Pilvet peittivät taivaan ja ripottivat hiljaksiin vettä metsän ylle. Nuotio paloi isolla liekillä ja kolme miestä tai ehkä kaksi miestä ja yksi nainen nukkui viereisessä majassa toisiinsa käpertyneinä. Pieni tuulenpuuska sai nuotion lepattamaan jo pimenevässä illassa.

Apa käveli metsässä kohti paikkaa johon mysteerinainen oli hänet vienyt päivämmällä. Hän oli odottanut nuotiolla että Villekin nukahti, heittänyt nuotion täyteen puita ja sitten lähtenyt sovittuun tapaamispaikkaan. Nainen oli kertonut että heidän haaksirikkonsa ei ollutkaan ollut onnettomuus ja että hänellä oli jotain tietoa asiasta. Apan päässä pyöri kaikki mahdolliset kauhuskenaariot kun hän saapui paikalle jossa he olivat aiemmin puhuneet. Hän katsoi ympärilleen mutta ei nähnyt hämärässä mitään. ”Tulithan sinä viimein.” Kuului naisen ääni hänen takaansa ja Apa pelästyi. ”Elä saatana pelästytä mua, mulla on pimeenkammo.” Apa sanoi pidellen samalla sydäntään. ”Aivan, unohdin. Anteeksi.” Nainen vastasi. Apa huohotti hetken jotta hänen hengityksensä tasaantuisi. ”Ai sää tiiät.” Hän lopulta sanoi. ”Sinähän itse sen minulle kerroit silloin veneessä.” Nainen vastasi. ”Me puhuimme aika pitkään ja syvällisiäkin asioita.” Hän jatkoi. Apa sai hengityksensä viimein tasaantumaan säikähdyksen jäljiltä. ”Kerroppa sitten kaikki mitä sää muistat siitä illasta.” Hän sanoi. ”Mulla vähän muisti pätkii loppuillan tapahtumista.” Hän jatkoi. ”Hyvä on. Minä kerron.” Nainen sanoi.

Apa toivotti veneeseen nousevat naiset tervetulleiksi. Julle tuli hänen viereensä. ”Kato hicnaisia.” Hän lausui kännissä. Apa työnsi hänet pois. ”Käyttäydy ny edes kerrankin.” Apa sanoi. ”Pahoitteluni Juliuksen puolesta. Hän juo jo neljättä päivää putkeen.” Hän jatkoi samalla kun Ville saapui paikalle kuohuviinipullon kanssa. ”Eiköhän juhlita.” Hän sanoi ja poksautti pullon auki. Jani saapui paikalle. ”Mitä vittua Julius.” Hän sanoi. ”Mitä sulla on kyrvässä?” Hän ihmetteli ja nyppäisi sitten yhden pyykkipojan irti Jullen sukuelimestä. ”Ai saatana!” Julle älähti. Apa näytti siltä että hän kärsi häpeän multihuipentumasta, mutta veneeseen nousseita neitoja humalaisten touhu näytti vain huvittavan. ”Olkaa vaan ihan kuin olitte ennen meitä.” Toinen ruskeahiuksisista naisista sanoi. ”Tässä ovat minun ystäväni Heini.” Hän jatkoi osoittaen silmälasipäistä blondia. ”Lotta.” Hän jatkoi osoittaen toista ruskeaverikköä. ”Ja Salminen.” Hän jatkoi siirtyen punapäiseen naiseen. ”Minun nimeni on…” Hän aloitti uuden lauseen mutta Ville keskeytti hänet huutamalla: ”Salminen ei tiedä!” Julle ja naiset purskahtivat nauruun. ”Mikä on hauskaa?” Jani ihmetteli. ”Sun naama.” Julle sai sanottua naurunsa lomasta. ”Et sä ymmärrä, et ollu paikalla.” Ville selitti. ”Mutta miksi sua kutsutaan sukunimellä?” Hän kysyi Salmiselta. ”Mä en tykkää etunimestäni. Se on Kaisa.” Salminen sanoi. ”Ymmärrän.” Ville totesi ja ojensi Salmiselle lasillisen kuohuvaa. Samassa veneen kapteeni saapui paikalle. ”Tervetuloa neidit, olen kapteeni Niukkanen ja komennan tätä alusta.” Hän sanoi samalla kun Ville jakoi kuohuviintä muille naisille. ”Meillä on täälä vain neljä hyttiä ja käsittääkseni herrat ovat ottaneet kukin yhden, mutta etteköhän te sinne joukkoon sovi. Hyvää matkaa kaikille.” Hän jatkoi ja poistui sitten paikalta. ”Istukaahan neidit alas.” Apa sanoi vinkaten samalla pöytään jossa Jani ja Julle nyppivät pyykkipoikia irti Jullen sukuelimestä. ”Eikä noita kahta tarvi pelätä, ovat harmittomia.” Hän jatkoi istuessaan itse alas.

Ville palasi vessasta muiden seuraan. ”Mitä multa jäi välistä?” Hän kysyi istuessaan Salmisen viereen. ”Rupateltiin penisten pituudesta.” Apa vastasi. Ville nousi seisomaan. ”No tässä on mun.” Sanoi Ville samalla kun veti sukuelimensä esiin housujensa vetoketjusta. ”No ei oikeesti puhuttu!” Apa nauroi ja muutkin pöydässä alkoivat nauraa. Ville veti sukuelimensä takaisin housuihinsa. “Kyllä mä sen arvasin.” Hän sanoi ja otti huikan viskilasistaan. Salminen nojautui lähemmäs Villeä. ”Kyllä sä varmaan olisit voittanut, jos tää olis kisa.” Hän sanoi ja antoi Villelle pusun poskelle. ”Ainoo kilpailu jonka Ville täälä voittaa on se että kuka on eniten gayjo.” Julle naurahti. Jani alkoi nauraa hallitsemattomasti. ”Gayjo.” Hän sai sanottua naurun lomasta. ”Mitä tarkottaa gayjo?” Lotta kysyi. ”Homoa joka ei ole homo.” Apa vastasi ja sai Jullen samalla pärskäyttämään juuri ottamansa huikan pöydälle hänen alkaessaan nauraa. ”Vittu Apa mikä selitys.” Hän sanoi naurun saattelemana. ”Oliks tää varmasti hyvä idea? Lotta kysyi Apan vieressä istuvalta kaveriltaan, mutta ennen kun sai vastauksen Julle otti hänet kainaloonsa. ”No, onko meillä hauskaa?” Kysyi Julle. ”Onhan meillä.” Lotta vastasi ja kohotti siideritölkkinsä ilmaan. Julle kolautti siihen omalla lonkerotölkillään jonka joi sitten tyhjäksi. ”Anteeksi että toverini ovat ääliöitä.” Apa sanoi vieressään istuvalle naiselle. ”Ei se haittaa.” Hän vastasi. ”Se on mukavaa välillä vain olla rennosti.” Hän jatkoi painautuen samalla Apan kylkeen. Apa laski kätensä hellästi hänen lanteilleen ja otti huikan oluestaan. ”Yks sille!” Huusi Jani nostaen samalla oluttölkkinsä ilmaan. ”Yks sille!” Huusivat muut miehet nostaessaan juomiaan ilmaan, jonka jälkeen he kaikki ottivat huikan. ”Mitä helvettiä?” Ihmetteli Heini. ”Se on joku pohjanmaalainen tapa.” Vastasi Apa. ”No siinä tapauksessa!” Salminen riemaantui. ”Yks sille!” Hän huusi, johon kaikki naiset vastasivat: ”Yks sille!” Ja ottivat huikan juomistaan.

Jani nuokkui pöydässä muiden pitäessä hauskaa. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Heini kysyi häneltä aitoa huolta äänessään. ”Kyllä Jani pärjää, antaa vaan hetken olla ilman olutta.” Apa sanoi. Julle ja Lotta tanssivat kannella Villen ja Salmisen laulaessa heille tahtia. ”Jani.” Heini sanoi tönien Jania samalla. ”Ottaisitko vettä välissä?” Hän kysyi. Jani nosti päätään. ”Kuka?” Hän sanoi hämillään. ”Minä, Heini.” Heini vastasi. ”Kiinnosti ku kilo paskaa.” Jani pärskähti takaisin. Apa purskahti nauruun. ”Hei mä vien Janin nyt nukkuun.” Heini sanoi Apan vieressä istuvalle kaverilleen. ”Vie ihmeessä.” Kuului hiljainen vastaus Apan räikeän naurun lävitse. Heini auttoi Janin ylös penkiltä. ”Mikäs on hänen hyttinsä?” Hän kysyi. ”Siinä vasemmalla se on.” Apa vastasi. ”Juliuksen hytin vieressä.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan oluestaan. Heini nousi ylös ja auttoi Janin pystyyn. Salminen tuli pöydän ääreen. ”Mihin sä H meet?” Hän kysyi istuessaan Apan viereen. ”Mä vien tän kikkurapään nukkuun. Tuun kohta takasin.” Heini vastasi samalla kun lähti taluttamaan Jania alakertaan. ”Mites sulla menee S?” Salminen kysyi Apan toisella puolella istuvalta naiselta. ”Ei minulla ole mitään hätää.” Hän vastasi edelleen Apan kainalossa maaten. ”Oi kuinka söpöä!” Salminen vastasi. ”Hei V, pistäs rokkia tuleen.” Hän huusi Villelle lähtiessään takaisin tanssilattialle. ”Niin mikäs sun nimi oli?” Apa kysyi kainalossaan olevalta naiselta. ”Et ehtiny sitä sillon aiemmin kertoa.” Hän jatkoi. Nainen otti huikan juomastaan. ”Se on… ” Hän ehti aloittaa mutta samassa Julle iski pakaransa pöydälle ja päästi äänekkään pierun.” Suut makiaks!” Hän sanoi nauraen samalla. Apa tönäisi hänet pois pöydältä. ”Vitun apina.” Hän murahti. ”Nyt kannattaa evakuoida.” Apa sanoi naiselle ojentaen samalla kätensä. ”Ei kai se nyt niin paha… ” Nainen aloitti ennen kuin Jullen päästämä metaanipilvi leijui hänen nenäänsä ja hän alkoi kakoa. Hän tarttui Apan käteen ja he poistuivat pöydästä.

Ville kantoi sylissään juomia saapuessaan muiden luokse takakannelle. ”Eli Apalle olut.” Hän sanoi ojentaen samalla juoman. ”Sitten oli Jullelle ja Lotalle lonkerot.” Hän jatkoi ojentaen heille juomansa. ”Kenelles tää litku oli?” Hän kysyi nostaen violettia juomatölkkiä ilmaan. ”Se on S:lle.” Salminen sanoi ja otti tölkin antaen sen heti kaverilleen. ”Mitä sä meille löysit?” Hän kysyi Villeltä. ”Jimiä.” Ville sanoi ottaessaan taskustaan Jim Beam bourbon -pullon. Salminen otti pullon käteensä ja avasi sen. ”Sä olet sitten ihana mies.” Hän sanoi ja otti huikan pullosta. ”Pelattaisko jotain peliä?” Lotta kysyi. ”Räsypokeria.” Vastasi Apa välittömästi. Salminen ojensi pullon Villelle. ”Mä oon mukana.” Hän sanoi samalla. ”Kelpaa mulle.” Julle sanoi. Ville otti pullon pois huuliltaan. ”Mulla on kortit hytissä.” Hän sanoi. ”Eiköhän sitten mennä.” Apa totesi ja lähti hyttejä kohti. ”Mutta eikö kumminkin jotain muuta… ” Aloitti Apan vieressä ollut nainen mutta Salminen keskeytti hänet puristamalla häntä rinnoista.” Älä viitti S. Hauskaa siitä tulee.” Hän sanoi ja alkoi sitten työntää häntä kohti hyttikäytävää. ”Mä en osaa pokeria.” Lotta sanoi lähtiessään kävelemään muiden perään. ”Se on helppo, me opetetaan.” Ville vinkkasi hänelle heilauttaen samalla pulloansa. Apa johdatti joukon hyttikäytävälle. ”Missäs muuten Jani on?” Ville ihmetteli. ”Heini vei hänet nukkumaan.” Kuului Apan vastaus. ”No mitä helvettiä!” Julle tokaisi ja avasi juuri kohdallaan olevan Janin hytin oven. ”Jani ylös sieltä!” Hän huusi astuessaan hyttiin sisään. ”Anna toisen nukkua.” Sanoi hänen peräänsä tullut Lotta. ”Eihän täälä oo ketään.” Julle sanoi hämillään vilkuillessaan ympärilleen. Samassa viereisen, Jullen hytin ovi aukesi ja Heini astui käytävään pelkissä alusvaatteissaan. ”Hieno asu H.” Salminen sanoi. Heinin naama muuttui punaiseksi nolostuksesta. ”Mitä sää teet Jullen hytissä?” Apa kysyi. ”Sä sanoit että Janin huone on vasemmalla niin me tultiin tähän.” Heini sanoi nolona yrittäen peitellä itseään käsillään. ”Missä sun loput vaatteet on?” Lotta kysyi. ”Älä viitti L.” Salminen sanoi ilkikurisesti virnistäen. ”Eiköhän me kaikki osata päätellä mitä siellä tehtiin, ollaanhan me aikuisia.” Hän jatkoi ja iski Heinille silmää. ”Yks Janille!” Huudahti Ville ja kohotti pullonsa. ”Yks Janille!” Vastasivat Apa, Julle ja Salminen. Miehet ottivat huikat ja kun Ville oli juonut omansa, Salminen otti häneltä pullon ja otti myös pitkän huikan. ”E-ei tämä o-ole sitä mi-miltä se näyttää.” Heini sanoi häpeillen. ”Ei sinun tarvitse selvittää meille tekemisiäsi.” Sanoi nainen Apan selän takaa. ”Älä viitti S.” Salminen sanoi. ”Kaikki yksityiskohdat peliin vaan H!” Hän jatkoi innoissaan. ”Noh noh, antaa lasten leikkiä.” Apa toppuutteli. ”Tuuksä pelaan meiän kanssa räsypokkaa?” Hän kysyi Heiniltä. ”Mä katon vielä ton Janin perään että hän varmasti nukahtaa turvallisesti.” Heini vastasi. ”Ymmärrän.” Apa sanoi ja iski silmäänsä. ”Mennäänkin tohon mun hyttiin, se on kauimpana kyyhkyläisten lemmenpesästä niin saavat vähän rauhaa.” Hän ilmoitti muille ja avasi hyttiinsä oven. ”E-ei se ole mitään sellaista.” Heini sanoi nolona. ”Hoida homma H.” Salminen vinkkasi käytävään jäävälle Heinille kun muut olivat jo menneet Apan hyttiin sulkien hytin oven perässään. Pian Ville kumminkin avasi oven ja palasi käytävään. ”Tarttee ottaa kortit tosta mun hytistä.” Hän sanoi Heinille ja meni hyttiinsä.

Apa alkoi jakaa kortteja kaikille paitsi Jullelle, joka oli jo alasti ja siten pois pelistä. Apa oli vielä täysin pukeissa, Salminen pelkissä rintaliiveissä, Villellä oli vain nahkatakkinsa päällä ja muut olivat joutuneet riisumaan vain päällipaitansa. Tasapuolisuuden nimissä oli ennen peliä sovittu että kaikilla olisi päällä viisi vaatetta. Se tarkoitti että naisilla sukkia ei laskettaisi sillä heillä oli rintaliivit ja Apan hattu oli mukana pelissä sillä hänellä ei ollut päällään kuin T-paita. ”Jotain huijausta tässä on.” Julle totesi lattialta alasti. ”Mun kaljakin varastettiin.” Hän jatkoi ja katseli ympärilleen. Apa sai kortit jaettua. ”Se on siinä sun selkäs takana.” Lotta ohjeisti Jullea oluelleen. ”Vaihtaako kukaan?” Kysyi jakajan vuorossa oleva Apa. ”Ei tarvitse.” Kuului vastaus hänen vasemmalta puoleltaan. ”Mulle kaks.” Jatkoi seuraavana vuorossa oleva Lotta. Julle pieraisi. ”Mulla vaihtuu kalsarit.” Hän sanoi. Apa ja Ville nauroivat. ”Ei sulla ole niitä enää päällä.” Apa sai sanottua naurun lomasta. Salminen avasi hytin ikkunan. ”Hyi saatana, mikä sun sisälle on kuollu?” Hän kysyi Jullelta samalla. ”Sielu.” Totesi Ville. ”Mulle neljä.” Hän jatkoi antaen samalla neljä korttiaan Apalle, joka antoi hänelle uudet tilalle. ”Yks vaan.” Ilmoitti Salminen. ”Mää en vaiha.” Ilmoitti Apa ja löi korttinsa pöytään. ”Suora, nelosesta kasiin.” Hän ilmoitti. ”Voi, minulla on kolmesta seitsemään.” Kuului hänen vieressään. ”Neljä samaa.” Ilmoitti Lotta asettaessaan kortit pöydälle. ”Täyskäsi, vitoset ja seiskat.” Riemuitsi Ville. Apa vilkaisi vasemmalle samalla kun Salminen ilmoitti: ”Väri.” Julle nousi ylös lattialta. ”Miten muka Apa ei taaskaan hävinny!?” Hän huusi. ”Mää oon sen verta kova pokerihai.” Apa ilmoitti itsevarmasti. ”Vittu mä meen tupakille.” Julle mutisi ja poistui hytistä. ”No S.” Salminen aloitti. ”Nähäänkö me sun pikkarit vai rintsikat.” Hän jatkoi hieroen käsiään yhteen odottavasti. ”Nämä.” Kuului vastaus häviäjän noustessa ylös. Hän hetken liikutti käsiään epämääräisesti ja lopulta veti rintaliivinsä ulos hihastaan. ”Minulla on aina ollut joustavat lapaluut.” Hän jatkoi ja heitti rintaliiveillään Apaa. ”Enkä epäile että se on ainoa paikka josta S on joustava.” Salminen kuiskasi Apalle pöydän yli.

Ville paiskasi korttinsa pöytään. ”Voi vittu!” Hän huudahti. Hän riisui myös takkinsa ja heitti sen seinään. ”Helvetin helvetti.” Ville mutisi ja joi sitten viimeiset nesteet Jim Beam pullostaan. Salminen ja Lotta olivat jo pudonneet pelistä, Apalla oli vielä päällään hattu, T-paita ja sukat. Hänen vieressään istui nainen päällään vain paita ja alushousut. Julle nukkui istualtaan lattialla. ”Typerä peli.” Ville sanoi poistuessaan hytistä. ”Oho.” Salminen sanoi. ”Olipas hän huono häviäjä.” Hän jatkoi ja katsoi Apaa. ”Eiköhän se lähteny hakeen vaan lisää juomaa.” Apa naurahti ja keräsi kortit pöydältä. ”Että se on sitten kaks enää jäljellä.” Salminen tiedotti. ”Näytä sille S!” Hän jatkoi. ”Mitä jos tehään niin että seuraava peli ratkaisee.” Apa sanoi sekoittaessaan kortteja. ”Hävinnyt riisuu kaikki ja sitten voidaan alottaa uus peli niin kaikki pääsee mukaan.” Hän sanoi katsoen samalla vasemmalle. ”Sopii.” Kuului vastaus. ”Kuulostaa hyvältä.” Salminen hihkaisi hieroen samalla käsiään yhteen. ”Mites toi Julle?” Lotta kysyi huolestuneena. ”Eikös toi oo aika huono asento nukkua.” Hän jatkoi huolissaan. ”On se pahemmissakin paikoissa nukkunu.” Apa vastasi lakonisesti ja jakoi kortit. Hetken hytissä kuului vain Jullen tuhinaa. ”Vaihakko?” Apa kysyi. ”Anna kolme.” Kuului vastaus. Apa antoi uudet kortit. ”Mää vaihan kans kolme.” Hän sanoi ja suoritti vaihdon. Apa huokaisi syvään. ”Kaks paria, ässät ja kolmoset.” Hän sanoi laittaessaan kortit pöydälle. Kaikki hytissä hereillä olevat käänsivät katseensa Apan vieressä istuvaan naiseen. Hetken hytissä oli jännittynyt tunnelma. ”Hertta kuningas värisuora.” kuului lopulta naisen ilmoitus kun hän laski kortit pöytään. ”Jumalauta S!” Salminen kiljaisi riemusta. Apa alkoi riisua vaatteitaan. ”Loistava peli Sa… ” Ehti Lotta aloittaa kaverinsa onnittelemisen mutta Villen äänekäs saapuminen hyttiin keskeytti sen. ”Joko se Apa on alasti!” Hän huusi paiskatessaan oven auki ja rynnätessään sisään edelleen alasti. Hänen siittimensä läpsäytti lattialla nukkuvaa Jullea poskelle ja tämä säpsähti hereille. ”Vittu Japa!” Hän huusi pompatessaan ylös. Julle ja Ville törmäsivät ja molemmat kaatuivat hyttikäytävän puolelle alastomaksi kasaksi. Lotta ponnahti pystyyn samaan aikaan Salmisen kanssa ja he menivät auttamaan maassa makaavia miehiä. Apa oli saanut vaatteet riisuttua ja veti punaisen saunatakin, josta puuttui vasen hiha, päällensä. ”Sinulta puuttuu toinen hiha.” Totesi hänen kanssaan hyttiin jäänyt nainen laittaessaan rintaliivejään takaisin päällensä. ”Leikkasin irti piruuttani.” Apa vastasi. ”Se on hyvä keskustelun avaaja.” Hän jatkoi. ”Mee vittuun mun päältäni!” Ville huusi Jullelle. ”Tykkäät kumminkin.” Julle vastasi samalla kun Lotta auttoi hänet ylös. ”Mentäisiinkö kannelle haukkaan raitista ilmaa?” Apa ehdotti. ”Mikäs siinä.” kuului Lotan vastaus. ”Ei sitten muuta kun menoks.” Salminen riemastui ja lähti kiipeämään rappusia. ”Laita vaatetta päälle ensin.” Lotta huusi ja lähti hänen peräänsä, itsekin alasti. Julle ja Ville vilkaisivat toisiaan ja lähtivät sitten juoksemaan naisten perään. ”Mennäänkö?” Apa kysyi seuraansa jääneeltä naiselta tarjoten samalla kyynärpäätään herrasmiesmäisesti. Nainen tarttui siihen ja molemmat lähtivät kannelle käsikynkässä.

Apa kuunteli naisen kertomusta tarkasti. Välillä hänelle tuli välähdyksiä illan tapahtumista kun hän kuuli niistä kerrottavan ja hän muisti yksityiskohtia joita hänelle ei kerrottu. ”Muut tanssivat alastomina jo silloin kun me pääsimme ylös joten ehdotit että menisimme kaksin takakannelle juttelemaan.” Nainen jatkoi tarinaansa. Apa tuijotti häntä lumoutuneena silmiin. ”Me puhuimme pitkään.” Nainen jatkoi ja Apa säpsähti pois transsistaan. ”Mitäs ne muut teki sillä välin?” Hän kysyi. Nainen tuijotti häntä hetken. ”Minähän en sitä voi tietää kun olin sinun kanssasi.” Hän sanoi lopulta. Apa kallisti päätään taaksepäin. ”Aaaaaivan.” Hän sanoi. ”Mistä me puhuttiin silloin?” Hän jatkoi. ”Kaikesta.” Nainen vastasi ja painautui Apaa vasten. ”Aluksi sinä kerroit minulle tähdistä, sitten puhuimme lapsuuden tapahtumistamme, historian faktoista, politiikasta ja vähän jopa urheilusta.” Hän jatkoi. Apan mieleen tulvi muistikuvia heidän keskusteluistaan. ”Minusta oli hienoa nähdä että noinkin miehekäs mies pystyi itkemään muiden nähden.” Nainen sanoi ihaillen. ”Muiden nähden?” Apa säpsähti. ”Keiden muiden?” Hän jatkoi. ”Vain minun.” Nainen vastasi astuessaan taaksepäin. ”Huh.” Apa huokaisi. ”Onneks en jätkien.” Hän naurahti. Nainen laittoi kädet lanteilleen. ”Mitäs pahaa siinä on?” Hän kysyi tomerasti. Apa näytti hetken hätääntyneeltä. ”Ei jätkät oo ikinä nähny mun itkevän.” Hän vastasi. ”Sinäkö ajattelet että mies ei saisi itkeä?” Nainen kysyi. ”Saa!” Apa huudahti. ”Mutta ei toverien nähden.” Hän jatkoi vilkuillen samalla epämääräisesti ympärilleen. Nainen tuijotti häntä sanomatta sanaakaan. ”Mites se haaksirikkohetki?” Apa yritti vaihtaa puheenaihetta.

Ville hoiperteli veneen takakannelle. ”Uus kierros alkaa.” Hän sanoi Apalle ja tämän seurueelle heiluttaen korttipakkaa kädessään. ”Me tullaan kohta.” Apa huikkasi. Ville heilautti kättään lähtiessään pois. Apa nousi seisomaan. ”Ei sun ole pakko pelata jos se tuntuu susta kiusalliselta.” Hän sanoi seuralaiselleen. Nainen oli juuri vastaamassa kun vene kiihdytti rajusti. Apa horjahti veneen takalaitaa vasten. ”Mitä helvettiä!?” Hän murahti ja samassa vene ajoi karille. Apa horjahti iskun voimasta laidan yli veteen. Nainen kiiruhti laitaa vasten. ”Apa!” Hän huusi pimeyteen. Vedestä kuului loiskimista ja kiroilua joten hän päätteli Apan olevan kunnossa. Nainen lähti kohti hyttikäytävää selvittääkseen tilanteen ja katsoakseen olivatko muut kunnossa. Hän pysähtyi kuitenkin äkisti nähdessään rappusista nousevan tuntemattoman miehen. ”Täällä piti olla kahdeksan matkustajaa.” Mies sanoi hyttikäytävään päin. ”No mene tutkimaan muualta.” Kuului vastaus. Pian rappusia nousi toinen mies joka kantoi Lottaa palomiestyylillä. Lotan silmät olivat sidotut ja hänen suunsa eteen oli laitettu teippiä. ”Eihän nää kaikki mahu meiän veneeseen.” Sanoi rapusta tuleva kolmas mies joka kantoi tajutonta Jullea kainaloista. Neljäs mies kantoi Jullen jalkoja. ”Heivataan miehet rannalle ja haetaan myähemmin.” Lottaa kantanut mies sanoi. ”Böönät lähtee nyt tälle reissulle mukaan.” Hän jatkoi. Muut miehet totesivat yhteen ääneen: ”Selvä.”

Apa ei ollut uskoa kuulemaansa. ”Eli ne vei teiät kaikki ja jätti meiät tänne?” Hän sanoi. ”Eivät.” Nainen sanoi. Minä pääsin pakoon mutta ystäväni ovat heidän vankeinaan.” Hän jatkoi alkaen samalla itkeä. ”Meillä piti olla vain hauska ilta.” Hän nyyhkytti. Apa otti hänet halaukseen pimeässä metsässä. ”Mutta jäihän osa teistä jo sinne laiturille.” Apa yritti lohduttaa. Nainen nyyhkytti epätoivoisena. ”He olivat vain vanhoja kouluystäviämme.” Hän sai sanotuksi. ”Meillä oli luokkakokouksen jatkot.” Hän jatkoi. Apa silitti hänen päätään hellästi. ”Minun ainoat oikeat ystäväni kyseisestä ryhmästä ovat Heini, Lotta ja Kaisa.” Nainen jatkoi. ”Ja nyt he ovat joidenkin outojen miesten vankeina.” Hän nyyhkytti lohduttomana. Apa ei tiennyt mitä sanoa joten hän vain halasi naista tiukasti toisella kädellään, samalla kun silitti hänen päätään toisella. Hetken he vain olivat paikallaan naisen päästäessä kaiken pahan olonsa pois. Nainen rauhoittui vähän jolloin Apa kysyi: ”Mites sää sitten selvisit?” Nainen nosti päänsä pois Apan miestisseistä. ”Kun olin kuullut heidän suunnitelmansa pakenin paikalta hyppäämällä veteen sinun perääsi.” Hän kertoi. ”Ajattelin sen olevan turvallista, selvisithän sinäkin siitä pudotuksesta.” Nainen jatkoi nyyhkyttäen. ”Mutta sinä et ollut enää siellä vedessä joten lähdin uimaan pakoon poispäin veneestä ja rannasta etten jäisi kiinni.” Hän sanoi pyyhkien kyyneliä silmistään. Nainen tuijotti hetken Apaa suoraan silmiin. ”Joko uskot että jotain hämärää täällä tapahtuu.“ Hän puhui lopulta. Apa nyökkäsi. ”Mun pitää palata jätkien luo.” Hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen, mutta nainen otti häntä kädestä kiinni. Hetken metsässä oli hiljaista. ”Jää.” Nainen sanoi lopulta. Hetken oli taas hiljaista kun nainen painautui Apaa vasten. ”Jää minun luokseni.” Hän sanoi hiljaa ääni murtuen. Apa halasi häntä. ”Hyvä on.” Hän kuiskasi hiljaa.

Tarina jatkuu osassa 6: Uhkaavia Seurauksia

Kaikki tässä tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.