Liskojen yö

Herätys on äkillinen,
Hengitys väkinäinen.
Tärisen ja hikoilen,
Oksennusta pidättelen.
Hiljaisen yön ääniä,
Voimakkaita räjähdyksiä.
Ummistan taas silmäni,
Pyörii maailmani.
Pakko on nousta,
Tuottamaan oksennusta.
Ehdin juuri vessaan,
Huutaen laattaan.
Vatsa jo tyhjänä,
Loput sappinesteenä.
Loppuu jo oksennus,
Hetken huojennus.
Lattialle jään makaamaan,
Hallusinaatioita katsomaan.
Sisiliskoja sekä käärmeitä,
Näkyjä hirveitä.
Kylmiä ovat väreeni,
Pieniä toiveeni.
Harhat menkää pois,
Nukuttava ois.
Kylmä hiki nousee,
Päätäni koskee.
Otuksen kädelläin nään,
Käännän pään.
Kuvitelma vain on,
Tuntemus liskon.
Kumpa yö loppuisi,
Aamuun vaihtuisi.
Jään tähän itkemään,
Olemattomia näkemään.

Paljubileet

Paljussa vesi lämpenee
Kun ilta etenee
Kaksikymmentä astetta
Tarvitsee vielä nostetta
Ennen kuin uskallan mennä sinne
En ole liia hurja luonne

Asteita kaksikymmentäviisi
Kohta on meillä jo kriisi
Ihmiset paljua odottavat
Samalla kun humaltuvat
Tunnelma kiristyy
Porukka ärsyyntyy

Kolmekymmentä kun mittari näytti
Sen nopeasti itsellään ihmiset täytti
Juoma virtaa ja on mukavaa
Kun ei ole vedessä yhtään lihavaa
Rattoisa ilta on meillä edessä
Sen vietämme lämpimässä vedessä

Lämpö on kuin ikäni, siis
Kolmekymmentäviis
Menoa ja meininkiä paljussa
Hikipisaroita jo kaljussa
Iltaa kohti juhlat kulkevat
Jotkut jo silmänsä sulkevat

Heikot sortuvat elon tieltä
Onko tässä mitään mieltä
Asteita kun jo neljäkymmentä
Niin kello lähenee ilta kymmentä
Päätä huimaa ja heikottaa
Hiukan viinakin oksettaa

Viisikymmentä lämpötila on
Alaruumiini on tunnoton
Tajuttomana paljussa
Kehon nesteet hukassa
Iho terveellisesti punertaa
Veden alle kun valahtaa

Mies Ruusupensaassa

Ruusupensaassa makaa mies
Hengästyneenä, otsa hies
Ihonsa kauttaaltaan naarmuinen
Ilmeensä silti iloinen

Ruusupensaassa nauraa mies
Tukevassa humalassa, kenties
Aurinko paahtaa kasvojaan
Metanoli tekee taikojaan

Ruusupensaassa nukkuu mies
Hänellä hampaissaan karies
Kuorsaus raikuu naapurustossa
Kauankohan lienee elossa

Reissumies

Jos sitä kerran reissullansa
Ei joisi kaikkia rahojansa
Voisi kutsua itseään fiksuksi
Mutta minkäs teet, synnyin tyhmäksi
Juopoksi

Jos sitä kerran reissullansa
Ei suututtaisi kavereitansa
Voisi reissut muuttua iloksi
Mutta minkäs teet, synnyin ilkeäksi
Mulkuksi

Sunnuntai ilta

Kapakassa ihmiset möykkäävät
Sunnuntaina hilpeinä ryyppäävät
Joillain aamulla töitä
Silti valvovat öitä

Maalari kiroaa huomista
Mutta ei vähennä juomista
Jaloviinaa useita litroja juo
Se arkeen lohdun tuo

Aamuvuorosta päässyt tarjoilija
On hänellä usea ihailija
Kaunis nainen rentoutuu viinalla
Valintojaan katuu aamulla

Eläkkeellä oleva mies itkee
Surunsa Oluella kitkee
Menetti vaimonsa vastikään
Mutta lohtua ei tuo mikään

Äiti vienyt lapset mummolaan
Että pääsisi tähän kuppilaan
Rentoutusta kaipaa arjestaan
Kaipaa häipynyttä rakastaan

Poika kahdeksantoista vuotias
On juomisessaan innokas
Koulut kesken jättänyt
Tähän seuraan päätynyt

Yrittäjä nainen kiireinen
Jonka elämä on hektinen
Viinilasillisella rentoutuu
Jotta arjen paineet unohtuu

Sekalainen on seurakunta
Eivät saa tämän jälkeen unta
Juovat suruun ja iloon
Osa jopa aamunkajoon

Olut on…

Olut on totuus
Elämän ihanuus
Aina ystävä uus
Sekä vanha tuttavuus

Olut on raikas
Juomista paras
Aina mieluisa vieras
Sydämeni varas

Olut on mahtava
Iloa antava
Kylmänä juotava
Neste pelastava

Olut nyt vaan parasta mitä ihminen voi suuhunsa laittaa!