Juhannusaatto oli kääntymässä iltaan. Pienen saaren rannassa olevan saunarakennuksen ikkunoissa kajasti valoa ja terassilla istui kolme miestä ja yksi nainen. Tai kaksi kumpaakin. Pilvinen taivas teki illasta hämärän.

Jani istui saunan eteisessä olevan sängyn reunalla pää painuksissa, oluttölkki kädessään. Saunan ovi aukesi ja Kiia astui eteistilaan. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Hän kysyi Janilta, joka säpsähti äänen kuullessaan. ”Vähän vaan väsyttää.” Jani vastasi tuijottaen lattiaan samalla kun Kiia kääri itsensä pyyhkeeseen. ”Onneks siinä on sulle sänky.” Hän totesi poistuessaan terassille. Jani jäi nuokkumaan eteistilaan. Hetken päästä Apa ja Ville poistuivat saunasta. ”Mutta ei se ole mangassa niin pitkä.” Apa sanoi heidän tullessaan ovesta. ”Animen vaan piti pidentää sitä että manga pääsis tarinassa edelle.” Hän jatkoi ottaessaan pyyhkeensä tuolin selkänojalta ja alkaessaan kuivata hiuksiaan. ”Mutta ei siinä silti mene millään viittä minuuttia.” Ville argumentoi ottaessaan oman pyyhkeensä toisen tuolin selkänojalta. ”No se on mangan sivuilta vaikee laskea ajan kulua.” Apa sanoi avatessaan ulko-oven. ”Se on kyllä totta.” Ville totesi mennessään Apan perässä ulos.”Taasko te nörtteilette?” Kuului Kiian ääni ulkoa. ”Tiätenkin.” Oli viimeinen asia jonka Jani kuuli Apan sanovan ennen kuin ovi sulkeutui.

Ville tumppasi tupakkansa tyhjään oluttölkkiin. Kiia istui Apan vieressä penkillä mietteliäänä. ”Mitäs beibi miettii?” Ville kysyi. ”Johannaa.” Kiia vastasi apeana. ”Ainakaan päivällä ei ollut uutisissa että tääläpäin olis hukkunut kukaan eli voinemme olettaa että hän on elossa.” Apa sanoi rauhoittavasti noustessaan ylös ja mennessään sisälle. Ville ja Kiia jäivät ulos hiljaiseen iltaan. ”Mehän voitas käydä soutamalla kattoon noita lähisaaria.” Ville sanoi katsellen järvelle. Kiia nousi seisomaan. ”Oikeesti?” Hän sanoi iloisena. ”No miksei?” Ville vastasi ja katsoi Kiiaa silmiin. ”Mä teen mitä vaan auttaakseni sua.” Hän jatkoi. Kiia katseli Villeä hetken. ”Mennään vaan.” Hän lopulta sanoi. ”Mä käyn laittaan vaatteet päälle.” Kiia jatkoi mennessään sisälle. ”Mä lähen laittaan veneen valmiiks.” Ville huikkasi hänelle lähtiessään rantaa kohti. Ville saapui veneelle ja avasi solmun, joka piti sitä kiinni läheisessä puussa. Hän keräsi narun pakettiin ja heitti sen veneeseen. ”Valmis.” Kuului Kiian ääni hänen takaansa ja Ville säikähti. ”Sähän nopee olit.” Ville sanoi työntäessään venettä vesille. ”Jätin alusvaatteet pois että päästään nopeesti liikkeelle.” Kiia vastasi. Ville kääntyi katsomaan häntä. Hetken tuijotettuaan hän kääntyi jälleen veneeseen päin ja työnsi sen kokonaan veteen. ”Hyppää kyytiin.” Hän sanoi noustessaan itse soutajan paikalle. Kiia nousi veneeseen ja istahti sen perään. ”Eiks meillä pitäis olla pelastusliivit?” Hän kysyi Villen alkaessa soutaa. ”Kyllä mä ainakin osaan uida.” Ville vastasi.

Apa kaatoi päälleen vettä huuhtoakseen saunomisen hiet pois. Astuessaan eteistilaan hän vilkaisi sängyn reunalla nukkuvaa Jania ja otti sitten pyyhkeensä. Kuivattuaan suurimmat vedet pois hän meni terassille. Saunan ikkunasta hän oli nähnyt Villen ja Kiian poistuvan paikalta, mutta hän ei ollut kuullut mitä he olivat puhuneet. Apa istahti penkille mutta nousi heti ylös, huomatessaan ettei ollut ottanut itselleen uutta olutta. Hän palasi saunan eteiseen, otti oluen pöydältä ja pysähtyi hetkeksi katsomaan Jania. Hetken tuijotettuaan hän käveli Janin viereen ja kumartui niin että hänen kasvonsa olivat Janin naaman vieressä. Jani näytti nukahtaneen istualteen, joten Apa otti vajaan oluttölkin Janin kädestä ja laittoi sen pöydälle. ”Jani.” Hän huikkasi vielä taakseen mutta ei saanut vastausta. Apa avasi oman oluensa ja poistui terassille, jossa hän nojautui kaidetta vasten. Hetken järvelle katseltuaan hän erotti soutuveneen järvellä ja päätteli siitä mihin Ville ja Kiia olivat lähteneet. Apa hymähti ja jäi nojaamaan kaiteeseen ivallinen hymy kasvoillaan.

Ville tuijotti Kiian rintoja soutaessaan, samalla kun Kiia tähyili ympärilleen. ”Mennään kattoon tota saarta lähemmin.” Kiia sanoi osoittaen samalla lähellä olevaa saarta. ”Asia kunnossa.” Ville vastasi ja lähti kääntämään venettä. ”Kierretään tää.” Kiia ohjeisti. ”Onnistuu.” Vastasi Ville korjatessaan jälleen heidän kurssiaan. ”Onks sulla Kiia sisaruksia?” Ville aloitti rupattelua. ”Viis veljee, kaikki ihan mulkkuja.” Kiia vastasi tähystäessään saaren rantaa. Hetken oli hiljaista kun Ville odotti vastauksen jatkuvan, mutta kysyi sitten lopulta: ”Oletko sä kaikkein nuorin vai ja ne on aina sua kiusannu?” He ohittivat saaressa olevan laiturin. ”Yks on mua vanhempi.” Kiia vastasi edelleen katse tarkasti saaressa. Ville kirosi mielessään. Hän ei kestänyt ajatusta siitä että Jani oli hänen edellään Kiian iskuyrityksessä, saamansa säälin vuoksi. Soutureissu oli Villen suunnitelma tutustua Kiiaan paremmin ja näin saada jälleen etulyöntiasema, mutta keskustelu vain ei tuntunut luistavan. ”Hidasta vähän.” Kiia totesi katse edelleen tiukasti saaressa. Ville nosti airot veneeseen ja antoi veneen lipua hiljalleen eteenpäin. Hän siirtyi hieman paikaltaan, avasi tuhdossa olevan luukun ja kaivoi sieltä pienen viskipullon. Ville avasi pullon ja otti siitä huikan. ”Otakko sä?” Hän kysyi ojentaen pulloa Kiialle, joka kääntyi katsomaan, mutta käänsi nopeasti katseensa jälleen saareen. ”Mä en käytä väkeviä.” Hän sanoi. Ville otti toisen huikan, laittoi pullon pois ja laski airot jälleen veteen.

Apa nojasi terassin kaiteeseen ja otti huikkaa oluestaan. Hän oli tarkkaillut Villen ja Kiian veneilyä jo niin kauan että oli kuivunut saunan jäljiltä. Pilvet olivat hieman tummuneet entisestään ja tuuli oli jälleen yltynyt. Kohta todennäköisesti sataisi jälleen, joten venereissu ei ollut kaikkein fiksuin idea, etenkään humalassa. Tuuli vavisutti rakennuksen edessä olevia haavan lehtiä kun saunan ovi aukesi äkisti ja Jani ryntäsi ulos, nojautui kaiteeseen Apan viereen ja oksensi. Apa jatkoi järvelle katselemista äänekkäästä vatsantyhjennysoperaatiosta huolimatta. Jani nuokkui vielä hetken kaiteen yli, vaikka oksennusta ei enää tullutkaan. ”Hyi vittu.” Hän sanoi lopulta ja suoristi itsensä. ”Mitäs kattelet?” Hän kysyi Apalta. ”Ville ja Kiia on tuolla soutelemassa.” Apa vastasi kääntämättä katsettaan. Jani katsoi järvelle. Hetken terassilla kuului vain luonnon ääniä. ”En mä nää mitään, mun lasit on niin paskaset.” Jani sanoi lopulta ja kääntyi ympäri. ”Mä meen nukkuun.” Hän jatkoi ja palasi saunan eteistilaan. Apa jäi yksin terassille tuijottamaan järvellä pienenä erottuvaa venettä.

Ville otti huikan viskiä samalla kun antoi veneen lipua hiljalleen saaren rantaviivaa seuraten. Kiia tarkkaili saarta etsien tuttuja maamerkkejä. Lopulta hän käänsi katseensa Villeen. ”Ei se ole tämä saari.” Hän huokaisi. Ville laittoi pullonsa sivuun ja laski airot veteen. ”Käydään toi yks vielä kattomassa.” Ville totesi nyökäten samalla läheistä saarta kohti. Kiia nyökkäsi samalla kun katsoi heidän uutta määränpäätään haikeasti. Hetken he soutivat kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. ”Sä olet varmaan tuntenut sen sun kaverin melko kauan?” Ville lopulta rikkoi hiljaisuuden. ”Lapsesta asti.” Kiia huokaisi. ”Johanna asui meiän naapurissa silloin.” Hän jatkoi kertomustaan. Ville korjasi hiukan heidän kurssiaan. ”Peruskoulun jälkeen me ei oikein oltu yhteyksissä kun lähdettiin eri puolille Suomea opiskelemaan, mutta lopulta molemmat päädyttiin tänne takasin ja ollaan siitä asti oltu jälleen erottamattomat.” Kiia kertoi ja Ville tunsi sisäistä voitonriemua siitä, että oli saanut keskustelun aikaiseksi. ”Ootteks te tuntenut toisenne kauan?” Kiia kysyi. ”Vähän vaihtelevasti.” Ville vastasi. ”Jani ja Apa on tuntenut toisensa sen viitisentoista vuatta, mä Jullen about kymmenen ja tällei porukkana ollaan hengattu ny kuutisen vuotta.” Ville selosti korjatessaan jälleen heidän kurssiaan kun vene lähestyi saarta. ”Mitäs kautta teistä sitten tuli ryhmä?” Kiia kysyi katsoen samalla saarta. ”Se alko… ” Ville aloitti kertomisen mutta Kiia keskeytti hänet huutamalla:” Toi on se mökki!” Ville käänsi katseensa Kiian osoittamaan suuntaan. ”Tuolla me oltiin Johannan kanssa!” Kiia meuhkasi samalla kun Ville käänsi veneen kohti laituria.

Apa astui saunan eteiseen ja heitti tyhjän oluttölkkinsä oven vieressä olevaan jätesäkkiin. Jani makasi sängyllä, vasen käsi housuissaan tehden ylös alas liikettä. ”Vittu Jani.” Apa naurahti, mutta Jani ei reagoinut mitenkään. Apa käveli Janin viereen. Hänen silmät olivat kiinni ja hengitys hieman katkonaista. Apa kumartui Janin korvaan ja sanoi: ”Kuukeri.” Jani ei reagoinut mitenkään joten Apa veti keuhkonsa täyteen ilmaa. ”Kuukeri!” Hän huusi niin kovaa kuin pystyi ja Jani pomppasi pystyyn samalla käsillään vimmatusti huitoen ja henkeään haukkoen. ”Rauhotu!” Apa karjaisi ja Jani pysähtyi hetkeksi, kunnes rojahti takaisin makuulle. ”Sää runkkasit taas unissas.” Apa sanoi samalla kun istui pöydän ääreen. ”No vittu.” Jani totesi. ”Hyvä että herätit mut.” Hän jatkoi laittaessaan silmälasit päähänsä. ”Niin mää muistelinkin että sua on siitä varoiteltu.” Apa sanoi avatessaan itselleen uuden oluen. ”Juu, kato jos yli kolme kertaa runkkaa päivässä niin se alkaa sattuun enkä mä halua tuhlata niitä tajuttomana ollessani.” Jani selosti sulkiessaan silmänsä. Apa otti juuri huikkaa juomastaan kun Jani ponnahti äkisti ylös, säikäyttäen Apan. ”Kummalla kädellä mä runkkasin!” Huudahti Jani Apan pyyhkiessä parrastaan olutpisaroita. ”Mitä?” Hän kysyi hämillään. ”Kummalla kädellä mä runkkasin?” Jani kysyi uudestaan. ”Vasemmalla.” Apa vastasi hämmentyneenä, levittäen samalla käsiään häkeltyneenä. ”No voi perkele.” Jani sanoi huokaisten syvään, sulkiessaan jälleen silmänsä. Apa tuijotti Jania hetken hiljaisuudessa. ”Mitä vitun väliä sillä kädellä on?” Hän lopulta huudahti, saaden Janin avaamaan silmänsä. ”Mä runkkaan vasemmalla aina sillon kun runkkausmateriaalissa on joku tuttu nainen.” Hän selitti omituista tapaansa. ”No kukas tällä kertaa?” Apa kysyi selvästi kiinnostuneena. ”Varmaan Kiia tai Juliuksen äiti.” Jani vastasi haukotellen. ”Tai se sun pikkuserkku.” Hän älähti innoissaan. ”No on sulla siinä valikoimaa.” Apa totesi noustessaan ylös. ”Mun päässäni olevan runkkumateriaalin määrä on ääretön.” Jani sanoi ummistaen silmänsä samalla kun Apa poistui terassille.

Ville nosti airot veneeseen heidän saapuessaan laiturin viereen. Pilvi verho oli alkanut rakoilla heidän ollessaan järvellä. Kiia otti laiturista kiinni ja hyppäsi sille veneen vielä liikkuessa. ”Johanna!” Hän huusi juostessaan mökkiä kohti. ”Johanna!” Hän jatkoi metelöintiään Villen noustessa veneestä. Kiia pääsi mökille ja koitti ovea, mutta se oli lukossa. Hän juoksi lähimmälle ikkunalle Villen kävellessä hänen luokseen, ympärilleen vilkuillen. Kiia koputti ikkunaan. ”Johanna!” Hän huusi samalla ja koputti uudestaan. Ville tuli hänen viereensä. ”Näyttäs ettei oo ketään paikalla.” Ville sanoi Kiian edelleen koputtaessa lasiin. ”Mä käyn kattoon vielä muista ikkunoista.” Kiia sanoi ja lähti juoksemaan mökkiä ympäri. Ville kaivoi tupakka-askin taskustaan ja jäi odottamaan. Äkisti Ville säpsähti kuullessaan hajoavan lasin äänen. Hän lähti juoksemaan ääntä kohti ja löysi Kiian repimässä rikkomaansa ikkunaan jääneitä lasinsirpaleita. ”Mitä vittua Kiia?” Ville hämmästeli saapuessaan paikalle. ”Mun puhelin on tossa pöydällä.” Kiia vastasi edelleen lasinsiruja irroittaen. ”Saat kohta nostaa mut tonne sisälle.” Hän jatkoi Villen katsoessa häkeltyneenä. Kiia sai kaikki suuret sirpaleet irti ja pyyhki vielä hihalla suojatulla kädellään pieniä siruja ikkunalaudalta. ”Nosta mut ylös.” Hän totesi katsoen tuimasti Villeä, joka juuri karisti viimeiset tuhkat tupakastaan. ”Vartoo hetki.” Ville totesi tumpatessaan tupakan läheiseen kiveen. Hän tuli Kiian viereen ja muodosti käsillään tälle rosvontikkaat. Kiia asetti jalkansa Villen käsille ja nousi ikkunalle. Villen tasapaino hiukan horjahti ja hän vaistomaisesti otti alemmalla kädellään Kiiaa pakaroista kiinni, samalla kun Kiia ponnisti itsensä sisälle. Ville jäi ulos odottamaan miettien mielessään kuinka pehmeältä Kiian pakara oli tuntunut. ”Vittu tästä on akku loppunu.” Kuului Kiian ääni sisältä. Kiia tutki mökin nopeasti ja palasi ikkunalle. ”Täälä ei oo ketään enkä löydä mun laturia.” Hän sanoi Villelle samalla kun alkoi kiivetä ikkunasta ulos. ”Meillä on mökillä latureita.” Ville vastasi auttaessaan Kiian maahan. ”Sinne siis pikavauhtia.” Kiia totesi ja he lähtivät veneelle.

Apa otti mökin jääkaapista itselleen kylmän oluen. ”Mikäs meininki?” Kuului Jullen ääni hänen takaansa ja Apa säikähti ja kääntyi Julleen päin. ”Jani ottaa lepiä saunalla ja Ville vei Kiian souteleen.” Apa selosti Jullelle avatessaan oluensa. ”Mites sun palojäljet?” Hän kysyi ja otti sitten huikan. ”Ei niihin enää satu mutta voishan niitä vilkasta.” Julle totesi laittaessaan nuuskan huuleensa. ”Istu alas niin katotaan.” Apa sanoi ottaen samalla jääkaapin päältä ensiapulaukun. Julle istui penkille ja Apa kumartui hänen eteensä avatakseen siteet hänen jalastaan. ”Jaa että Ville lähti souteleen.” Julle aloitti keskustelun Apan alkaessa poistamaan sidettä. ”Joo, mää jäin vielä löylyyn heidän mentyä vilvoitteleen ja si ko olin pessy itteni ja tulin pihalle niin näin ko soutuvene oli just lähteny.” Apa selosti. ”Aika hyvä veto.” Julle sanoi Apan saadessa siteen kokonaan pois. ”Ei tää pahalta mun mielestä näytä.” Apa totesi katsoessaan Jullen jalkapohjan palohaavaa.” Siinä on jotain märkivää että kannattaa varmaan huuhtasta se ennen ko laitetaan uus side.” Hän jatkoi noustessaan ylös, Jullen katsellessa omaa jalkaansa. ”Pystykkö astuun sillä?” Apa kysyi ja otti sitten huikan oluestaan. Julle nousi terveen jalkansa varaan ja koitti varovaisesti laskea toisen lattialle, mutta nosti sen nopeasti jälleen ilmaan. ”Kyl se on aika arka.” Hän sanoi irvistäen. Apa otti hänestä kiinni tukeakseen Jullen kävelyä. ”Eiköhän sit mennä peseen se.” Hän sanoi lähtiessään taluttamaan Jullea ulos.

Ville tyhjensi viskipullonsa ja jatkoi sitten soutamista. Pilvet olivat kaikonneet ja muutamia himmeitä tähtiä loisti juhannusöisellä taivaalla. Kiia ei ollut sanonut sanaakaan heidän lähdettyään toisen mökin rannasta, tuijottanut vain haikean näköisenä järvelle veneen keulasta. Omasta mielestään Ville oli onnistunut tehtävässään. He olivat jutelleet matkan aikana, lähentäen näin suhdettaan ja nyt vielä puhelimen löytymisen vuoksi hän olisi Kiian silmissä sankari eli voitolla Janiin nähden. Ville nosti airot veneeseen heidän lähestyessään laituria. Kiia tarttui laituriin kiinni ja hyppäsi välittömästi pois veneestä. Kiia tarttui veneessä olevaan naruun ja veti sen lähemmäs rantaa. ”Käy laittaan se puhelin latautuun, mä pärjään kyllä lopun kanssa itekkin.” Ville sanoi ottaessaan laiturista kiinni. ”No jos kerran pärjäät.” Kiia totesi ja lähti juoksemaan mökkiä kohti. Ville nousi seisomaan laiturista tukea ottaen. Nostaessaan toista jalkaansa laiturille hän juovuspäissään horjahti ja putosi veneen ja laiturin väliin.

Apa tutki Jullen jalkaa. ”Näin pesun jälkeen tää ei oo enää ollenkaan pahan näkönen.” Hän sanoi noustessaan ylös ja istahtaessaan penkille. ”Pitäskö vielä varrota silti Kiian mielipide?” Julle kysyi. ”Suosittelen.” Apa sanoi ja vilkaisi ulos ikkunasta. ”Tuolahan hän juokseekin jo mökille.” Hän jatkoi vilkuillen samalla pihaa. ”Ville näköjään jäi veneeseen.” Hän jatkoi lopulta nähtyään Villen. ”Mitenköhän Ville hänet suututti?” Julle kysyi ja Apa nousi samalla rivakasti pystyyn ja säntäsi ulos. ”Mitä vittua!?” Julle huusi hänen peräänsä samalla kun hyppi yhdellä jalalla ovelle. ”Ville putosi veneestä!” Apa huusi juostessaan laituria kohti. Jani nousi pystyyn hädissään. ”Ville teki mitä?” Hän älähti ja ryntäsi Jullen ohitse Apan perään.

Ville yritti nousta pintaan, mutta osui päällään johonkin kovaan. Hän hamuili käsillään ympärilleen, mutta ei löytänyt pintaa. Ville tunsi pakokauhun nousevan mieleensä samaa tahtia kun happi hänen keuhkoissaan loppui. Hän yritti uida sivummalle jotta löytäisi pinnan, mutta tunsikin käsissään pohjan kivet. Suuntavaistonsa sekoittaneena hän yritti hamuilla käsillään joka suuntaan tajuntansa himmetessä hapenpuutteen vuoksi. Juuri ennen kuin Ville menetti tajuntansa, hän tunsi kuinka jokin tarttui häntä niskasta kiinni.

Apa juoksi laiturille, kumartui sen reunalle ja työnsi veneen sivuun. Hän kurotti kätensä veteen ja tunsi Villen takinkauluksen. Hän riuhtaisi Villen pinnalle ja tämä alkoi välittömästi yskiä vettä. Apa nosti Villen laiturille ja siitä edelleen harteilleen palomiesotteella. Hän kantoi Villen saunalle, jonka terassilla Jani makasi tuskissaan ja Julle istui penkillä polttaen tupakkaa. ”Mitä kävi?” Apa kysyi katsoessaan Jania. ”Juoksi paniikissa ilman laseja tota kaidetta päin.” Julle vastasi tympääntyneenä. ”Ilmat pihalle.” Hän jatkoi karistaessaan tupakkaansa. ”Jaa.” Apa sanoi ja astui sitten Janin yli saunan eteiseen, samalla kun Kiia saapui paikalle. ”Helou mama.” Julle tervehti häntä, hämmentäen Kiiaa. ”Miks Villeä kannettiin tollei?” Hän kysyi lopulta. ”Putos veneestä, meinas hukkua, perus juttua.” Julle vastasi tumpatessaan tupakkansa. ”Mikäs Jania vaivaa?” Kiia jatkoi uteluaan samalla kun Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan. ”Se on ääliö.” Julle vastasi.

Jani sai vihdoin hengityksensä tasaantumaan ja nousi ylös terassilta. Ilman silmälasejaan hän näki vain valon kajastavan saunan eteisestä, jonka ovi oli auki. ”Kävikö pahasti, Jani?” Kuului Kiian ääni sisältä. ”Ei mitään normaalista poikkeavaa.” Jani vastasi kulkiessaan käsikopelolla sisälle. ”Tossa on on sun lasit.” Apa sanoi ja laittoi ne Janin käteen. ”Kiitti.” Jani vastasi laittaessaan lasit silmille. Ville makasi kylkiasennossa sängyllä, jonka reunalla Julle istui. Kiia sitoi Jullen jalkaan uutta sidettä, Apan istuessa pöydän ääressä juomassa olutta. Villen märät vaatteet olivat mytyssä lattialla. ”Mikäs Villen tilanne?” Jani kysyi. ”Ilmoitti menevänsä nukkumaan.” Apa totesi. ”Ilmoitti?” Jani hämmästeli samalla kun Kiia sai työnsä valmiiksi. ”Juu, yski tossa kantomatkan aikana vedet pois ja oli ihan tajuissaan ko hänet tohon sängylle laskin.” Apa selosti samalla kun Kiia istui pöydän ääreen. ”Se soutamisen aikana juotu viskipullo varmaan yhdessä paniikin jälkeisen adrenaliinitason laskun jälkeen teki hänet väsyneeksi.” Kiia kertoi diagnoosiaan. ”Helvetin hyvä.” Jani huokaisi samalla kun Julle nousi seisomaan. ”Mä meen takasin nukkuun.” Julle totesi lähtiessään kävelemään. ”Mä tuun kans.” Jani sanoi ja poistui paikalta. ”Entäs sää?” Apa kysyi Kiialta samalla kun kaksi muuta poistuivat paikalta. ”Väsyttäis, mutta täytyy ainakin sen verta odottaa että se mun puhelin ehtii latautumaan että voin soittaa Johannalle.” Kiia sanoi haukotellen samalla. Apa joi oluensa tyhjäksi. ”Mites ois sitten pieni kuutamouinti.” Hän sanoi ja nousi ylös. ”Siinä pysyy virkeenä, on toi vesi sen verta vilposta ja olispahan jotain tekemistä sillä välin ko odotat sitä latausta.” Hän jatkoi ja ojensi kätensä Kiialle, joka mietti hetken. ”No mikä ettei.” Hän lopulta vastasi, tarttui Apan käteen ja nousi ylös.

Apa laskeutui tikkaita veteen ja ponnisti niistä vauhtia, lähtien uimaan. Kiia seurasi perässä. ”Tuolla kokkopaikan lähellä on parhaat uintipaikat.” Apa huikkasi taakseen uidessaan kalliota kohti. ”Miksei me sitten menty sieltä uimaan?” Kiia kysyi uidessaan Apan perässä. ”Tosta laiturilta on mukavampi tulla veteen.” Apa vastasi ja sukelsi. Hetken kuluttua hän nousi pintaan aivan kokkopaikan vierestä pitkiä, vaaleita hiuksiaan heilauttaen. Kiia ui hiljalleen kalliota kohti. Apa pysähtyi kallion järven puoleisen sivun kohdalle ja istahti veden alla olevalle kivelle. Kiia tuli hänen luokseen. ”Siinäkö on sun penkki?” Hän kysyi samalla paikallaan uiden. ”Kyllä tähän useampikin mahtuu.” Apa vastasi ja siirtyi hiukan sivumpaan. Kiia istahti kivelle ja hetken järvellä oli hiljaista, molempien tuijottaessa ulapalle. Apa nosti katseensa taivaalle. ”Onhan tää keskikesä ihan kivaa aikaa, mutta perkele ko noita tähtiä ei näy kunnolla näin valosalla.” Hän sanoi kuulostaen hiukan haikealta. Kiia katsoi myös taivaalle. ”Tunnistatko sä montakin tähtikuvioo?” Hän kysyi Apalta kääntäessään katseensa häneen. ”Muutaman vaan.” Apa vastasi edelleen taivasta katsellen. ”Mutta kyllä mää joskus opettelen ne kaikki.” Hän sanoi hymyillen laskiessaan katseensa Kiiaan. ”Onkos sulla jano?” Hän kysyi. ”Vähän olis mutta minkäs teet kun teillä on vaan olutta.” Kiia naurahti. ”Niinhän noi jätkät on sulle varmaan kertonu.” Apa naurahti ja nosti vedestä avaamattoman viinipullon, jonka kaulaan oli sidottu naru. Narun päässä oli iso kivi ja kaksi muovista viinilasia minigrip pussissa. ”Jätkät ei ois kumminkaan säästäny tätä sulle.” Hän jatkoi avatessaan pussin. ”Sulla vaan ei näyttäs olevan avaajaa tohon korkkiin.” Kiia naurahti. ”Niinhän sitä vois luulla.” Apa sanoi veikeä virne naamallaan samalla kun hän otti toisen muovisista viinilaseista käteensä ja alkoi ruuvata sen jalkaa irti. Jalan irrotessa Kiia huomasi kuppiosan pohjassa olevan korkinavaajan. ”No nyt on pelit ja vehkeet!” Hän huudahti ja alkoi nauramaan. Apa avasi pullon, kaatoi toiseen lasiin viintä ja ojensi lasin Kiialle. Sitten hän kaatoi itselleen pienen lirauksen. ”Etkö sä enempää ota?” Kiia kysyi ja otti sitten huikan lasistaan. ”Viini ei oikein oo mun juttu, kuhan ajattelin seuraks ottaa pienet.” Apa vastasi ja kumosi juomansa yhdellä huikalla. Hetken he istuivat hiljaisuudessa, kunnes Apa laski kätensä Kiian kädelle, joka lepäsi kivellä. Kiia ponnisti samalla hetkellä seisomaan, joi lasinsa tyhjäksi ja nousi kalliolle. ”Eiköhän siinä puhelimessa ole jo tarpeeks virtaa.” Hän sanoi lähtiessään kävelemään rantaa kohti. ”Kiitti viinistä.” Hän huikkasi vielä hämillään veteen jääneelle Apalle.

Jani makasi sängyllään kattoon tuijottaen ja ympäristöään kuunnellen. Hän oli juuri masturboinut ja odotti nyt hetken että siemenneste kuivuisi papereihin, joihin oli sen pyyhkinyt. Viereisellä sängyllä Julle nukkui rauhallisesti tuhisten. Hetken vielä odotettuaan Jani nousi ylös. Juuri kulkiessaan ulko-oven edestä se avautui, pelästyttäen Janin niin että paperit tippuivat lattialle. Kiia astuessa sisälle mökkiin Jani keräsi papereita hädissään. ”Ai sä oot vielä hereillä.” Kiia totesi Janille sulkiessaan oven. ”Ihan vaan kuselle…” Jani aloitti, mutta jäi tuijottamaan nähdessään Kiian pelkissä bikineissä. ”Onks sulla nuha tulossa?” Kiia kysyi katsoessaan Janin kädessä olevia papereita. Jani säpsähti jälleen todellisuuteen. ”Joo, tota… Vähän vuosi nenä, mutta ei mitään sen kummempaa.” Hän sanoi ja lähti viemään papereita roskiin samalla kun Kiia meni puhelimensa luo. Hän käynnisti puhelimen ja jäi kärsimättömänä odottamaan sen avautumista, samalla kun Apa saapui mökkiin, vajaa viini pullo kädessään. ”Mistä sä ton sait?” Jani kysyi häkeltyneenä. ”Löysin.” Apa vastasi laittaessaan pullon pöydälle. ”Julius taas avannu ja unohtanu minne laitto varmaankin.” Hän jatkoi katsoen Jania silmiin. Jani tuijotti häntä epäuskoisena. ”Ei olis kyllä yllätys.” Hän lopulta sanoi olkapäitään kohauttaen. ”Johanna on yrittäny soittaa mulle monta kertaa!” Kiia huudahti saaden miehet säpsähtämään. ”Mä soitan takasin.” Kiia sanoi innoissaan laittaessaan puhelimen korvalleen. ”Sehän on hyvä uutinen.” Apa sanoi istuessaan pöydän ääreen. ”Ainakin hän on siis hengissä.” Jani jatkoi. Kiia odotti malttamattomana että puhelu yhdistäisi, mutta lopulta laski sen korvaltaan. ”Ei vastaa.” Hän sanoi surullisen kuuloisena. ”Varmaan vaan nukkumassa.” Jani sanoi lohduttavasti. ”Niin, onhan kello jo kumminkin kohta yks yöllä.” Apa komppasi Jania. ”Niin.” Kiia sanoi. ”Hän soittaa sitten aamulla uudestaan kun näkee että yritin soittaa.” Hän jatkoi. Mökkiin laskeutui kiusallinen hiljaisuus. ”Mä meenkin tästä jatkaa uniani.” Jani sanoi lopulta ja lähti sänkyään kohti. ”Eikös sulla ollut kusihätä?” Kiia kysyi hämmästyneenä. ”Aivan, niinhän mä valehtelin.” Jani totesi ja lähti ulos. ”Kai sitä vois vähän itekkin nukkua.” Apa sanoi noustessaan ylös. ”Sää voit ottaa ton Villen sängyn.” Hän huikkasi Kiialle.

Tarina jatkuu osassa 6: Onnellinen Jälleennäkeminen

Kaikki tarinassa kuvatut henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.