Kaksi miestä seisoi kirkon rappusilla, tai ehkä yksi mies ja yksi nainen. Keskipäivän aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta saaden heidät molemmat hikoilemaan mustissa asuissaan. Kirkon kellot alkoivat soida merkkinä siitä, että häät alkaisivat pian.

Jani otti silmälasinsa pois puhdistaakseen niiden linssit. ”Missä vitussa ne kaks on?” Hän kysyi Villeltä, joka katsoi rannekelloaan. ”Varmaan kotona krapulassa.” Hän tuumasi. “Mutta kyllähän sä tunnet ne kaks, ollu varmaan baarissa pilkkuun asti eilen.” Hän jatkoi naurahtaen vaisusti. ”No ei ihan pilkkuun asti.” Kuului Apan ääni rappusten alapäästä. ”Julius alko sammuu jo yheltä niin lähettiin si molemmat kotiin.” Hän jatkoi nojaten käsijohteeseen, raskaasti hengittäen. Jani ja Ville tuijottivat häntä, odottaen tarinalle jatkoa. ”Vittu että on kuuma.” Apa murahti lähtiessään nilkuttamaan rappusia ylös, vasenta nilkkaansa aristaen. ”Mikä sun jalassa on vikana?” Jani kysyi. ”Siihen sattuu.” Apa vastasi, irvistäen samalla kivusta. Jani jäi odottamaan tarkempaa vastausta samalla kun Ville kaivoi puhelimen taskustaan. ”Mä soitan sille Jullelle.” Hän sanoi samalla kun Apa pääsi heidän viereensä. Jani tuijotti Apaa odottaen edelleen selitystä tämän nilkutukseen. Apa tuijotti takaisin, puhalsi keuhkonsa tyhjäksi ja pudisti päätään. ”Vitun helle.” Hän murahti ennen kuin kaivoi taskumatin puvun takkinsa povitaskusta. ”Ethän sä juo väkeviä.” Jani ihmetteli samalla kun Ville sai puhelimellaan yhteyden Julleen. ”Normaalisti joo mutta iskä opetti että häissä pitää aina olla oma piilopullo mukana.” Apa totesi ennen kuin otti huikan. ”Mitä sielä o?” Jani kysyi uteliaana. Apa kakoi juomaa alas ja melkein oksensi samalla kun tarjosi pulloa Janille. ”Sori, vähän heikko olo eilisestä, ihan hyvää tavaraa se on.” Hän kertoi ja Jani uskalsi ottaa pullon. ”12 vuotiasta savuviskiä.” Apa jatkoi Janin ottaessa huikan. Ville sammutti puhelunsa ja tuli Janin viereen, juuri kun vanhempi pariskunta käveli heidän ohitseen sisälle kirkkoon. ”Sielä se nukku krapulassa mutta lähti tuleen pikana.” Ville sanoi ottaessaan taskumatin Janilta. ”Ihme juoppo!” Jani kivahti, saaden vanhan pariskunnan katsomaan heitä pahasti. ”Päivää.” Apa sanoi heille hymyillen, tehdessään samalla hatunnostoeleen.

Apa katseli kirkon kattomaalauksia samalla kun pyyhki hikeä otsaltaan. ”Miksei näissä voi olla ilmastointia.” Hän manasi oikealla puolellaan istuvalle Janille. ”Eiks se olis jonkinlainen pyhäinhäväistys tai vastaavaa?” Jani vastasi kysyvän näköisenä. ”Pitäishän sun tietää kun oot entinen seurakuntanuori.” Hän jatkoi vilkuillen ympärilleen. Ville vilkuili myös muita vieraita samalla kun ehosti pukuaan. ”Tänäiltana isken jonkun näistä naisista.” Hän sanoi omahyväinen virne naamallaan. ”Ehkä useammankin.” Hän jatkoi samalla kun varmisti että hänen uusi kellonsa näkyi. ”Täälä on kyllä melkoisen hyviä paisteja.” Jani sanoi huuliaan lipoen. Apa pudisti päätään heidän välissään. ” En nyt haluais olla ennakkoluulonen, mutta tuliko kummallekkaan mieleen että lesbohäissä varmaan aika moni vieraistakin on letunlipittäjä?” Hän sanoi vilkaisten samalla molempia. ”Älä ny masenna mua.” Jani älähti, kuivaten samalla kuolaa suupielestään. ”Tervetuloa 2020-luvulle senkin kääkkä.” Ville tiuskaisi. ”Kyllä lesbot ja me normaalit voidaan olla hyviäkin kavereita nykyään.” Hän jatkoi, korottaen samalla ääntään huomaamattaan. Ympärillä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan häntä vihaisesti. Jani ja Apa pidättivät nauruaan kun Ville pahoitteli sanomisiaan nolona. Pian kirkonkellot alkoivat soida ja vieraat nousivat seisomaan.

Ville otti huikan Apan taskumatista, papin puhuessa siitä kuinka rakkaus kuului kaikille. Heidän viime Juhannuksena tapaamansa pariskunta, Kiia ja Johanna seisoivat alttarilla valkoisissa häämekoissaan, itkuaan pidättelevien juhlavieraiden edessä. Ville antoi taskumatin takaisin Apalle, joka myös otti huikan, ennen kuin laittoi pullon povitaskuunsa. Jani haukotteli ja antoi katseensa harhailla. Lopulta hän huomasi alhaalla seinässä reikiä. Hetken niitä tuijotettuaan hän tökkäsi Apaa olkapäällä kylkeen. ”Apa, mitä noi reiät on?” Hän kuiskasi. ”Luodinreikiä.” Apa kuiskasi takaisin, kääntämättä katsettaan alttarilta. ”Täälä oli ammuskelu Kansalaissodan aikana.” Hän jatkoi Janin jäädessä tuijottamaan luodinreikiä. Pappi jatkoi puhettaan, kunnes kirkkosalin ovet paiskattiin auki ja Julle astui sisään puuskuttaen, ruhjeita naamassaan. Vieraat ja morsiuspari kääntyivät katsomaan tulijaa, kun hän anteeksipyydellen ja kumarrellen käveli käytävää eteenpäin. Apa laittoi käden taskuunsa nähdessään Jullen ja tunnusteli sielä olevaa muovipussia, jonka läpi tuntui kylmää metallia. Kiia hymähti alttarilla kun väki kääntyi jälleen katsomaan heitä ja pappi jatkoi puhettaan. Julle löysi muut ja änki Villen viereen istumaan. ”Onko krapula?” Ville kysyi hikoilevalta Jullelta, joka kaivoi nuuskapurkin taskustaan. ”Mitä sun naamalle on käyny?” Jani kuiskasi Apan ja Ville yli. ”Hysh!” Julle sähisi laitettuaan nuuskapussin huuleensa.

Jani liikutti suutaan yrittäen näyttää siltä että laulaisi virren mukana, vaikka hänellä ei ollut hajuakaan sanoista. Entisinä seurakuntalaisina muut osasivat sanat jotakuinkin ulkoa, joten he lauloivat oikeasti. Jani tutkaili edelleen seinässä näkyviä luodinreikiä kiinnostuneena. Laulanta loppui ja väki nousi seisomaan, musiikin jatkuessa. Jani näki tilaisuutensa tulleen ja yritti ujuttautua sujuvasti lattian rajaan, aivan luodinreikien viereen. Hän oli jo jonkin aikaa mielessään rakennellut seksuaalisia fantasioita päässään saadakseen erektion. Morsiuspari lähti kävelemään käytävää pitkin kohti ulko-ovia samalla kun Jani avasi sepaluksensa ja työnsi jäykän peniksensä yli sata vuotta vanhaan luodin reikään. Apa kuuli Janin voihkaisun ja vilkaisi häneen päin. Sekalaiset tunteet vihasta pettymyksen kautta huvittuneisuuteen vilisivät hänen mielessään samalla kun hän katsoi Janin tyydyttävän itseään seinän kanssa. ”Jätkät.” Hän kuiskasi vieressään olevalle Villelle. Apa siirtyi penkkien ja seinän väliseen tilaan yrittäen parhaansa mukaan toimia näkösuojana. Ville sai pidettyä pokkansa ja tönäisi Jullea samalla kun siirtyi Apan viereen muuriin. Julle naurahti hiukan jopa ääneen ennen kuin siirtyi jätkien viereen hetkeä ennen kuin morsiuspari käveli heidän kohdaltaan. Kiia näki heidät ja hymyili leveästi. Miehet vastasivat hymyyn, pidättäen samalla nauruaan ja kuunnellen Janin voihkimista. Häävieraat kävelivät hiljaksiin morsiusparin perässä pois kirkkosalista. Jotkut katsoivat hämillään kolmea rivissä seisovaa miestä jotka näyttivät pidättävän nauruaan.

Apa katseli kun viimeiset vieraat poistuivat kirkosta. Välittömästi kun kirkkosalissa oli jäljellä vain he neljä hän kääntyi tukijalkansa varassa ympäri ja potkaisi Jania perseelle. ”Vittu Jani!” Hän murahti, irvistäen samalla kivusta, joka säteili hänen vasemmasta jalastaan. Jani korisi orgasminsa kourissa kun Julle ja Ville kääntyivät häneen päin. Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan nauraen. ”Eikö sua hävetä mikään enää nykyään?” Ville kysyi nauruaan pidätellen. Jani kääntyi selälleen ja veti samalla sepaluksensa kiinni. ”YK:n ihmisoikeus julistus sanoo että mä saan masturboida missä vain ja milloin vain.” Hän puolusteli tekoaan, hengittäen samalla raskaasti. Ville kääntyi katsomaan Apaa kysyvästi. ”Ei muuten sano.” Apa sanoi samalla kun Jani nousi ylös. ”No sen pitäis.” Jani kimitti, suoristaen samalla kauluspaitaansa. ”Ja onhan se nyt nolompaa tulla häihin myöhässä, krapulaisena ja naama ruvella kun hoitaa yks pieni ihmisen perustarve.” Hän jatkoi nyökäten Julleen päin. ”No ei todellakaan ole.” Julle vastasi päätään pudistellen. ”Niin mitä teille oikein kävi eilen?” Ville kysyi. ”Toinen näyttää turpiinsaaneelta ja toisella on jalka paskana.” Hän jatkoi katsellen vuoronperään molempia. Apa laittoi kädet takin taskuunsa. ”Ei mitään.” Hän vastasi samalla kun hiplasi muovipussissa olevaa metallia. ”Perus ilta.” Julle kommentoi. ”Eiköhän mennä ettei jäädä joukosta.” Apa sanoi lähtiessään kävelemään ovelle, Julle perässään. Jani ja Ville katsoivat toisiaan hämmentyneinä ennen kuin lähtivät muiden perään.

Apa astui kirkosta ulos juuri ajoissa nähdäkseen morsiusparin avoauton ajavan kirkon ohitse. ”No perkele.” Hän murahti Jullen tullessa hänen viereensä. ”Joko ne meni?” Hän kysyi kaivaessaan nuuskapussin huulestaan. Jani ja Ville tulivat ulos. ”Myöhästyttiinkö me?” Jani kysyi huolissaan. ”Mistäköhän johtuu?” Apa kysyi sarkastisesti katsoessaan Jania. ”Kenes kyydillä me ny päästään juhlapaikalle?” Ville kysyi. ”Meiänhän piti pummata joltain muulta vieraalta kyyti.” Hän sanoi ympärilleen vilkuillen. ”Täytyy varmaan soittaa taksi.” Apa sanoi, toinen käsi takkinsa taskussa. ”Millä rahalla?” Jani kysyi, vetäessään samalla symbolisesti housun taskunsa ulos. ”Mun rahat on ainakin kaikki kiinni ens viikonlopun reissussa.” Hän sanoi. ”Varmaan meiän kaikkien.” Ville sanoi ja katsoi Jullea, joka nyökkäsi. ”Julius tarjoaa.” Apa sanoi katsoen Jullea terävästi. ”Ei mulla ole rahaa.” Julle tiuskaisi kaivaessaan tupakka-askin taskustaan. ”Voitithan sää taas hirveen mällin pelikoneesta eilen.” Apa sanoi Jullen sytyttäessä tupakkansa. ”En oo nähny niitä rahoja sen jälkeen kun sä otit ne.” Julle sanoi vihaisesti, Apaa kyräillen. Apa veti Tokmannin muovipussin takkinsa taskusta, joka oli täynnä kahden euron kolikoita. ”Säähän sanoit että vahdi näitä.” Hän sanoi roikuttaen pussia Jullen naaman edessä. ”Sanoin vai?” Julle naurahti tarttuessaan pussiin. ”Paljonko sielä on?” Jani kysyi innoissaan. ”350€” Apa vastasi Jullen tutkiessa pussin sisältöä. ”Mä soitan taksin.” Ville totesi ja kaivoi puhelimensa esille. ”Kaupan kautta, mulla on röökit lopussa.” Julle ilmoitti laittaessaan rahapussin taskuunsa.

Ville tumppasi tupakkansa kaupan parkkipaikalla. Hän oli jäänyt taksin vierelle odottamaan kun muut kävivät kaupassa. Hän istui takaisin taksin takapenkille ja vilkaisi suurieleisesti uutta rannekelloaan. ”Meneeköhän jätkillä vielä kauan, siellä on juhlat varmaan jo alkanut.” Hän sanoi kelloaan katsellen ja samalla varmistaen, että myös nuori naiskuljettaja näki sen. ”Laita heille viesti sillä älykellollas.” Tiinaksi esittäytynyt kuljettaja sanoi, katsoessaan Villeä taustapeilin kautta. ”Ei tää oo älykello.” Ville sanoi hämmentyneenä. ”Siis näyttääkö se vaan aikaa?” Tiina kysyi vuorostaan hämmentyneenä. ”Juu, sehän on rannekellon tehtävä.” Ville vastasi. Jani avasi taksin takaoven ja istui Villen viereen. ”Näkeehän ajan puhelimestakin.” Tiina vastasi naurahtaen samalla kun Apa istui takapenkille ja veti oven kiinni. ”Mihin nami nami jäi?” Tiina kysyi. ”Käy vielä Alkossa kuulemma.” Apa vastasi. ”Kuka jäi?” Jani kysyi hämmentyneenä. ”Julius.” Apa vastasi avatessaan ison oluttölkin. ”Mikä vittu tää nami nami juttu on?” Ville liittyi keskusteluun. ”Se on lempinimi.” Tiina sanoi ja iski silmää käynnistäessään auton.

Jani rummutti käsillään epävireistä tahtia polviinsa, kun taksi kaarsi juhlapaikan pihaan. ”Aika komea paikka.” Tiina totesi pysäyttäessään auton. ”Kolmekymppiä.” Hän totesi nollatessaan mittarin. Julle kaivoi rahamuovipussinsa ja alkoi laskea kolikoita. ”Kiitos tästä.” Apa totesi avatessaan auton oven. ”Voi olla että soitellaan illemmalla uudestaan.” Hän totesi noustessaan autosta. ”Kiitos.” Jani huikkasi seuratessaan Apaa. Tiina ojensi rahat takaisin Jullelle kun Ville nousi ulos autosta. ”Tää on hieno kello.” Ville tuhahti närkästyneenä laittaessaan oven kiinni perässään. ”Tolla sun kaverilla on joku pakkomielle tohon kelloonsa.” Tiina ilmoitti Jullelle tämän avatessa oven. ”Sillä on välillä sellasia kausia.” Julle naurahti poistuessaan autosta. ”Kiitos.” Hän vielä huikkasi Tiinalle sulkiessaan oven.

Apa nilkutti muiden perässä juhlapaikan ovelle. ”Vauhtia ny läski!” Julle huusi hänelle juhlapaikan rappusilta. ”Sää tiedät hyvin että tää on sun syytä.” Apa murahti takaisin. ”Liittyyks toi Apan jalka sun naamaan?” Jani kysyi osoittaen Jullen kasvoissa olevia ruhjeita. ”Onhan niillä jonkinlainen yhteys.” Julle vastasi kaivaessaan tupakka-askinsa esille. ”Tappelitteko keskenänne vai joittenkin muitten kanssa?” Ville liittyi keskusteluun, pummaten samalla Jullelta tupakan. Apa pääsi rappusten alapäähän ja piti pienen hengähdystauon. Jani ja Ville katselivat heitä kysyvinä, odottaen että edes toinen kertoisi viime yön tapahtumista. ”Ihan perus meininki.” Apa vastasi lähtiessään nousemaan rappusia vaivalloisesti. ”No sulla läskillä ny on vähän väliä jaloissa ongelmia mutta aika harvoin Juliuksella on naama ruvella.” Jani tuhahti, huitaisten samalla kädellään Jullen tupakan pois tämän suusta. ”Vittu Jani!” Julle huusi alkaessaan hätäisesti poimia tupakkaansa terassilta. ”Anteeks kauheesti.” Jani kimitti kumartuessaan myös tupakan perään niin, että hänen silmälasinsa putosivat päästä nopean liikkeen johdosta. Julle sai tupakan juuri takaisin käsiinsä kun Jani huitaisi sen uudestaan maahan. Apa pysähtyi muutaman rappusen päähän muista, katsomaan kaaosta. ”Vittu rauhotu!” Julle huusi ja läpsäisi Jania poskelle, saaden tämän horjahtamaan Villeä kohti. Julle yritti jälleen poimia tupakkaansa kun Ville läpsäisi Jania toiselle poskelle, saaden hänet horjahtamaan Jullen päälle, saaden molemmat kaatumaan. ”Ai saatana!” Julle huusi hänen kasvojensa osuessa lautoihin. ”Älkää talloko mun laseja!” Jani kimitti maatessaan Jullen päällä. Ville otti askeleen kauemmas maassa könyävistä miehistä. ”Mene helvettiin mun päältä!” Julle huusi ja tönäisi Jania. Apa nosti silmälasit maasta juuri ennen kuin Jani rojahti kohtaan, jossa ne olivat aiemmin olleet. Julle nousi ylös, kasvoista verta valuen. ”Vittu mun ruvet aukes!” Hän huusi Janille, joka sätki terassilla. Ville otti Jania kädestä kiinni ja auttoi tämän ylös. ”Tosson lasis.” Apa sanoi ottaessaan Jania kädestä kiinni ja laittaessaan silmälasit siihen. ”Mennään me putsaan sun naama.” Ville sanoi tumpatessaan tupakkansa. ”Oota hetki.” Julle totesi kaivaessaan nuuskapurkin taskustaan.

Tarina jatkuu osassa 2: Aterioinnin Lomassa

Kaikki tässä tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.