Rannalta kuului laulua ja naurua. Neljä miestä, tai ehkä kolme miestä ja yksi nainen iloitsivat toistensa seurasta ja kauniista luonnosta muutaman oluen nautittuaan. Hetken tuntui kuin elämässä ei olisi mitään hätää.

Jani ja Julle tanssivat herkästi hitaita Jullen laulaessa samalla: ”Kaksi vanhaa puuta, sateen pieksemää.” Ville katseli hiukan kauempaa ja heilutti palavaa sytkäriä ilmassa. Apa oli hetki sitten hävinnyt kivi-paperi-sakset turnauksen joten hän oli palannut nuotiolle tekemään ruokaa. Tieto siitä että he eivät olleet alueella yksin oli saanut heidät kaikki hetkeksi paniikkiin, mutta nyt kun he olivat tyhjentämässä jo toista olutlaatikkoa kaikki heidän murheensa olivat kaikonneet. Jani ja Julle lopettivat tanssimisen. ”Lisää kaljaa.” Totesi Julle lähtiessään kohti oluita. ”Tuo mulle kans.” Jani huikkasi hänen peräänsä ja Julle näytti hänelle keskisormea taakseen katsomatta. Ville kaivoi tupakan suuhunsa ja sytytti sen. ”Jani sun housut tippuu.” Hän huikkasi. ”Kato perkele.” Jani totesi alkaessaan nostaa housujaan. ”Lainaa mulle vyötäs.” Hän sanoi Villelle. ”Mun vyö hajos aiemmin tonne mettään.” Ville vastasi. ”Jaa niin sillon kun meillä oli se herkkä hetki.” Jani naurahti. Samassa kuului Jullen ääni: ”Ota koppi.” Kun Janin otsaan osui oluttölkki. Jani kaatui maahan iskun voimasta ja hänen otsastaan alkoi vuotaa verta. ”Mikset sä ottanu koppia?” Julle ihmetteli hihittäen samalla ja otti sitten huikan omasta oluestaan. ”Vitullako mä kopin otan kun huuto tulee samalla kun tölkki jo osuu?” Jani ärähti maasta. ”Seliseli” Totesi Julle. ”Heitä Ville yks rööki.” Hän huikkasi kääntyessään Villeen päin. ”Sullahan on omakin aski.” Ville vastasi tumpatessaan tupakkaansa. ”En mä jaksa kaivaa sitä.” Julle vastasi samaan aikaan kun Jani kömpi ylös maasta otsaansa koetellen. ”Hei jätkät, mulla tulee päästä verta.” Hän sanoi naurahtaen. ”Oikeesti?” Julle sanoi ja käveli Janin luokse. Hän katsoi tutkivasti Janin päätä hetken. Hän koitti kohtaa johon tölkki oli osunut ja laittoi sitten sormensa suuhunsa. ”Kyllä se verta on.” Hän sanoi naurahtaen. ”Eikä me tajuttu tuoda edes ensiapulaukkua veneestä Apan kanssa.” Hän jatkoi. Ville tuli heidän luokseen. ”Ei hätää, mä käyn hakemassa.” Hän sanoi ja riisui paitansa. ”Tuo lisää kaljaa!” Jani huusi Villen perään tämän kävellessä veteen.

Apa tuijotti nuotiossa olevaa kattilaa, jossa vesi alkoi hiljalleen kiehua. Hän otti huikan oluestaan ja katsoi rannalle. Jätkät parveilivat ja pitivät hauskaa. Apa otti maasta pussin makaronia ja avasi sen veitsellä. Kaadettuaan makaronit kattilaan hän avasi toisen pussin ja kaatoi senkin sisällön kattilaan. Hän sekoitti hetken ja jatkoi sitten kattilan tuijottamista juoden samalla tölkkinsä tyhjäksi. ”Hei.” Hän kuuli naisen äänen takaansa samalla kun jokin tarttui häntä olkapäähän. Apa säpsähti ja nousi ylös kääntyen samalla ympäri. Hänen edessään seisoi nainen jolla oli pitkät ruskeat hiukset. ”Mitä helv…” Apa aloitti mutta nainen keskeytti hänet. ”Äkkiä, tänne.” Hän sanoi ja viittoi Apaa seuraamaan häntä samalla kun hän kääntyi metsään päin. Apa seisoi hetken hiljaa paikallaan. Hän katsoi rannalle jossa näkyi enää vain Jani ja Julle. ”Vauhtia.” Kuului naisen ääni metsästä ja Apa lähti hänen peräänsä.

Jani joi oluensa tyhjäksi ja heitti tyhjällä tölkillä Jullea. ”Vittu Jani.” Julle älähti ja heitti Jania samalla tölkillä mutta ei osunut. ”Hei sä heitit mua sentään täydellä.” Jani sanoi hakiessaan uutta olutta. Hänen päästään ei vuotanut enää verta mutta kuivunutta verta oli hänen hiuksissaan sekä kasvoillaan. ”Mee ny peseen toi veri pois.” Julle huusi hänen peräänsä ja Jani viittoi hänelle kädellä välinpitämättömästi. Julle tuijotti venettä kohti yrittäen nähdä josko Ville olisi jo uimassa takaisin rantaan. Jani palasi hänen vierelleen uuden oluen kanssa. ”Näkyykö sitä hinttiä?” Hän kysyi avatessaan oluensa. ”Joko toi on Ville tai sitten helvetin iso kala.” Julle vastasi tihrustaen veteen. ”Mamelukkikala.” Jani tuumasi ja molemmat alkoivat nauraa. Samassa veneeltä kuului räjähdys jonka paineaalto kaatoi molemmat maahan. Julle nousi nopeasti ylös mutta Jani jäi maahan pyörimään, sillä hänen silmälasinsa olivat pudonneet. ”Ei jumalauta!” Julle huudahti. ”Toi vene räjähti!” Hän jatkoi samalla kun alkoi juosta rantaveteen. Jani löysi silmälasinsa. ”Mitä!” Jani huusi laittaessaan lasit silmilleen ja noustessaan ylös. Julle kaatui rantaveteen yrittäessään juosta mahdollisimman pitkälle ja Jani seurasi häntä. Hän auttoi Jullen ylös päästessään tämän luo. ”Mitä helvettiä tapahtu?” Jani ihmetteli paniikissa. ”Helvetistäkö mä tiedän!” Julle tiuskaisi. ”Toivottavasti se Ville ehti pois sieltä.” Hän jatkoi. Molemmat tuijottivat hetken palavaa veneen hylkyä kunnes he näkivät jonkun uivan kohti rantaa. ”Onks se Ville?” Jani kysyi. Julle tihrusti silmiään nähdäkseen tarkemmin. ”En ihan saa selvää.” Hän sanoi. ”Ville on bi!” Julle huusi järvelle josta kuului vastaus. ”Haista vittu!” Julle riisui paitansa lähteäkseen uimaan. ”On se.” Hän sanoi ja syöksyi veteen uidakseen Villen luo. Jani jäi katsomaan Jullen kroolausta hetkeksi, kunnes hän hätkähti omaan ajatukseensa: Missä on Apa? Luulisi hänen jo juosseen paikalle kuultuaan räjähdyksen. Jani kääntyi katsomaan nuotiolle päin mutta ei nähnyt siellä ketään. Hän alkoi juosta majapaikkaa kohti. Saavuttuaan paikalle hän katsoi hetken ympärilleen mutta ketään ei näkynyt. Kattilallinen pohjaan palaneita makaroneja pulputti nuotiossa kun Jani totesi itsekseen: ”Mitä helvetin vittua?”

Apa seurasi mysteerinaista metsään. Hän tunnisti että kyseessä oli sama nainen jonka kanssa hän oli jutellut veneen karilleajon aikana, mutta ei saanut millään mieleensä tämän nimeä. Eikä hän kehdannut sitä kysyäkään. Apa vain käveli hiljaa naisen perässä, katse alas hänen kiinteisiin pakaroihinsa naulittuna. Hetken päästä nainen pysähtyi ja kääntyi ympäri, mutta Apan reaktiokyky ei ollut tilanteen tasalla joten he törmäsivät ja kaatuivat maahan. Apa jäi tuijottamaan naisen jäänsinisiä silmiä. ”Anteeksi, voitko nousta.” Nainen sanoi. Apa säpsähti ja nousi ylös. ”Anteeks, olin ajatuksissani.” Hän sanoi ojentaessaan kättään auttaakseen naisen ylös. ”Luotatko sinä täysin ystäviisi?” Nainen kysyi noustessaan ylös. Apa upposi jälleen hänen silmiinsä hetkeksi kunnes sai ravistettua itsensä pois ajatuksistaan. ”Jaa noihin apinoihin?” Hän kysyi. ”Niin hyvin ko miehet ny toisiinsa luottaa.” Hän jatkoi. Nainen katsoi Apaa epäuskoisesti. ”Sinä et taida ymmärtääkään kuinka vakava meidän tilanteemme on.” Hän totesi asettaen kätensä samalla puuskaan pienten rintojensa päälle. ”Siis meiän kahen vai sun ja sun kamujen?” Apa kysyi. ”Meidän kaikkien täällä.” Nainen vastasi ja kaivoi paperin taskustaan. ”Katso tätä karttaa.” Hän jatkoi ojentaessaan paperin Apalle. Apa avasi taitellun paperin jossa oli kartta järvestä, jonka yhden niemenkärjen eteen oli piirretty punainen rasti ja kirjoitettu sanat: ”Haaksirikko tähän.” Apa tunsi pulssinsa nousevan kun hän katsoi naista silmiin. ”Eli siis… ” Hän aloitti mutta nainen keskeytti hänet: ”Joku järjesti tämän haaksirikon.” Apa katsoi karttaa epäuskoisena. ”Ottaen huomioon että minä, Heini, Lotta ja Salminen tultiin veneeseen vasta teidän jälkeenne, kukaan meistä ei ole syyllinen.” Nainen jatkoi. Apa katsoi häntä epäuskoisena. ”Sinä ja minä olimme veneen perällä haaksirikon aikaan ja ottaen huomioon kuinka vaarallinen sinun putoamisesi oli niin päättelin että sinä et ainakaan ole syyllinen.” Nainen selitti. Samassa kaukaa kuului kova pamaus. Molemmat kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. Hetken kuluttua nainen puhui ja tarttui samalla Apaa kädestä kiinni: ”Apa kuuntele.” Apa kääntyi naiseen päin. ”Joku halusi meidät, tai ainakin teidät tänne niemelle jumiin ja todisteet viittaavat vahvasti että se oli yksi sinun kavereistasi.” Hän jatkoi. Apa tuijotti epäuskoisena naista. ”En mää kyllä usko että jätkät… ” Hän aloitti varovasti mutta nainen keskeytti hänet: ”Nyt ei ole aikaa sentimentaalisuudelle. Tavataan täällä ensi yönä kun on sinun vahtivuorosi.” Apa tuijotti hetken naisen silmiä jotka porasivat häneen reikää. Hetken kuluttua hän nyökkäsi. ”Äläkä kerro minusta kenellekään.” Nainen sanoi päästäessään irti. ”Tavataan illalla.” Hän jatkoi ja lähti kävelemään pois. Apa jäi tuijottamaan hetkeksi hänen peräänsä. Hetken kuluttua hän säpsähti ajatuksistaan ja katsoi kädessään olevaa karttaa. Hän taitteli sen taskuunsa ja kääntyi palatakseen nuotiolle.

Ville tuijotti palavaa venettä ja hymyili. Jani tuli hänen viereensä. ”Mikäs vittu sua hymyilyttää?” Jani sanoi. ”Säähän olisit voinu kuolla.” Hän jatkoi. Ville naurahti. ”Niimpä, mutta jotenkin noin isojen liekkien kattelu vaan saa mut hymyilemään.” Hän sanoi ja otti samalla huikan oluestaan. Kaksikko tuijotti hetken palaavaa venettä sanomatta sanaakaan kunnes Jani kääntyi lähteäkseen pois. ”Mihinköhän se Apa on kadonnut?” Hän ihmetteli ääneen ennen kuin alkoi kävellä kohti nuotiota. Ville jäi vielä katsomaan liekkimerta ja juomaan oluttaan. Kävellessään kohti nuotiota Janin mielessä pyöri kaikenmaailman pahoja aavistuksia: Miksi vene oli räjähtänyt? Miksei Ville ollut siitä järkyttynyt? Mihin Apa oli kadonnut? Milloin hän saisi taas omaa rauhaa runkkaamiseen? Pääsisivätkö he täältä ikinä pois? Hän saapui nuotiopaikalle edelleen mietteliäänä, pieni kyynel silmässään. ”Mikäs vittu sua itkettää?” Kuului Apan ääni. Jani säpsähti ja huusi sitten iloisena: ”Apa!” Jani ryntäsi halaamaan Apaa mutta tämä väisti ja Jani kaatui maahan. Julle poltti tupakkaa kivellä ja katseli tapahtumia. ”Mä luulin että ahmat oli syöneet sut.” Jani änkytti itkuisena maassa. ”Nyt sitten vittu Jani.” Julle naurahti. ”Ei täälä päin Suomea ole ahmoja.” Apa naurahti ja avasi samalla oluen. Jani nousi seisomaan samalla kun Ville saapui paikalle. ”Mitäs Jani itkee?” Hän kysyi. ”Jotain omia hallujaan.” Apa vastasi. ”No missäs sä sitten olit kun ruuatkin olit jättäny tähän vaan.” Jani tiuskaisi. ”Tuli hirvee kiire vapauttaan Nelson Mandelaa.” Apa vastasi. ”Ja sää tiiät että ko kaks isoo lähtee irtoo toisistaan niin siinä kestää hetki.” Apa jatkoi ja otti pitkän huikan oluestaan.

Jani otti viimeiset makaronit kertakäyttölautaseltaan ja heitti sen sitten nuotioon. Hän oli valmistanut itselleen uudet makaronit Apan poltettua edelliset pohjaan. Muut olivat tyytyneet syömään tonnikalaa suoraan purkista. Jani heitti muutaman puun nuotioon ja nousi ylös liittyäkseen toveriensa humalaiseen ilonpitoon rannalla. Hän istui kumminkin heti takaisin alas sillä nopea nousu aiheutti hänelle lievää huimausta. Jani nousi uudelleen mutta rauhallisesti tällä kertaa. Hetken paikallaan seistyään hän lähti kävelemään rannalle. Apa ja Ville istuivat rantahiekalla väitellen kiivaasti: ”Ne kädet käännetään siinä kohtaa kun niitä vedetään taaksepäin.” Apa sanoi hakaten samalla etusormellaan hiekkaa. ”Vittu kun vasta siellä takana!” Ville huusi. Apa nousi pystyyn. ”Eipäs kun matkalla.” Hän huusi. ”Kato näin…” Hän jatkoi ja ojensi molemmat kädet eteensä siten, että ranteet koskettivat toisiaan ja kämmenet olivat ojennettuina eteenpäin niin että sormet hiukan koukistuivat. Sitten hän lähti vetämään käsiään taaksepäin samalla kääntäen niitä asentoon, jossa ylempänä ollut käsi siirtyi alapuolelle ja alhaalta ylös siirtyneen käden kämmen siirtyi osoittamaan taaksepäin. ”Ja tästä sitten samanlainen kääntö ko kädet palaa eteen.” Hän kertoi ja palautti kädet eteensä niin, että ylemmän käden kämmen kääntyi jälleen myös osoittamaan eteen. Ville loikkasi pystyyn. ”Just totahan mä tarkotin.” Hän sanoi ja ojensi myös kätensä eteen samaan tapaan kuin Apa aiemmin. ”Ja täälä takana ne kääntyy.” Hän sanoi tehdessään täsmälleen saman liikesarjan kuin Apa aiemmin. Julle saapui paikalle. ”Kattokaas tota.” Hän sanoi riitelijöille ja osoitti nuotion suuntaan. Apa ja Ville kääntyivät katsomaan kun Jani otti hitaasti askelia heitä kohti. Aina muutaman askeleen jälkeen hän pysähtyi ja yökkäsi muutaman kerran. ”Mistä vetoo ettei se pääse tänne asti oksentamatta?” Julle vinkkasi muille. ”Mä veikkaan että kaks pysähdystä vielä menee, kolmannella tulee ylös.” Hän jatkoi. ”Ehtii tänne asti ja sitten oksentaa.” Ville vastasi. ”Seuraavalla tulee.” Kuului Apan vastaus samalla kun Jani lähti jatkamaan hidasta kävelyään. ”Jani! La Bête!” Apa huusi ja samassa Jani pysähtyi oksentamaan. ”Ei lasketa, toi on huijausta!” Julle alkoi kitistä mutta Apa vain naurahti. ”Mikä ei oo kiellettyä, on sallittua.” Hän sanoi ja joi oluensa tyhjäksi. ”Mikä on Le Beette?” Ville kysyi Apalta. Apa avasi uuden oluen ja otti siitä huikan. ”Ranskalainen taide-elokuva.” Hän sanoi ja otti jälleen huikan.

Ville ravisti viimeiset virtsapisarat majan vieressä nukkuvan Jullen kengille. Julle oli ottanut jo melkein tunnin verran välikuolemaa ja oli pyytänyt että hänet herätettäisiin tunnin unien jälkeen. Jani häilyi valve- ja unitilan välissä nuotion äärellä, mutta Apa ja Ville olivat vielä pirteitä. Ville istahti alas ja kaivoi tupakan huuleensa. ”Se pitäs Jullekin kohta herättää.” Hän sanoi. ”Joko se on muka tunnin nukkunu?” Apa ihmetteli ja katsoi samalla rannettaan, jossa ei ollut kelloa. ”Eikös se oo?” Ville kysyi avaten samalla uuden oluen. ”Sunhan se pitäs tietää ko oot kellovastaava.” Apa sanoi. Ville tuijotti häntä hetken. ”Mähän olen myös tulivastaava. Mitä vastuualueita teillä muilla on?” Hän kysyi hiukan tuohtuneena. Apa näytti hetken mietteliäältä ja vastasi lopulta: ”Julius on vastuussa majasta, Jani fyysisestä komediasta ja mää oon vastuuvastaava.” Ville tuijotti häntä hetken epäuskoisena. ”Mikä vitun vastuuvastaava?” Hän kysyi lopulta. ”Mää oon vastuussa siitä että muilla on vastuualueet.” Apa naurahti. ”Haista paska.” Ville sanoi ja joi oluensa tyhjäksi.

Jani säpsähti hereille kiveltään. ”Mitä vittua, nukuinks mä kauankin?” Hän kysyi mutta kukaan ei vastannut. Jani vilkuili hetken ympärilleen mutta ei nähnyt ketään. Hän nousi ylös ja hetken vilkuiltuaan näki muut rannalla. Jani etsi hetken olutta itselleen mutta nuotiolta ei löytynyt yhtään joten hän lähti kävelemään muiden luokse. Jullella ja Villellä oli pystypaini kesken ja Apa seisoi vieressä juomassa olutta. Hetken väännön jälkeen Ville sai Jullen kaadettua maahan ja paini jatkui hiekalla. Julle sai tilanteen käännettyä, ottaen Villen sidontaan. ”Piste Juliukselle.” Apa ilmoitti ja Julle irrotti otteensa. Molemmat nousivat ylös samalla kun Jani saapui heidän luokseen. ”Mitäs täällä touhutaan?” Hän kysyi. ”Jätkillä tuli joku typerä kina musiikista niin ne ny vähän päästelee höyryjä.” Apa vastasi. ”Ei ollu mikään typerä kina!” Ville huudahti. ”Niin justiinsa!” Julle komppasi. ”Basso vaan on tärkeempi soitin bändissä.” Ville sanoi. ”Kitarapas.” Julle vastasi ja otti Villen niskalenkkiin, josta Ville kumminkin pääsi heti irti ja näin kaveruksilla oli taas pystypaini käynnissä. Jani ja Apa katsoivat hetken heidän vääntöään. ”Eiks tohon kannattas mennä väliin?” Jani kysyi. Apa otti huikan oluestaan. ”Mitä turhia, antaa jätkien päästellä höyryjä.” Apa sanoi samalla kun Ville sai Jullen kaadettua. Paini jatkui taas hetken maassa ja tällä kertaa Julle ei päässyt niskan päälle. ”Piste Villelle.” Apa julisti ja Ville hellitti otteensa. ”Entä jos ne ei lopetakkaan ko sä käsket?” Jani kysyi huolestuneena. ”Sitten mää meen repiin ne irti toisistaan.” Apa vastasi. ”Eikä me haluta tota läskiä tähän väliin.” Ville sanoi maasta. ”Niin ko se olis automaattinen tappio teille molemmille.” Apa sanoi ja joi samalla oluensa tyhjäksi. ”Jaa olis muka.” Julle ähisi maassa ja ponnahti samalla ylös syöksyen Apaa kohti. Apa väisti hyökkäyksen ja tarttui vapaalla kädellään Jullea paidan hupusta kiinni ja veti tämän siitä maahan. Jullen osuessa hiekkaan Ville hyppäsi Apan selkään mutta Apa vain heitti hänet olkansa yli Jullen viereen. Lopuksi hän heitti vielä tyhjän oluttölkkinsä heidän viereensä. ”Kuten esimerkki A näyttää.” Apa sanoi ja lähti hakemaan olutta. ”Helppohan se on kun kaveri painaa enemmän kun me yhteensä.” Ville totesi noustessaan ylös. Apa palasi neljän oluen kanssa ja antoi kaikille yhden. ”Joko jatketaan juomista vai vieläkö joku haluaa painia?” Hän kysyi. ”Ei tartte enää.” Julle vastasi avatessaan tölkkinsä. ”Yks sille!” Jani huusi kohottaen oman tölkkinsä samalla ilmaan. ” Yks sille!” Muut huusivat yhteen ääneen ja kaikki ottivat pitkän huikan. Jani oksensi omansa heti kengilleen.

Apa istui nuotiolle ja tökki hiiliä kepillä. Jani ja Julle olivat käyneet jo nukkumaan ja Ville oli lähtenyt metsään asioille. Apa oli niin ajatuksissaan että ei huomannut Villen hoipertelevan takaisin ennen kuin tämä melkein kaatui häntä päin. ”Pitäskö sunkin mennä nukkuun?” Apa kysyi Villen istuutuessaan alas. ”Mä poltan tän yhen röökin vielä, sitten meen.” Ville vastasi. Ilta oli alkanut jo hämärtää ja veneen hylkykin paloi enää hiipuvalla liekillä. Ville kaivoi tupakan suuhunsa mutta ei löytänyt sytkäriään mistään. ”Mihin vittuun mun sytkä on joutunu?” Hän ihmetteli ääneen. ”Oisko tippunu tonne rannalle teiän painin aikana?” Apa ehdotti. ”Ihan sama.” Ville sanoi hetken vielä tutkittuaan taskujaan ja kumartui sitten ottamaan tulta nuotiosta. Hetken nuotiolla oli hiljaista. ”Mites se sun puhelin?” Ville kysyi lopulta. ”Katoin äskön, ei mitään eloa.” Apa vastasi. ”En tiijä onko akku loppunu vai eikö sitä vaan saa enää riisilläkään henkiin mutta laitoin sen kumminkin sinne takasin.” Hän jatkoi ja heitti puun nuotioon. ”Mites vahtivuorot?” Ville kysyi jälleen hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Laitetaan kunnon kokko tulille ja se lisää joka käy kusella ja/tai oksentamassa.” Apa vastasi avatessaan oluen. ”Sopii.” Ville sanoi ja veti sitten viimeiset savut tupakastaan. ”Jäätsä vielä tähän?” Hän kysyi noustessaan ylös. Apa heilautti tölkkiänsä. ”Ainakin tän juon.” Hän sanoi.” Selvä. Hyvät yöt.” Ville sanoi ja meni majaan makuulle. ”Samoin.” Vastasi Apa ja otti huikan.

Tarina jatkuu osassa 5: Aluksen Tapahtumat

Kaikki tässä tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhteydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.