Hento tuuli puhalsi järveltä auringon paistaessa. Saaressa olevan laiturin vieressä oli kaksi venettä, joista toinen puoliksi veden alla, pohjassa olevan reiän vuoksi. Pienelle kallioluodolle saaren edustalla oli kasattu valtava kasa puuta, jotta se voitaisiin kohta sytyttää.

Apa lastasi muovikassiin oluita jääkaapista. ”Riittääköhän meille kakstoista?” Hän kysyi takanaan seisovalta Janilta. ”Eiköhän, onhan meillä Juliuksen punkkupullokin siellä kassissa.” Jani vastasi. Apa sulki jääkaapin oven ja katsoi vielä kassiinsa. ”Eihän me sit muuta tarvitakkaan.” Hän sanoi lähtiessään kävelemään ovelle. Jani käveli hänen perässään ulos. Ville yritti herätellä nukkuvaa Jullea, Kiian istuessa sammuneen nuotion äärellä. ”Joko sait sen hereille?” Apa kysyi tullessaan Villen viereen. ”En vielä.” Kuului vastaus. ”Julle.” Ville sanoi hellästi yrittäessään ravistella häntä hereille. Apa huokaisi syvään. ”Ei toi toimi.” Hän sanoi laskiessaan muovikassinsa maahan. ”Näin se pitää tehä.” Hän sanoi tarttuessaan Jullea kainaloista kiinni. Jani käveli Kiian vierelle. ”Mennään me jo kokolle.” Hän huikkasi naiselle. Apa nosti Jullen nopealla riuhtaisulla ylös. ”Entäs Julle?” Kiia kysyi noustessaan ylös. ”Kyllä se kohta herää.” Jani sanoi samalla, kun Apa käänsi Jullen kasvotusten itsensä kanssa. Kiia lähti Janin perässä rantaan. ”Herätys!” Kuului Apan karjaisu samalla kun Julle avasi silmänsä. ”Kokkoaika.” Apa sanoi hämillään olevalle Jullelle. ”Jaa jaa.” Vastasi pökerryksissä oleva Julle. ”Meillä on sun punkkupullo mukana.” Ville totesi Apan nostaessa kassinsa maasta. Apa ja Ville lähtivät kokkopaikkaa kohti, Jullen jäädessä hetkeksi huojumaan paikalleen. Hän kaivoi nuuskapurkin taskustaan ja asetteli pussin huuleensa. Hän tunnusteli hetken taskujaan ja lähti sitten muiden perään. ”Missä mun röökit on?” Hän huusi muille kävellessään huojuen heidän peräänsä.

Jani saapui kalliolle jossa kokko odotti sytyttäjäänsä. Hän oli johdattanut Kiian paikalle pientä maakaistaletta pitkin, joka yhdisti luodon saareen ja oli käytettävissä vain, jos vesi oli matalalla. ”Eikös ookkin komee kokko?” Jani kysyi Kiialta ylpeyttä äänessään. ”No on sillä ainakin kokoa.” Kiia vastasi kiertäessään kokkoa. Jani seurasi Kiiaa silmä tarkkana. ”Mistäs näistä saarista sä tulit?” Jani kysyi tullessaan Kiian viereen. Kiia katseli järvelle hetken. ”Ei noista mikään näytä tutulta.” Kiia vastasi lopulta. ”Onhan se varmaan vaikee tunnistaa täältä eri perspektiivistä.” Jani sanoi laittaen samalla oikean kätensä Kiian olalle lohduttavasti. ”Etkös sä just runkannu sillä kädellä!” Kuului Villen ääni heidän takaansa. Jani säpsähti ja otti kätensä pois, kääntyen samalla ympäri. ”En tietenkään!” Jani älähti. Kiiaa nauratti tilanne. ”Saitteko Jullen hereille?” Hän kysyi Villeltä, joka käveli heitä kohti muovikassi kädessä. ”Tulee tuolta ihan kohta.” Ville vastasi. ”Entäs Apa?” Jani kysyi hämmentyneenä. ”Täälä.” Kuului Apan ääni kokon toiselta puolelta. ”Kävin heittään pienen uintilenkin.” Hän jatkoi kävellessään vettä valuvana Janin ja Kiian ohitse Villen luokse. Apa otti kassin Villeltä ja kaivoi sieltä itselleen oluen. ”Pääseekö Julius tänne kaatumatta?” Hän kysyi muilta, osoittaen samalla rannalle, jossa Julle hoippui.

Ville näytti mietteliäältä katsellessaan rannalla huojuvaa Jullea. ”Mä sanon että kaatuu ihan alkumetreillä.” Hän lopulta sanoi. ”Kyl se pääsee tohon pienen haavan kohdalle, joka on tossa puolivälissä.” Apa esitti arvauksensa. ”Siinä on nääs pari pahaa kivee.” Hän perusteli. ”Mä veikkaan Apan veikkauksen ja maalin puoleen väliin.” Jani ilmoitti. ”Ettehän te oikeesti voi tollasista asioista lyödä vetoo.” Kiia sanoi ihmeissään. ”Totta kai voidaan.” Miehet vastasivat yhteen ääneen samalla, kun Julle lähti kävelemään matalassa vedessä heitä kohti. Kaikkien katse kiinnittyi häneen. Kaksi ensimmäistä askelta olivat vakaita, mutta kolmannella hän horjahti. Ville nosti nyrkkinsä ilmaan voitokkaasti, mutta Julle pysyi pystyssä. ”Vittu.” Ville tuhahti. Julle otti jälleen muutaman askeleen ja pysähtyi sitten. Miehet luodolla katselivat jännittyneinä. ”Mä sitten sanon että pääsee tänne asti kaatumatta.” Kiia totesi. Julle kaivoi nuuskan huuleensa. ”Selvä.” Apa sanoi ja ojensi samalla Kiialle oluen. Julle jatkoi matkaansa huojuen. Katse tiukasti jaloissaan hän selvästi harkitse jokaisen askeleensa tarkkaan. ”Kohta siinä on ne kivet.” Apa kuiskasi. Julle otti askeleen ja hänen jalkansa selvästi lipesi. Apa teki kädellään voitokkaan liikkeen, mutta Julle otti vieressään olevasta haavasta kiinni ja sai pidettyä tasapainonsa. ”Perkele.” Apa murahti. Julle jatkoi matkaansa hitaasti. ”Pitäs olla popcornia.” Jani sanoi hiljaa. Julle huojui hetken paikallaan ja otti sitten ison harppauksen. ”Tossa on aika iso kivi.” Apa selosti. Julle huojui hetken heiluttaen käsiään edestakaisin. ”Kaadu!” Jani kuiskasi, mutta Julle sai korjattua asentonsa muutamalla sivuaskeleella. ”Vittu.” Jani sihahti hampaittensa välistä. Julle seisoi hetken paikallaan, samalla kun kaivoi tupakan huuleensa. ”Te ootte kaikki si ulkona pelistä.” Kiia kuiskasi muille hiljaa. Julle sytytti tupakan. ”Ei olla jos se kaatuu vielä.” Ville sanoi. ”Sillon kaikki häviää ja kisa ratkaistaan muulla tavalla.” Apa jatkoi Jullen lähtiessä jälleen kävelemään. Varovaisin askelin hän lähestyi muita. ”Vittu jätkät.” Hän sanoi ollessaan melkein perillä. Kukaan ei vastannut hänelle. Julle otti viimeisen askeleen ennen kalliota. ”Onks mulle mitään juomaa?” Hän kysyi. ”Otettiin sulle viiniä.” Ville vastasi. ”Hyvä.” Julle sanoi ja nousi kalliolle.

Ville kyykki kokon luona yrittäen saada sen syttymään. ”Lähteekö vai haenko paperia?” Apa kysyi. ”Ihan kohta lähtee.” Ville vastasi kasatessaan pieniä risuja pienen liekin päälle. ”Vauhtia ny.” Kalliolla istuva Julle tiuskaisi. ”Niin mitäs mä ny si voitin tosta vedosta?” Kiia kysyi Apalta. ”Mainetta ja kunniaa.” Apa vastasi. ”Ei meillä oo tapana näissä olla mitään isoja panoksia.” Hän jatkoi naurahtaen ennen kuin otti huikan oluestaan. ”Mutta sä voit vaihtaa palkintos yöhön mun vieressäni.” Jani sanoi ja laittoi kätensä Kiian olkapäille. Julle alkoi nauramaan. ”Se on enemmänkin kyllä rangaistus kuin palkinto.” Sanoi Ville kokon vierestä. ”Hei!” Jani kivahti ja kääntyi Villeen päin. ”Mun vieressäni on eri mukava nukkua.” Hän jatkoi samalla kun heristi sormeaan Villelle, joka oli saanut kokon syttymään. Liekit levisivät nopeasti kuivista puista ilmavasti kootussa kokossa. Julle nousi seisomaan. ”Oliks sitä viiniä?” Hän kysyi samalla kun heitti tyhjän oluttölkin liekkeihin. ”Tossa pussissa.” Ville sanoi osoittaen maassa olevaa muovikassia. Julle nosti kassin ja katsoi sen sisälle. ”Ei täälä oo muuta kun kaljaa.” Hän sanoi ja katsoi Villeä vihaisesti. ”Mulle sanottiin että siellä on sellanen, jätkät sen täytti.” Ville vastasi katse tiukasti kokossa. Julle otti kassista oluen. ”Punkku olis kyllä maistunu.” Hän mutisi samalla.

Apa nousi vedestä takaisin kalliolle käytyään alasti uimassa. ”No sehän palaa jo komeesti.” Hän totesi heilauttaen pitkät hiuksensa taakse. Apan uintireissun aikana kokko oli syttynyt kokonaan palamaan. ”Se on kun on hyvä kasaaja.” Ville sanoi ja iski samalla silmää vieressään olevalla Kiialle, joka hymyili hänelle. Jani näki tämän ja tuli heidän väliinsä. ”Helppohan se on täälä päässä olla kokkoo kasaamassa.” Hän sanoi ja röyhisti rintaansa. ”Mä sentään kannoin kokkomateriaaleja tuolta kilometrin päästä.” Hän jatkoi ja näytti olematonta hauistaan. Jani ja Ville alkoivat kinastelua kumman panos kokon rakentamisessa oli merkittävämpi samalla, kun Apa avasi itselleen uuden oluen hieman etäämmällä, jossa he Jullen kanssa katselivat muiden touhua huvittuneena. ”Jätkät on selvästi ihastuneita Kiiaan.” Apa sanoi Jullelle, joka juuri sytytti tupakkaa. ”Onhan se kaunis nainen.” Julle sanoi ja istahti sitten kalliolle. ”Et ite aatellu yrittää?” Apa kysyi häneltä. ”Täytyy vähän selvitä ensin, ei tuu mitään näin kännissä.” Julle vastasi. ”Entäs sä?” Hän kysyi Apalta. Apa otti huikan oluestaan samalla kun Kiia tuli heidän luokseen. ”Joko jätkien jutut alko kyllästyttään?” Apa kysyi häneltä, väistäen samalla Jullen kysymyksen. ”Joo.” Kiia naurahti. ”Käyvät ny neljättä kertaa samoja asioita läpi, vähän vaan eri sanoilla.” Hän jatkoi. Julle nousi ylös ja veti viimeiset savut tupakastaan. ”Sellasia ne välillä on humalassa.” Apa sanoi Kiialle Jullen kävellessä kokolle. Hän oli heittämässä tupakantumpin kokkoon, mutta horjahti samalla. Korjatessaan asentoaan hän laski jalkansa aivan kokon viereen paikkaan, jossa oli kuumaa tuhkaa. ”Ai vittu!” Julle parahti samalla kun kokon liekit polttivat hänen kylkeään.

Ville syöksyi Jullen luokse ja kaatoi oluensa loput tämän kyljelle, joka oli käynyt liekeissä. ”Tarvitaan vettä!” Jani huudahti ja juoksi järveen paniikissa sellaisella ryminällä, että hänen silmälasinsa putosivat. Julle astui tuhkassa käyneellä jalallaan kalliolle, mutta nosti sen heti pois. ”Ai saatana!” Hän huusi samalla kun Apa tuli hänen vierelleen ja alkoi tukea häntä. ”Onks täälä ensiapulaukku?” Kiia kysyi hädissään samalla kun Jani nousi järvestä. Hänellä oli käsistä tehdyssä kupissa hieman vettä, jonka hän heitti Villen naamalle. ”Tossa saunalla on lähin.” Apa sanoi Kiialle, joka lähti heti juoksemaan saunalle. ”Vittu Jani!” Ville huusi ja tönäisi Janin takaisin veteen. Apa lähti taluttamaan Jullea kohti vettä. ”Mennään ton veden kautta niin saadaan se sun jalkas pidettyä viileenä.” Hän sanoi samalla. Kiia pääsi rantaan samalla kun Ville nappasi Janin lasit vedestä. Jani pyöri vedessä pakokauhun vallassa. ”Mediheli paikalle!” Hän ulvoi samalla. ”Älä ny vaan astu sillä jalalla.” Apa ohjeisti Jullea kun he lähtivät kulkemaan vettä pitkin kohti rantaa. Julle nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Ville auttoi Janin ylös, läppäisi tätä poskelle ja ojensi lasit hänelle. ”Rauhotu.” Hän sanoi. ”Ei käyny niin pahasti että tässä mitään helikoptereita tarvitaan.” Hän jatkoi samalla kun Jani tasoitteli hengitystään. Kiia tuli ulos saunan pukuhuoneesta. ”En mä löydä!” Hän huusi Apalle, joka talutti Jullea hitaasti kohti rantaa. ”On siä ainakin ennen ollu.” Apa vastasi. ”Mökin keittiössä ainakin on.” Hän ohjeisti naista, joka lähti samantien juoksemaan mökkiä kohti. Jani sai itsensä rauhoitettua. ”Pitäskö meiän mennä auttamaan?” Hän kysyi Villeltä. Ville kaivoi itselleen uuden oluen. ”Ei varmaan kannata, eiköhän noi kaks pärjää.” Hän sanoi avatessaan tölkkinsä.

Jani tuijotti edelleen iloisesti palavaa kokkoa mietteissään samalla, kun Ville poltti tupakkaa hieman kauempana. ”Mitä mietit?” Kuului Apan ääni hänen takaansa, saaden Janin säikähtämään. ”Älä ny mua pelkää.” Apa naurahti. Jani piteli kädellä rintaansa. ”Vähemmästäkin vanha ihminen pelästyy.” Hän huohotti. Ville heitti tupakantumppinsa kokkoon ja tuli muiden viereen. ”Mites se Julle?” Hän kysyi. ”Ei mitään vakavaa.” Apa vastasi. ”Jalka ehti saamaan muutaman toisen asteen palovamman mutta pystyy kyllä käveleen ko siihen laittaa tarpeeks sidettä, mutta ne liekit ei ehtiny ko vähän korventaan karvoja.” Hän jatkoi selontekoaan. Hetken kalliolla kuului vain kokosta tulevaa ritinää. ”Eli bileet voi jatkua.” Apa lopulta huudahti. ”Antakaa mulle olut.” Hän jatkoi ojentaen samalla kätensä Villeä kohti, joka joi oman tölkkinsä tyhjäksi ja heitti sen sitten kokkoon. ”Siinä meni viimenen.” Hän sanoi tuijottaen Apaa syvälle silmiin. Jani tuijotti kokkoa hiljaa. ”Eli me ei otettu tarpeeks juomaa mukaan.” Apa sanoi vetäessään kätensä pois. ”Tähän oli laskettu viinipullo mukaan jota sitten ei ollutkaan.” Ville vastasi tuimasti. Apa ja Ville tuijottivat hetken toisiaan, Janin tuijottaessa kokkoa. ”Kiihottaako tuli teitäkin?” Jani kysyi ja muut purskahtivat nauruun. ”Mitä vittua Jani.” Ville sai ensin sanottua. Jani kääntyi ympäri. ”No kun mun mielestä noi liekit näyttää vähän samalta kun eroottisesti tanssiva nainen.” Hän sanoi.

Ville avasi housujensa vetoketjun. ”Nyt mä kusen tohon.” Hän sanoi ja asteli sitten jo hiipumaan päin olevan kokon viereen ja aloitti virtsaamisen. Kiia palasi kokolle. ”Kuukeri.” Hän totesi ja muut kääntyivät katsomaan häntä. ”Mitäs tänne?” Kiia kysyi. ”Ihan normi meininki.” Apa vastasi. Ville ravisti viimeiset pisarat ja meni järveen pesemään kätensä. ”Mites Julius?” Jani kysyi huolissaan. ”Ei mitään vakavaa, nukkuu tuolla saunalla.” Kiia vastasi. ”Hyvä hyvä.” Jani sanoi huojentuneena. Ville palasi muiden luokse. ”Pitäskö sitä mennä saunaan?” Hän kysyi katsoessaan hiipuvaa kokkoa. ”Varrotaan ny hetki vielä että tossa ei oo enää liekkiä.” Apa vastasi. ”Ihan paloturvallisuuden takia.” Hän jatkoi. ”No, mutta mä voin käydä laittaan kiukaan tulille, niin jääkää te vahtiin.” Ville ehdotti lähtiessään kävelemään rantaa kohti. ”Mutta älä herätä Jullea.” Kiia sanoi hänen peräänsä ja Ville heilautti kättään ymmärtämisen merkiksi. ”Tapahtuko täälä mitään jännää sillä välin kun hoitelin Jullea?” Kiia kysyi. ”Hoitelit?” Jani kysyi hämillään riettaan mielikuvituksensa laukatessa. ”Hoitelin.” Kiia vastasi. ”Levitin hiukan voidetta ja laitoin siteitä palaneisiin kohtiin.” Hän jatkoi katsoessaan Jani. ”Ootko sä ihan hoitaja ammatiltas?” Jani kysyi Kiialta. ”En, ihan vaan kaupantäti, mutta on mulla ensiapukurssi käytynä.” Kiia vastasi hymyillen. ”Hyvä että on kun meillä ei kellään ole.” Jani sanoi naurahtaen. ”Olen mää sen käyny.” Apa totesi ja muut katsoivat häneen. ”Tosin siitä on yheksän vuotta, enkä oo niitä taitoja ikinä sen jälkeen tarvinnu.” Apa jatkoi liekkeihin tuijottaen.

Ville avasi saunan pukuhuoneen oven ja nosti täyden vesiämpärin sisälle. Julle nukkui huoneen perällä olevalla sängyllä vasen jalka paketoituna. Ville katsoi häntä hetken ja vei sitten ämpärin saunan puolelle. Kaadettuaan veden isompaan ämpäriin hän vilkaisi kiukaan pesään. Hänen hetki sitten sinne tekemänsä tuli oli sammunut. Ville otti yhden puun pois pesästä ja nappasi lattialla olevan puukon käteensä. Hän veisti puusta pieniä lastuja ja heitti ne pesään. Seuraavaksi hän kaivoi taskustaan sytkärin ja sytytti lastunsa. Hetken hän tuijotti liekkiä, kunnes totesi sen tarpeeksi suureksi ja heitti jäljelle jääneen puun sen päälle. Siten hän sulki luukun, otti puukon maasta ja nousi ylös. Hän nosti kiukaan vieressä olevan vesipadan kantta ja koitti vettä. Se oli vielä lämmintä, joten hän ei tehnyt sen pesään tulta. Ville poistui saunasta terassille. ”Montako olutta haen?!” Hän huusi kokon luona oleville. ”Satatoista!” Kuului Apan vastaus. Ville näytti heille peukaloa ja lähti hakemaan juomia mökistä.

Apa tökki hiipuvaa kokkoa kepillä. ”Kuinka paljon on satatoista?” Kiia kysyi häneltä. ”Se on synonyymi sanalle ihan vitusti.” Apa vastasi ja heitti keppinsä hiillokseen. ”Apalla on tommonen typerä tapa keksiä itse sanoja.” Jani selosti Kiialle. ”Mutta minkäs sille voi jos on huono omassa äidinkielessään.” Hän jatkoi ilkikurinen virne naamallaan. ”Mun mielestä se on aika söpöä.” Kiia vastasi. ”No onhan se tietty niinkin, siksi teen sitä itsekin koko ajan.” Jani sanoi nopeasti. Apa naurahti. ”Jani nyt oli huono yritys.” Hän sanoi kävellessään kalliolta järveen. ”Mikä yritys?” Kiia hämmästeli Apan sukeltaessa veteen. ”Älä välitä ton läskin puheista.” Jani sanoi laittaessaan kätensä Kiian hartioille. Apa nousi pintaan. ”Mä olen ainoa kenet sä tarvitset.” Jani sanoi Kiialle ja iski silmää. ”Eiköhän se kokko ala oleen siinä.” Apa huikkasi merestä. ”Juu, ei se tosta enää mihkään leviä.” Kiia vastasi. ”Jani, kisa kumpi ensin rannassa.” Apa sanoi ja lähti kroolaamaan rantaa kohti. ”Lapsellista.” Jani huusi hänelle, mutta Apa jatkoi kauhomista. ”Mun mielestä urheilukilpailut on hauskoja.” Kiia sanoi. Jani katsoi häntä pikaisesti ja lähti sitten juoksemaan rantaan. ”Et voi voittaa mua läski.” hän huudahti Apalla ja kaatui lähes saman tien veteen. Apa nousi seisomaan kun vesi ulottui enää häntä polviin asti. ”Sää et ikinä tuu voittaan mua missään.” Hän huudahti Janille ja käveli nauraen rantaan. Jani nousi vedestä polvilleen ja Kiia tuli hänen luokseen. Hän kumartui Janin viereen. ”Hyvä yritys.” Kiia sanoi ja antoi sitten suukon Janin poskelle. Jani jäi hämmentyneenä paikalleen Kiian jatkaessa rantaa kohti. Janin kasvoille levisi mairea hymy. ”Jani taitaa saada tänään.” Hän sanoi hiljaa ja nousi ylös.

Tarina jatkuu osassa 4: Ystävämielistä Kilpailua

Kaikkia tässä tarinassa esitetyt henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.