Ulkona oli yli kymmenen astetta pakkasta, mutta se ei haitannut baarissa juhlivia ihmisiä. Aku Mattila oli tiskillä hakemassa juomia itselleen ja kaverilleen Mika Aaltoselle. He harvoin poistuivat Janakkalasta kotiseudultaan, mutta olivat päättäneet tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja lähteä Hämeenlinnan yöelämään. Maksettuaan juomat Aku lähti pujottelemaan väkijoukon lomasta Mikan luokse. ”Vittu että on tungosta.” Hän huusi musiikin yli Mikalle päästyään lopulta tämän luokse. ”Siks sun on parempi käydä tiskillä kun mahdut paremmin puikkelehtiin tuolla välissä.” Mika vastasi ottaessaan tuoppinsa. Aku tuhahti närkästyneenä. Hän ei pitänyt hoikasta varrestaan ja yritti aina syödä epäterveellistä ruokaa saadakseen massaa. Mikalla oli sentään upea elintaso vatsa ollut jo useita vuosia.

Aplodit raikasivat ravintolassa kun Aku poistui karaoke lavalta. Hän oli esityksensä aikana iskenyt silmänsä erääseen naiseen, joka oli seurannut hänen esitystään tarkasti. Heidän katseensa kohtasivat ja Aku iski naiselle silmää. ”Kyllä täällä isolla kirkolla on hyvä naistarjonta.” Aku totesi päästyään Mikan luokse. ”Olen huomannut.” Mika vastasi ojentaessaan kahdenkymmenen euron seteliä. ”Haetko uudet?” Hän kysyi ja otti huikan lähes tyhjästä tuopistaan. ”Otan samantien kaks molemmille.” Aku vastasi laittaessaan setelin taskuunsa. Aku oli itse rahaton ennen ylihuomista tilipäiväänsä, mutta Mika oli luvannut tarjota tämän illan ja takaisinmaksua katseltaisiin sitten joskus. Järjestelmä oli toiminut heidän välillään jo useita vuosia, nuorilla miehillä kun raha tilanteet heittelivät rajusti. Odottaessaan vuoroaan tiskillä, Aku yritti löytää näkemäänsä naista väkijoukosta, siinä onnistumatta.

Valomerkki häämötti jo nurkan takana, eikä Mika ollut nähnyt Akua hetkeen. Hän oli hakenut heille uudet oluet, mutta palattuaan pöytään Aku oli hävinnyt. Etsiessään kaveriaan hän oli janoonsa juonut jo oman oluensa ja sitten aloittanut Akunkin tuopin tyhjentämistä. Kierrettyään jälleen ravintolan ympäri hän palasi tiskille, lähelle sitä paikkaa jossa he olivat alun perin istuneet. ”Pistä mulla yks vielä.” Hän sanoi myyjälle ennen kuin tyhjensi jäljellä olevan tuoppinsa. ”Et ois sattunu näkeen sellasta hoikkaa kaveria, ei ihan olkapäille ulottuvat vaaleata hiukset ja musta t-paita päällä?” Mika kysyi samalla kun sai tuoppinsa. ”Minkälainen musta paita?” Myyjä kysyi kerätessään Mikalle vaihtorahaa. ”Ihan pelkän musta, ei mitään kuvaa tai tekstiä.” Mika kertoi laittaessaan kolikot taskuunsa. ”Niin se joka oli sun kanssa tossa aiemmin.” Myyjä totesi. ”Se pyöri tossa jonkun naisen kanssa, menivät tonne rokkipuolelle.” Nainen jatkoi nojautuessaan tiskin takana olevalle tasolla. ”Rokkipuolelle?” Mika kysyi hämmästyneenä. ”Juu, tosta karaoke lavan vierestä menee pieni käytävä ja siellä on meidän rock musiikin kuuntelu puoli.” Nainen naurahti. ”Se onkin jääny multa ihan huomaamatta.” Mika naurahti. ”En ole täältä päin.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan. ”Ootteko kaukaa tullu?” Myyjä jatkoi rupattelua ja Mika huomasi hänen kasvoillaan vienon hymyn. ”Janakkalasta tultiin.” Hän sanoi samalla kun nojautui tiskille.

Musiikki hiljeni ravintolassa kun valot välkkyivät. Aku oli juuri ottamassa viimeisen huikan oluestaan. ”Täh, joko se on pilkku.” Hän kysyi hämillään. ”Mähän kysyin sulta hetki sitten että vieläkö me haetaan yhdet kun kohta on pilkku.” Hänen seurassaan ollut nainen tuhahti. ”No johan on.” Aku naurahti noustessaan ylös. ”Mä käyn vessassa.” Hän sanoi lähtiessään kävelemään. Vessan ovella hän törmäsi Mikaan. ”Kato perkele, mä sain meille kyydin kotiin.” Mika totesi. ”Ei tartte, mä pääsen tolle naiselle yöksi.” Aku vastasi, iskien samalla silmää. ”Homma selvä.” Mika vastasi iskien myös silmää. Aku meni vessaan samalla kun Mika palasi tiskille. Virtsattuaan Aku palasi paikkaan jossa oli naisen kanssa istunut, mutta hän ei ollut enää siellä. Hetken hän katseli ympärilleen ja lähti sitten etsimään seuralaistaan.

Ravintola oli sulkenut ovensa ja kaikki asiakkaat oli ajettu ulos. Aku ei ollut löytänyt naista enää ja Mikakin oli jo lähtenyt. Hänellä ei ollut yhtään rahaa ja puhelimestakin oli akku loppunut. Hänellä oli päällään vain ohut tuulitakki, jonka vetoketju oli rikki. Tuuli yltyi ja Aku siirtyi läheiseen porttikongiin siltä suojaan. Hetken pohdittuaan asioita hän alkoi penkoa taskujaan. Takin taskuista löytyi vain roskia ja sytkäri, vaikka hän ei ollutkaan tupakka miehiä. Housujen taskuissa hänellä oli puhelin, ravintolan vessasta ostettu kondomipaketti ja lompakko. Paniikki valtasi Akun kun hän tajusi hukanneensa kotiavaimensa. Hän penkoi kaikki taskunsa moneen kertaan, mutta ei löytänyt niitä. Kiroillen hän alkoi tutkia lompakkoaan. Rahaa sieltä ei löytynyt yhtään, eikä korttejakaan ollut paljoa. Osittain lohjennut pankkikortti, vanhaksi mennyt ajokortti, S-ryhmän bonus kortti sekä opiskelu ajoilta jäänyt bussikortti. Samassa hänellä välähti. Kortilla saattoi olla vielä matkoja jäljellä! Aku sulki takkinsa käsillään ja lähti kävelemään linja-autoasemaa kohti.

Tuuli oli laantunut kun Aku pääsi linja-autoasemalle. Asemarakennuksen ovet olivat lukossa, joten hän kiersi laiturialueelle katsomaa aikatauluja. Hän puhdisti lumet taulusta ja tutki sitä hetken. Seuraava Janakkalaan menevä bussi lähtisi kolmen tunnin kuluttua. Kylmyydestä tärisevä Aku katseli ympärilleen ja mietti vaihtoehtoja. Ikkunan rikkominen ei olisi kannattavaa, se vain hälyttäisi poliisit paikalle ja kylmentäisi ajan myötä myös asema-aulan. Aseman vieressä oli kerrostaloja, joten hän lähti kävelemään yhtä niistä kohti. Mielessään Aku kirosi Hämeenlinnan alimpaan helvettiin. Paskat bussiyhteydet, naisia jotka antoivat ymmärtää mutteivat ymmärtäneet antaa eikä yhtään autoa liikenteessä, joilta olisi voinut yrittää liftata kyydin.

Lehtien keräysastiassa oli pimeää ja kylmää, tosin ei ihan niin kylmää kuin ulkona. Aku lepäsi sikiöasennossa lehtien päällä, yrittäen saada edes hiukan lepoa, kun laskuhumala iski päälle. Kääntäessään kylkeä hän sai idean. Käsikopelolla hän löysi sanomalehden, jossa ei ollut liukkaan tuntuinen pinta, repi siitä muutaman sivun ja rypisti ne palloksi. Hän meni aivan laatikon takaseinään kiinni ja asetti pallon keskiväliin itsestään ja toisesta seinästä. Hän kaivoi sytkärin taskustaan ja sytytti pallon palamaan. Aku sulki silmänsä tyytyväisenä itseensä, sillä nyt hänellä oli lämpöä. Hetken kuluttua hän alkoi yskiä ja nousi käsiensä varaan nojaamaan. Liekki loi valoa astiaan, joka oli lähes täyttynyt savusta. Aku tajusi ideansa tyhmyyden ja riuhtaisi kannen auki ja heitti palavan paperin pois. Kiireessä hän yritti poistua astiasta, mutta se kaatui hänen allaan. Lehdet ja ilmaisjakelu mainokset levisi roskakatoksen lattialle Aku mukanaan. Hän nousi kiireesti ulos ja lähti juoksemaan pakoon.

Paloautojen sireenit ulvoivat yössä, kun Aku käveli kadun vartta poispäin linja-autoasemalta. Lumihiutaleita putosi hiljalleen, kun hän etsi paikkaa, jossa viettää loppuyö. Bussin lähtöön oli vielä puolitoista tuntia ja laskuhumala sai Akun väsyneeksi. Kaikki lehtien keräysastiat jotka hän löysi olivat lukituissa roskakatoksissa. Lopulta hän päätti palata linja-auto asemalle. Hetken käveltyään hän palasi asemalle. Viereisen kerrostalon pihassa oli edelleen yksi paloauto. Aku käveli asemarakennuksen ovelle ja yritti vetää kahvasta, mutta ovi ei auennut. Hän huokaisi syvään ja nojautui ovea vasten, joka avautui hiukan. Aku säpsähti kauemmas ovesta ja kokeili työntää sitä. Ovi aukesi. ”Voi vittu.” Aku tuhahti astuessaan sisään lämpimään asemahalliin.

”Onko sulla kaikki hyvin?” Kuului miehen ääni, joka herätti Akun. Hän räpytteli silmiään hämmentyneenä ja katseli ympärilleen hetken, ennen kuin keskitti katseensa vartijaan, joka seisoi hänen edessään kädet puuskassa. ”Mitä?” Aku kysyi, tuijottaen silmät selällään vartijaa. ”Täälä ei saa nukkua.” Vartija vastasi tuimasti. ”Joo, sori, ei pitänytkään, mutta ilmeisesti torkahdin.” Aku naurahti, mutta vartijan ilme ei värähtänyt. ”Bussiako odotat?” Hän kysyi vaihtaen samalla painopistettään. ”Heti ensimmäistä joka vie Janakkalaan.” Aku vastasi noustessaan ylös. ”Eli tota?” Vartija totesi osoittaessaan juuri lähtevää bussia. ”Oliks toi se?” Aku huudahti. ”Päivän ensimmäinen. Kahen tunnin päästä lähtee seuraava.” Vartija sanoi. ”Sekin vielä.” Aku parahti istuessaan alas. ”Yritä tällä kertaa pysyä hereillä.” Vartija totesi poistuessaan paikalta. Aku jäi istumaan tyhjään asemahalliin kaksin päänsärkynsä kanssa.

Linja-auto pysähtyi Akun eteen ja kuljettaja avasi oven. ”Huomenta” Kuljettaja tervehti Akun astuessa sisään. ”Huomenta.” Hän vastasi. Aku laittoi vanhan bussikorttinsa lukijaan ja jäi odottamaan. Hikikarpaloita nousi iholle hänen hiusrajaansa. Matkakortin lataamisesta oli yli vuosi aikaa, mutta muutama matka olisi ehkä jäänyt käyttämättä. Mutta olisivatko ne vielä voimassa, jos niitä olisi? Aku tuijotti jännittyneenä kortin lukijaa, jonka digitaalisessa näytössä palikat juoksivat, sen lukiessa kortin sirussa olevaa dataa. ”Se on vähän hidas vehje.” Kuljettaja sanoi. Akun tunsi sydämensä hakkaavan kiivaasti kun hänen kämmenensä alkoivat hikoilla. Kortin lukijan näytöt pimeni ja Aku säikähti muutosta. Vihreä pallo ilmestyi näyttöön osoituksena siitä, että matka oli maksettu. ”Kiitoksia.” Kuljettaja totesi painaessaan nappia, joka sulki oven. Aku istui ensimmäiseen penkkiin, tuntien kuinka stressi liukui pois ja koko hänen kehonsa rentoutui. Hän hengitti muutaman kerran syvään iloisena. ”Olitko viihteellä illalla?” Kuljettaja kysyi häneltä, bussin ainoalta matkustajalta. ”Juu, tuli oltua.” Aku vastasi, kiroten mielessään sitä, että kuljettaja oli juttelu tuulella, vaikka hän ei ollut.

Puiseen oveen lyömisen ääni raikasi kerrostalokaksiossa. Mika käveli seiniä pitkin ovea kohti, herättyään paukkeeseen. Hän katsoi ovisilmästä, kuka oli metelin aiheuttaja. ”Mitä vittua.” Hän totesi nähdessään Akun hakkaavan oveen. Mika avasi oven. ”Mitä vittua sun avaimet teki mun taskussa?” Hän kysyi Akun astuessa asuntoon. ”Saatana, onko sulla kaljaa?” Hän totesi kävellessään Mikan ohi. ”Muutama jääkaapissa.” Kuului vastaus ja Aku harppoi keittiöön. Mika sulki oven ja lähti Akun perään, muttei ehtinyt keittiöön asti kun Aku jo palasi oluen kanssa eteiseen. ”Et vittu usko kuinka vaikee yö mulla oli.” Aku totesi samalla kun avasi oluensa. ”No en varmasti.” Mika vastasi Akun ottaessa pitkän huikan. ”Vittu se nainen…” Aku ehti aloittaa ennen kuin makuuhuoneen ovi aukesi ja ravintolan Myyjä astui eteiseen, hiukset sekaisin. ”Anteeks, mä tästä lähden kotia kohti.” Hän sanoi kävellessään Akun ohitse. Hän antoi Mikalla suukon poskelle. ”Soittele.” Myyjä sanoi ennen kuin laittoi kenkänsä jalkaan. ”Hei hei.” Nainen huikkasi vielä ennen kuin sulki oven. Eteiseen laskeutui hiljaisuus. ”Vittu.” Aku naurahti ja otti pitkän huikan.