Juhannuspäivän aamu sarasti kirkkaana pieneen saareen. Puiden oksilla kimmelsi aamukaste kun kaksi miestä yritti sytyttää grilliin tulta. Jostain kauempaa taivaalle kohosi tummaa savua, sillä joku lähisaaren asukkaista oli polttanut saunansa heti aamusta.

Jani puhalsi grillissä olevaan pieneen tulenalkuun saadakseen sen kunnolla syttymään. Julle viritti kitaraansa, tupakka suussaan. Janin yritys saada tuli ei tuottanut tulosta. ”Perkele.” Hän kirosi ja alkoi vuolemaan lisää sytykettä männynkalikasta. ”Vähän alkais oleen nälkä.” Julle totesi heittäessään tupakantumppinsa grilliin. ”Vittu yritä ite.” Jani tiuskaisi ja ojensi puukon Jullelle. Julle laittoi kitaran sivuun ja tarttui puukkoon. ”Ei se ainakaan huonommin voi mennä.” Hän sanoi napatessaan jaloistaan koivuhalon. Jani tarkkaili vieressä Jullen veistäessään itselleen sytykkeitä. Lopulta hän kasasi ne grilliin keoksi ja kaivoi sytkärin taskustaan. ”Ootko kovin luottavainen?” Jani kysyi jännittyneenä. ”En.” Julle vastasi sytyttäessään kekoaan. Hän sai sen palamaan muutamasta kohdasta ja jäi sitten odottamaan. Hetken grillissä näkyi pientä liekkiä, mutta sitten se sammui. Julle sytytti kasansa uudestaan. ”Ei oo ihan helppoa.” Jani naurahti vieressä, kun Julle sai taas pienen liekin aikaiseksi. ”Johanna soitti takas!” Kuului Kiian huuto ovelta ja Julle pelästyi niin, että pudotti sytkärinsä liekkiin, jonka oli saanut aikaiseksi. ”Voi vittu!” Julle huudahti. Kiia juoksi grillipaikalle samalla kun sytkäri räjähti liekeissä. Kiia pysähtyi. ”Mikä se oli?” Hän kysyi hämillään.” Mun sytkä.” Julle vastasi. ”No ainakin saatiin liekki tohon.” Jani sanoi hilpeänä, kun Jullen pieni risukasa paloi räjähdyksen voimasta.

Jani palasi nuotiolle käytyään virtsaamassa. Kiia tuijotti malttamattomana järvelle, puhelin kädessään samalla kun Julle yritti saada nuotiota jälleen syttymään. ”Mä en edelleenkään ymmärrä miten sä saat bensalla sytytetyn nuotion sammumaan.” Jani sanoi istuessaan alas. ”Susta ei ainakaan ollu apua sen ylläpidossa.” Julle vastasi närkästyneenä yrittäessään saada varasytkärillään puita syttymään. Kiia tärisytti jalkaansa levottomana, katse edelleen järvelle. ”Kyllä se sun kaveri sieltä tulee, ota rauhallisesti.” Jani naurahti avatessaan uuden oluen. ”Mä tiedän.” Kiia huokaisi. ”Oon vaa niin onnellinen nyt kun tiedän että Johanna on kunnossa.” Hän jatkoi silmiensä kostuessa. ”Ei se vene sieltä tule yhtään sen nopeempaa vaikka tuijottaisit tuntikausia tota järveä.” Jani totesi ja otti sitten pitkän huikan oluestaan. Julle sai pienet risunsa hetkeksi palamaan, mutta liekki hiipui pian. Hän tuijotti nuotiota hetken ärtyneenä, Janin ja Kiian tuijottaessa häntä. Lopulta Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan, laittoi kolme pussia huuleensa ja sytytti vielä kaksi tupakkaa kaupan päällisiksi. ”Menikö hermo?” Kiia kysyi rauhallisella äänellä. Julle tuijotti hetken taivaalle vetäen samalla pitkään savua keuhkonsa. ”Joo.” Hän vastasi.

Ville heräsi saunan eteisestä. Hän nousi istumaan sängyllään ja katseli ympärilleen. Lopulta hän nousi ylös, mutta horjahti välittömästi takkaa päin. Jostain kuului rusahdus. Ville oli hetken paikallaan ja odotti, missä päin kipu alkaisi tuntua, päätä jomottavan krapulan lisäksi. Mitään ei tuntunut, joten hän perääntyi takan luota ja huomasi sen vieressä seinää vasten Jullen kitaran, jonka kaikupohjassa oli hänen polvensa kokoinen reikä. ”Vittu.” Hän mutisi hiljaa. Hän katsoi lattialle ja näki märät vaatteensa maassa, joihin hän oli kompuroinut. Pudistellen päätään hän alkoi noukkia vaatteita ja asetella niitä kuivumaan. Lopulta hän kaivoi nurkassa olevasta kassistaan kirkkaan vihreät uimahousut, jotka hänellä oli varmuuden vuoksi mukana. Yleensä ne jäivät tällaisilla reissuilla käyttämättä, sillä he uivat aina alasti, mutta nyt niille olisi käyttöä. Saatuaan uimahousut jalkaansa hän otti kitaran ja poistui saunalta.

Jani yritti saada nuotion syttymään, Jullen luovutettua. Hetken ahertamisen jälkeen hän luovutti. ”Ei tän pitäs olla näin saatanan vaikeeta!” Hän tuhahti turhautuneena. ”Miten te yleensä saatte tulen tehtyä?” Kiia kysyi. ”Villellä.” Jani totesi avatessaan uuden oluen. ”Eli kohta palaa.” Totesi Julle ottaessaan nuuskapussin huulestaan samalla kun nyökkäsi saunan suuntaan, josta Ville käveli nuotiota kohti kitara kädessään. Jani kääntyi katsomaan. ”Soita paranoidi!” Hän huusi. ”Tällä ei soiteta enää mitään.” Kuului Villen vastaus. ”Joku on rikkonut tän.” Hän jatkoi päästessään muiden luo. ”Mitä vittua Ville.” Julle ärähti ”Sanoppas se.” Ville vastasi ojentaessaan kitaran Jullelle. ”En tiiä mitä ootte kännissä touhunnu, mutta tollanen se oli kun heräsin.” Hän jatkoi istuessaan alas. ”Oliko se kallis?” Kiia kysyi. Julle katseli kitaraansa hetken. ”Ei.” Hän lopulta vastasi laittaessaan kitara syrjemmälle. ”Pitäskö tohon tehä tulet?” Ville kysyi muilta ottaessaan oluen Janin vieressä olevasta laatikosta. ”Ei vielä ehditty kun vasta tultiin tähän.” Jani vastasi samalla kun Ville kumartui asettelemaan pieniä puun säleitä kasaan. Hän vuoli muutaman lisää ja sytytti sitten kasan, joka syttyi välittömästi. ”Mitäs meinasitte aamupalaks?” Ville kysyi muilta lisätessään pieniä klapeja liekkeihin. ”Makkaraa ja grillijuustoja.” Julle vastasi. ”Kuulostaa asialliselta.” Ville vastasi samalla kun laittoi isompia puita nuotioon. Jani tuijotti liekkejä epäuskoisena. ”Vittu sä oot Ville perseestä.” Hän sanoi epäuskoisena. ”Miten niin?” Ville kysyi hämillään. ”Ootpahan vaan.” Jani vastasi ja otti sitten huikan. Kiia yritti pidätellä nauruaan.

Apa heräsi valtavaan virtsaamisen tarpeeseen. Hän käänsi kylkeään ja yritti jatkaa nukkumista. Lopulta hän heitti peiton maahan ja nousi ylös. Hän haki jääkaapista oluen, meni ulos ja asettui terassin kaidetta vasten, jonka yli hänen peniksensä juuri ylettyi. Avatessaan oluen hän aloitti virtsaamisen. ”Huomenta.” Huusi Jani nuotiolta. Apa tyhjensi oluen yhdellä huikalla ja ravisti sitten viimeiset pisarat irti. ”Huomenta.” Hän vastasi muille lähtiessään kävelemään heidän luokseen. ”Mitä vittua jätkät?” Hän kysyi päästessään lähemmäs ja huomatessaan nuotiossa palavan kitaran. ”Menikö teillä hermo Jullen rämpytykseen?” Hän kysyi istuessaan alas. ”Ei kun mulla itelläni.” Julle vastasi heittäessään tupakan liekkeihin. ”Löiksä ton reiän siihen ensin vai tuliko se tossa ko heitti notskiin?” Apa kysyi ottaessaan oluen itselleen. ”Hei miks kaikki ottaa mun oluita?” Jani kimitti, mutta kukaan ei huomioinut häntä. ”Se vaan oli siinä aamulla.” Ville vastasi Apalle. ”Kukaan ei tiedä mitä sille kävi.” Hän jatkoi. Apa katseli hetken muita epäileväisesti. ”Saikko yhteyden kaveriis?” Hän lopulta kysyi Kiialta. ”Joo, sain.” Kiia vastasi riemastuneena ja alkoi kertoa mitä oli tapahtunut.

Ville otti mustaksi palaneen makkaransa nuotiosta ja katseli sitä hetken. ”Jos vähän vielä.” Hän totesi laittaessaan tikkunsa takaisin nuotioon. Apa käänteli pekoniin käärittyjä grillijuustoja muiden jo syödessä omia makkaroitaan. ”Sussa on jotain todella pahasti vialla.” Jani totesi Villelle. ”Kyllä sussa enemmän vikoja on.” Julle totesi väliin. Kiia nauroi jätkien jutuille. ”Te ootte kyllä ratkiriemukasta sakkia.” Hän sanoi laittaessaan uuden makkaran tikkuunsa. ”Teiän on pakko antaa mulle numerot että voidaan pysyä yhteyksissä tän jälkeenkin.” Hän jatkoi. ”Kyllähän se saadaan järjestymään.” Apa totesi ja tyhjensi sitten oluensa. ”Mutta sulla pitää olla vaatteet päällä jos tavataan julkisella paikalla.” Kiia sanoi Apalle, joka huokaisi syvään. ”Tiedän.” Hän vastasi. ”Olen kyllä tietoinen nyky-yhteiskunnan ahdasmielisestä rajoituksista.” Apa sanoi avatessaan uuden oluen. Ville otti makkaransa tulesta ja puraisi siitä palan. ”Täydellistä.” Hän sanoi avatessaan ruokajuomakseen oluen. Julle nosti hiukan toista pakaraansa ja päästi äänekkään pierun. ”Suut makiaks.” Hän totesi samalla kun vieressä istuva Jani alkoi kakoa. ”Hyi vittu!” Jani huusi laittaessaan kauluksensa naamansa suojaksi ja poistui sitten paikalta. ”Huh huh, nyt olikin paha.” Julle sanoi nauraen. Kiia meinasi myös oksentaa hajun saavuttua hänen luokseen. ”Yök.” Hän sanoi kakoen poistuessaan paikalta. ”Miten te kestätte tota hajua?” Hän kysyi Apalta ja Villeltä. ”Järveltä tuulee, ei tuu haju tänne.” Ville vastasi makkaransa syöden. ”Mun hajuaisti on tottunut.” Apa vastasi kääntäessään jälleen juustoja. Jani oksensi läheisen kiven taakse.

Jani oli kyykyssä nuotiopaikan ja mökin välissä oleva kiven päällä, kasvot paidan kauluksella peitettyinä. ”Ei täälä enää haise.” Julle huusi hänelle. ”En usko sua.” Jani huusi takaisin. Apa söi grillijuustonsa loppuun ja heitti paperin nuotioon. ”Ompa siitä tullu herkkä vanhemmiten.” Hän totesi ja huuhtoi sitten ruuan alas oluella. ”Niin te ootte samanikäsiä?” Kiia kysyi. ”On toi muutaman päivän vanhempi.” Apa vastasi. ”Tosin viimesessä kymmenessä vuodessa hän vanheni henkisesti kakskytä vuotta, mää vaan viis.” Hän jatkoi lisätessään puita nuotioon. Ville tuli mökistä ulos sylillinen olutta mukanaan. ”Sori, en saanu enempää mahtuun mukaan.” Hän huikkasi muille. ”Toi vene näyttäis tulevan suoraan tänne.” Julle sanoi katsoen järvelle samalla kun Ville saapui muiden luo. Kiia nousi nopeasti ylös ja tihrusti silmiään. ”Se on Johanna!” Hän riemuitsi. Pieni moottorivene lähestyi laituria nopeasti ja Kiia lähti juoksemaan rantaan. Julle kaivoi tupakka-askin taskustaan. ”Harmi että hän lähtee.” Ville sanoi Jullen sytyttäessä tupakkaansa. ”Jep.”Julle vastasi samalla kun tarjosi Villelle askiaan. Kiia pääsi laiturille, johon vene pian saapuisi. ”Mää ainakin olen iloinen hänen puolestaan.” Apa totesi. Kaikki neljä katselivat laturiin lipuvaa venettä. Heti kun se pysähtyi, Kiia loikkasi Johannan kaulaan ja antoi tälle kielisuudelman. Nuotiolla olevien miesten leuat loksahtivat auki samalla kun Jani putosi kiveltään järkyttyneenä. ”Ai saatana!” Hän huusi osuttuaan maahan, mutta kukaan muu ei reagoinut. Apa nousi seisomaan nähdäkseen paremmin. ”Jep, siellä ne vetää kielimoukkua veneen pohjalla.” Hän sanoi ja lähti kävelemään rantaan. ”Ai vitun vittu!” Kuului Janin kiroilu maasta samalla kun Julle ja Ville lähtivät Apan perään. ”Lopeta se perseily Jani.” Ville sanoi katsomatta edes maassa makaavaa ja kiroilevaa Jania. ”Ei voinu sattua kun ei vertakaan tuu.” Julle totesi.

Apa saapui laiturille. ”Päivää.” Hän huikkasi venettä kohti, jonka pohjalta Kiia ja Johanna nousivat. ”Sää oot varmaankin se paljon puhuttu Johanna.” Hän jatkoi ja ojensi kätensä veneen luokse päästyään. Johanna katsoi alastonta Apaa hiukan epäilevän näköisenä. ”Kyllä.” Hän vastasi lopulta ja tarttui Apan käteen. ”Kiitos että piditte huolta mun Kiiasta.” Hän jatkoi irrottaessaan kätensä. ”Mitäpä tuosta, tehtiin vaan se mitä jokaisen ihmisen pitäis toisen hyväksi tehdä.” Apa totesi vaatimattomana samalla kun Julle ja Ville saapuivat paikalle. ”Tässä on Apa, Julle ja Ville.” Kiia esitteli heidät. ”Missäs Jani on?” Hän kysyi samalla kun vilkuili saarelle. ”Jotain se tuola perseilee.” Julle vastasi. ”Runkkaa varmaan.” Ville komppasi kaveriaan. Johanna katsoi heitä ihmeissään. ”Mä haen puhelimeni ja voidaan sitten mennä.” Kiia sanoi, antoi Johannalle suukon ja nousi veneestä. Julle otti nuuskapurkin taskustaan. ”Ei sulta liikenis yhtä pussia?” Johanna kysyi. ”Sori, tää on viimene.” Julle vastasi laittaessaan pussin huuleensa. ”Ootteko te kauan ollu yhdessä?” Apa kysyi Johannalta samalla kun Julle laittoi lähes täyden nuuskapurkkinsa takaisin taskuunsa. ”Viis vuotta.” Johanna vastasi. ”Tunnettu ollaan kyllä kauemmin, mutta tällein niin kuin tota… rakastavaisia vasta sen verran.” Hän jatkoi hiukan kiusaantuneena. Ville tuijotti Johannaa poissaolevan näköinen katse kasvoillaan. ”Tää on teille varmaan jotenkin shokki?” Johanna kysyi. ”Hei, antaa kaikkien kukkien kukkia, sanoi aikoinaan jo yks historian suurimmista ajattelijoista.” Apa vastasi samalla kun Kiia palasi laiturille. ”Hei ne teiän numerot niin voidaan pysyä yhteyksissä.” Hän sanoi. ”Jos kerrot omas niin me voidaan sitten olla suhun yhteydessä.” Apa totesi. ”Joo, se käy.” Kiia sanoi. ”Onks kellään teistä puhelin mukana?” Hän kysyi katselleen lähinnä Jullea ja Villeä. ”Villellä.” Julle vastasi ja kaikki kääntyivät katsomaan edelleen eteensä tuijottavaa Villeä, joka ei reagoinut nimensä kuulemiseen. ”Ville?” Kiia kysyi heleällä äänellään ja sitten Ville havahtui. ”Jaa saunaan tulet vai?” Hän sanoi ympärilleen katsellen. ”Ei vaan ota mun numero ylös niin voidaan olla yhteyksissä.” Kiia naurahti. ”Jaa, joo, okei.” Ville sopersi kaivaessaan puhelimensa esiin.

Jani saapui laiturille vaivalloisesti kävellen ja kylkeään pidellen. Kiia ja Johanna olivat juuri lähteneet. ”Mikäs sulla kesti?” Julle kysyi Janin pysähtyessä muiden joukkoon. Jani katsoi häntä vihaisesti. ”Mä putosin kiveltä!” Hän ärähti. ”Ethän pudonnut ko hyppäsit päin vittua.” Ville liittyi keskusteluun. ”Miks mä oisin hypänny!?” Jani tiuskaisi. ”No miks sä tipuit?” Julle kysyi. ”Ois kannattanu edes yrittää hypätä mielummin kun tippua.” Ville jatkoi. ”Jumalauta!” Jani älähti ja tarttui Villeä paidan kauluksesta kiinni. Ville riuhtaisi kädet irti ja yritti ottaa Janin päätä kainaloonsa. ”Loppu si heti.” Naisten veneen perään katseleva Apa murahti kääntymättä. Jätkät lopettivat kähinänsä ja Julle sytytti tupakan. Hetken laiturilla oli hiljaista. ”Kiia siis oli…” Jani rikkoi hiljaisuuden. ”Lesbo.” Ville jatkoi hänen lauseensa loppuun. ”Lepakko.” Julle komppasi. ”Limalompakon lipittäjä.” Apa sanoi ja kääntyi sitten ympäri. ”Mutta saatiin kutsu häihin elokuun viimeselle lauantaille.” Hän jatkoi. ”Ai että lesbohäihin? Sit mä oon nähny kaiken.” Jani tuumasi. ”Ja si kun on nähny kaiken voi kuolla ilman katumusta.” Hän jatkoi.

Apa heitti löylyä. ”Se lesbous kyllä selittää kaiken.” Ville totesi nurkasta. ”Nyt vittu Ville, anna olla jo!” Julle ärähti hänen vieressään. Kiian lähdön jälkeen oli laitettu sauna päälle ja jatkettu normaalia Juhannuksen viettoa. Ville vain ei voinut olla puhumatta Kiian paljastuneesta seksuaalisesta suuntautumisesta. ”Se selittää miksei hän ollu kiinnostunu musta!” Ville korotti ääntään. ”Vittu Ville kyllä lesbon pitäis meistä neljästä eniten olla kiinnostunu just susta.” Jani tiuskaisi. ”Oot ylivoimaisesti meistä kaikkein naisellisimman näkönen.” Hän jatkoi kaataen sitten vieressään olevasta ämpäristä hiukan viilentävää vettä päällensä. ”Turpa kii Jani. ” Ville tiuskaisi. ”Mutta Apalla on isoimmat tissit.” Julle totesi väliin. ”Ylivoimaisesti.” Apa julisti ja heitti lisää löylyä.

Ville nojasi saunan terassin kaiteeseen ja tuijotti järvelle polttaen tupakkaa. Julle tuli sisältä hänen viereensä. ”Yllättävää ettet sä oo vielä nukkunu vaikka kello on jo vaikka mitä.” Ville sanoi. ”Just aattelin että tarttee käydä ottaan torkut.” Julle vastasi sytyttäessään oman tupakkansa. ”Missäs se Jani on?” Hän jatkoi rupattelua. ”Sano käyvänsä hakemassa kaljaa, mutta ottaen huomioon kauanko siihen reissuun on menny niin varmaan jäi runkkaan.” Ville vastasi ja tumppasi sitten tupakkansa. ”En jääny.” Kuului Janin äänin heidän takaansa. ”Äityli oli soittanu joten soitin takasin ja juteltiin hetki.” Jani jatkoi laskiessaan oluita kaiteelle. ”Riittääks meiän juomat loppuillaks?” Ville kysyi ottaessaan itselleen Janin tuoman oluen. ”Kyllä niitten pitäis.” Jani vastasi. ”Riippuu tosin siitä kuinka ison osan illasta Julius meinaa nukkua.” Hän jatkoi avatessaan oluen samalla kun Apa tuli saunasta. ”Meinaaks joku viä saunoa että lisäänkö puita?” Hän kysyi. ”Ehkä illemmalla.” Ville vastasi kaikkien puolesta. ”Tselvä.” Apa totesi ja poistu takaisin saunaan pesemään itsensä. ”Sitten nukkumaan.” Julle totesi tumpatessaan tupakkansa. Jani ja Ville jäivät terassille tuijottamaan järveä kun Julle lähti mökkiin. Hetken päästä Apa saapui paikalle. Hän kuivasi hetken hiuksiaan ympärilleen katsellen. ”Missäs Julius on?” Hän lopulta kysyi. ”Meni ottaan välikuoleman.” Ville vastasi samalla kun Apa avasi uuden oluen. ”Vasta ny?” Apa hämmästeli.

Ville oli jälleen sytyttänyt nuotion ruuan valmistusta varten. ”Ne kanat pitää sitten olla kypsiä.” Jani sanoi Apalle, jonka vieressä penkillä oli kaksi isoa kanan grilliboxia odottamassa kypsentämistä. ”Sehän vähän niin ko on grillaamisen idea.” Apa vastasi humalaiselle kaverilleen. ”Niin mutta niitten pitää olla oikeesti kypsiä. Possu voi olla mediumia.” Jani sössötti. ”Ei tässä olla ekaa kertaa kanaa kypsentämässä, ota rauhassa vaan.” Apa murahti. ”Herätetääks se Julle jo?” Ville yritti vaihtaa puheenaihetta. Apa katsoi puhelimesta kelloaan. ”Onha se jo kaks tuntia nukkunu.” Hän sanoi. ”Sitten ko on jotain syötävää käydään repiin se ylös.” Hän jatkoi ja avasi ensimmäisen grilliboxin. ”Muista sitten tehä ne kypsäks asti.” Jani huomautti Apan alkaessa asetella kanoja ritilällä olevalle grillialustalle. ”Ei ko näistä on tarkoitus saada salmonella. Niin lukee paketissa.” Apa sanoi leikkisästi, lievää ärsytystä äänessään. ”Kävi jännä juttu tossa viime viikolla.” Ville vaihtoi jälleen keskustelun suuntaa. ”Sillei niin ko epätavallisen jännä vai tuttu juttu pienellä twistillä jännä?” Apa kysyi. ”Epätavallinen.” Ville vastasi. ”Siinä alkuviikosta olin lähössä kauppaan niin oli talon pihassa kolme poliisiautoo.” Hän aloitti tarinan kertomisen. Apa avasi toisen grilliboxin. ”En mä sitä sen enempää ajatellu siinä kohtaa mutta sitten kun tulin kaupasta niin siellä poliisit kanto kannabiskasveja autoihinsa.” Ville selitti. ”Oliko paljonkin?” Apa kysyi laittaessaan kanoja paistumaan. ”Jumalattomasti.” Ville vastasi naurahtaen. ”En tiiä paljonko olivat jo tuoneet mutta ainakin toistakymmentä mä näin niitten raahaavan.” Hän jatkoi ottaen sitten huikan oluestaan. ”Eiks sun pitäs asua sellasella niin sanotulla paremmalla alueella?” Jani liittyi keskusteluun. ”Nimenomaan.” Ville sanoi osoittaen sormellaan Jania. ”Sehän tästä tekeekin epätavallista. Apan naapurustossa sen ois voinu olettaakin tapahtuvan.” Hän jatkoi naurahtaen. ”Hei!” Apa huudahti väliin. ”Viime puukotuksestakin on jo kohta kuukausi.” Hän jatkoi naurahtaen. ”Tiekkö kenen ne oli?” Jani kysyi uteliaana. ”Ei oo vielä selvinny.” Ville vastasi ja hetkeksi nuotiolle laskeutui hiljaisuus. ”Muista sitten että kana pitää tehä kypsäks asti.” Jani totesi jälleen. ”Nyt Jani turpa kiinni tai mää grillaan sun kivekset tossa!” Apa huusi.

Apa avasi uuden oluen kanojen kyytipojaksi. ”No onko Jani kypsiä?” Hän kysyi ja otti sitten huikan. ”Oikein hyviä.” Jani vastasi heittäessään juuri syömänsä siipipalan luut nuotioon. Apa otti reisipalan grillistä. ”Kyllä kana on parasta lihaa mitä voi grillata.” Hän sanoi alkaessaan syödä. ”Mä oon enemmän nautamiehiä.” Jani vastasi. ”Possu uppoo muhun parhaiten.” Ville kertoi. ”Mites sulle Julius?” Jani kysyi. ”Ai niin, ei me herätetty sitä Jullee.” Ville naurahti. ”No ehtiihän sen.” Apa vastasi valtavien suupalojensa välissä. ”Jumalauta sä tuhoot sitä ruokaa nopeesti. Pureskeleks sä ollenkaan?” Jani hämmästeli Apan heittäessä reisiluun liekkeihin. ”Mulla vaan on niin iso suu.” Apa vastasi ottaessaan itselleen uuden reisipalan. ”Ja iso vatsa.” Jani kommentoi. ”Sekä iso jano.” Apa sanoi ja otti sitten pitkän huikan olutta. ”Kato suuri sielu vaatii suuren temppelin.” Hän kommentoi huikan jälkeen. ”Ei sussa kaikki kumminkaan oo isoa.” Ville liittyi keskusteluun. ”Ei ihan joka paikka. Mulla on tosi pienet kulmahampaat.” Apa selosti ja sai muut nauramaan. ”Tarkotin kyllä jotain muuta.” Ville sai sanottua naurun lomasta. ”Mää tiiän mitä sää tarkotin, mutta kulmahampaita Mää sentään käytän.” Apa ilmoitti ja röyhtäisi sitten äänekkäästi.

Jani palasi nuotiolle laiturilta, jossa oli käynyt pesemässä kätensä. Ville keräsi jäljelle jääneitä kanoja lautaselle samalla kun Apa nuoli sormiaan puhtaaksi. ”Mitäs sitten keksittäis?” Jani kysyi istuessaan alas. ”Julius hereille ja miten ois vähän ristiseiskaa näin ruuan päälle?” Apa vastasi. ”Kuulostaa suunnitelmalta.” Ville vastasi lähtiessään mökkiä kohden kanat mukanaan. Apa lähti hänen peräänsä. ”Mites toi nuotio?” Jani kysyi heidän peräänsä. ”Ei sitä voi jättää vahtimatta.” Hän jatkoi epätoivoisena. ”Kuse siihen, sillähän se sammuu.” Apa huikkasi Janille kääntymättä edes katsomaan. Apan ja Villen päästyä mökin terassille kuului nuotiolta Janin huuto: ”Hyi saatana mikä haju.” Molemmat kääntyivät katsomaan kuinka nuotiosta nousi paksua savua Janin virtsatessa siihen. ”Mitä vittua Jani?” Ville huusi hänelle yrittäen pidätellä nauruaan. ”No jotenkinhan tää pitää sammuttaa.” Jani huusi takaisin virtsauksen vielä jatkuessa. ”Oisin mää sulle kohta vettä siihen tuonu.” Apa ilmoitti. ”Mutta sähän just ehdotit kusemista!” Jani huusi ravistellesssaan viimeiset pisarat nuotioon. ”Vitsillä heitin ko tiesin ettei kukaan täysjärkinen sitä tekis.” Apa vastasi avatessaan mökin ovin. Ville meni sisälle edeltä, Apan seuratessa. Jani juoksi heidän peräänsä.

Apa avasi oluen aivan Jullen korvan vieressä, mutta tämä ei reagoinut mitenkään. ”Ei herää helpolla.” Apa sanoi laskiessaan tölkin maahan. Samassa hän läpsäytti Julle poskelle voimakkaasti. ”Ai saatana.” Jani älähti hiema kauempaa, mutta Julle vain hiukan käänsi päätään. Apa alkoi mätkiä häntä nopeaan tahtiin. ”Kuukeri!” Hän huusi joka lyönnin jälkeen, kunnes Julle vihdoin avasi silmänsä ja yritti tarttua Apaa olemattomasta paidan kauluksesta kiinni. ”Mitä vittua!” Julle kähisi Apan huitaistessa hänen kätensä sivuun. ”Oot nukkunu jo kolme tuntia. Ristiseiska-aika.” Apa vastasi ottaessa oluensa maasta. Ville sekoitti jo heidän kuvillaan varustettua korttipakkaa pöydän ääressä. ”Tosson sulle kanaa jos on nälkä.” Jani ilmoitti istumaan nousseelle Jullelle. ”Kaljaa, kiitos mielummin.” Julle vastasi. ”Missä mun röökit on?” Kuului Jullen seuraava kysymys. ”Ei mitään hajua.” Vastasi pöydän ääreen istunut Apa. Julle katseli hetken ympärilleen ja kaivoi sitten nuuskapurkin taskustaan, heitti pussin huuleensa ja istui pöydän ääreen.

Tarina jatkuu osassa 7: Ylimaallinen Krapula

Kaikki tässä tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.