.” Hän kertoi aamuyön tapahtumista. Ville ojensi kätensä Jullelle katsomatta tätä kohti ja Julle ojensi hänelle tupakka-askinsa katsomatta. ”Mää olin ihan varma että se oli joku yöhallu. Te tiedätte että mulla juoksee mielikuvitus pimeessä.” Apa jatkoi. ”Nyt mun alko tuleen äityliä ikävä.” Jani totesi kyynel silmässään. ”Vittu.” Sanoi Apa ja lähti rannalle. ”Mihin sä meet? ” Ville huusi hänen peräänsä. ”Kaljakätkölle.” Julle vastasi. ”Minne?” Jani kysyi hämillään. ”Tuotiin veneestä pari laatikkoa kaljaa. Mein piti kertoo siitä sitten kun on muut asiat käyty läpi mutta nyt kyllä maistuisi itellekkin.” Julle sanoi ja lähti Apan perään. ”Vittu jätkät oottakaa.” Jani huikkasi ja lähti juoksemaan Apan perään. Ville jäi nuotiolle hetkeksi yksin. ”Niin no sillä se lähtee millä on tullutkin.” Hän totesi noustessaan ylös. Ville heitti tupakantumppinsa nuotioon ja lähti rannalle muiden perään.

Tarina jatkuu osassa 4: Iloisia Haaksirikkoisia
Kaikki tässä tarinassa kuvatut henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.