Juhannuspäivä oli kääntynyt jo yöhön. Neljä miestä, tai kolme miestä ja yksi nainen istuivat mökissä pöydän ääressä. Pöydälle oli asetettu korttipakka, kuvapuoli alaspäin. Vaikka ulkona olikin vielä hyvä säätila, sisällä mökissä tunnelma oli jännittynyt.

Apa piti kättään korttipakan päällä. ”Jos tää on pataässä, mää juon ton olueni yhdellä huikalla.” Hän sanoi ja käänsi sitten pakan päällimmäisen kortin. Se oli herttaseiska. Jani laittoi kätensä pakan päälle. ”Jos tää on pataässä, mä teen kymmenen punnerrusta.” Hän sanoi ja käänsi pataässän pöytään. ”Voi vittu.” Jani älähti muiden alkaessa riemuita. Jani meni lattialle ja otti punnerrusasennon. ”Ei sitten mitään tyttöpunnerruksia.” Ville vinkkasi pöydän toiselta puolelta. Jani alkoi suorittaa punnerruksiaan. Ensimmäiset neljä meni hyvin, mutta sitten tahti alkoi hiipua. ”Jaksaa jaksaa.” Julle kannusti puuskuttavaa Jania. Suurella vaivalla Jani sai kaikki kymmenen suoritettua. ”Vittu pitäis varmaan kuntoilla enemmän ja juoda olutta vähemmän.” Jani puuskutti maassa vatsallaan maaten. ”No tänäänhän on hyvä alottaa lopettaminen.” Ville sanoi pöydän äärestä samalla kun Apa nousi hakemaan jääkaapista lisää olutta. ”Ei kai Juhannuksena.” Jani ähisi noustessaan ylös. ”Lisää olutta vaan.” Hän jatkoi vilkaisten samalla Apaa. ”Sää et juo enää tällä reissulla” Apa vastasi sulkiessaan jääkaapin. ”Ja aivan varmasti juon!” Jani suuttui. ”Ei oo ko Karjalaa jäljellä.” Apa kertoi. ”No sitten en juo enää tällä reissulla.” Jani sanoi noustessaan ylös. ”Se taitaa sitten olla Janin nukkumaanmenoaika.” Hän jatkoi ja poistui mökistä. ”Ja ilmeisesti Juliuksen.” Apa totesi istuessaan pöytään ja viitatessaan sen toisella puolella istualtaan nukkuvaa Jullea. Ville haukotteli. ”Kai sitä itekkin kohta.” Hän sanoi.

Apa heitti tyhjän oluttölkkinsä pöydän päässä olevaan jätesäkkiin. Julle nukkui edelleen pöydän ääressä penkillä istuen. Ville oli hetkeä aikaisemmin mennyt sänkyyn ja Jani jo ennen häntä. Apa nousi ylös ja huomasi saunalla valot. Hän nappasi jääkaapista heidän viimeisen oluensa matkaevääksi ja lähti ulos. Yöttömässä yössä oli aavemaisen hiljaista. Apa hyräili itsekseen kävellessään saunalle, ikään kuin harhauttaakseen ajatuksiaan. Päästyään saunarakennuksen terassille hän jäi hetkeksi katsomaan tyyntä järveä. Juotuaan oluensa loppuun hän sammutti valot ja lähti takaisin mökkiä kohti. Puolessa välissä matkaa mökin ovi aukesi ja Julle tuli ulos, nojasi kaiteeseen ja oksensi. ”Ei muuta ko hyvät yöt.” Apa huikkasi hänelle ohi mennessään.

Jani heräsi huonoon oloon. Hän nousi ylös ja meni jääkaapille hakeakseen oluen, mutta jääkaapissa oli vain ruokaa. Mielessään kiroten hän meni ulos ja oksensi terassin kaiteen yli. Hänen huutonsa kaikui aamuisessa metsässä kun hän antoi ylen valtavia määriä nestettä. Lopetettuaan oksentamisen hän huomasi, kuinka hiiri oli jäänyt hänen oksennuksensa alle ja makasi siinä nyt liikkumatta. ”Sori.” Jani kähisi pyyhkiessään suupieliään käsiinsä. Hän kääntyi lähteäkseen pesemään kätensä, mutta pysähtyi huomatessaan Jullen nukkuvan terassin penkillä. Hetken näkyä tuijotettuaan hän lähti rantaan.

Ville käänsi kylkeään ja löi päänsä seinään. ”Ai vittu!” Hän huusi niin lujaa kuin pystyi ja pomppasi ylös. Hän piteli päätään istuen sänkynsä reunalla. ”Ai vittu.” Hän kähisi tuskaisena. Villen kädet tärisivät kuin haavan lehdet hänen noustessaan ylös. Julle näytti istuvan terassilla tupakalla, joten Ville meni myös ulos. ”Huomenta kulta.” Julle huikkasi hänelle. Jani saapui heidän luokseen huonovointisen näköisenä. ”En kai mä ole ainoa jolla on krapula?” Hän kysyi heikolla äänellä. ”Et.” Muut totesivat yhtä aikaa Villen istahtaessa Jullen viereen. ”Heitä rööki.” Ville sanoi ääni vapisten. Julle ojensi hänelle askinsa Janin mennessä sisälle. ”Sielä on enää yks.” Julle sanoi tuijottaen eteensä tyhjin katsein. Ville kaivoi tupakan huuleensa ja sytytti sen samalla kun Jani palasi. ”Vittu jätkät, meillä on vaan kaks olutta jäljellä.” Hän sanoi kantaen kahta Karjala -tölkkiä mukanaan. ”Meinaakko juoda ne?” Ville kysyi hajamielisen kuuloisena. ”Jaa kurjalaa? En todellakaan.” Jani tuhahti. ”No anna sitten Juliukselle tasottava.” Julle hihkaisi ottaessaan toisen tölkeistä. ”Uuteen nousuun.” Hän julisti avatessaan tölkin ja otti sitten huikan. ”Ei noilla kuuhun päästä.” Ville kertoi lakonisena.

Ville tuijotti sytyttämäänsä nuotiota tyhjällä katseella. Julle istui hänen vieressään täristen, Janin maatessa kiven juuressa sikiöasennossa. Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan. ”Onks meillä edes mitään ruokaa jäljellä?” Hän kysyi. ”Leipää.” Ville vastasi edelleen liekkejä tuijottaen. ”Miks meillä sitten on notski?” Julle kysyi ihmetellen. Ville tuijotti liekkejä hiljaa. ”En mä tiä.” Hän lopulta vastasi. Mökin ovi aukesi ja Apa tuli ulos, nenäänsä pidellen. ”Vittu heräsin nenäverenvuotoon.” Hän huusi muille kävellessään heidän luokseen. ”Onks teillä paperia sielä?” Hän jatkoi. ”Ei oo.” Julle vastasi ja Apa käänsi suuntaansa saunalle. Nuotiolle laskeutui hiljaisuus, kunnes Apa saapui paikalle käsipaperipaketti mukanaan, yhtä paperia nenällään pidellen. ”Tehän näytätte ilosilta.” Hän sanoi katsoen maassa tärisevää Jania. ”Eikö sulla muka oo yhtään krapula?” Julle kysyi hiukan vihaisena. ”Ehkä, anna mun ensin herätä tähän päivään niin katotaan miltä tuntuu.” Apa vastasi istuessaan alas.

Apa istui nuotion ääressä jalat levällään, kädet roikkuen lähes maassa asti niiden välissä, pää painuksissa ja ryhti kumarassa, syvästi huokaillen. ”Nytkö se iski?” Ville kysyi häneltä. Apa nyökkäsi hitaasti. ”Hyvä.” Julle tokaisi sytyttäessään tupakkansa. ”Se vasta oliskin epäreilua jos yhellä ei olis krapulaa.” Hän jatkoi. Jani tärisi edelleen sikiöasennossa maassa. Hetken nuotiolla oli hiljaista. ”Tuntuu ihan kun joku räjäyttelis kallioo mun pään sisällä.” Ville rikkoi hiljaisuuden. ”Onks teillä sama?” Hän kysyi. ”Ihan kun joku kiristäis sitä ruuvipenkin välissä.” Julle vastasi. ”Ihan ko joku hakkais viiden tuuman naulaa tohon silmän ja nenän väliin.” Apa huokaisi. ”Voisko joku ampua mut?” Jani kimitti etäältä. Julle heitti puoliksi poltetun tupakan nuotioon. ”Vittu ei edes rööki maistu.” Hän totesi. ”No sit on paha krapula.” Ville sanoi lisätessään puita liekkeihin. ”Millos tää meiän varaus loppu?” Julle uteli. ”Kaheltatoista.” Apa vastasi ja alkoi kakoa. ”Eli kahen tunnin päästä.” Ville totesi ja samalla Apa kakoi sappinestettä maahan. ”Vittu Apa.” Kuului Janin ääni kun hän nousi käsiensä varaan ja oksensi. Apa haukkoi hetken henkeään ja sylki sitten lisää sappinestettä maahan. ”Ei vittu.” Julle totesi noustessaan nopeasti ylös ja oksentaessaan juuri kun kääntyi poispäin nuotiosta. Hän harppoi vähän matkaa sivummalle ottamaan puusta tukea ja jatkamaan suoritustaan. ”Kai tää on sitä solidaarisuutta.” Ville totesi ja oksensi olkansa yli.

Jani havahtui hereille. Hän ei saanut toista silmäänsä auki ja toinen näki vain maata. Kohottaessaan päätään hän huomasi nuotiopaikan olevan tyhjillään, hiipuvan nuotion savutessa. Otettuaan muutaman syvän hengenvedon hän nousi käsiensä varaan. ”Ai sää heräsit.” Kuului Apan ääni hänen takaansa samalla kun jätesäkki täynnä tyhjiä oluttölkkejä laskeutui maahan Janin viereen. Apa kakoi taas hetken kun Jani nousi istumaan. ”Ehitääks me pois täältä määräajassa?” Jani kysyi haukotellen. ”Ei siitä mitään sanktioo tuu jos vähän menee yli.” Apa sai kähistyä ennen kuin sylki sappinestettä. ”Ei tänne ketään tuu ennen ens viikonloppua.” Hän jatkoi saatuaan taas suunsa vapaaksi. ”Mitä kello si o?” Jani kysyi hädissään. Apa sylkäisi ison räkätollon ja kaivoi sitten etusormellaan hampaitaan. ”Kohta yks.” Hän sanoi istuessaan maahan. Apa nojautui kiveä vasten jonka juuressa Jani oli nukkunut. ”Ai että elämä on ihanaa.” Hän sanoi ennen kuin huokaisi syvään. Jani taisteli itsensä seisomaan. ”Missä jätkät on?” Hän kysyi päästyään ylös. ”Saunalla nukkuvat lusikassa.” Apa vastasi silmät suljettuina. ”Ollaanks me muuten valmiita lähtöön?” Jani jatkoi uteluaan. ”Mää keräsin vasta tyhjät tuolta mökistä.” Apa vastasi. Hetken aikaa paikalla oli hiljaista, kunnes Apa alkoi kuorsata.

Jani vei Apan keräämän tyhjien tölkkien kassin rantaan. Hän hengähti hetken pidellen edelleen särkevää päätänsä ja meni sitten saunalle. Julle ja Ville nukkuivat alemmalla sängyllä lusikassa niin, että Ville oli edessä, Jullen halatessa häntä takaa. Jani katseli heitä hetken ennen kuin poistui terassille oksentamaan. Saatuaan ylenannin loppumaan hän meni löylytilaan tarkistamaan sen siisteyden. Pientä puusälettä lattialla lukuun ottamatta ja tyhjien tölkkien riviä ikkunalaudalla sauna näytti kokonaisuudessaan olevan kunnossa. Jani otti rikkakihvelin eteistilasta, lakaisi roskat ja heitti ne terassilta maahan, aiemman oksennuksensa päälle. Sitten hän lähti mökille noutamaan uutta jätesäkkiä, johon voisi kerätä tyhjät tölkit, mutta pysähtyi puoleen väliin matkaa. Hetken Jani katseli mietteliäänä ympärilleen. Apa nukkui kiven vieressä ja muut saunalla, hän oli siis teoriassa yksin ja ilman häiriötekijöitä. Jani teki päätöksen toteuttaa yksi hänen ikiaikaisista haaveistaan ja suuntasi laiturille masturboimaan.

Ville heräsi tuntiessaan jonkin painavan häntä selkään ikävästi. Hän siirsi Jullen käden pois päältään ja koetti kädellä kohtaa, jossa paine tuntui. Hetken Ville tunnusteli jotain isoa ja kovaa joka oli kiinni Jullen kehossa, kunnes tunnisti sen polveksi. Hengitettyään hetken syvään hän nousi ylös ja horjahti samantien lattialle kasvot edellä huimauksen seurauksena. Julle säpsähti hereille tömähdyksestä. ”Mitä tapahtu?” Hän kysyi katsellessaan ympärilleen puoliksi unessa. ”Tasapaino petti.” Ville totesi maasta ennen kuin nousi istumaan sängyn reunaa vasten. ”Ei toi nukkuminen auttanu yhtään tähän oloon.” Hän huohotti Jullen noustessa sängystä. ”Kyllä mulla autto.” Hän sanoi poistuessaan eteisestä. Ville jäi lattialle istumaan. Hetken kuluttua Julle palasi nauruaan pidätellen sisälle. ”Mikäs on noin hauskaa?” Ville kysyi hieman ärtyneenä. ”Jani vetää käteen laiturilla ja laulaa että tää vie sut tähtitarhoihin.” Julle sai sanotuksi nauramisen lomasta. ”No jokaisella on oma tyylinsä helpottaa oloaan.” Ville sanoi alkaessaan nauraa.

Jani makasi laiturilla raukeana, raskaasti huohottaen suorituksensa jälkeen. Hengityksensä tasaannuttua hän nousi ylös ja lähti kävelemään. Saunalta kuuluvat voimakkaat aplodit ja kannustushuudot pelästyttivät hänet, kun hän pääsi takaisin saarelle. ”Hyvä Jani!” Ville kannusti. ”Se oli show!” Julle julisti samalla kun molemmat taputtivat. Jani hymyili ja kumarsi heille. ”Mikä sun only fans sivuston nimi on?” Ville huikkasi Janin jatkaessa matkaansa. ”Ei kukaan maksais siitä että näkee ruman äijän runkkaamassa.” Jani sanoi noustessaan rappuset saunan terassille. ”Äläs sano, maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä.” Ville ilmoitti iskien samalla silmää. Jätkät lopettivat taputtamisen. ”Mikäs meiän siivoustilanne on?” Julle kysyi vaihtaakseen aihetta. ”Se on vielä kesken.” Jani vastasi.

Apa avasi silmänsä ja haukotteli makeasti. Hetken hän istui paikallaan analysoiden tilannetta. Hänen vasenta polveaan jomotti hiukan, mutta se oli normaalia. Päänsärky oli vielä olemassa, mutta ei enää niin voimakkaana. Vatsassaan hän tunsi huonon olon, mutta oksennustarvetta ei tuntunut olevan ja lisäksi rintaa puristi hiukan, mutta sekin oli normaalia. Apa nousi ylös ja venytteli. Hän ei nähnyt muita katseltuaan ympärilleen ja otti sitten taskustaan uuden jätesäkin kerätäkseen grillipaikan tyhjät tölkit. Oman paikkansa viereiset tölkit hän heitti suoraan säkkiin, samoin kuin Janin ja Villen paikkojen lähellä olleet, mutta Jullen paikan ympäristössä olevista hän kaatoi jokaisesta vaihtelevia määriä olutta maahan. Kerättyään kaikki tölkit Apa istahti tutulle paikalle sammuneen nuotion ääreen. Häneltä tuli muutama kakomisrefleksi, mutta ei sappinestettä tällä kertaa. Se tarkoitti että vielä ei ollut aika syödä.

Ville lakaisi mökin lattiaa samalla kun Julle petasi sänkyjä. Jani tyhjensi jääkaappiin jääneitä ruokia muovipusseihin. ”Mitäs se kello jo on?” Julle kysyi. Ville vilkaisi seinällä olevaa kelloa. ”Lähestyy puol kolmea.” Hän ilmoitti ja jatkoi sitten lakaisua. Jani sai viimeiset tavarat pussiin ja sulki lattialla olevan jääkaapin oven ja lysähti lattialle. ”Ei oo enää hei kivaa.” Hän huokaisi. ”Yleensä onanointi helpottaa mun päänsärkyyn.” Hän jatkoi kyynelten alkaessa valua. ”Jos sillä sun eilisellä kiveltä hyppäämisellä on vaikutusta asiaan?” Ville totesi kaataessaan kihvelissä olevat roskat jätesäkkiin. ”Niin, sullahan voi olla krapulan lisäks aivotärähdys.” Julle osallistui keskusteluun. ”Mä ainakin käyn näitä palovammojani näyttään lääkärille huomenna.” Hän jatkoi tullessaan keittiöön. ”Mullakin vähän tuntuu hengittäminen raskaalta sen toissaöisen jälkeen.” Ville paljasti Jullen nostaessa ruokakassin maasta. ”Pitää varmaan itekkin käydä tarkastuksessa.” Hän jatkoi lakaistessaan viimeisiä roskia lattialta samalla kun Julle vei ruuat terassille. ”Se kuulostaa kyllä ihan mahdolliselta.” Jani sanoi nyyhkien lattialta. ”Täytyy varmaan tulla ite mukaan.” Hän jatkoi noustessaan istumaan. Julle saapui sisälle, Apa perässään. ”Onks joku käyny jo kattoon kokkopaikan?” Hän kysyi. ”Ei olla vielä.” Ville vastasi istahtaessaan penkille ja nojautuessaan pöytää vasten. ”Mää si käyn hoitaan sen.” Apa sanoi ja lähti jätesäkkeineen ulos.

Apa kahlasi kokkopaikkana toimineelle kalliolle. Jo matkalla hän oli löytänyt tyhjiä tölkkejä rantavedestä ja nostanut ne säkkiinsä. Apa kiersi kohdan jossa kokko oli ollut ja keräsi samalla kaikki löytämänsä tölkit. Sitten hän siirteli muutamat palamattomat puut tuhkakeon keskelle. Vielä kerran Apa tarkasti ettei kalliolle jäänyt mitään ennen kuin lähti takaisin. Päästyään veteen hän pysähtyi. Muutaman syvän henkäyksen jälkeen tuli kakomisrefleksejä ja sen jälkeen sappinestettä. Muutaman oksennuksen jälkeen kakominen jatkui taas hetken. Oksentamisen mukana tullut huuto oli kaikunut järvellä ja pelästyttänyt läheisten puiden linnut. Oksentamisesta johtuvat kyyneleet valuivat Apan poskilla kun hän hetken odotti, olisiko tilanne jo ohi. Todettuaan suorituksen tehdyksi hän lähti jatkamaan matkaansa, mutta horjahti ensimmäisellä askeleella ja kaatui veteen. ”Perkele.” Kaikui järven rannoilla hetken samalla kun Apa nousi ylös.

Jani laskeutui hyvin hitaasti mökin portaita alas, kaiteesta tukea ottaen. Julle ja Ville lastasivat rannassa tavaroita soutuveneeseen. Jani näki kuinka Apa jätti heille jätesäkin ja lähti sitten kävelemään mökkiä kohti. Jani pysähtyi seuraavalle askelmalle ja oksensi kaiteen yli. ”Otiksä virrat pois?” Kuului Apan ääni hänen viereltään. ”En.” Jani sai kähistyä oksennusten välistä. Apa irrotti Janin kaulassa roikkuvasta nauhasta avainnipun ja meni sisälle, Janin jäädessä oksentamaan. Apa meni makuuhuoneen perällä olevalle sähkökaapille, märkien jalanjälkien ja pienen vesivanan valuessa hänen kastuneista vaatteistaan. Avattuaan vanhan kaapin hän käänsi pääkytkimen off asentoon ja samassa sai sähköiskun. Apa irrotti kätensä heti. ”Ai saatana!” Hän huusi pudistellessaan märkää, sähköiskun saamaa kättään. Vasemman kätensä edelleen täristessä sähköiskusta alkoi myös hänen sydäntään puristaa voimakkaasti. ”Voi vitun vittu.” Apa mutisi tajutessaan että tämä ei ollut normaalia puristamista. Laskeutuessaan polvilleen hän näki vilaukselta ikkunasta kuinka Julle ja Ville olivat jo lähteneet viemään tavaroita mantereelle. Hän asettui käsiensä varaan ikään kuin tehdäkseen etunojapunnerruksen, irrotti kätensä lattiasta ja pudottautui sitä vasten. Sydämen puristus ei rauhoittunut, joten hän toisti liikkeen. Tällä kertaa sydän tuntui rauhoittuvan, mutta Apan päänsärky yltyi. Kolmannella kerralla tilanne rauhoittui ja Apa jäi makaamaan lattialle, raskaasti huohottaen. Muutaman minuutin kuluttua Jani ryntäsi ovesta ja liukastui Apan jättämiin vesijälkiin. ”Mikä tilanne, kuulin huutoa ja tulin niin pian ku pääsin.” Hän huohotti. ”Koin Pyhän Hengen kosketuksen.” Apa huohotti.

Ville käänsi venettä. ”Ny on hyvä.” Julle totesi veneen perältä ja Ville aloitti jälleen molemmilla airoilla soutamisen. Julle kaivoi tupakka-askin taskustaan. ”Jokohan maistuisi.” Hän totesi laittaessaan tupakan huulilleen. ”Kai se jo tässä vaiheessa.” Ville totesi samalla kun Julle sytytti tupakan. Ensimmäiset savut ulos puhallettuaan hän heitti sen veteen. ”Ei maistu.” Julle huokaisi. ”Vedä tolla vähän.” Hän sanoi osoittaen hänestä katsoen oikealla olevaa airoa ja Ville totteli. ”Ollaan kohta rannassa.” Julle jatkoi samalla kun Ville aloitti jälleen molemmilla airoilla soutamisen. Järvelle laskeutui hiljaisuus, jonka rikkoi vain airojen veteen osumisen ääni. ”Vähän taas tällä.” Julle lopulta sanoi osoittaen jälleen samaa airoa. ”Kohta osutaan rantaan.” Hän jatkoi. Ville vilkaisi taakseen ja lopetti sen jälkeen soutamisen. Vene pysähtyi rantaveteen ja Julle rantautui vetämään venettä maihin. Hiljaisuuden vallitessa Ville ojensi Jullelle tavaroita joka laski ne maahan. Kun tavarat oli purettu, Julle työnsi veneen jälleen vesille ja Ville lähti hakemaan muita.

Jani heitti neulasia ja muuta luontoainesta oksennuksensa päälle. Apa tuli ulos mökistä ja laittoi oven lukkoon. ”Ny on lattia kuiva.” Hän totesi heilauttaessaan pyyhkeen olalleen. Hän käveli rappuset alas ja läimäytti Jania pakaroille pyyhkeellä. ”Mites rapula?” Hän kysyi Janin hieroessa osumakohtaa. ”Sattuu päähän ihan vitusti, mutta mietittiin jätkien kanssa että voi olla aivotärähdyskin.” Jani selitti. ”Ooksää muka pääs lyöny jossain kohtaa.” Apa ihmetteli. ”No en mutta se on voinu tärähtää siinä kun tipuin tossa kiveltä eilen.” Jani kertoi osoittaen kyseistä kiveä. ”Ai niin se show.” Apa sanoi katsoessaan kiveä. ”Mikäs sun olo?” Jani kysyi. ”Parani kummasti tossa äsken, päänsärkyä lukuun ottamatta, mutta niihin mää oon tottunut.” Apa vastasi iloisena lähtiessään kohti rantaa. ”Näyttäs olevan Ville tulossa jo takasin.” Hän huikkasi Janille joka lähti perään.

Apa oli arvottu soutajan paikalle paluumatkaa varten. Jokaisella airojen vedolla häneltä tuli kakomisrefleksi, mutta ei oksennusta. He olivat jo puolivälissä matkaa kun Ville ei enää kestänyt. ”Nyt vittu loppuu toi perseily!” Hän huusi. ”On tässä muillakin huono olo, tartte esittää tollei vaan koska jouduit soutaan!” Hän jatkoi. ”Sori.” Apa sanoi kakomisten välissä ja lopetti soutamisen. ”On tahaton reaktio jonka tää liike aiheuttaa.” Hän sanoi saatuaan kakomisten loppumaan. ”No vaihetaan sitten saatana paikkoja.” Ville ärähti ja nousi kyyryyn, ottaen veneen laidoista tukea. ”Älkää jätkät oikeesti.” Jani kimitti veneen keulaan käpertyneenä samalla kun Apa liukui veneen pohjalle. Ville astui jalat haarallaan Apan yli, tämän ryömiessä perälle. Veneen keula nousi puoli metriä ilmaan painopisteen vaihtuessa. Ville istui soutajan penkille Apan asettuessa taakse. Matka jatkui, samoin kun Apan kakominen.

Jani heitti veneen keulassa roikkuvan köyden maissa odottavaa Jullea kohti, joka ei edes yrittänyt ottaa sitä kiinni. ”Mitä vittua Jani?” Hän kysyi käsiään levitellen, samalla kun vene pysähtyi rantaveteen. ”Aattelin että hinaisit meiät.” Jani vastasi samalla kun Julle tarttui veneeseen ja veti sen rantaan. ”Miks mä teiät narusta vetäisin?” Julle hämmästeli Villen noustessa veneestä. ”Sä oot Jani aika usein tosi tyhmä insinööriks.” Hän sanoi kävellessään kuivalle maalle. Jani nousi veneestä ja melkein kaatui rantaveteen. ”Vittu sä oot Ville perseestä.” Hän kähisi samalla ja painoi sitten ohimoaan irvistäen. ”Vittu että heittää päässä.” Hän jatkoi samalla kun Apa nousi veneestä. ”Kaikkihan me ollaan sieltä.” Hän valisti muita kahlatessaan rantaan. ”Tai ainakin hyvin läheltä.” Jatkui Apan valistus samalla kun Julle ja Ville vetivät veneen maihin. ”Eiks tää viikonloppu vois jo loppua?” Jani tiuskaisi kävellessään tavaroiden luokse. ”Miten ois jos lähettäs loppukesästä jonnekin risteilylle?” Ville ehdotti. ”Ei siis minnekään isolle laivalle vaan vuokrataan joku pieni paatti kapteeneineen jossa voidaan olla ihan nelistään.” Hän kertoi ideastaan muille. ”Kuulostaa hyvältä.” Julle vastasi. ”Kaikki käy, kunhan ei lyödä.” Jani vastasi muiden kävellessä hänen luokseen. ”Sua lyödään kumminkin, mutta mennään vaan, koha ei samana viikonloppuna ko ne Kiian häät.” Apa ilmoitti. ”No oisko viikko niitten jälkeen?” Julle ehdotti. ”Mä tiedän yhen paikan mistä saadaan sellanen, mä varaan sieltä sen viikonlopun.” Ville ilmoitti samalla kun he ottivat tavaransa kantoon ja lähtivät autolle.

Kaikki tarinassa esiintyvät tapahtumat ja henkilöt ovat kuvitteellisia. Kaikki yhteydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat puhdasta sattumaa.