Juhannuspäivän aamu sarasti kirkkaana pieneen saareen. Puiden oksilla kimmelsi aamukaste kun kaksi miestä yritti sytyttää grilliin tulta. Jostain kauempaa taivaalle kohosi tummaa savua, sillä joku lähisaaren asukkaista oli polttanut saunansa heti aamusta.

Jani puhalsi grillissä olevaan pieneen tulenalkuun saadakseen sen kunnolla syttymään. Julle viritti kitaraansa, tupakka suussaan. Janin yritys saada tuli ei tuottanut tulosta. ”Perkele.” Hän kirosi ja alkoi vuolemaan lisää sytykettä männynkalikasta. ”Vähän alkais oleen nälkä.” Julle totesi heittäessään tupakantumppinsa grilliin. ”Vittu yritä ite.” Jani tiuskaisi ja ojensi puukon Jullelle. Julle laittoi kitaran sivuun ja tarttui puukkoon. ”Ei se ainakaan huonommin voi mennä.” Hän sanoi napatessaan jaloistaan koivuhalon. Jani tarkkaili vieressä Jullen veistäessään itselleen sytykkeitä. Lopulta hän kasasi ne grilliin keoksi ja kaivoi sytkärin taskustaan. ”Ootko kovin luottavainen?” Jani kysyi jännittyneenä. ”En.” Julle vastasi sytyttäessään kekoaan. Hän sai sen palamaan muutamasta kohdasta ja jäi sitten odottamaan. Hetken grillissä näkyi pientä liekkiä, mutta sitten se sammui. Julle sytytti kasansa uudestaan. ”Ei oo ihan helppoa.” Jani naurahti vieressä, kun Julle sai taas pienen liekin aikaiseksi. ”Johanna soitti takas!” Kuului Kiian huuto ovelta ja Julle pelästyi niin, että pudotti sytkärinsä liekkiin, jonka oli saanut aikaiseksi. ”Voi vittu!” Julle huudahti. Kiia juoksi grillipaikalle samalla kun sytkäri räjähti liekeissä. Kiia pysähtyi. ”Mikä se oli?” Hän kysyi hämillään.” Mun sytkä.” Julle vastasi. ”No ainakin saatiin liekki tohon.” Jani sanoi hilpeänä, kun Jullen pieni risukasa paloi räjähdyksen voimasta.

Jani palasi nuotiolle käytyään virtsaamassa. Kiia tuijotti malttamattomana järvelle, puhelin kädessään samalla kun Julle yritti saada nuotiota jälleen syttymään. ”Mä en edelleenkään ymmärrä miten sä saat bensalla sytytetyn nuotion sammumaan.” Jani sanoi istuessaan alas. ”Susta ei ainakaan ollu apua sen ylläpidossa.” Julle vastasi närkästyneenä yrittäessään saada varasytkärillään puita syttymään. Kiia tärisytti jalkaansa levottomana, katse edelleen järvelle. ”Kyllä se sun kaveri sieltä tulee, ota rauhallisesti.” Jani naurahti avatessaan uuden oluen. ”Mä tiedän.” Kiia huokaisi. ”Oon vaa niin onnellinen nyt kun tiedän että Johanna on kunnossa.” Hän jatkoi silmiensä kostuessa. ”Ei se vene sieltä tule yhtään sen nopeempaa vaikka tuijottaisit tuntikausia tota järveä.” Jani totesi ja otti sitten pitkän huikan oluestaan. Julle sai pienet risunsa hetkeksi palamaan, mutta liekki hiipui pian. Hän tuijotti nuotiota hetken ärtyneenä, Janin ja Kiian tuijottaessa häntä. Lopulta Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan, laittoi kolme pussia huuleensa ja sytytti vielä kaksi tupakkaa kaupan päällisiksi. ”Menikö hermo?” Kiia kysyi rauhallisella äänellä. Julle tuijotti hetken taivaalle vetäen samalla pitkään savua keuhkonsa. ”Joo.” Hän vastasi.

Ville heräsi saunan eteisestä. Hän nousi istumaan sängyllään ja katseli ympärilleen. Lopulta hän nousi ylös, mutta horjahti välittömästi takkaa päin. Jostain kuului rusahdus. Ville oli hetken paikallaan ja odotti, missä päin kipu alkaisi tuntua, päätä jomottavan krapulan lisäksi. Mitään ei tuntunut, joten hän perääntyi takan luota ja huomasi sen vieressä seinää vasten Jullen kitaran, jonka kaikupohjassa oli hänen polvensa kokoinen reikä. ”Vittu.” Hän mutisi hiljaa. Hän katsoi lattialle ja näki märät vaatteensa maassa, joihin hän oli kompuroinut. Pudistellen päätään hän alkoi noukkia vaatteita ja asetella niitä kuivumaan. Lopulta hän kaivoi nurkassa olevasta kassistaan kirkkaan vihreät uimahousut, jotka hänellä oli varmuuden vuoksi mukana. Yleensä ne jäivät tällaisilla reissuilla käyttämättä, sillä he uivat aina alasti, mutta nyt niille olisi käyttöä. Saatuaan uimahousut jalkaansa hän otti kitaran ja poistui saunalta.

Jani yritti saada nuotion syttymään, Jullen luovutettua. Hetken ahertamisen jälkeen hän luovutti. ”Ei tän pitäs olla näin saatanan vaikeeta!” Hän tuhahti turhautuneena. ”Miten te yleensä saatte tulen tehtyä?” Kiia kysyi. ”Villellä.” Jani totesi avatessaan uuden oluen. ”Eli kohta palaa.” Totesi Julle ottaessaan nuuskapussin huulestaan samalla kun nyökkäsi saunan suuntaan, josta Ville käveli nuotiota kohti kitara kädessään. Jani kääntyi katsomaan. ”Soita paranoidi!” Hän huusi. ”Tällä ei soiteta enää mitään.” Kuului Villen vastaus. ”Joku on rikkonut tän.” Hän jatkoi päästessään muiden luo. ”Mitä vittua Ville.” Julle ärähti ”Sanoppas se.” Ville vastasi ojentaessaan kitaran Jullelle. ”En tiiä mitä ootte kännissä touhunnu, mutta tollanen se oli kun heräsin.” Hän jatkoi istuessaan alas. ”Oliko se kallis?” Kiia kysyi. Julle katseli kitaraansa hetken. ”Ei.” Hän lopulta vastasi laittaessaan kitara syrjemmälle. ”Pitäskö tohon tehä tulet?” Ville kysyi muilta ottaessaan oluen Janin vieressä olevasta laatikosta. ”Ei vielä ehditty kun vasta tultiin tähän.” Jani vastasi samalla kun Ville kumartui asettelemaan pieniä puun säleitä kasaan. Hän vuoli muutaman lisää ja sytytti sitten kasan, joka syttyi välittömästi. ”Mitäs meinasitte aamupalaks?” Ville kysyi muilta lisätessään pieniä klapeja liekkeihin. ”Makkaraa ja grillijuustoja.” Julle vastasi. ”Kuulostaa asialliselta.” Ville vastasi samalla kun laittoi isompia puita nuotioon. Jani tuijotti liekkejä epäuskoisena. ”Vittu sä oot Ville perseestä.” Hän sanoi epäuskoisena. ”Miten niin?” Ville kysyi hämillään. ”Ootpahan vaan.” Jani vastasi ja otti sitten huikan. Kiia yritti pidätellä nauruaan.

Apa heräsi valtavaan virtsaamisen tarpeeseen. Hän käänsi kylkeään ja yritti jatkaa nukkumista. Lopulta hän heitti peiton maahan ja nousi ylös. Hän haki jääkaapista oluen, meni ulos ja asettui terassin kaidetta vasten, jonka yli hänen peniksensä juuri ylettyi. Avatessaan oluen hän aloitti virtsaamisen. ”Huomenta.” Huusi Jani nuotiolta. Apa tyhjensi oluen yhdellä huikalla ja ravisti sitten viimeiset pisarat irti. ”Huomenta.” Hän vastasi muille lähtiessään kävelemään heidän luokseen. ”Mitä vittua jätkät?” Hän kysyi päästessään lähemmäs ja huomatessaan nuotiossa palavan kitaran. ”Menikö teillä hermo Jullen rämpytykseen?” Hän kysyi istuessaan alas. ”Ei kun mulla itelläni.” Julle vastasi heittäessään tupakan liekkeihin. ”Löiksä ton reiän siihen ensin vai tuliko se tossa ko heitti notskiin?” Apa kysyi ottaessaan oluen itselleen. ”Hei miks kaikki ottaa mun oluita?” Jani kimitti, mutta kukaan ei huomioinut häntä. ”Se vaan oli siinä aamulla.” Ville vastasi Apalle. ”Kukaan ei tiedä mitä sille kävi.” Hän jatkoi. Apa katseli hetken muita epäileväisesti. ”Saikko yhteyden kaveriis?” Hän lopulta kysyi Kiialta. ”Joo, sain.” Kiia vastasi riemastuneena ja alkoi kertoa mitä oli tapahtunut.

Ville otti mustaksi palaneen makkaransa nuotiosta ja katseli sitä hetken. ”Jos vähän vielä.” Hän totesi laittaessaan tikkunsa takaisin nuotioon. Apa käänteli pekoniin käärittyjä grillijuustoja muiden jo syödessä omia makkaroitaan. ”Sussa on jotain todella pahasti vialla.” Jani totesi Villelle. ”Kyllä sussa enemmän vikoja on.” Julle totesi väliin. Kiia nauroi jätkien jutuille. ”Te ootte kyllä ratkiriemukasta sakkia.” Hän sanoi laittaessaan uuden makkaran tikkuunsa. ”Teiän on pakko antaa mulle numerot että voidaan pysyä yhteyksissä tän jälkeenkin.” Hän jatkoi. ”Kyllähän se saadaan järjestymään.” Apa totesi ja tyhjensi sitten oluensa. ”Mutta sulla pitää olla vaatteet päällä jos tavataan julkisella paikalla.” Kiia sanoi Apalle, joka huokaisi syvään. ”Tiedän.” Hän vastasi. ”Olen kyllä tietoinen nyky-yhteiskunnan ahdasmielisestä rajoituksista.” Apa sanoi avatessaan uuden oluen. Ville otti makkaransa tulesta ja puraisi siitä palan. ”Täydellistä.” Hän sanoi avatessaan ruokajuomakseen oluen. Julle nosti hiukan toista pakaraansa ja päästi äänekkään pierun. ”Suut makiaks.” Hän totesi samalla kun vieressä istuva Jani alkoi kakoa. ”Hyi vittu!” Jani huusi laittaessaan kauluksensa naamansa suojaksi ja poistui sitten paikalta. ”Huh huh, nyt olikin paha.” Julle sanoi nauraen. Kiia meinasi myös oksentaa hajun saavuttua hänen luokseen. ”Yök.” Hän sanoi kakoen poistuessaan paikalta. ”Miten te kestätte tota hajua?” Hän kysyi Apalta ja Villeltä. ”Järveltä tuulee, ei tuu haju tänne.” Ville vastasi makkaransa syöden. ”Mun hajuaisti on tottunut.” Apa vastasi kääntäessään jälleen juustoja. Jani oksensi läheisen kiven taakse.

Jani oli kyykyssä nuotiopaikan ja mökin välissä oleva kiven päällä, kasvot paidan kauluksella peitettyinä. ”Ei täälä enää haise.” Julle huusi hänelle. ”En usko sua.” Jani huusi takaisin. Apa söi grillijuustonsa loppuun ja heitti paperin nuotioon. ”Ompa siitä tullu herkkä vanhemmiten.” Hän totesi ja huuhtoi sitten ruuan alas oluella. ”Niin te ootte samanikäsiä?” Kiia kysyi. ”On toi muutaman päivän vanhempi.” Apa vastasi. ”Tosin viimesessä kymmenessä vuodessa hän vanheni henkisesti kakskytä vuotta, mää vaan viis.” Hän jatkoi lisätessään puita nuotioon. Ville tuli mökistä ulos sylillinen olutta mukanaan. ”Sori, en saanu enempää mahtuun mukaan.” Hän huikkasi muille. ”Toi vene näyttäis tulevan suoraan tänne.” Julle sanoi katsoen järvelle samalla kun Ville saapui muiden luo. Kiia nousi nopeasti ylös ja tihrusti silmiään. ”Se on Johanna!” Hän riemuitsi. Pieni moottorivene lähestyi laituria nopeasti ja Kiia lähti juoksemaan rantaan. Julle kaivoi tupakka-askin taskustaan. ”Harmi että hän lähtee.” Ville sanoi Jullen sytyttäessä tupakkaansa. ”Jep.”Julle vastasi samalla kun tarjosi Villelle askiaan. Kiia pääsi laiturille, johon vene pian saapuisi. ”Mää ainakin olen iloinen hänen puolestaan.” Apa totesi. Kaikki neljä katselivat laturiin lipuvaa venettä. Heti kun se pysähtyi, Kiia loikkasi Johannan kaulaan ja antoi tälle kielisuudelman. Nuotiolla olevien miesten leuat loksahtivat auki samalla kun Jani putosi kiveltään järkyttyneenä. ”Ai saatana!” Hän huusi osuttuaan maahan, mutta kukaan muu ei reagoinut. Apa nousi seisomaan nähdäkseen paremmin. ”Jep, siellä ne vetää kielimoukkua veneen pohjalla.” Hän sanoi ja lähti kävelemään rantaan. ”Ai vitun vittu!” Kuului Janin kiroilu maasta samalla kun Julle ja Ville lähtivät Apan perään. ”Lopeta se perseily Jani.” Ville sanoi katsomatta edes maassa makaavaa ja kiroilevaa Jania. ”Ei voinu sattua kun ei vertakaan tuu.” Julle totesi.

Apa saapui laiturille. ”Päivää.” Hän huikkasi venettä kohti, jonka pohjalta Kiia ja Johanna nousivat. ”Sää oot varmaankin se paljon puhuttu Johanna.” Hän jatkoi ja ojensi kätensä veneen luokse päästyään. Johanna katsoi alastonta Apaa hiukan epäilevän näköisenä. ”Kyllä.” Hän vastasi lopulta ja tarttui Apan käteen. ”Kiitos että piditte huolta mun Kiiasta.” Hän jatkoi irrottaessaan kätensä. ”Mitäpä tuosta, tehtiin vaan se mitä jokaisen ihmisen pitäis toisen hyväksi tehdä.” Apa totesi vaatimattomana samalla kun Julle ja Ville saapuivat paikalle. ”Tässä on Apa, Julle ja Ville.” Kiia esitteli heidät. ”Missäs Jani on?” Hän kysyi samalla kun vilkuili saarelle. ”Jotain se tuola perseilee.” Julle vastasi. ”Runkkaa varmaan.” Ville komppasi kaveriaan. Johanna katsoi heitä ihmeissään. ”Mä haen puhelimeni ja voidaan sitten mennä.” Kiia sanoi, antoi Johannalle suukon ja nousi veneestä. Julle otti nuuskapurkin taskustaan. ”Ei sulta liikenis yhtä pussia?” Johanna kysyi. ”Sori, tää on viimene.” Julle vastasi laittaessaan pussin huuleensa. ”Ootteko te kauan ollu yhdessä?” Apa kysyi Johannalta samalla kun Julle laittoi lähes täyden nuuskapurkkinsa takaisin taskuunsa. ”Viis vuotta.” Johanna vastasi. ”Tunnettu ollaan kyllä kauemmin, mutta tällein niin kuin tota… rakastavaisia vasta sen verran.” Hän jatkoi hiukan kiusaantuneena. Ville tuijotti Johannaa poissaolevan näköinen katse kasvoillaan. ”Tää on teille varmaan jotenkin shokki?” Johanna kysyi. ”Hei, antaa kaikkien kukkien kukkia, sanoi aikoinaan jo yks historian suurimmista ajattelijoista.” Apa vastasi samalla kun Kiia palasi laiturille. ”Hei ne teiän numerot niin voidaan pysyä yhteyksissä.” Hän sanoi. ”Jos kerrot omas niin me voidaan sitten olla suhun yhteydessä.” Apa totesi. ”Joo, se käy.” Kiia sanoi. ”Onks kellään teistä puhelin mukana?” Hän kysyi katselleen lähinnä Jullea ja Villeä. ”Villellä.” Julle vastasi ja kaikki kääntyivät katsomaan edelleen eteensä tuijottavaa Villeä, joka ei reagoinut nimensä kuulemiseen. ”Ville?” Kiia kysyi heleällä äänellään ja sitten Ville havahtui. ”Jaa saunaan tulet vai?” Hän sanoi ympärilleen katsellen. ”Ei vaan ota mun numero ylös niin voidaan olla yhteyksissä.” Kiia naurahti. ”Jaa, joo, okei.” Ville sopersi kaivaessaan puhelimensa esiin.

Jani saapui laiturille vaivalloisesti kävellen ja kylkeään pidellen. Kiia ja Johanna olivat juuri lähteneet. ”Mikäs sulla kesti?” Julle kysyi Janin pysähtyessä muiden joukkoon. Jani katsoi häntä vihaisesti. ”Mä putosin kiveltä!” Hän ärähti. ”Ethän pudonnut ko hyppäsit päin vittua.” Ville liittyi keskusteluun. ”Miks mä oisin hypänny!?” Jani tiuskaisi. ”No miks sä tipuit?” Julle kysyi. ”Ois kannattanu edes yrittää hypätä mielummin kun tippua.” Ville jatkoi. ”Jumalauta!” Jani älähti ja tarttui Villeä paidan kauluksesta kiinni. Ville riuhtaisi kädet irti ja yritti ottaa Janin päätä kainaloonsa. ”Loppu si heti.” Naisten veneen perään katseleva Apa murahti kääntymättä. Jätkät lopettivat kähinänsä ja Julle sytytti tupakan. Hetken laiturilla oli hiljaista. ”Kiia siis oli…” Jani rikkoi hiljaisuuden. ”Lesbo.” Ville jatkoi hänen lauseensa loppuun. ”Lepakko.” Julle komppasi. ”Limalompakon lipittäjä.” Apa sanoi ja kääntyi sitten ympäri. ”Mutta saatiin kutsu häihin elokuun viimeselle lauantaille.” Hän jatkoi. ”Ai että lesbohäihin? Sit mä oon nähny kaiken.” Jani tuumasi. ”Ja si kun on nähny kaiken voi kuolla ilman katumusta.” Hän jatkoi.

Apa heitti löylyä. ”Se lesbous kyllä selittää kaiken.” Ville totesi nurkasta. ”Nyt vittu Ville, anna olla jo!” Julle ärähti hänen vieressään. Kiian lähdön jälkeen oli laitettu sauna päälle ja jatkettu normaalia Juhannuksen viettoa. Ville vain ei voinut olla puhumatta Kiian paljastuneesta seksuaalisesta suuntautumisesta. ”Se selittää miksei hän ollu kiinnostunu musta!” Ville korotti ääntään. ”Vittu Ville kyllä lesbon pitäis meistä neljästä eniten olla kiinnostunu just susta.” Jani tiuskaisi. ”Oot ylivoimaisesti meistä kaikkein naisellisimman näkönen.” Hän jatkoi kaataen sitten vieressään olevasta ämpäristä hiukan viilentävää vettä päällensä. ”Turpa kii Jani. ” Ville tiuskaisi. ”Mutta Apalla on isoimmat tissit.” Julle totesi väliin. ”Ylivoimaisesti.” Apa julisti ja heitti lisää löylyä.

Ville nojasi saunan terassin kaiteeseen ja tuijotti järvelle polttaen tupakkaa. Julle tuli sisältä hänen viereensä. ”Yllättävää ettet sä oo vielä nukkunu vaikka kello on jo vaikka mitä.” Ville sanoi. ”Just aattelin että tarttee käydä ottaan torkut.” Julle vastasi sytyttäessään oman tupakkansa. ”Missäs se Jani on?” Hän jatkoi rupattelua. ”Sano käyvänsä hakemassa kaljaa, mutta ottaen huomioon kauanko siihen reissuun on menny niin varmaan jäi runkkaan.” Ville vastasi ja tumppasi sitten tupakkansa. ”En jääny.” Kuului Janin äänin heidän takaansa. ”Äityli oli soittanu joten soitin takasin ja juteltiin hetki.” Jani jatkoi laskiessaan oluita kaiteelle. ”Riittääks meiän juomat loppuillaks?” Ville kysyi ottaessaan itselleen Janin tuoman oluen. ”Kyllä niitten pitäis.” Jani vastasi. ”Riippuu tosin siitä kuinka ison osan illasta Julius meinaa nukkua.” Hän jatkoi avatessaan oluen samalla kun Apa tuli saunasta. ”Meinaaks joku viä saunoa että lisäänkö puita?” Hän kysyi. ”Ehkä illemmalla.” Ville vastasi kaikkien puolesta. ”Tselvä.” Apa totesi ja poistu takaisin saunaan pesemään itsensä. ”Sitten nukkumaan.” Julle totesi tumpatessaan tupakkansa. Jani ja Ville jäivät terassille tuijottamaan järveä kun Julle lähti mökkiin. Hetken päästä Apa saapui paikalle. Hän kuivasi hetken hiuksiaan ympärilleen katsellen. ”Missäs Julius on?” Hän lopulta kysyi. ”Meni ottaan välikuoleman.” Ville vastasi samalla kun Apa avasi uuden oluen. ”Vasta ny?” Apa hämmästeli.

Ville oli jälleen sytyttänyt nuotion ruuan valmistusta varten. ”Ne kanat pitää sitten olla kypsiä.” Jani sanoi Apalle, jonka vieressä penkillä oli kaksi isoa kanan grilliboxia odottamassa kypsentämistä. ”Sehän vähän niin ko on grillaamisen idea.” Apa vastasi humalaiselle kaverilleen. ”Niin mutta niitten pitää olla oikeesti kypsiä. Possu voi olla mediumia.” Jani sössötti. ”Ei tässä olla ekaa kertaa kanaa kypsentämässä, ota rauhassa vaan.” Apa murahti. ”Herätetääks se Julle jo?” Ville yritti vaihtaa puheenaihetta. Apa katsoi puhelimesta kelloaan. ”Onha se jo kaks tuntia nukkunu.” Hän sanoi. ”Sitten ko on jotain syötävää käydään repiin se ylös.” Hän jatkoi ja avasi ensimmäisen grilliboxin. ”Muista sitten tehä ne kypsäks asti.” Jani huomautti Apan alkaessa asetella kanoja ritilällä olevalle grillialustalle. ”Ei ko näistä on tarkoitus saada salmonella. Niin lukee paketissa.” Apa sanoi leikkisästi, lievää ärsytystä äänessään. ”Kävi jännä juttu tossa viime viikolla.” Ville vaihtoi jälleen keskustelun suuntaa. ”Sillei niin ko epätavallisen jännä vai tuttu juttu pienellä twistillä jännä?” Apa kysyi. ”Epätavallinen.” Ville vastasi. ”Siinä alkuviikosta olin lähössä kauppaan niin oli talon pihassa kolme poliisiautoo.” Hän aloitti tarinan kertomisen. Apa avasi toisen grilliboxin. ”En mä sitä sen enempää ajatellu siinä kohtaa mutta sitten kun tulin kaupasta niin siellä poliisit kanto kannabiskasveja autoihinsa.” Ville selitti. ”Oliko paljonkin?” Apa kysyi laittaessaan kanoja paistumaan. ”Jumalattomasti.” Ville vastasi naurahtaen. ”En tiiä paljonko olivat jo tuoneet mutta ainakin toistakymmentä mä näin niitten raahaavan.” Hän jatkoi ottaen sitten huikan oluestaan. ”Eiks sun pitäs asua sellasella niin sanotulla paremmalla alueella?” Jani liittyi keskusteluun. ”Nimenomaan.” Ville sanoi osoittaen sormellaan Jania. ”Sehän tästä tekeekin epätavallista. Apan naapurustossa sen ois voinu olettaakin tapahtuvan.” Hän jatkoi naurahtaen. ”Hei!” Apa huudahti väliin. ”Viime puukotuksestakin on jo kohta kuukausi.” Hän jatkoi naurahtaen. ”Tiekkö kenen ne oli?” Jani kysyi uteliaana. ”Ei oo vielä selvinny.” Ville vastasi ja hetkeksi nuotiolle laskeutui hiljaisuus. ”Muista sitten että kana pitää tehä kypsäks asti.” Jani totesi jälleen. ”Nyt Jani turpa kiinni tai mää grillaan sun kivekset tossa!” Apa huusi.

Apa avasi uuden oluen kanojen kyytipojaksi. ”No onko Jani kypsiä?” Hän kysyi ja otti sitten huikan. ”Oikein hyviä.” Jani vastasi heittäessään juuri syömänsä siipipalan luut nuotioon. Apa otti reisipalan grillistä. ”Kyllä kana on parasta lihaa mitä voi grillata.” Hän sanoi alkaessaan syödä. ”Mä oon enemmän nautamiehiä.” Jani vastasi. ”Possu uppoo muhun parhaiten.” Ville kertoi. ”Mites sulle Julius?” Jani kysyi. ”Ai niin, ei me herätetty sitä Jullee.” Ville naurahti. ”No ehtiihän sen.” Apa vastasi valtavien suupalojensa välissä. ”Jumalauta sä tuhoot sitä ruokaa nopeesti. Pureskeleks sä ollenkaan?” Jani hämmästeli Apan heittäessä reisiluun liekkeihin. ”Mulla vaan on niin iso suu.” Apa vastasi ottaessaan itselleen uuden reisipalan. ”Ja iso vatsa.” Jani kommentoi. ”Sekä iso jano.” Apa sanoi ja otti sitten pitkän huikan olutta. ”Kato suuri sielu vaatii suuren temppelin.” Hän kommentoi huikan jälkeen. ”Ei sussa kaikki kumminkaan oo isoa.” Ville liittyi keskusteluun. ”Ei ihan joka paikka. Mulla on tosi pienet kulmahampaat.” Apa selosti ja sai muut nauramaan. ”Tarkotin kyllä jotain muuta.” Ville sai sanottua naurun lomasta. ”Mää tiiän mitä sää tarkotin, mutta kulmahampaita Mää sentään käytän.” Apa ilmoitti ja röyhtäisi sitten äänekkäästi.

Jani palasi nuotiolle laiturilta, jossa oli käynyt pesemässä kätensä. Ville keräsi jäljelle jääneitä kanoja lautaselle samalla kun Apa nuoli sormiaan puhtaaksi. ”Mitäs sitten keksittäis?” Jani kysyi istuessaan alas. ”Julius hereille ja miten ois vähän ristiseiskaa näin ruuan päälle?” Apa vastasi. ”Kuulostaa suunnitelmalta.” Ville vastasi lähtiessään mökkiä kohden kanat mukanaan. Apa lähti hänen peräänsä. ”Mites toi nuotio?” Jani kysyi heidän peräänsä. ”Ei sitä voi jättää vahtimatta.” Hän jatkoi epätoivoisena. ”Kuse siihen, sillähän se sammuu.” Apa huikkasi Janille kääntymättä edes katsomaan. Apan ja Villen päästyä mökin terassille kuului nuotiolta Janin huuto: ”Hyi saatana mikä haju.” Molemmat kääntyivät katsomaan kuinka nuotiosta nousi paksua savua Janin virtsatessa siihen. ”Mitä vittua Jani?” Ville huusi hänelle yrittäen pidätellä nauruaan. ”No jotenkinhan tää pitää sammuttaa.” Jani huusi takaisin virtsauksen vielä jatkuessa. ”Oisin mää sulle kohta vettä siihen tuonu.” Apa ilmoitti. ”Mutta sähän just ehdotit kusemista!” Jani huusi ravistellesssaan viimeiset pisarat nuotioon. ”Vitsillä heitin ko tiesin ettei kukaan täysjärkinen sitä tekis.” Apa vastasi avatessaan mökin ovin. Ville meni sisälle edeltä, Apan seuratessa. Jani juoksi heidän peräänsä.

Apa avasi oluen aivan Jullen korvan vieressä, mutta tämä ei reagoinut mitenkään. ”Ei herää helpolla.” Apa sanoi laskiessaan tölkin maahan. Samassa hän läpsäytti Julle poskelle voimakkaasti. ”Ai saatana.” Jani älähti hiema kauempaa, mutta Julle vain hiukan käänsi päätään. Apa alkoi mätkiä häntä nopeaan tahtiin. ”Kuukeri!” Hän huusi joka lyönnin jälkeen, kunnes Julle vihdoin avasi silmänsä ja yritti tarttua Apaa olemattomasta paidan kauluksesta kiinni. ”Mitä vittua!” Julle kähisi Apan huitaistessa hänen kätensä sivuun. ”Oot nukkunu jo kolme tuntia. Ristiseiska-aika.” Apa vastasi ottaessa oluensa maasta. Ville sekoitti jo heidän kuvillaan varustettua korttipakkaa pöydän ääressä. ”Tosson sulle kanaa jos on nälkä.” Jani ilmoitti istumaan nousseelle Jullelle. ”Kaljaa, kiitos mielummin.” Julle vastasi. ”Missä mun röökit on?” Kuului Jullen seuraava kysymys. ”Ei mitään hajua.” Vastasi pöydän ääreen istunut Apa. Julle katseli hetken ympärilleen ja kaivoi sitten nuuskapurkin taskustaan, heitti pussin huuleensa ja istui pöydän ääreen.

Tarina jatkuu osassa 7: Ylimaallinen Krapula

Kaikki tässä tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.

Juhannusaatto oli kääntymässä iltaan. Pienen saaren rannassa olevan saunarakennuksen ikkunoissa kajasti valoa ja terassilla istui kolme miestä ja yksi nainen. Tai kaksi kumpaakin. Pilvinen taivas teki illasta hämärän.

Jani istui saunan eteisessä olevan sängyn reunalla pää painuksissa, oluttölkki kädessään. Saunan ovi aukesi ja Kiia astui eteistilaan. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Hän kysyi Janilta, joka säpsähti äänen kuullessaan. ”Vähän vaan väsyttää.” Jani vastasi tuijottaen lattiaan samalla kun Kiia kääri itsensä pyyhkeeseen. ”Onneks siinä on sulle sänky.” Hän totesi poistuessaan terassille. Jani jäi nuokkumaan eteistilaan. Hetken päästä Apa ja Ville poistuivat saunasta. ”Mutta ei se ole mangassa niin pitkä.” Apa sanoi heidän tullessaan ovesta. ”Animen vaan piti pidentää sitä että manga pääsis tarinassa edelle.” Hän jatkoi ottaessaan pyyhkeensä tuolin selkänojalta ja alkaessaan kuivata hiuksiaan. ”Mutta ei siinä silti mene millään viittä minuuttia.” Ville argumentoi ottaessaan oman pyyhkeensä toisen tuolin selkänojalta. ”No se on mangan sivuilta vaikee laskea ajan kulua.” Apa sanoi avatessaan ulko-oven. ”Se on kyllä totta.” Ville totesi mennessään Apan perässä ulos.”Taasko te nörtteilette?” Kuului Kiian ääni ulkoa. ”Tiätenkin.” Oli viimeinen asia jonka Jani kuuli Apan sanovan ennen kuin ovi sulkeutui.

Ville tumppasi tupakkansa tyhjään oluttölkkiin. Kiia istui Apan vieressä penkillä mietteliäänä. ”Mitäs beibi miettii?” Ville kysyi. ”Johannaa.” Kiia vastasi apeana. ”Ainakaan päivällä ei ollut uutisissa että tääläpäin olis hukkunut kukaan eli voinemme olettaa että hän on elossa.” Apa sanoi rauhoittavasti noustessaan ylös ja mennessään sisälle. Ville ja Kiia jäivät ulos hiljaiseen iltaan. ”Mehän voitas käydä soutamalla kattoon noita lähisaaria.” Ville sanoi katsellen järvelle. Kiia nousi seisomaan. ”Oikeesti?” Hän sanoi iloisena. ”No miksei?” Ville vastasi ja katsoi Kiiaa silmiin. ”Mä teen mitä vaan auttaakseni sua.” Hän jatkoi. Kiia katseli Villeä hetken. ”Mennään vaan.” Hän lopulta sanoi. ”Mä käyn laittaan vaatteet päälle.” Kiia jatkoi mennessään sisälle. ”Mä lähen laittaan veneen valmiiks.” Ville huikkasi hänelle lähtiessään rantaa kohti. Ville saapui veneelle ja avasi solmun, joka piti sitä kiinni läheisessä puussa. Hän keräsi narun pakettiin ja heitti sen veneeseen. ”Valmis.” Kuului Kiian ääni hänen takaansa ja Ville säikähti. ”Sähän nopee olit.” Ville sanoi työntäessään venettä vesille. ”Jätin alusvaatteet pois että päästään nopeesti liikkeelle.” Kiia vastasi. Ville kääntyi katsomaan häntä. Hetken tuijotettuaan hän kääntyi jälleen veneeseen päin ja työnsi sen kokonaan veteen. ”Hyppää kyytiin.” Hän sanoi noustessaan itse soutajan paikalle. Kiia nousi veneeseen ja istahti sen perään. ”Eiks meillä pitäis olla pelastusliivit?” Hän kysyi Villen alkaessa soutaa. ”Kyllä mä ainakin osaan uida.” Ville vastasi.

Apa kaatoi päälleen vettä huuhtoakseen saunomisen hiet pois. Astuessaan eteistilaan hän vilkaisi sängyn reunalla nukkuvaa Jania ja otti sitten pyyhkeensä. Kuivattuaan suurimmat vedet pois hän meni terassille. Saunan ikkunasta hän oli nähnyt Villen ja Kiian poistuvan paikalta, mutta hän ei ollut kuullut mitä he olivat puhuneet. Apa istahti penkille mutta nousi heti ylös, huomatessaan ettei ollut ottanut itselleen uutta olutta. Hän palasi saunan eteiseen, otti oluen pöydältä ja pysähtyi hetkeksi katsomaan Jania. Hetken tuijotettuaan hän käveli Janin viereen ja kumartui niin että hänen kasvonsa olivat Janin naaman vieressä. Jani näytti nukahtaneen istualteen, joten Apa otti vajaan oluttölkin Janin kädestä ja laittoi sen pöydälle. ”Jani.” Hän huikkasi vielä taakseen mutta ei saanut vastausta. Apa avasi oman oluensa ja poistui terassille, jossa hän nojautui kaidetta vasten. Hetken järvelle katseltuaan hän erotti soutuveneen järvellä ja päätteli siitä mihin Ville ja Kiia olivat lähteneet. Apa hymähti ja jäi nojaamaan kaiteeseen ivallinen hymy kasvoillaan.

Ville tuijotti Kiian rintoja soutaessaan, samalla kun Kiia tähyili ympärilleen. ”Mennään kattoon tota saarta lähemmin.” Kiia sanoi osoittaen samalla lähellä olevaa saarta. ”Asia kunnossa.” Ville vastasi ja lähti kääntämään venettä. ”Kierretään tää.” Kiia ohjeisti. ”Onnistuu.” Vastasi Ville korjatessaan jälleen heidän kurssiaan. ”Onks sulla Kiia sisaruksia?” Ville aloitti rupattelua. ”Viis veljee, kaikki ihan mulkkuja.” Kiia vastasi tähystäessään saaren rantaa. Hetken oli hiljaista kun Ville odotti vastauksen jatkuvan, mutta kysyi sitten lopulta: ”Oletko sä kaikkein nuorin vai ja ne on aina sua kiusannu?” He ohittivat saaressa olevan laiturin. ”Yks on mua vanhempi.” Kiia vastasi edelleen katse tarkasti saaressa. Ville kirosi mielessään. Hän ei kestänyt ajatusta siitä että Jani oli hänen edellään Kiian iskuyrityksessä, saamansa säälin vuoksi. Soutureissu oli Villen suunnitelma tutustua Kiiaan paremmin ja näin saada jälleen etulyöntiasema, mutta keskustelu vain ei tuntunut luistavan. ”Hidasta vähän.” Kiia totesi katse edelleen tiukasti saaressa. Ville nosti airot veneeseen ja antoi veneen lipua hiljalleen eteenpäin. Hän siirtyi hieman paikaltaan, avasi tuhdossa olevan luukun ja kaivoi sieltä pienen viskipullon. Ville avasi pullon ja otti siitä huikan. ”Otakko sä?” Hän kysyi ojentaen pulloa Kiialle, joka kääntyi katsomaan, mutta käänsi nopeasti katseensa jälleen saareen. ”Mä en käytä väkeviä.” Hän sanoi. Ville otti toisen huikan, laittoi pullon pois ja laski airot jälleen veteen.

Apa nojasi terassin kaiteeseen ja otti huikkaa oluestaan. Hän oli tarkkaillut Villen ja Kiian veneilyä jo niin kauan että oli kuivunut saunan jäljiltä. Pilvet olivat hieman tummuneet entisestään ja tuuli oli jälleen yltynyt. Kohta todennäköisesti sataisi jälleen, joten venereissu ei ollut kaikkein fiksuin idea, etenkään humalassa. Tuuli vavisutti rakennuksen edessä olevia haavan lehtiä kun saunan ovi aukesi äkisti ja Jani ryntäsi ulos, nojautui kaiteeseen Apan viereen ja oksensi. Apa jatkoi järvelle katselemista äänekkäästä vatsantyhjennysoperaatiosta huolimatta. Jani nuokkui vielä hetken kaiteen yli, vaikka oksennusta ei enää tullutkaan. ”Hyi vittu.” Hän sanoi lopulta ja suoristi itsensä. ”Mitäs kattelet?” Hän kysyi Apalta. ”Ville ja Kiia on tuolla soutelemassa.” Apa vastasi kääntämättä katsettaan. Jani katsoi järvelle. Hetken terassilla kuului vain luonnon ääniä. ”En mä nää mitään, mun lasit on niin paskaset.” Jani sanoi lopulta ja kääntyi ympäri. ”Mä meen nukkuun.” Hän jatkoi ja palasi saunan eteistilaan. Apa jäi yksin terassille tuijottamaan järvellä pienenä erottuvaa venettä.

Ville otti huikan viskiä samalla kun antoi veneen lipua hiljalleen saaren rantaviivaa seuraten. Kiia tarkkaili saarta etsien tuttuja maamerkkejä. Lopulta hän käänsi katseensa Villeen. ”Ei se ole tämä saari.” Hän huokaisi. Ville laittoi pullonsa sivuun ja laski airot veteen. ”Käydään toi yks vielä kattomassa.” Ville totesi nyökäten samalla läheistä saarta kohti. Kiia nyökkäsi samalla kun katsoi heidän uutta määränpäätään haikeasti. Hetken he soutivat kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. ”Sä olet varmaan tuntenut sen sun kaverin melko kauan?” Ville lopulta rikkoi hiljaisuuden. ”Lapsesta asti.” Kiia huokaisi. ”Johanna asui meiän naapurissa silloin.” Hän jatkoi kertomustaan. Ville korjasi hiukan heidän kurssiaan. ”Peruskoulun jälkeen me ei oikein oltu yhteyksissä kun lähdettiin eri puolille Suomea opiskelemaan, mutta lopulta molemmat päädyttiin tänne takasin ja ollaan siitä asti oltu jälleen erottamattomat.” Kiia kertoi ja Ville tunsi sisäistä voitonriemua siitä, että oli saanut keskustelun aikaiseksi. ”Ootteks te tuntenut toisenne kauan?” Kiia kysyi. ”Vähän vaihtelevasti.” Ville vastasi. ”Jani ja Apa on tuntenut toisensa sen viitisentoista vuatta, mä Jullen about kymmenen ja tällei porukkana ollaan hengattu ny kuutisen vuotta.” Ville selosti korjatessaan jälleen heidän kurssiaan kun vene lähestyi saarta. ”Mitäs kautta teistä sitten tuli ryhmä?” Kiia kysyi katsoen samalla saarta. ”Se alko… ” Ville aloitti kertomisen mutta Kiia keskeytti hänet huutamalla:” Toi on se mökki!” Ville käänsi katseensa Kiian osoittamaan suuntaan. ”Tuolla me oltiin Johannan kanssa!” Kiia meuhkasi samalla kun Ville käänsi veneen kohti laituria.

Apa astui saunan eteiseen ja heitti tyhjän oluttölkkinsä oven vieressä olevaan jätesäkkiin. Jani makasi sängyllä, vasen käsi housuissaan tehden ylös alas liikettä. ”Vittu Jani.” Apa naurahti, mutta Jani ei reagoinut mitenkään. Apa käveli Janin viereen. Hänen silmät olivat kiinni ja hengitys hieman katkonaista. Apa kumartui Janin korvaan ja sanoi: ”Kuukeri.” Jani ei reagoinut mitenkään joten Apa veti keuhkonsa täyteen ilmaa. ”Kuukeri!” Hän huusi niin kovaa kuin pystyi ja Jani pomppasi pystyyn samalla käsillään vimmatusti huitoen ja henkeään haukkoen. ”Rauhotu!” Apa karjaisi ja Jani pysähtyi hetkeksi, kunnes rojahti takaisin makuulle. ”Sää runkkasit taas unissas.” Apa sanoi samalla kun istui pöydän ääreen. ”No vittu.” Jani totesi. ”Hyvä että herätit mut.” Hän jatkoi laittaessaan silmälasit päähänsä. ”Niin mää muistelinkin että sua on siitä varoiteltu.” Apa sanoi avatessaan itselleen uuden oluen. ”Juu, kato jos yli kolme kertaa runkkaa päivässä niin se alkaa sattuun enkä mä halua tuhlata niitä tajuttomana ollessani.” Jani selosti sulkiessaan silmänsä. Apa otti juuri huikkaa juomastaan kun Jani ponnahti äkisti ylös, säikäyttäen Apan. ”Kummalla kädellä mä runkkasin!” Huudahti Jani Apan pyyhkiessä parrastaan olutpisaroita. ”Mitä?” Hän kysyi hämillään. ”Kummalla kädellä mä runkkasin?” Jani kysyi uudestaan. ”Vasemmalla.” Apa vastasi hämmentyneenä, levittäen samalla käsiään häkeltyneenä. ”No voi perkele.” Jani sanoi huokaisten syvään, sulkiessaan jälleen silmänsä. Apa tuijotti Jania hetken hiljaisuudessa. ”Mitä vitun väliä sillä kädellä on?” Hän lopulta huudahti, saaden Janin avaamaan silmänsä. ”Mä runkkaan vasemmalla aina sillon kun runkkausmateriaalissa on joku tuttu nainen.” Hän selitti omituista tapaansa. ”No kukas tällä kertaa?” Apa kysyi selvästi kiinnostuneena. ”Varmaan Kiia tai Juliuksen äiti.” Jani vastasi haukotellen. ”Tai se sun pikkuserkku.” Hän älähti innoissaan. ”No on sulla siinä valikoimaa.” Apa totesi noustessaan ylös. ”Mun päässäni olevan runkkumateriaalin määrä on ääretön.” Jani sanoi ummistaen silmänsä samalla kun Apa poistui terassille.

Ville nosti airot veneeseen heidän saapuessaan laiturin viereen. Pilvi verho oli alkanut rakoilla heidän ollessaan järvellä. Kiia otti laiturista kiinni ja hyppäsi sille veneen vielä liikkuessa. ”Johanna!” Hän huusi juostessaan mökkiä kohti. ”Johanna!” Hän jatkoi metelöintiään Villen noustessa veneestä. Kiia pääsi mökille ja koitti ovea, mutta se oli lukossa. Hän juoksi lähimmälle ikkunalle Villen kävellessä hänen luokseen, ympärilleen vilkuillen. Kiia koputti ikkunaan. ”Johanna!” Hän huusi samalla ja koputti uudestaan. Ville tuli hänen viereensä. ”Näyttäs ettei oo ketään paikalla.” Ville sanoi Kiian edelleen koputtaessa lasiin. ”Mä käyn kattoon vielä muista ikkunoista.” Kiia sanoi ja lähti juoksemaan mökkiä ympäri. Ville kaivoi tupakka-askin taskustaan ja jäi odottamaan. Äkisti Ville säpsähti kuullessaan hajoavan lasin äänen. Hän lähti juoksemaan ääntä kohti ja löysi Kiian repimässä rikkomaansa ikkunaan jääneitä lasinsirpaleita. ”Mitä vittua Kiia?” Ville hämmästeli saapuessaan paikalle. ”Mun puhelin on tossa pöydällä.” Kiia vastasi edelleen lasinsiruja irroittaen. ”Saat kohta nostaa mut tonne sisälle.” Hän jatkoi Villen katsoessa häkeltyneenä. Kiia sai kaikki suuret sirpaleet irti ja pyyhki vielä hihalla suojatulla kädellään pieniä siruja ikkunalaudalta. ”Nosta mut ylös.” Hän totesi katsoen tuimasti Villeä, joka juuri karisti viimeiset tuhkat tupakastaan. ”Vartoo hetki.” Ville totesi tumpatessaan tupakan läheiseen kiveen. Hän tuli Kiian viereen ja muodosti käsillään tälle rosvontikkaat. Kiia asetti jalkansa Villen käsille ja nousi ikkunalle. Villen tasapaino hiukan horjahti ja hän vaistomaisesti otti alemmalla kädellään Kiiaa pakaroista kiinni, samalla kun Kiia ponnisti itsensä sisälle. Ville jäi ulos odottamaan miettien mielessään kuinka pehmeältä Kiian pakara oli tuntunut. ”Vittu tästä on akku loppunu.” Kuului Kiian ääni sisältä. Kiia tutki mökin nopeasti ja palasi ikkunalle. ”Täälä ei oo ketään enkä löydä mun laturia.” Hän sanoi Villelle samalla kun alkoi kiivetä ikkunasta ulos. ”Meillä on mökillä latureita.” Ville vastasi auttaessaan Kiian maahan. ”Sinne siis pikavauhtia.” Kiia totesi ja he lähtivät veneelle.

Apa otti mökin jääkaapista itselleen kylmän oluen. ”Mikäs meininki?” Kuului Jullen ääni hänen takaansa ja Apa säikähti ja kääntyi Julleen päin. ”Jani ottaa lepiä saunalla ja Ville vei Kiian souteleen.” Apa selosti Jullelle avatessaan oluensa. ”Mites sun palojäljet?” Hän kysyi ja otti sitten huikan. ”Ei niihin enää satu mutta voishan niitä vilkasta.” Julle totesi laittaessaan nuuskan huuleensa. ”Istu alas niin katotaan.” Apa sanoi ottaen samalla jääkaapin päältä ensiapulaukun. Julle istui penkille ja Apa kumartui hänen eteensä avatakseen siteet hänen jalastaan. ”Jaa että Ville lähti souteleen.” Julle aloitti keskustelun Apan alkaessa poistamaan sidettä. ”Joo, mää jäin vielä löylyyn heidän mentyä vilvoitteleen ja si ko olin pessy itteni ja tulin pihalle niin näin ko soutuvene oli just lähteny.” Apa selosti. ”Aika hyvä veto.” Julle sanoi Apan saadessa siteen kokonaan pois. ”Ei tää pahalta mun mielestä näytä.” Apa totesi katsoessaan Jullen jalkapohjan palohaavaa.” Siinä on jotain märkivää että kannattaa varmaan huuhtasta se ennen ko laitetaan uus side.” Hän jatkoi noustessaan ylös, Jullen katsellessa omaa jalkaansa. ”Pystykkö astuun sillä?” Apa kysyi ja otti sitten huikan oluestaan. Julle nousi terveen jalkansa varaan ja koitti varovaisesti laskea toisen lattialle, mutta nosti sen nopeasti jälleen ilmaan. ”Kyl se on aika arka.” Hän sanoi irvistäen. Apa otti hänestä kiinni tukeakseen Jullen kävelyä. ”Eiköhän sit mennä peseen se.” Hän sanoi lähtiessään taluttamaan Jullea ulos.

Ville tyhjensi viskipullonsa ja jatkoi sitten soutamista. Pilvet olivat kaikonneet ja muutamia himmeitä tähtiä loisti juhannusöisellä taivaalla. Kiia ei ollut sanonut sanaakaan heidän lähdettyään toisen mökin rannasta, tuijottanut vain haikean näköisenä järvelle veneen keulasta. Omasta mielestään Ville oli onnistunut tehtävässään. He olivat jutelleet matkan aikana, lähentäen näin suhdettaan ja nyt vielä puhelimen löytymisen vuoksi hän olisi Kiian silmissä sankari eli voitolla Janiin nähden. Ville nosti airot veneeseen heidän lähestyessään laituria. Kiia tarttui laituriin kiinni ja hyppäsi välittömästi pois veneestä. Kiia tarttui veneessä olevaan naruun ja veti sen lähemmäs rantaa. ”Käy laittaan se puhelin latautuun, mä pärjään kyllä lopun kanssa itekkin.” Ville sanoi ottaessaan laiturista kiinni. ”No jos kerran pärjäät.” Kiia totesi ja lähti juoksemaan mökkiä kohti. Ville nousi seisomaan laiturista tukea ottaen. Nostaessaan toista jalkaansa laiturille hän juovuspäissään horjahti ja putosi veneen ja laiturin väliin.

Apa tutki Jullen jalkaa. ”Näin pesun jälkeen tää ei oo enää ollenkaan pahan näkönen.” Hän sanoi noustessaan ylös ja istahtaessaan penkille. ”Pitäskö vielä varrota silti Kiian mielipide?” Julle kysyi. ”Suosittelen.” Apa sanoi ja vilkaisi ulos ikkunasta. ”Tuolahan hän juokseekin jo mökille.” Hän jatkoi vilkuillen samalla pihaa. ”Ville näköjään jäi veneeseen.” Hän jatkoi lopulta nähtyään Villen. ”Mitenköhän Ville hänet suututti?” Julle kysyi ja Apa nousi samalla rivakasti pystyyn ja säntäsi ulos. ”Mitä vittua!?” Julle huusi hänen peräänsä samalla kun hyppi yhdellä jalalla ovelle. ”Ville putosi veneestä!” Apa huusi juostessaan laituria kohti. Jani nousi pystyyn hädissään. ”Ville teki mitä?” Hän älähti ja ryntäsi Jullen ohitse Apan perään.

Ville yritti nousta pintaan, mutta osui päällään johonkin kovaan. Hän hamuili käsillään ympärilleen, mutta ei löytänyt pintaa. Ville tunsi pakokauhun nousevan mieleensä samaa tahtia kun happi hänen keuhkoissaan loppui. Hän yritti uida sivummalle jotta löytäisi pinnan, mutta tunsikin käsissään pohjan kivet. Suuntavaistonsa sekoittaneena hän yritti hamuilla käsillään joka suuntaan tajuntansa himmetessä hapenpuutteen vuoksi. Juuri ennen kuin Ville menetti tajuntansa, hän tunsi kuinka jokin tarttui häntä niskasta kiinni.

Apa juoksi laiturille, kumartui sen reunalle ja työnsi veneen sivuun. Hän kurotti kätensä veteen ja tunsi Villen takinkauluksen. Hän riuhtaisi Villen pinnalle ja tämä alkoi välittömästi yskiä vettä. Apa nosti Villen laiturille ja siitä edelleen harteilleen palomiesotteella. Hän kantoi Villen saunalle, jonka terassilla Jani makasi tuskissaan ja Julle istui penkillä polttaen tupakkaa. ”Mitä kävi?” Apa kysyi katsoessaan Jania. ”Juoksi paniikissa ilman laseja tota kaidetta päin.” Julle vastasi tympääntyneenä. ”Ilmat pihalle.” Hän jatkoi karistaessaan tupakkaansa. ”Jaa.” Apa sanoi ja astui sitten Janin yli saunan eteiseen, samalla kun Kiia saapui paikalle. ”Helou mama.” Julle tervehti häntä, hämmentäen Kiiaa. ”Miks Villeä kannettiin tollei?” Hän kysyi lopulta. ”Putos veneestä, meinas hukkua, perus juttua.” Julle vastasi tumpatessaan tupakkansa. ”Mikäs Jania vaivaa?” Kiia jatkoi uteluaan samalla kun Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan. ”Se on ääliö.” Julle vastasi.

Jani sai vihdoin hengityksensä tasaantumaan ja nousi ylös terassilta. Ilman silmälasejaan hän näki vain valon kajastavan saunan eteisestä, jonka ovi oli auki. ”Kävikö pahasti, Jani?” Kuului Kiian ääni sisältä. ”Ei mitään normaalista poikkeavaa.” Jani vastasi kulkiessaan käsikopelolla sisälle. ”Tossa on on sun lasit.” Apa sanoi ja laittoi ne Janin käteen. ”Kiitti.” Jani vastasi laittaessaan lasit silmille. Ville makasi kylkiasennossa sängyllä, jonka reunalla Julle istui. Kiia sitoi Jullen jalkaan uutta sidettä, Apan istuessa pöydän ääressä juomassa olutta. Villen märät vaatteet olivat mytyssä lattialla. ”Mikäs Villen tilanne?” Jani kysyi. ”Ilmoitti menevänsä nukkumaan.” Apa totesi. ”Ilmoitti?” Jani hämmästeli samalla kun Kiia sai työnsä valmiiksi. ”Juu, yski tossa kantomatkan aikana vedet pois ja oli ihan tajuissaan ko hänet tohon sängylle laskin.” Apa selosti samalla kun Kiia istui pöydän ääreen. ”Se soutamisen aikana juotu viskipullo varmaan yhdessä paniikin jälkeisen adrenaliinitason laskun jälkeen teki hänet väsyneeksi.” Kiia kertoi diagnoosiaan. ”Helvetin hyvä.” Jani huokaisi samalla kun Julle nousi seisomaan. ”Mä meen takasin nukkuun.” Julle totesi lähtiessään kävelemään. ”Mä tuun kans.” Jani sanoi ja poistui paikalta. ”Entäs sää?” Apa kysyi Kiialta samalla kun kaksi muuta poistuivat paikalta. ”Väsyttäis, mutta täytyy ainakin sen verta odottaa että se mun puhelin ehtii latautumaan että voin soittaa Johannalle.” Kiia sanoi haukotellen samalla. Apa joi oluensa tyhjäksi. ”Mites ois sitten pieni kuutamouinti.” Hän sanoi ja nousi ylös. ”Siinä pysyy virkeenä, on toi vesi sen verta vilposta ja olispahan jotain tekemistä sillä välin ko odotat sitä latausta.” Hän jatkoi ja ojensi kätensä Kiialle, joka mietti hetken. ”No mikä ettei.” Hän lopulta vastasi, tarttui Apan käteen ja nousi ylös.

Apa laskeutui tikkaita veteen ja ponnisti niistä vauhtia, lähtien uimaan. Kiia seurasi perässä. ”Tuolla kokkopaikan lähellä on parhaat uintipaikat.” Apa huikkasi taakseen uidessaan kalliota kohti. ”Miksei me sitten menty sieltä uimaan?” Kiia kysyi uidessaan Apan perässä. ”Tosta laiturilta on mukavampi tulla veteen.” Apa vastasi ja sukelsi. Hetken kuluttua hän nousi pintaan aivan kokkopaikan vierestä pitkiä, vaaleita hiuksiaan heilauttaen. Kiia ui hiljalleen kalliota kohti. Apa pysähtyi kallion järven puoleisen sivun kohdalle ja istahti veden alla olevalle kivelle. Kiia tuli hänen luokseen. ”Siinäkö on sun penkki?” Hän kysyi samalla paikallaan uiden. ”Kyllä tähän useampikin mahtuu.” Apa vastasi ja siirtyi hiukan sivumpaan. Kiia istahti kivelle ja hetken järvellä oli hiljaista, molempien tuijottaessa ulapalle. Apa nosti katseensa taivaalle. ”Onhan tää keskikesä ihan kivaa aikaa, mutta perkele ko noita tähtiä ei näy kunnolla näin valosalla.” Hän sanoi kuulostaen hiukan haikealta. Kiia katsoi myös taivaalle. ”Tunnistatko sä montakin tähtikuvioo?” Hän kysyi Apalta kääntäessään katseensa häneen. ”Muutaman vaan.” Apa vastasi edelleen taivasta katsellen. ”Mutta kyllä mää joskus opettelen ne kaikki.” Hän sanoi hymyillen laskiessaan katseensa Kiiaan. ”Onkos sulla jano?” Hän kysyi. ”Vähän olis mutta minkäs teet kun teillä on vaan olutta.” Kiia naurahti. ”Niinhän noi jätkät on sulle varmaan kertonu.” Apa naurahti ja nosti vedestä avaamattoman viinipullon, jonka kaulaan oli sidottu naru. Narun päässä oli iso kivi ja kaksi muovista viinilasia minigrip pussissa. ”Jätkät ei ois kumminkaan säästäny tätä sulle.” Hän jatkoi avatessaan pussin. ”Sulla vaan ei näyttäs olevan avaajaa tohon korkkiin.” Kiia naurahti. ”Niinhän sitä vois luulla.” Apa sanoi veikeä virne naamallaan samalla kun hän otti toisen muovisista viinilaseista käteensä ja alkoi ruuvata sen jalkaa irti. Jalan irrotessa Kiia huomasi kuppiosan pohjassa olevan korkinavaajan. ”No nyt on pelit ja vehkeet!” Hän huudahti ja alkoi nauramaan. Apa avasi pullon, kaatoi toiseen lasiin viintä ja ojensi lasin Kiialle. Sitten hän kaatoi itselleen pienen lirauksen. ”Etkö sä enempää ota?” Kiia kysyi ja otti sitten huikan lasistaan. ”Viini ei oikein oo mun juttu, kuhan ajattelin seuraks ottaa pienet.” Apa vastasi ja kumosi juomansa yhdellä huikalla. Hetken he istuivat hiljaisuudessa, kunnes Apa laski kätensä Kiian kädelle, joka lepäsi kivellä. Kiia ponnisti samalla hetkellä seisomaan, joi lasinsa tyhjäksi ja nousi kalliolle. ”Eiköhän siinä puhelimessa ole jo tarpeeks virtaa.” Hän sanoi lähtiessään kävelemään rantaa kohti. ”Kiitti viinistä.” Hän huikkasi vielä hämillään veteen jääneelle Apalle.

Jani makasi sängyllään kattoon tuijottaen ja ympäristöään kuunnellen. Hän oli juuri masturboinut ja odotti nyt hetken että siemenneste kuivuisi papereihin, joihin oli sen pyyhkinyt. Viereisellä sängyllä Julle nukkui rauhallisesti tuhisten. Hetken vielä odotettuaan Jani nousi ylös. Juuri kulkiessaan ulko-oven edestä se avautui, pelästyttäen Janin niin että paperit tippuivat lattialle. Kiia astuessa sisälle mökkiin Jani keräsi papereita hädissään. ”Ai sä oot vielä hereillä.” Kiia totesi Janille sulkiessaan oven. ”Ihan vaan kuselle…” Jani aloitti, mutta jäi tuijottamaan nähdessään Kiian pelkissä bikineissä. ”Onks sulla nuha tulossa?” Kiia kysyi katsoessaan Janin kädessä olevia papereita. Jani säpsähti jälleen todellisuuteen. ”Joo, tota… Vähän vuosi nenä, mutta ei mitään sen kummempaa.” Hän sanoi ja lähti viemään papereita roskiin samalla kun Kiia meni puhelimensa luo. Hän käynnisti puhelimen ja jäi kärsimättömänä odottamaan sen avautumista, samalla kun Apa saapui mökkiin, vajaa viini pullo kädessään. ”Mistä sä ton sait?” Jani kysyi häkeltyneenä. ”Löysin.” Apa vastasi laittaessaan pullon pöydälle. ”Julius taas avannu ja unohtanu minne laitto varmaankin.” Hän jatkoi katsoen Jania silmiin. Jani tuijotti häntä epäuskoisena. ”Ei olis kyllä yllätys.” Hän lopulta sanoi olkapäitään kohauttaen. ”Johanna on yrittäny soittaa mulle monta kertaa!” Kiia huudahti saaden miehet säpsähtämään. ”Mä soitan takasin.” Kiia sanoi innoissaan laittaessaan puhelimen korvalleen. ”Sehän on hyvä uutinen.” Apa sanoi istuessaan pöydän ääreen. ”Ainakin hän on siis hengissä.” Jani jatkoi. Kiia odotti malttamattomana että puhelu yhdistäisi, mutta lopulta laski sen korvaltaan. ”Ei vastaa.” Hän sanoi surullisen kuuloisena. ”Varmaan vaan nukkumassa.” Jani sanoi lohduttavasti. ”Niin, onhan kello jo kumminkin kohta yks yöllä.” Apa komppasi Jania. ”Niin.” Kiia sanoi. ”Hän soittaa sitten aamulla uudestaan kun näkee että yritin soittaa.” Hän jatkoi. Mökkiin laskeutui kiusallinen hiljaisuus. ”Mä meenkin tästä jatkaa uniani.” Jani sanoi lopulta ja lähti sänkyään kohti. ”Eikös sulla ollut kusihätä?” Kiia kysyi hämmästyneenä. ”Aivan, niinhän mä valehtelin.” Jani totesi ja lähti ulos. ”Kai sitä vois vähän itekkin nukkua.” Apa sanoi noustessaan ylös. ”Sää voit ottaa ton Villen sängyn.” Hän huikkasi Kiialle.

Tarina jatkuu osassa 6: Onnellinen Jälleennäkeminen

Kaikki tarinassa kuvatut henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.

Rankkasade piiskasi pientä saaressa olevaa mökkiä. Kokon jäänteet eivät savunneet enää pienellä kallioluodolla. Tuuli hajotti saunan savupiipusta kohoavan savun, kun pienessä rantasaunassa ei annettu huonontuneen säätilan haitata ilon pitoa.

Apa heitti lisää löylyä ja nojautui sitten seinää vasten, katsoen samalla ikkunasta ulos. Puut heiluivat tuulessa kun sade piiskasi terassia. Muut olivat siirtyneet vilvoittelemaan pukuhuoneeseen, josta kuului vaimeaa puheensorinaa. Apa rentoutui vielä hetken sadetta katsellen pehmeissä löylyissä ja nousi sitten ylös. Huuhdeltuaan itsensä hän poistui pukuhuoneen puolelle. ”Aina kannattaa syödä hedelmiä.” Jani sanoi juuri Villelle. ”Mä syön ihan tarpeeks terveellisesti.” Ville vastasi hiukan loukkaantuneena. ”Ja sun on ihan turha puhua mulle terveistä elämäntavoista kun et ite liiku.” Hän jatkoi. Apa istahti pöydän ääreen, Jani vastapäätä. ”Mulla on istumatyö.” Jani puolusteli itseään. ”Sitä suuremmalla syyllä sun pitäs liikkua.” Ville naurahti ja läpsäisi vahingossa vieressään nukkuvaa Jullea. ”Älä hakkaa meiän toipilasta.” Kiia sanoi Villen vierestä toruvasti. ”Sori, se oli refleksi.” Ville puolusteli. ”Tääläkö tehään elämäntaparemontteja?” Apa kysyi. ”Teiän kannattas vaan elää samanlailla ko mää.” Hän jatkoi avatessaan uuden oluen. ”Ethän sä liiku tai syö hedelmiä.” Jani sanoi vihaisesti pöydän toiselta puolen. ”Sulla on meistä kaikkein epäterveellisimmät elämäntavat.” Ville tuhahti sängyltä. ”Elän silti ihan piruuttaankin pidempään ko kukaan teistä.” Apa naurahti ja otti sitten huikan oluestaan. Laskiessaan tölkin huuliltaan hän asetti kätensä rintansa päälle ja irvisti. ”Onks sulla kaikki hyvin?” Kiia kysyi hätääntyneenä noustessaan seisomaan. ”Ei täs mitään.” Apa vastasi. ”Synnynnäinen sydänvika vaan, ei mitään vakavaa.” Hän jatkoi ja otti uuden huikan.

Jani tuli pukuhuoneeseen läpimärkänä. ”Ei oo tainnu sade hellittää?” Apa kysyi pilkallisesti, sillä näki kyllä ikkunasta millainen sää ulkona oli. ”Juu ei.” Jani sanoi pyyhkiessään märkää päätään. ”Mutta kusella on käytävä jos on kusihätä.” Hän jatkoi. ”Itse asiassa mäkin olen pidätellyt jo hetken.” Kiia sanoi hiukan nolostuen. ”Täälä ei varmaankaan ole sisävessaa?” Hän jatkoi katsoen vuorotellen muita. ”Tuolla mökin takana on huussi.” Apa sanoi osoittaen samalla ikkunasta huussin suuntaan. ”Eli ei mitään mahdollisuutta päästä sinne kuivana.” Kiia sanoi katsoessaan ikkunasta ulos. Kiia nousi ylös. ”Mutta pakko mikä pakko.” Hän sanoi ja lähti kävelemään ulko-ovea kohti. ”Mä voin lähteä näyttään missä se on.” Sanoi Ville noustessaan ylös. ”Mä voin suojata suo tällä mun pyyhkeellä” Jani sanoi ja otti pyyhkeensä tuolilta. ”Voi kiitos pojat.” Kiia sanoi naurahtaen poistuessaan ovesta, miehet perässään. Apa katsoi ulos ikkunasta. Ville käveli edellä, takki levällään ikään kuin tuulen suojana, perässään Kiia, jonka päällä Jani piti pyyhettä ettei hän kastuisi. Apa hymähti näyn absurdisuutta ja nousi sitten tuolilta mennäkseen laittamaan kiukaan pesään lisää puita.

Ville kyyristeli tuuhean kuusen alla sateensuojassa, Jani vieressään. Kumpikaan ei ollut puhunut mitään hetkeen, kunnes Ville rikkoi hiljaisuuden. ”Kannattas luovuttaa.” Hän sanoi katsomatta Janiin päin. ”Samat sanat.” Jani vastasi irrottamatta katsetta puuceestä. Ville kaivoi tupakka-askin taskustaan. ”Sulla ei oo mitään saumaa noin kauniiseen naiseen.” Hän sanoi sytyttäessään tupakkansa. Jani otti silmälasit pois päästään ja pyyhki niistä huurun pois paidanhelmaansa. ”Miks mä olen sitten ainoa joka on saanut häneltä pusun?” Hän sanoi lopulta ja asetti lasit takaisin silmilleen samalla kun Ville kääntyi katsomaan häntä. ”Täh?” Ville lopulta älähti. Samassa puuceen ovi aukesi ja Kiia astui ulos. Jani nousi ylös ja käveli hänen luokseen, laittaen jälleen pyyhkeen hänen päälleen sateensuojaksi. ”Mennäänkö saunalle vai päämökkiin?” Jani kysyi samalla kun Ville kömpi heidän luokseen. ”Kai me saunalle kun muutkin on siellä.” Kiia vastasi lähtiessään kävelemään.

Apa tuijotti sadetta ja joi olutta. ”Huomenta.” Kuului Jullen ääni sängyltä. Apa käänsi katseensa häneen. ”Mikä olo?” Apa kysyi samalla kun joi oluensa tyhjäksi. Julle nousi istumaan sängyn reunalle. ”Päätä särkee ja jalkaan sattuu.” Hän vastasi samalla kun asetti jalkansa lattialle. ”Pystyksä käveleen sillä?” Apa kysyi. Julle nousi seisomaan vasemman jalkansa varaan ja laski sitten varovasti painoa oikealle, palaneelle jalalleen. ”Ei tässä ainakaan satu.” Julle vastasi. Hän otti askeleen, hiukan oikeaa jalkaansa aristaen. ”Mihin ajattelit mennä.” Apa kysyi avatessaan uuden oluen. ”Röökille.” Julle vastasi poistuessaan ovesta ulos. Julle istahti oven vieressä olevalle penkille ja otti tuhkakupin vieressä olevan askin käteensä, avasi sen ja huomasi sen tyhjäksi. Hän heitti askin penkille samalla kun Jani, Ville ja Kiia tulivat terassille. ”Kuukeri.” Jani huusi samalla. ”Kato säkin oot heränny.” Ville sanoi avatessaan oven. ”Heitä mulle Ville yks rööki.” Julle sanoi hätäisesti. ”Sattuuko sua vielä?” Kiia kysyi huolestuneena kumartuessaan Jullen viereen. Ville kaivoi tupakka-askin taskustaan ja ojensi sen Jullelle. ”Päätä vähän kivistää, mutta se lähtee kaljalla.” Julle vastasi Kiialle, joka tutki hänen jalkaansa. Ville meni sisälle samalla kun Kiia nousi ylös. ”Hyvä ettei käyny pahemmin.” Kiia sanoi ja antoi Jullelle suukon otsalle. Julle sytytti samalla tupakkansa kun Kiia ja Jani menivät sisälle.

Apa tuijotti ikkunasta ulos. ”Se alkaa sade hellittään.” Hän sanoi muille. Ville tuli saunasta. ”Miten ois yhet löylyt?” Hän kysyi ja alkoi riisumaan vaatteitaan. ”Sopii.” Apa sanoi, joi oluensa loppuun ja nousi ylös, jättäen pyyhkeensä tuolilleen. Apa ja Ville menivät saunaan. ”Mun saunominen taitaa olla tältä Juhannukselta ohi.” Julle sanoi katsoen samalla jalkaansa. ”Ei välttämättä.” Kiia sanoi. ”Katotaan parin tunnin päästä kuinka paha se on ja tehään sitten päätöksiä.” Hän jatkoi. Jani avasi itselleen uuden oluen. ”Mä en ainakaan jaksa tässä kohtaa enää saunoa.” Hän ilmoitti. ”Mutta onks kellään muulla nälkä?” Hän kysyi muilta käsiään yhteen hieroen. ”Kyllähän sitä aina syödä voi.” Julle vastasi. ”Sama.” Kiia sanoi. Jani nousi ylös. ”Aattelin ihan tuolla mökissä pannulla valmistaa parit pihvit.” Hän sanoi samalla kun poistui. Kiia nousi ja lähti hänen peräänsä. ”Teillä ei varmaan täälä ole paljoa kasviksia?” Hän kysyi. Julle nousi ylös ja lähti vaivalloisesti heidän peräänsä. ”Vain grillijuustoa.” Hän sanoi ja samassa Kiia kääntyi ympäri. ”Tarviitko sä apua?” Hän kysyi Jullelta. ”Ei siitä haittaakaan olisi.” Julle vastasi ja Kiia alkoi antamaan hänelle tukea. ”Ei siis mitään kasviperäistä ravintoa?” Kiia kysyi heidän lähtiessään ulos. ”Kaljassahan on ohraa.” Julle vastasi.

Ville heitti löylyä. ”Vaikuttaako Kiia susta jotenkin oudolta?” Hän kysyi Apalta. Hetken saunassa oli hiljaista.” Kaikki naiset on outoja.” Apa vastasi lopulta. ”Niin mutta sillei tavallista oudommalta.” Ville sanoi avatessaan uuden oluen. Hän otti huikan ja sylki juoman heti pois. Apa alkoi nauramaan. ”Tää ei ollu kyllä se mun mukana tuomani.” Ville sanoi laskiessaan tölkin lauteille. ”Ihan vitun lämmintä.” Hän jatkoi ottaessaan jalkojensa juuresta toisen avaamattoman tölkin. Vasta paahdetun leivän tuoksu alkoi levitä saunaan Villen kiukaalle sylkäisemän oluen seurauksena. ”Etkö sää tölkin kyljen lämpötilasta sitä osannu päätellä.” Apa sanoi huvittuneena. ”Ei käyny mielessä.” Ville vastasi. ”Mutta Kiiasta.” Hän jatkoi kesken jäänyttä aihetta. ”Ei hänessä mun mielestä ole mitään erityisen outoa.” Apa kertoi mielipiteensä. ”Sunko mielestä on?” Hän kysyi Villellä ja tyhjensi sitten oluensa. ”Hän ilmeisesti on suudellut Jania.” Ville vastasi ja heitti sitten lisää löylyä. ”Ja sekö on sun mielestä outoa?” Apa kysyi nojautuessaan eteenpäin. ”Onhan se outoa kun näinkin komea mies on paikalla kuin mä.” Ville sanoi pohtivana. Apa naurahti. ”Ehkä Kiia tykkää nörteistä.” Hän sanoi noustessaan jälleen normaalisti istumaan. ”Sitähän mä tarkotin.” Ville sanoi. ”Outo nainen.” Hän totesi heittäessään jälleen löylyä.

Jani asetti grillipihvit paistinpannulle. Kiia luki mökin vieraskirjaa pöydän ääressä Jullen ollessa ulkona tupakalla. ”Mä luulin että tää on teiän mökki.” Kiia sanoi Janille. ”Tää on kaupungilta vuokrattu.” Jani vastasi lorauttaessaan hiukan olutta pihvien päälle. Julle tuli sisälle. ”Joko syödään?” Hän kysyi istuessaan Kiian viereen. ”Vasta laitoin pihvit pannulle.” Jani vastasi samalla kun käänsi pihvejä. ”Hei onks nää teiän nimet?” Kiia kysyi Jullelta näyttäen tälle vieraskirjan sivua. Julle katsoi kirjaa. ”Joo, oltii täälä viimevuonna syyskuun alussa.” Hän sanoi. ”Sit päätettiin tulla viettään seuraavan vuoden juhannusta tänne.” Hän jatkoi ja nousi sitten pöydästä. ”Käytteks te useinkin yhdessä mökeillä?” Kiia kysyi Jullen kävellessä jääkaapille. ”Mehän käydään vaikka missä kimpassa.” Jani vastasi hellan äärestä Jullen avatessa jääkaapin oven ja ottaessaan sieltä oluen. ”Uusvuos me oltiin Tallinnassa.” Hän sanoi samalla kun avasi tölkkinsä. ”Kuulostaa mukavalta.” Kiia vastasi laittaessaan vieraskirjan pois. ”Mä en ole Johannan kanssa käynyt pitkään aikaan missään.” Hän jatkoi ja huokaisi sitten syvään. Julle istui häntä vastapäätä. ”Onks Johanna tää sun kaveri jonka kanssa olit soutelemassa?” Hän kysyi. ”Sama nainen.” Kiia vastasi. ”Hän on mun elämäni.” Hän jatkoi. Jani kääntyi katsomaan mitä pöydän ääressä tapahtui. Julle otti Kiiaa kädestä kiinni. ”Hän on varmasti kunnossa.” Hän sanoi lohduttavasti. Jani tuli pöydän luokse ja istui Kiian viereen. ”Kyllä tässä vielä hyvin käy.” Jani sanoi ja halasi Kiia. Hetken mökissä oli hiljaista. ”Kiitos pojat.” Kiia lopulta sanoi kyyneleitään niellen. Julle irrotti kätensä ja Jani otti heti Kiiaa kädestä kiinni. ”Mä olen sun tukena.” Hän sanoi katsoen samalla naista syvälle silmiin. ”Kiitos.” Kiia vastasi hymyillen. ”Ole vaan, mutta pitäiskö sun olla tuolla keittiössä just ny?” Julle sanoi osoittaen samalla peukalollaan olkansa yli hellan suuntaan, josta nousi savua. ”Vittu!” Jani huudahti samalla kun nousi kiireesti pöydästä.

Apa ja Ville saapuivat mökkiin, jossa muut istuivat pöydän ääressä syömässä Janin paistamia pihvejä. ”Riittääkö meillekkin pihvejä?” Apa kysyi heittäessään pyyhkeensä läheiselle nojatuolille lantionsa ympäriltä. Kiia katsoi poispäin nolostuneena. ”Ei.” Jani vastasi Apan kävellessä alasti jääkaapille, samalla kun Ville istahti pöytään. ”Ei mulla olis nälkä ollutkaan.” Apa vastasi avatessaan jääkaapin ja ottaessaan sieltä pari olutta. ”Miks sä sitten kysyit?” Jani ihmetteli. ”Se oli sellanen keskustelunavaus.” Apa vastasi heittäessään toisen tölkeistään Villelle, joka otti siitä kopin. Apa istahti pöytään Jullen viereen. ”Mulle riittää ohrapirtelö vielä moneks tunniksi.” Hän sanoi samalla kun avasi oluensa. Ville avasi myös omansa, joka kuohahti rajusti, roiskuen Janin päälle. ”Vittu Ville!” Jani huudahti pyyhkiessään olutta päältään. ”Sori.” Ville totesi ja otti sitten huikan oluestaan. ”Mites ois kierros frisbeegolfia?” Apa kysyi välittämättä Janista. ”Onks teillä täälä kori?” Kiia kysyi innoissaan. ”Tosta vähän matkan päästä lähtee ihan rata.” Apa sanoi osoittaen kädellään mökin takaseinää. ”No täällähän on sitten varsin hyvät palvelut.” Kiia jatkoi innostustaan. ”Meiän kaupunki on paras kaupunki.” Apa sanoi iskien samalla silmää. ”Kannattaako sitä pelata kun voittaja on jo selvillä?” Julle ilmoitti röyhistäen rintaansa. ”Eli mä.” Ville totesi ylimielisesti. ”Sehän nähdään.” Kiia totesi voitonhaluisena.

Jani etsi kiekkoaan pienten kuusten joukosta. ”Löytyykö?” Apa huikkasi hänelle vähän matkan päästä. ”Ei näy.” Jani vastasi. ”No mää heitän sillä välin.” Apa ilmoitti ja heitti frisbeensä suoraan ensimmäiseen mäntyyn, josta se otti kimmokkeen ja laskeutui kauemmas korista, kuin mistä Apa oli sen heittänyt. ”Voi vitun pillu ja kaikki sen sijamuodot!” Apa karjui niin että koko metsä tärisi. Julle, Ville ja Kiia olivat jo selvittäneet väylän ja odottivat korin lähellä, nauraen Apan huonolle tuurille. ”Vittu tossaha se on!” Kuului Janin huuto kun hän kumartui noukkimaan oman heittovälineensä, Apan kävellessä omansa luokse. ”Et saa edes kahdella heitolla!” Ville huusi Janille, jonka heittoväylällä oli paljon puita ja pituutta useita kymmeniä metrejä. Jani heitti frisbeensä. ”Farssi!” Julle huusi samalla hetkellä kun kiekko irtosi Janin kädestä. Frisbee lähti kaartamaan oikealle, kauemmas korista ja osui sitten mäntyyn, josta se kimposi kahden koivun kautta korin ohitse ja osui kuuseen, jääden sen oksille. ”Vittu Mikä heitto.” Ville ehti todeta ennen kuin frisbee tippui oksalta suoraan koriin. ”Vittu mikä heitto!” Jani huusi hyppiessään riemusta pienten kuusten pensaikossa. ”Jumalauta.” Apa murahti omalta heittopaikaltaan, kun muut vain tuijottivat suu auki Janin frisbeetä. Apa heitti omansa varovaisesti matalalla ja sai kiekon laskeutumaan aivan korin lähelle. Jani jatkoi riemuaan kuusikossa. ”Olihan se ny päivän paras heitto.” Kiia sanoi vilkaisten ensin Jullea ja sitten Villeä, jotka molemmat vain nyökkäsivät. Apa käveli pelivälineensä luokse ja heitti sen koriin. ”Taisin tippua kolmanneks.” Hän sanoi ja Kiia kaivoi tulosvihon taskustaan. Hän merkitsi tulokset ylös ja puhui sitten: ”Joo, eli mä menin ny toiseks, kymmenellä heitolla. Jullella on yheksän näihin kolmeen väylään, sulla ny ykstoista, Ville ja Jani on tasoissa kolmellatoista.” Jani saapui muiden luokse. ”Kyllä se on nyt oluen paikka.” Hän sanoi ja nosti maassa olevan muovipussin käteensä.

Ville heitti frisbeensä lähimpään mäntyyn, josta se kimposi radalle, lähelle koria. ”Ei paha, ei paha.” Julle sanoi hänen vieressään ja asettui heittovalmiuteen. He olivat seitsemännellä korilla ja Ville oli jäänyt viimeiseksi 25:llä heitolla, joten hän aloitti uuden radan. Jullea alkoi humala painaa, joten hänenkin tuloksensa tippui jatkuvasti, ollen nyt 23. Julle tähtäili hetken ja heitti sitten kiekkonsa. Se lähti lähes 45:n asteen kulmassa ylös, kaarsi takaisin päin ja putosi vain metrin päähän heittopaikasta. Kaikki paikallaolijat alkoivat nauraa. ”Vittu mitä paskaa.” Sai Julle sanottua naurunsa lomasta. Apa asteli nauraen heittopaikalle. ”No ei tää ainakaan huonommin voi mennä ko äskönen.” Hän totesi. Apa otti muutaman askeleen vauhdin ja heitti frisbeensä voimakkaan karjahduksen saattelemana. ”Ei tää oo keihäänheittoa.” Jani sanoi nauraen kun frisbee liisi ilmassa kohti koria. Kaikki tuijottivat jännittyneinä kiekon matkaa, joka lopulta päättyi suoraan koriin. ”Yosh!” Apa huudahti riemuissaan nostaessaan molemmat kätensä ilmaan. ”Vittu mitä paskaa.” Julle sanoi turhautuneena ja kaivoi tupakka-askinsa taskustaan. Apa poistui heittopaikalta ja näytti samalla vuoroon tulevalle Janille keskisormea, joka vastasi eleeseen näyttämällä kieltään. ”Tuurilla ne laivatkin seilaa.” Jani sanoi asettuessaan heitto valmiiksi. ”Ainakin jos airot on sulla.” Apa vastasi avatessaan uuden oluen. Jani heitti frisbeensä ja se laskeutui keskelle väylää. ”Aika hyvin.” Kiia sanoi astuessaan heittopaikalle. Kaikki miehet tuijottivat hänen persettään samalla kun Kiia tähtäsi heittoaan. Kiia heitti ja frisbee liisi hiukan syrjään väylältä ja hiukan Janin heittoa kauemmas korista. ”Taitaa taas kärki vaihtua.” Jani sanoi itsevarmuutta huokuen, lähtiessään hakemaan omaa kiekkoaan. ”Jep, mulle.” Julle vastasi nostaessaan oman kiekkonsa maasta. ”Heitän!” Hän ilmoitti ja viskasi sitten kiekkonsa lähimpään mäntyyn, josta se kimposi takaisin väylälle. ”Vittu mitä paskaa.” Julle totesi muiden päästessä omien kiekkojensa luo. ”On tässä viä kolme koria jäljellä.” Kiia sanoi ja heitti sitten oman frisbeensä läheiseen kuusikkoon. ”No hitto.” Hän sanoi ja lähti heittonsa perään. Apa nojaili koriin juoden olutta kun Jani heitti kiekkonsa, joka liisi ilmojen halki suoraan Apaa otsaan, josta se kimposi korin päälle. ”Mä lasken ton osumaks.” Totesi Jani samalla kun Apa kaatui maahan iskun voimasta. ”Vittu vähemmästäkin on tapettu!” Apa murahti noustessaan ylös. ”Sattuko sua?” Kiia kysyi huolissaan samalla kun muut nauroivat. ”Ei hätää, mulla on kova pää.” Apa sanoi pidellessään oluttaan osumakohdan päällä. Julle heitti jälleen kiekkonsa ja osui taas mäntyyn, mutta nyt frisbee laskeutui väylälle. Lopulta Ville ja Kiia saivat väylän loppuun neljällä heitolla, kun Jullella meni kuusi. ”Meniks mä ny johtoon?” Jani kysyi innoissaan Kiialta, joka merkkasi tuloksia. ”Joo, sulla on ny 21 heittoo, mulla ja Apalla 22. Julle ja Ville on tasoissa 29:llä heitolla.” Kiia vastasi. ”Vielä ehtii kiriin.” Ville tuumasi ja lähti kävelemään seuraavalle heittopaikalle.

Jani joi oluttaan harmistuneen näköisenä frisbeegolfradan viimeisen korin luona. Apa noukki oman kiekkonsa korin vierestä ja löi sillä ketjuihin. ”Se oli viides.” Hän sanoi kävellessään Janin viereen. ”Masentaako?” Apa kysyi naurahtaen Janilta. ”Ole sinä hiljaa.” Jani tuhahti. Kilpailussa oli tapahtunut käänne kun Jani oli tyrinyt kahdeksannen radan, saamalla sen läpi ruhtinaallisella 15:sta heitolla. Koriin osui kiekko ja Ville tuli sen perässä. ”Se oli kolmas.” Hän sanoi noukkiessaan kiekkonsa. ”Aika tiukoille menee siis.” Apa vastasi samalla kun jälleen yksi kiekko laskeutui korin juurelle. Pian Julle käveli kiekon luokse, otti sen maasta ja iski sillä ketjuihin. ”Monesko oli?” Ville kysyi avatessaan uuden oluen. ”Ihan sama.” Julle vastasi istuessaan Janin viereen. ”Onks Kiia ainoo joka on laskenu tuloksia?” Apa kysyi samalla kun Kiian kiekko osui häntä polveen. ”Ai saatana!” Hän murahti laittaessaan kätensä polvelleen. ”Hereillä siälä!” Kiia huudahti kävellessään koria kohti. ”Ihan oikein sulle.” Jani tiuskaisi maasta. ”Mää en ole sulle taaskaan mitään pahaa tehnyt.” Apa sanoi takaisin polveaan hieroen. ”Ihan turha muhun purkaa kiukkuaan siitä ettet pärjännyt.” Hän jatkoi Kiian saapuessa korille. ”Se oli sit siinä.” Kiia sanoi iskiessään kiekkonsa ketjuihin. ”Mennäänkö mökille laskee lopulliset tulokset?” Hän kysyi muilta. ”Mennään mökille juomaa kaljaa.” Julle tuhahti noustessaan ylös. ”Ja runkkaan.” Jani sanoi lähtiessään Jullen perään. Muut lähtivät seuraamaan heitä. ”Ei kai se oikeesti aio kosketella itseään?” Kiia kysyi Apalta. ”Sen tietää vain luoja ja hän itse.” Apa vastasi.

Apa istui pöydän päädyssä, Kiian laskiessa heidän frisbeegolftuloksiaan häntä vastapäätä. Jani ja Ville istuivat pöydän toisella laidalla ja Julle oli ulkona tupakalla. Mökissä oli jännittynyt tunnelma kun kaikki odottivat leikkimielisen kilpailun tuloksia. Kiia laski kynän pöydälle. ”Ootteko valmiita?” Hän kysyi vilkuillen muita. ”Varrotaan Julle.” Ville vastasi samalla kun hän näki Jullen tumppaavan tupakkansa. ”Mää haen uuden oluen.” Apa sanoi ja joi sitten tölkkinsä tyhjäksi. Julle saapui sisälle mökkiin samalla kun Apa nousi pöydästä. ”Tulokset on laskettu.” Kiia ilmoitti. ”Ihan sama.” Julle tiuskaisi ja käveli omaan sänkyynsä. ”Mistäs Julle ny on suuttunu?” Kiia hämmästeli. ”Ottaen huomioon että hänen toinen silmänsä katsoi jouluun ja toinen Juhannukseen niin oletan että hän ei muista edes koko kilpailua ja ottaa nyt välikuoleman.” Apa selosti palatessaan pöydän ääreen uuden oluensa kanssa. ”Kaikki ei kestä leikkimielistä kilpailua.” Jani sanoi. ”Anna tulla tuloksia.” Ville rohkaisi Kiiaa. ”Tämä selvä.” Hän vastasi ja otti paperin käteensä. ”Viimeiseksi tällä kertaa jäi 45:llä heitolla Jani.” Hän aloitti tulosten kertomisen. Jani kohotti oluensa ilmaan. ”Ei oo yllätys.” Hän sanoi ja otti sitten huikan. ”Se oli se yks rata minkä menit kuseen.” Apa naurahti pöydän päästä. Jani ojensi kätensä Apaa kohti, pitäen sitä nyrkissä niin, että rystyset osoittivat Apaan. Sitten toisella kädellään hän kuroitti niskansa taakse ja oli ottavinaan nuolen viinistä, laittoi kätensä ojennettua kättään vasten ja veti sen sitten taakseen ikään kuin virittääkseen jousipyssyn. Vapauttaessaan kuvitteellisen nuolensa hän nosti ojennetun kätensä keskisormen pystyyn. ”Jullen lopputulos on 42 ja Villen 40.” Kiia jatkoi tulosten kertomista. Apa antoi pienet aplodit. ”Kahden kärjellä on 35 ja 33 pistettä.” Kiia ilmoitti. ”Apa hävis.” Kuului Jullen ääni. ”Nukkuvat hiljaa.” Apa ärähti. ”Mutta näin siinä kävi.” Kiia sanoi. ”Mulla oli 33 heittoa.” Hän jatkoi ja Jani sekä Ville antoivat aplodit. ”Yks sille!” Ville huudahti ja otti huikan. ”Yks sille!” Jani ja Apa toistivat nostaessaan tölkkinsä ilmaan ja ottaessaan huikan. ”Yks mille?” Kiia ihmetteli. ”Hyvälle kilpailulle.” Apa sanoi. Ville nousi ylös. ”Mä käyn laittaan saunaan tulet.” Hän ilmoitti kävellessään ovelle päin. ”Noches.” Apa huikkasi hänen peräänsä.

Tarina jatkuu osassa 5: Yöllinen Juhannus

Kaikki tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.

Hento tuuli puhalsi järveltä auringon paistaessa. Saaressa olevan laiturin vieressä oli kaksi venettä, joista toinen puoliksi veden alla, pohjassa olevan reiän vuoksi. Pienelle kallioluodolle saaren edustalla oli kasattu valtava kasa puuta, jotta se voitaisiin kohta sytyttää.

Apa lastasi muovikassiin oluita jääkaapista. ”Riittääköhän meille kakstoista?” Hän kysyi takanaan seisovalta Janilta. ”Eiköhän, onhan meillä Juliuksen punkkupullokin siellä kassissa.” Jani vastasi. Apa sulki jääkaapin oven ja katsoi vielä kassiinsa. ”Eihän me sit muuta tarvitakkaan.” Hän sanoi lähtiessään kävelemään ovelle. Jani käveli hänen perässään ulos. Ville yritti herätellä nukkuvaa Jullea, Kiian istuessa sammuneen nuotion äärellä. ”Joko sait sen hereille?” Apa kysyi tullessaan Villen viereen. ”En vielä.” Kuului vastaus. ”Julle.” Ville sanoi hellästi yrittäessään ravistella häntä hereille. Apa huokaisi syvään. ”Ei toi toimi.” Hän sanoi laskiessaan muovikassinsa maahan. ”Näin se pitää tehä.” Hän sanoi tarttuessaan Jullea kainaloista kiinni. Jani käveli Kiian vierelle. ”Mennään me jo kokolle.” Hän huikkasi naiselle. Apa nosti Jullen nopealla riuhtaisulla ylös. ”Entäs Julle?” Kiia kysyi noustessaan ylös. ”Kyllä se kohta herää.” Jani sanoi samalla, kun Apa käänsi Jullen kasvotusten itsensä kanssa. Kiia lähti Janin perässä rantaan. ”Herätys!” Kuului Apan karjaisu samalla kun Julle avasi silmänsä. ”Kokkoaika.” Apa sanoi hämillään olevalle Jullelle. ”Jaa jaa.” Vastasi pökerryksissä oleva Julle. ”Meillä on sun punkkupullo mukana.” Ville totesi Apan nostaessa kassinsa maasta. Apa ja Ville lähtivät kokkopaikkaa kohti, Jullen jäädessä hetkeksi huojumaan paikalleen. Hän kaivoi nuuskapurkin taskustaan ja asetteli pussin huuleensa. Hän tunnusteli hetken taskujaan ja lähti sitten muiden perään. ”Missä mun röökit on?” Hän huusi muille kävellessään huojuen heidän peräänsä.

Jani saapui kalliolle jossa kokko odotti sytyttäjäänsä. Hän oli johdattanut Kiian paikalle pientä maakaistaletta pitkin, joka yhdisti luodon saareen ja oli käytettävissä vain, jos vesi oli matalalla. ”Eikös ookkin komee kokko?” Jani kysyi Kiialta ylpeyttä äänessään. ”No on sillä ainakin kokoa.” Kiia vastasi kiertäessään kokkoa. Jani seurasi Kiiaa silmä tarkkana. ”Mistäs näistä saarista sä tulit?” Jani kysyi tullessaan Kiian viereen. Kiia katseli järvelle hetken. ”Ei noista mikään näytä tutulta.” Kiia vastasi lopulta. ”Onhan se varmaan vaikee tunnistaa täältä eri perspektiivistä.” Jani sanoi laittaen samalla oikean kätensä Kiian olalle lohduttavasti. ”Etkös sä just runkannu sillä kädellä!” Kuului Villen ääni heidän takaansa. Jani säpsähti ja otti kätensä pois, kääntyen samalla ympäri. ”En tietenkään!” Jani älähti. Kiiaa nauratti tilanne. ”Saitteko Jullen hereille?” Hän kysyi Villeltä, joka käveli heitä kohti muovikassi kädessä. ”Tulee tuolta ihan kohta.” Ville vastasi. ”Entäs Apa?” Jani kysyi hämmentyneenä. ”Täälä.” Kuului Apan ääni kokon toiselta puolelta. ”Kävin heittään pienen uintilenkin.” Hän jatkoi kävellessään vettä valuvana Janin ja Kiian ohitse Villen luokse. Apa otti kassin Villeltä ja kaivoi sieltä itselleen oluen. ”Pääseekö Julius tänne kaatumatta?” Hän kysyi muilta, osoittaen samalla rannalle, jossa Julle hoippui.

Ville näytti mietteliäältä katsellessaan rannalla huojuvaa Jullea. ”Mä sanon että kaatuu ihan alkumetreillä.” Hän lopulta sanoi. ”Kyl se pääsee tohon pienen haavan kohdalle, joka on tossa puolivälissä.” Apa esitti arvauksensa. ”Siinä on nääs pari pahaa kivee.” Hän perusteli. ”Mä veikkaan Apan veikkauksen ja maalin puoleen väliin.” Jani ilmoitti. ”Ettehän te oikeesti voi tollasista asioista lyödä vetoo.” Kiia sanoi ihmeissään. ”Totta kai voidaan.” Miehet vastasivat yhteen ääneen samalla, kun Julle lähti kävelemään matalassa vedessä heitä kohti. Kaikkien katse kiinnittyi häneen. Kaksi ensimmäistä askelta olivat vakaita, mutta kolmannella hän horjahti. Ville nosti nyrkkinsä ilmaan voitokkaasti, mutta Julle pysyi pystyssä. ”Vittu.” Ville tuhahti. Julle otti jälleen muutaman askeleen ja pysähtyi sitten. Miehet luodolla katselivat jännittyneinä. ”Mä sitten sanon että pääsee tänne asti kaatumatta.” Kiia totesi. Julle kaivoi nuuskan huuleensa. ”Selvä.” Apa sanoi ja ojensi samalla Kiialle oluen. Julle jatkoi matkaansa huojuen. Katse tiukasti jaloissaan hän selvästi harkitse jokaisen askeleensa tarkkaan. ”Kohta siinä on ne kivet.” Apa kuiskasi. Julle otti askeleen ja hänen jalkansa selvästi lipesi. Apa teki kädellään voitokkaan liikkeen, mutta Julle otti vieressään olevasta haavasta kiinni ja sai pidettyä tasapainonsa. ”Perkele.” Apa murahti. Julle jatkoi matkaansa hitaasti. ”Pitäs olla popcornia.” Jani sanoi hiljaa. Julle huojui hetken paikallaan ja otti sitten ison harppauksen. ”Tossa on aika iso kivi.” Apa selosti. Julle huojui hetken heiluttaen käsiään edestakaisin. ”Kaadu!” Jani kuiskasi, mutta Julle sai korjattua asentonsa muutamalla sivuaskeleella. ”Vittu.” Jani sihahti hampaittensa välistä. Julle seisoi hetken paikallaan, samalla kun kaivoi tupakan huuleensa. ”Te ootte kaikki si ulkona pelistä.” Kiia kuiskasi muille hiljaa. Julle sytytti tupakan. ”Ei olla jos se kaatuu vielä.” Ville sanoi. ”Sillon kaikki häviää ja kisa ratkaistaan muulla tavalla.” Apa jatkoi Jullen lähtiessä jälleen kävelemään. Varovaisin askelin hän lähestyi muita. ”Vittu jätkät.” Hän sanoi ollessaan melkein perillä. Kukaan ei vastannut hänelle. Julle otti viimeisen askeleen ennen kalliota. ”Onks mulle mitään juomaa?” Hän kysyi. ”Otettiin sulle viiniä.” Ville vastasi. ”Hyvä.” Julle sanoi ja nousi kalliolle.

Ville kyykki kokon luona yrittäen saada sen syttymään. ”Lähteekö vai haenko paperia?” Apa kysyi. ”Ihan kohta lähtee.” Ville vastasi kasatessaan pieniä risuja pienen liekin päälle. ”Vauhtia ny.” Kalliolla istuva Julle tiuskaisi. ”Niin mitäs mä ny si voitin tosta vedosta?” Kiia kysyi Apalta. ”Mainetta ja kunniaa.” Apa vastasi. ”Ei meillä oo tapana näissä olla mitään isoja panoksia.” Hän jatkoi naurahtaen ennen kuin otti huikan oluestaan. ”Mutta sä voit vaihtaa palkintos yöhön mun vieressäni.” Jani sanoi ja laittoi kätensä Kiian olkapäille. Julle alkoi nauramaan. ”Se on enemmänkin kyllä rangaistus kuin palkinto.” Sanoi Ville kokon vierestä. ”Hei!” Jani kivahti ja kääntyi Villeen päin. ”Mun vieressäni on eri mukava nukkua.” Hän jatkoi samalla kun heristi sormeaan Villelle, joka oli saanut kokon syttymään. Liekit levisivät nopeasti kuivista puista ilmavasti kootussa kokossa. Julle nousi seisomaan. ”Oliks sitä viiniä?” Hän kysyi samalla kun heitti tyhjän oluttölkin liekkeihin. ”Tossa pussissa.” Ville sanoi osoittaen maassa olevaa muovikassia. Julle nosti kassin ja katsoi sen sisälle. ”Ei täälä oo muuta kun kaljaa.” Hän sanoi ja katsoi Villeä vihaisesti. ”Mulle sanottiin että siellä on sellanen, jätkät sen täytti.” Ville vastasi katse tiukasti kokossa. Julle otti kassista oluen. ”Punkku olis kyllä maistunu.” Hän mutisi samalla.

Apa nousi vedestä takaisin kalliolle käytyään alasti uimassa. ”No sehän palaa jo komeesti.” Hän totesi heilauttaen pitkät hiuksensa taakse. Apan uintireissun aikana kokko oli syttynyt kokonaan palamaan. ”Se on kun on hyvä kasaaja.” Ville sanoi ja iski samalla silmää vieressään olevalla Kiialle, joka hymyili hänelle. Jani näki tämän ja tuli heidän väliinsä. ”Helppohan se on täälä päässä olla kokkoo kasaamassa.” Hän sanoi ja röyhisti rintaansa. ”Mä sentään kannoin kokkomateriaaleja tuolta kilometrin päästä.” Hän jatkoi ja näytti olematonta hauistaan. Jani ja Ville alkoivat kinastelua kumman panos kokon rakentamisessa oli merkittävämpi samalla, kun Apa avasi itselleen uuden oluen hieman etäämmällä, jossa he Jullen kanssa katselivat muiden touhua huvittuneena. ”Jätkät on selvästi ihastuneita Kiiaan.” Apa sanoi Jullelle, joka juuri sytytti tupakkaa. ”Onhan se kaunis nainen.” Julle sanoi ja istahti sitten kalliolle. ”Et ite aatellu yrittää?” Apa kysyi häneltä. ”Täytyy vähän selvitä ensin, ei tuu mitään näin kännissä.” Julle vastasi. ”Entäs sä?” Hän kysyi Apalta. Apa otti huikan oluestaan samalla kun Kiia tuli heidän luokseen. ”Joko jätkien jutut alko kyllästyttään?” Apa kysyi häneltä, väistäen samalla Jullen kysymyksen. ”Joo.” Kiia naurahti. ”Käyvät ny neljättä kertaa samoja asioita läpi, vähän vaan eri sanoilla.” Hän jatkoi. Julle nousi ylös ja veti viimeiset savut tupakastaan. ”Sellasia ne välillä on humalassa.” Apa sanoi Kiialle Jullen kävellessä kokolle. Hän oli heittämässä tupakantumpin kokkoon, mutta horjahti samalla. Korjatessaan asentoaan hän laski jalkansa aivan kokon viereen paikkaan, jossa oli kuumaa tuhkaa. ”Ai vittu!” Julle parahti samalla kun kokon liekit polttivat hänen kylkeään.

Ville syöksyi Jullen luokse ja kaatoi oluensa loput tämän kyljelle, joka oli käynyt liekeissä. ”Tarvitaan vettä!” Jani huudahti ja juoksi järveen paniikissa sellaisella ryminällä, että hänen silmälasinsa putosivat. Julle astui tuhkassa käyneellä jalallaan kalliolle, mutta nosti sen heti pois. ”Ai saatana!” Hän huusi samalla kun Apa tuli hänen vierelleen ja alkoi tukea häntä. ”Onks täälä ensiapulaukku?” Kiia kysyi hädissään samalla kun Jani nousi järvestä. Hänellä oli käsistä tehdyssä kupissa hieman vettä, jonka hän heitti Villen naamalle. ”Tossa saunalla on lähin.” Apa sanoi Kiialle, joka lähti heti juoksemaan saunalle. ”Vittu Jani!” Ville huusi ja tönäisi Janin takaisin veteen. Apa lähti taluttamaan Jullea kohti vettä. ”Mennään ton veden kautta niin saadaan se sun jalkas pidettyä viileenä.” Hän sanoi samalla. Kiia pääsi rantaan samalla kun Ville nappasi Janin lasit vedestä. Jani pyöri vedessä pakokauhun vallassa. ”Mediheli paikalle!” Hän ulvoi samalla. ”Älä ny vaan astu sillä jalalla.” Apa ohjeisti Jullea kun he lähtivät kulkemaan vettä pitkin kohti rantaa. Julle nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Ville auttoi Janin ylös, läppäisi tätä poskelle ja ojensi lasit hänelle. ”Rauhotu.” Hän sanoi. ”Ei käyny niin pahasti että tässä mitään helikoptereita tarvitaan.” Hän jatkoi samalla kun Jani tasoitteli hengitystään. Kiia tuli ulos saunan pukuhuoneesta. ”En mä löydä!” Hän huusi Apalle, joka talutti Jullea hitaasti kohti rantaa. ”On siä ainakin ennen ollu.” Apa vastasi. ”Mökin keittiössä ainakin on.” Hän ohjeisti naista, joka lähti samantien juoksemaan mökkiä kohti. Jani sai itsensä rauhoitettua. ”Pitäskö meiän mennä auttamaan?” Hän kysyi Villeltä. Ville kaivoi itselleen uuden oluen. ”Ei varmaan kannata, eiköhän noi kaks pärjää.” Hän sanoi avatessaan tölkkinsä.

Jani tuijotti edelleen iloisesti palavaa kokkoa mietteissään samalla, kun Ville poltti tupakkaa hieman kauempana. ”Mitä mietit?” Kuului Apan ääni hänen takaansa, saaden Janin säikähtämään. ”Älä ny mua pelkää.” Apa naurahti. Jani piteli kädellä rintaansa. ”Vähemmästäkin vanha ihminen pelästyy.” Hän huohotti. Ville heitti tupakantumppinsa kokkoon ja tuli muiden viereen. ”Mites se Julle?” Hän kysyi. ”Ei mitään vakavaa.” Apa vastasi. ”Jalka ehti saamaan muutaman toisen asteen palovamman mutta pystyy kyllä käveleen ko siihen laittaa tarpeeks sidettä, mutta ne liekit ei ehtiny ko vähän korventaan karvoja.” Hän jatkoi selontekoaan. Hetken kalliolla kuului vain kokosta tulevaa ritinää. ”Eli bileet voi jatkua.” Apa lopulta huudahti. ”Antakaa mulle olut.” Hän jatkoi ojentaen samalla kätensä Villeä kohti, joka joi oman tölkkinsä tyhjäksi ja heitti sen sitten kokkoon. ”Siinä meni viimenen.” Hän sanoi tuijottaen Apaa syvälle silmiin. Jani tuijotti kokkoa hiljaa. ”Eli me ei otettu tarpeeks juomaa mukaan.” Apa sanoi vetäessään kätensä pois. ”Tähän oli laskettu viinipullo mukaan jota sitten ei ollutkaan.” Ville vastasi tuimasti. Apa ja Ville tuijottivat hetken toisiaan, Janin tuijottaessa kokkoa. ”Kiihottaako tuli teitäkin?” Jani kysyi ja muut purskahtivat nauruun. ”Mitä vittua Jani.” Ville sai ensin sanottua. Jani kääntyi ympäri. ”No kun mun mielestä noi liekit näyttää vähän samalta kun eroottisesti tanssiva nainen.” Hän sanoi.

Ville avasi housujensa vetoketjun. ”Nyt mä kusen tohon.” Hän sanoi ja asteli sitten jo hiipumaan päin olevan kokon viereen ja aloitti virtsaamisen. Kiia palasi kokolle. ”Kuukeri.” Hän totesi ja muut kääntyivät katsomaan häntä. ”Mitäs tänne?” Kiia kysyi. ”Ihan normi meininki.” Apa vastasi. Ville ravisti viimeiset pisarat ja meni järveen pesemään kätensä. ”Mites Julius?” Jani kysyi huolissaan. ”Ei mitään vakavaa, nukkuu tuolla saunalla.” Kiia vastasi. ”Hyvä hyvä.” Jani sanoi huojentuneena. Ville palasi muiden luokse. ”Pitäskö sitä mennä saunaan?” Hän kysyi katsoessaan hiipuvaa kokkoa. ”Varrotaan ny hetki vielä että tossa ei oo enää liekkiä.” Apa vastasi. ”Ihan paloturvallisuuden takia.” Hän jatkoi. ”No, mutta mä voin käydä laittaan kiukaan tulille, niin jääkää te vahtiin.” Ville ehdotti lähtiessään kävelemään rantaa kohti. ”Mutta älä herätä Jullea.” Kiia sanoi hänen peräänsä ja Ville heilautti kättään ymmärtämisen merkiksi. ”Tapahtuko täälä mitään jännää sillä välin kun hoitelin Jullea?” Kiia kysyi. ”Hoitelit?” Jani kysyi hämillään riettaan mielikuvituksensa laukatessa. ”Hoitelin.” Kiia vastasi. ”Levitin hiukan voidetta ja laitoin siteitä palaneisiin kohtiin.” Hän jatkoi katsoessaan Jani. ”Ootko sä ihan hoitaja ammatiltas?” Jani kysyi Kiialta. ”En, ihan vaan kaupantäti, mutta on mulla ensiapukurssi käytynä.” Kiia vastasi hymyillen. ”Hyvä että on kun meillä ei kellään ole.” Jani sanoi naurahtaen. ”Olen mää sen käyny.” Apa totesi ja muut katsoivat häneen. ”Tosin siitä on yheksän vuotta, enkä oo niitä taitoja ikinä sen jälkeen tarvinnu.” Apa jatkoi liekkeihin tuijottaen.

Ville avasi saunan pukuhuoneen oven ja nosti täyden vesiämpärin sisälle. Julle nukkui huoneen perällä olevalla sängyllä vasen jalka paketoituna. Ville katsoi häntä hetken ja vei sitten ämpärin saunan puolelle. Kaadettuaan veden isompaan ämpäriin hän vilkaisi kiukaan pesään. Hänen hetki sitten sinne tekemänsä tuli oli sammunut. Ville otti yhden puun pois pesästä ja nappasi lattialla olevan puukon käteensä. Hän veisti puusta pieniä lastuja ja heitti ne pesään. Seuraavaksi hän kaivoi taskustaan sytkärin ja sytytti lastunsa. Hetken hän tuijotti liekkiä, kunnes totesi sen tarpeeksi suureksi ja heitti jäljelle jääneen puun sen päälle. Siten hän sulki luukun, otti puukon maasta ja nousi ylös. Hän nosti kiukaan vieressä olevan vesipadan kantta ja koitti vettä. Se oli vielä lämmintä, joten hän ei tehnyt sen pesään tulta. Ville poistui saunasta terassille. ”Montako olutta haen?!” Hän huusi kokon luona oleville. ”Satatoista!” Kuului Apan vastaus. Ville näytti heille peukaloa ja lähti hakemaan juomia mökistä.

Apa tökki hiipuvaa kokkoa kepillä. ”Kuinka paljon on satatoista?” Kiia kysyi häneltä. ”Se on synonyymi sanalle ihan vitusti.” Apa vastasi ja heitti keppinsä hiillokseen. ”Apalla on tommonen typerä tapa keksiä itse sanoja.” Jani selosti Kiialle. ”Mutta minkäs sille voi jos on huono omassa äidinkielessään.” Hän jatkoi ilkikurinen virne naamallaan. ”Mun mielestä se on aika söpöä.” Kiia vastasi. ”No onhan se tietty niinkin, siksi teen sitä itsekin koko ajan.” Jani sanoi nopeasti. Apa naurahti. ”Jani nyt oli huono yritys.” Hän sanoi kävellessään kalliolta järveen. ”Mikä yritys?” Kiia hämmästeli Apan sukeltaessa veteen. ”Älä välitä ton läskin puheista.” Jani sanoi laittaessaan kätensä Kiian hartioille. Apa nousi pintaan. ”Mä olen ainoa kenet sä tarvitset.” Jani sanoi Kiialle ja iski silmää. ”Eiköhän se kokko ala oleen siinä.” Apa huikkasi merestä. ”Juu, ei se tosta enää mihkään leviä.” Kiia vastasi. ”Jani, kisa kumpi ensin rannassa.” Apa sanoi ja lähti kroolaamaan rantaa kohti. ”Lapsellista.” Jani huusi hänelle, mutta Apa jatkoi kauhomista. ”Mun mielestä urheilukilpailut on hauskoja.” Kiia sanoi. Jani katsoi häntä pikaisesti ja lähti sitten juoksemaan rantaan. ”Et voi voittaa mua läski.” hän huudahti Apalla ja kaatui lähes saman tien veteen. Apa nousi seisomaan kun vesi ulottui enää häntä polviin asti. ”Sää et ikinä tuu voittaan mua missään.” Hän huudahti Janille ja käveli nauraen rantaan. Jani nousi vedestä polvilleen ja Kiia tuli hänen luokseen. Hän kumartui Janin viereen. ”Hyvä yritys.” Kiia sanoi ja antoi sitten suukon Janin poskelle. Jani jäi hämmentyneenä paikalleen Kiian jatkaessa rantaa kohti. Janin kasvoille levisi mairea hymy. ”Jani taitaa saada tänään.” Hän sanoi hiljaa ja nousi ylös.

Tarina jatkuu osassa 4: Ystävämielistä Kilpailua

Kaikkia tässä tarinassa esitetyt henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.

Juhannusaaton aurinko oli juuri aloittanut kohoamisensa takaisin taivaalle. Pienen saaren edustalla olevan kallioluodon rannassa oli kaksi miestä ja vene. Tyynellä järvellä ei kuulunut ääntäkään.

Apa tuijotti veneen pohjalla makaavaa naista. Hänellä oli yllään farkkukankaiset mikroshortsit, valkoinen toppi ja pelastusliivit. Veneen pohjalla oli hiukan vettä, jossa naisen pitkät mustat hiukset kelluivat. ”Mitä vittua?” Ville ihmetteli silmät pyöreinä. ”Veit jalat suustani.” Apa vastasi. Ville katsoi Apaa. ”Pitäskö meiän tehä jotain?” Hän kysyi. ”Viedään tää vene ny ensin tonne rantaan.” Apa pohti tarttuessaan veneen keulaan kiinni ja lähtiessään viemään sitä kohti rantaa. Ville palasi rantaan samaa reittiä kun oli luodolle tullutkin ja veti Apan tuoman veneen rannalle. Hetken miehet katselivat naista mitään sanomatta. Lopulta Apa kumartui ja tarttui molemmin käsin naisen rintoihin. ”Mitä sä teet?” Ville kysyi hämmästyneenä. ”Tutkin pulssia.” Apa vastasi pyöritellessään käsiään hieman. ”Sehän mitataan ranteesta tai kaulalta.” Ville tuhahti. ”Naisen rinnoissa on erittäin paljon verisuonia ja koska ne sijaitsevat lähellä sydäntä, niistä saa tarkemman otannan.” Apa selitti tunnustellessaan naisen kiinteää rintamusta. Ville tuijotti hetken Apaa epäuskoisesti. ”Onko noin?” Hän lopulta kysyi. ”Ei mitään hajua.” Apa naurahti. ”Mutta niin mää aion selittää käsieni sijainnin jos hän tässä kohtaa heräis.” Hän jatkoi edelleen rintoja kopeloiden.

Ville avasi saunan pukuhuoneen oven ja jäi pitämään sitä auki. Apa saapui hänen perässään kantaen tajutonta naista sylissään. Apa käveli tuvan perällä olevan kerrossängyn luo ja laski naisen alemmalle pedille. Ville tunnusteli seinustalla olevaa takkaa, joka jakoi hormin saunan kiukaan kanssa. ”Kyl tää aika hyvin antaa vielä lämpöä vaikka kiuas on ollu melko kauan pois päältä.” Hän sanoi. ”Hyvä.” Apa sanoi riisuessaan naisen pelastusliivejä. ”Hänellä voi olla melko kylmä jos on kauankin ollu veneen pohjalla märkänä.” Hän jatkoi ojentaessaan liivin Villelle. Apa alkoi riisua naisen toppia. ”Hei mitä sä ny pervoilet?” Ville kysyi laskiessaan pelastusliivit tuvan nurkkaan. ”En mää mitään pervoile.” Apa sanoi saadessaan topin pois päältä. ”Ompa todella epäseksikkäät rintaliivit.” Hän totesi ja jäi hetkeksi tuijottamaan niitä, Villen saapuessa hänen vierelleen. ”No on kyllä.” Ville totesi. Apa ojensi naisen topin Villelle. ”Tää on aivan märkä. Pakko se oli ottaa pois jos halutaan että hän lämpenee.” Apa opasti Villeä joka otti topin häneltä ja kosketteli sitä hetken. ”Totta.” Hän sanoi ja nousi ylös. ”Mä laitan tän kuivumaan.” Hän jatkoi viedessään topin saunan puolelle. Apa käänsi naisen kylkiasentoon, kasvot seinään päin ja jäi tuijottamaan häntä mietteliäänä, kun Ville palasi hänen viereensä. ”Mitä mietit?” Ville kysyi. ”Ompa se kiinteä.” Apa vastasi katse naulittuna tiiviistä naisen pakaroihin.

Jani putosi sängystä. Hän säpsähti maassa hereille ja pyöri valtoimenaan ympäriinsä shokissa hetken, ennen kuin rauhoittui. Hetken maassa syvään hengitettyään, Hän nousi takaisin sänkyyn, tarrasi hellästi peniksestään kiinni ja sulki jälleen silmänsä nukkuakseen. Hetken mökissä kuului vain nukkuvan Jullen tuhina, kunnes ovi avautui ja Apa astui sisään. Hän käveli oman sänkynsä viereen, riisui itsensä alasti ja kävi makuulle. Ville saapui hetken kuluttua mökkiin. ”Ooksä varma että meiän molempien kannattaa nukkua täälä?” Hän kysyi Apalta. ”Kyä sää voit sinne mennä nukkuun jos haluut, mutta mun mielestä on fiksumpaa että ollaan molemmat täälä.” Apa vastasi ja käänsi sitten kylkeään. Ville jäi hetkeksi seisomaan, katse saunamökkiin suunnattuna. Lopulta hän riisui itsensä alushousuisilleen ja kävi nukkumaan.

Jani heräsi valtavaan virtsaamistarpeeseen. Apan kuorsaus raikui mökissä kun hän hoiperteli ulos, seinistä tukea ottaen, sillä hän ei viitsinyt laittaa laseja päähänsä vain nopean virtsaus matkan vuoksi. Hän huojui virtsatessaan terassin kaiteen pystypuiden välistä. Ravistettuaan viimeiset pisarat, hänen huomionsa kiinnittyi saunamökkiin, jonka pukuhuoneesta näytti kajastavan valoa. Jani palasi hitaasti sisälle hakemaan lasejaan. Viime metreillä ennen omaa sänkyään hän horjahti Villen päälle. ”Mitä vittua!” Ville huudahti noustessaan istumaan. ”Sori, kävin kusella ja vähän kaaduin paluu matkalla.” Jani totesi noustessaan ylös. ”Jumalauta mä säikähdin.” Ville kirosi palatessaan makaamaan. Jani otti silmälasinsa sänkynsä vieressä olevalta pöydältä, laittoi ne päähänsä ja poistui jälleen mökistä. Ville katsoi puhelintaan, jonka kello näytti puoli kuutta aamulla. Hän huokaisi syvään, nousi ylös ja laittoi nahkatakin päällensä. Hän kaivoi Jullen taskusta itselleen tupakan ja poistui terassille. Jani käveli saunaa kohti Villen sytyttäessä tupakkansa. Ville katsoi Janin perään puhaltaessaan muutaman savurenkaan. Mitäköhän Jani tuumii siitä naisesta? Hän ajatteli.

Jani avasi saunan pesuhuoneen oven ja sammutti sieltä valot, vain sytyttääkseen ne heti uudestaan. Hän katsoi alempaa sänkyä hetken hämmentyneenä. Aivan kuin siinä nukkuisi joku. Jani käveli hiljaa lähemmäs. Peitto kohoili hiljaa, aivan kuin hengityksen tahdissa. Jani tarttui varovasti peittoon. Siirrettyään sitä hiukan syrjään hän säpsähti ja astui taemmas. Sängyllä nukkui joku. Jani kumartui hahmon viereen ja katsoi häntä tarkasti. Se näyttää naiselta. Jani laittoi kätensä varovasti hänen olkapäälle ja lähti liu’uttamaan sitä hellästi hahmon vartalon mukaisesti, päätyen lopulta rintoihin. Se tuntuu naiselta. Jani jätti kätensä pehmeälle, mutta samalla oudolla tavalla kiinteälle rinnalle ja painoi samalla kasvonsa toisen ihmisen kasvojen lähelle. Jani nuuhkaisi. Se tuoksuu naiselta. Jani käänsi päätään ja kuunteli hetken olennon hengitystä. Se kuulostaa naiselta. Jani käänsi jälleen päätään ja nuolaisi sängyllä makaavan poskea. Se maistuu naiselta. Jani irrotti kätensä ja nousi seisomaan. Hetken hän prosessoi keräämäänsä dataa, kunnes lopulta juoksi ulos. ”Jumalauta, täällä on nainen!” Hän huusi päästyään ulos.

Ville tumppasi tupakkansa samalla kun Jani tuli ulos saunalta huutaen. Hän jäi odottamaan että Jani pääsisi terassille hänen luokseen. ”Oliks sulla asiaa?” Hän kysyi hengästyneeltä Janilta. ”Tuolla on nainen tuolla saunalla nukkumassa, nainen.” Jani puuskutti. Mökin ovi aukesi ja Julle saapui paikalle. ”Mitä vittua täällä mesotaan.” Hän tuhahti vihaisena samalla kun kaivoi nuuskapurkin taskustaan. ”Janilla on varmaan jotkut hallut päällä.” Ville naurahti. ”No ei tasan ole!” Jani huudahti tarttuessaan Villen takkiin kiinni. ”Se maistui naiselta.” Hän sanoi hampaidensa välistä. Ville riuhtaisi itsensä irti. ”Rauhotu ny.” Hän sanoi alkaessaan suoristamaan takkiaan. ”Mä tiedän että siellä on nainen.” Hän sanoi Janille. ”Nainen?” Julle kysyi avatessaan tupakka-askinsa. ”Nainen.” Ville vastasi. Julle otti tupakan, mutta pysähtyi hetkeksi katsomaan asiaan. ”Ooksä taas ottanu multa röökin ilman lupaa?” Hän kysyi Villeen katsoen. ”Ihan sama, saatana, saunalla on nainen!” Jani sihisi. Julle laittoi tupakan huuleensa ja asetteli nuuskapussinsa paremmin huuleensa. ”Jep, siellä on nainen.” Ville sanoi tarjotessaan Jullelle tulta. ”Miksi siellä on nainen?” Jani huusi niin lujaa kuin pystyi samalla kun Julle sytytti tupakkansa. ”Löydettiin sellanen Apa kanssa.” Ville vastasi.

Apa säpsähti unestaan ja nousi istumaan. Aurinko oli jo noussut eikä muita näkynyt nukkumassa. Apa palasi makuulle samalla kun Julle saapui mökkiin. ”Mitä vittua sää teet hereillä näin aikasin?” Hän kysyi Apalta joka käänsi selkänsä Julleen päin. ”En mitään.” Apa vastasi ja päästi äänekkään pierun. Julle otti jääkaapin päältä pullon punaviintä ja poistui mökistä, Apan jäädessä nukkumaan. Jani ja Ville istuivat nuotiolla paistaen makkaraa itselleen aamupalaksi. Julle istui heidän seuraansa. ”Ottaaks joku muu punkkua?” Hän kysyi avatessaan halvan viininsä kierrekorkin. ”Hyi saatana, en.” Jani vastasi samalla kun Julle otti huikan suoraan pullon suusta. ”Pistä tänne vaan.” Ville sanoi ja Julle ojensi heti pullon hänelle. Jani otti makkaransa pois liekeistä ja puraisi sitä, mutta sylki palan heti pois ja alkoi liehyttää suutaan kädellään. ”Kuumaa!” Hän huusi ja otti pitkän huikan oluestaan. ”Totta kai se on. ” Ville sanoi ärsyyntyneenä. ”Sähän otit sen just liekeistä.” Hän jatkoi naurahtaen ja otti sitten huikan viinistä. ”Mun ajatukset on siinä naisessa, unohin että tuli on kuumaa.” Jani piipitti katsoessaan sauna mökkiin päin. Ville oli aiemmin kertonut heille naisen löytymisestä ja nyt he odottivat tämän heräämistä malttamattomina.

Ville lisäsi puita kiukaan pesään. Lähtiessään saunasta hän otti kaksi tyhjää ämpäriä mukaansa. Jani tuli häntä vastaan terassilla. ”Tarviiko niitten jälkeen vielä vettä?” Jani kysyi osoittaen tyhjiä ämpäreitä. ”Kyllä me pärjättäs, mutta hae vaan ne kaks muutakin täyteen.” Ville sanoi laskeutuessaan rappusia. Jani haki ämpärit saunasta ja meni Villen perässä laiturille. Hän otti Villen jo täyttämät ämpärit, jätti hänelle kaksi tyhjää täytettäväksi ja lähti viemään täysiä takaisin. Julle käveli saunaa kohti tupakka palaen viinipullo kädessään. Jani laski toisen ämpärin kädestään avatakseen oven, mutta se lennähti äkisti auki. Veneestä löytynyt nainen loikkasi esiin ja löi Jania otsaan. Vesiämpäri putosi terassille Janin rojahtaessa kaidetta vasten. ”Auh.” Jani parkaisi tuskasta. Nainen tarttui Jania rinnuksista kiinni. ”Kuka sä oot ja missä on mun paita?” Hän huusi samalla kun Julle juoksi paikalle ja tarttui häneen olkapäiden alta. ”Ihan Jani vaan.” Jani vastasi otsaansa pidellen, kun Julle riuhtaisi naisen irti. ”Mitä te ootte tehny mulle?” Nainen huusi riuhtaistessaan itsensä irti Jullen otteesta ja käydessään uudestaan Janiin kiinni. ”Äityli!” Jani huusi pelosta, kun Julle tarttui jälleen kiinni naiseen ja veti hänet irti. Ville saapui terassille rauhallisesti kantaen kahta ämpärillistä vettä mukanaan. ”Ai hän heräsi.” Ville sanoi laskiessaan ämpärit kädestään. ”Apua! Raiskaus!” Nainen huusi. ”Rauhotu ny jumalauta!” Julle huusi niin että hänen tupakkansa putosi. Järkyttyneenä hän päästi naisesta irti, samantien käänsi hänet ja läimäytti häntä voimakkaasti poskelle. Nainen hiljeni. ”Me Löydettiin sut tajuttomana veneestä yöllä.” Ville sanoi samalla kun noukki Jullen tupakan maasta. Nainen katsoi Villeä epäuskoisena kun tämä veti viimeiset henkoset Jullen tupakasta. Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan, Janin pidätellessä itkua maassa. ”Mitä jos vaan istuttais alas ja puhutaan rauhassa.” Ville sanoi. ”Sulla on varmasti paljon kysyttävää, niin kun meilläkin, joten ollaan ihan kavereita nyt vaan.” Hän jatkoi samalla kun avasi saunan oven ja osoitti kädellään naista astumaan sisään.

Jani piteli kylmää oluttölkkiä otsallaan ja joi taskulämpimästä tölkistä. Mysteerinainen istui sängyllä ja Ville hänen vieressään. Julle istui Janin kanssa pöydän ääressä. ”Siinä oli oikeastaan meiän tarina.” Ville päätti kertomuksensa naisen löytymisestä. ”Selvä.” nainen vastasi mietteliäänä. ”Eli anteeksi… Sinä jota löin.” Hän jatkoi. ”Jani.” Jani vastasi. ”Mä oon Julle.” Julle vastasi punkkupulloaan kohottaen ja otti sitten huikan. ”Ja Ville.” Esitteli Ville itsensä. ”Hauska tavata, mun nimi on Kiia.” Nainen vastasi. ”No Kiia.” Ville aloitti. ”Mites sä päädyit sinne veneeseen yksin ja tajuttomana?” Hän kysyi. ”Siihen mä en osaa vastata.” Kiia sanoi. ”Me lähettiin mun ystäväni kanssa soutelemaan, mutta olin sen verta juonut, että mulla filmi pätkii aika pahasti.” Hän kertoi mietteliäänä. ”Mutta sä et siis lähteny yksin veneileen?” Julle kysyi kaivaessaan nuuskan pois huulestaan. ”En” Kiia vastasi. ”Ainakaan muistaakseni.” Hän jatkoi ja painoi sitten kasvonsa kämmeniinsä. Pukuhuoneeseen laskeutui kiusaantunut hiljaisuus. ”Eiköhän se sun ystävä tuu sua hakemaan jossain välissä.” Jani lopulta sanoi. ”Olettaen tietystä että hän ei hukkunut.” Hän jatkoi ja samassa Julle löi häntä olkapäähän. Kiia nosti katseensa ja hänen silmänsä alkoivat kostua. ”Siis aivan varmasti hän voi hyvin.” Jani sanoi panikoiden. ”Mutta ihmisillä on tapana hukkua Juhannuksena.” Hän jatkoi ja sai Kiialta valumaan kyyneliä. ”Nyt vittu Jani.” Julle tiuskaisi ja loi murhaavan katseen Janiin. ”Mä meenkin tästä lisään puita.” Jani sanoi ja meni saunan puolelle. Kiia kuivasi kyyneleensä. ”Juu, aivan varmasti hän on kunnossa.” Hän sanoi samalla kun Jani palasi pukuhuoneeseen. ”Siellä alkais oleen hyvät lämmöt.” Hän sanoi. ”Eiköhän si mennä saunaan.” Ville totesi noustessaan seisomaan. ”Tuutsä?” Hän kysyi Kiialta. ”Kaippa mä voisin tulla.” Hän vastasi.

Jani ja Julle kyyristyivät Villen heittämän löylyn seurauksena. Kiia nojautui seinään päin. ”Ompas hyvät löylyt.” Hän huokaisi. ”No on ollut hyvä lämmittäjä.” Ville sanoi rehvakkaasti nojautuen myös taakse. Jani mulkaisi suurin piirtein Villen suuntaan. ”Mähän tätä lämmi…” Hän aloitti, mutta Villen samalla heittämä löyly sai Janin kumartumaan vielä enemmän. ” Ai saatana.” Jani kivahti ja nousi lauteilta. Hän haparoi seinästä tukea ottaen ovea kohti, kunnes kompuroi yhteen ämpäriin ja kaatui saunan ovea päin niin että se aukesi. Julle ja Ville alkoivat nauraa, mutta Kiia nousi ylös ja ryntäsi Janin avuksi. ”Sattuko sua pahasti?” Hän kysyi nostaessaan Jania ylös. ”Ei tässä mitään, tuttua puuhaa.” Jani vastasi. ”Vähän päässä huimaa.” Hän jatkoi pidellen päätään. ”Voi poloista.” Kiia sanoi taluttaessaan Jania sängylle. Julle ja Ville tulivat pois saunasta. ”Lepää hetki tässä mun sylissä.” Kiia sanoi istuessaan sängylle ja asettaessaan Janin pään syliinsä. Julle kaivoi pöydälle olevasta tupakka-askistaan yhden tupakan suuhunsa ja poistui terassille. Kiia silitteli hellästi Janin hiuksia, kun hän katsoi Villeä suoraan silmiin ja iski silmää, virnistäen samalla pirullisesti. ”Helpottaako?” Kiia kysyi samalla kun Ville poistui huoneesta. ”Joo.” Kuului Janin vastaus Villen sulkiessa oven. ”Jumalauta se tais kaatua tahallaan.” Ville sanoi Jullelle ulkona. ”Mitä väliä sillä on?” Julle kysyi karistaessaan tupakkaansa tyhjään oluttuoppiin. ”Se apina yrittää iskee mun naista.” Ville tuhahti. Julle katsoi hetken Villeä silmiin sanomatta mitään. ” Käsittääkseni hän on vapaata riistaa.” Hän sanoi lopulta ja puhalsi savua suoraan Villen kasvoille.

Ville kaatoi päähänsä kuupallisen vettä huuhtoakseen viimeiset shampoot pois hiuksistaan. Saatuaan pesun tehtyä hän poistui saunasta. Kiia nojasi terassin kaiteeseen pyyhkeeseen kietoutuneena, Janin ja Jullen istuessa häntä vastapäätä penkillä. ”Eli mä oon just teiän välissä iältäni.” Kiia sanoi samalla kun Ville tuli paikalle. ”Mitäs täälä puhutaan.” Hän kysyi samalla kun meni Kiian viereen seisomaan. ”Kiia arvuutteli minkä ikäsiä me ollaan.” Jani vastasi. ”No mitäs veikkaat mun iäks?” Ville kysyi samalla Kiialla hymyillen. ”Se on mua vuoden nuorempi.” Julle sanoi tumpatessaan tupakkansa. ”Miks sä paljastit sen?” Jani älähti pettyneenä Jullen noustessa ylös. ”Muuten vaan.” Hän sanoi poistuessaan terassilta. ”Mihin sä meet?” Ville huusi hänen peräänsä. ”Laittaan nuotion päälle.” Kuului Jullen ääni nurkan takaa. ”Ilmeisesti sille tuli nälkä.” Ville sanoi. Kiian vatsasta kuului kurinaa. ”Kyllä meillä sullekkin on ruokaa.” Jani sanoi Kiialle. ”Enhän mä ny voi toisten ruokia syödä.” Kiia sanoi. ”Kyllä meillä sitä on riittävästi.” Ville sanoi ylpeänä. ”No jos te kerta vaaditte.” Kiia sanoi. ”Mä sitten käyn pukeen päälle.” Hän jatkoi poistuessaan pukuhuoneeseen.

Apa nousi ylös sängystään. Hän venytteli jäseniään hetken, otti hattunsa päähänsä ja käveli sitten jääkaapille, josta hän otti kaksi olutta. Kävellessään ulos hän avasi toisen tölkkinsä ja joi sen yhdellä huikalla tyhjäksi. Hän käveli alastomana ulos mökistä, alas rappusia ja astui hiukan sivuun. Apa avasi toisen oluen ja alkoi samalla virtsaamaan, pitämättä käsillään kiinni peniksestään. Saatuaan rakkonsa tyhjäksi hän lähti kävelemään nuotiopaikalle, jossa muut olivat. Kiia oli katsonut Apaa ihmeissään. ”Tollanen se on aina.” Ville sanoi hiukan halveksuen kun Apa saapui nuotiolle. ”Huomenta.” Hän sanoi istuessaan alas. ”Mikään aamu enää ole, kello on vaikka ja mitä.” Jani tuhahti, mutta Apaa ei näyttänyt kiinnostavan, sillä hän tässä vaiheessa huomasi Kiian. ”Ai sääkin oot heränny.” Apa sanoi. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Hän jatkoi ja otti sitten huikan oluestaan. ”On.” Kiia vastasi lyhyesti. ”Hyvä homma.” Apa sanoi iloisesti. ”Me oltiin ton Villen kaa vähän huolissaan ko sut yöllä löydettiin.” Hän jatkoi osoittaen samalla Villeä. ”Kai sä tiedät että oot alasti?” Kiia sanoi Apalle yrittäen samalla välttää katsomasta hänen haaroihinsa. ”Tiedän toki, vaatteet ahistaa mua.” Apa vastasi naurahtaen. ”Mutta jos tää sua häiritsee niin voin mää kohta hakea pökät jalkaan.” Hän jatkoi. ”No jos mitenkään viitsisit.” Kiia sanoi nolostuneena.

Apa käänsi pekoniin käärittyjä grillijuustoja. Julle notkui penkillään unen ja valveen rajoilla. ”Jaksa ny vielä hetki Julle, mää on kohta valmiina.” Apa sanoi. Julle säpsähti ja katseli ympärilleen. Hän otti yhden juuston käteensä. ”Ei oo pekoni vielä kypsää.” Apa ärähti hänelle. ”Ihan sama.” Julle sanoi ja puraisi juustoaan. ”Onks Jullella kaikki hyvin?” Kiia kysyi Villeltä. ”On sillä.” Ville vastasi. ”Menee kohta ottaan välikuoleman ja tunnin päästä on taas menossa mukana.” Hän jatkoi samalla kun heitti tupakantumppinsa liekkeihin. Julle söi ruokaansa hitaasti kun Jani palasi virtsalta. ”Julius.” Hän huudahti lyödessään Jullea olkapäähän. Julle meinasi tukehtua ruokaansa, mutta sai syljettyä palan suustaan. ”Ny vittu Jani.” Hän sanoi ponnistaessaan ylös ja käydessään kiinni Janin rinnuksiin ja kaataessaan tämän maahan, kaatuen itse perässä. Kiia nousi seisomaan lähteäkseen väliin, mutta Apa ojensi kätensä estääkseen häntä. Jani pyöräytti Jullen sivuun ja nousi ylös, Jullen jäädessä makaamaan kyljelleen. ”Jääkkö siihen nukkuun?” Apa kysyi Jullelta. ”Haista paska.” Kuului Jullen vastaus. ”Ilmeisesti jää.” Apa sanoi alkaessaan kääntämään ruokia uudestaan. Kiia istua takaisin penkille. ”Mikset sä menny väliin?” Hän kysyi Apalta. ”En kokenu sitä tarpeelliseksi tässä kohtaa.” Apa vastasi samalla kun Jani istui Villen viereen ja otti oluen maasta. ”Olipas Julius herkkänä.” Hän sanoi ennen kuin otti huikan, mutta sylki juoman välittömästi pois. ”Hyi vittu!” Hän huusi. ”Joku on tumpannu tänne!” Jani parkaisi heittäen tölkin pois. ”Oho, mun moka.” Ville sanoi melkein ivallisesti kun Jani lähti oksentamaan.

Ville soitti kitaraa hiipuvan nuotion ääressä. Julle nukkui hiukan syrjemmällä päivän ensimmäistä välikuolemaansa. Apa palasi paikalle mukanaan neljä olutta. ”Anteeks että meillä ei oo muuta juomaa ko tätä.” Hän sanoi ojentaessaan Kiialle tölkin. ”Ei haittaa, kaljakin menee paremman puutteessa.” Hän vastasi ottaessaan tölkin vastaan. Apa laittoi yhden tölkin Villen viereen ja istui sitten alas. ”Pistetäänkö kokko heti päälle ko Julius herää vai miten?” Hän kysyi Villeltä. ”Mun puolesta heti.” Kuului vastaus. Jani palasi nuotiolle. ”Helpottiko?” Kiia kysyi. ”Kyllä se tästä.” Jani vastasi istuessaan alas. ”Otakko oluen?” Apa kysyi tarjoten tölkkiä. Jani pudisti päätään samalla kun häneltä tuli kakomisrefleksi. ”Ehkä kohta.” Hän sai sanotuksi. Ville laittoi kitaran syrjään ja otti tupakka-askin taskustaan. ”Ootteks te kaikki soittajia?” Kiia kysyi. ”Ei olla.” Ville vastasi samalla kun sytytti tupakkaansa. ”Vain mä ja Julle.” Hän jatkoi puhaltaessaan ensimmäiset savut. ”Aijaa.” Kiia sanoi hiukan pettyneenä. ”Te näytätte siltä että voisitte olla bändi.” Hän jatkoi katsoen Apaa. ”Mää soitan vaan suutani.” Apa vastasi ja otti sitten huikan.

Tarina jatkuu osassa 3: Eeppinen Kokko

Kaikki tässä tarinassa esitetyt hahmot ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Yhtymäkohdat todellisiin henkilöihin ja tapahtumaan ovat puhdasta sattumaa.

Aallot hyväilivät pienen saaren rantakalliota. Rannassa olevan saunan piipusta kohosi hiljalleen savua ja hiukan kauempana kuului käen kukuntaa. Pieni soutuvene lähestyi kallion vieressä olevaa laituria kaksi miestä kyydissään.

Apa ohjasi veneen laiturin viereen ja Julle otti siitä kiinni. Hän nousi laiturille ja kaivoi tupakka-askin taskustaan. ”Vedä ny mut ensin rantaan.” Apa murahti veneestä. ”Ihan kohta.” Julle vastasi sytyttäessään tupakkaansa. Jani saapui laiturille. ”Vihdoinkin tekin tulitte.” Hän sanoi, otti sitten huikan oluestaan ja kompastui omiin jalkoihinsa kaatuen laiturille niin, että silmälasit lensivät hänen päästään veteen. Julle kyyristyi nopeasti ja sai napattua lasit ennen kuin ne upposivat. Urhea pelastusliike tosin sai Jullen tupakan tippumaan hänen suustaan veteen. ”Sähän oot jo aivan kännissä.” Julle naurahti ojentaessaan laseja takaisin Janille. Apa tarttui laituriin kiinni. ”Tää on just niin tätä.” hän murahti Janin laittaessa lasejaan päähänsä. ”Te alotatte niin aikasin että sammutte jo ennen ko mää pääsen kunnolla vauhtiin.” Apa jatkoi kömpiessään laiturille. Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan ja otti sieltä yhden pussin. ”Janihan sammuu muutenkin tosi nopeesti.” Hän sanoi ja asetteli sitten pussin huuleensa. ”Kyllä sä ensin välikuoleman otat.” Jani tiuskaisi Jullelle, joka naurahti. ”Lyödäänkö vetoo?” Hän sanoi ja ojensi kätensä Janille. Apa purki tavaroita veneestä kun Jani tarttui Jullen käteen. ”Selvä.” Hän sanoi. ”Voittaja saa herättää toisen omavalintaisella tyylillä.” Julle totesi vedon panoksen. ”Sopii, mutta ei heti, pitää vähän antaa nukkua jos nukuttaa.” Jani lisäsi. Apa käveli heistä ohitse kantaen molemmissa käsissään olutlaatikkoa. ”Alkakaahan kantaa niin päästään saunaan.” Hän sanoi mennessään. Jani ja Julle molemmat ottivat laiturilta olutlaatikot molempiin käsiinsä ja lähtivät Apan perään.

Ville avasi kiukaan luukun ja heitti sinne muutaman puun. Saunan mittari näytti 80:tä astetta ja padan vesi kiehui. Ylpeänä jälleen onnistuneesta saunan lämmityksestä Ville ojensi kätensä avatakseen saunan oven, mutta se aukesikin itsestään. ”Kuukeri!” Apa huusi astuessaan saunaan, pelästyttäen Villen samalla. ”Jumalauta!” Ville huusi hypähtäessään taaksepäin ja kaatuessaan perseelleen isoon vesiämpäriin. Apa alkoi nauramaan. ”Tulin vaan sanomaan moro.” Hän sai sanotuksi naurun lomasta. ”No sano sitten vaan moro äläkä säikäyttele ihmisiä.” Puhisi Ville vesi saavista. Apa ojensi kätensä auttaakseen hänet ylös ja Ville tarttui siihen. Samassa Ville nykäisi nopeasti yrittäen saada Apan horjahtamaan, mutta hän oli aavistanut tämän eikä siksi ottanut otetta ollenkaan. ”Älä viitti hei, mää opetin ton sulle.” Apa sanoi ja kiersi Villen taakse. Hän tarttui tätä kainaloiden alta kiinni ja nosti hänet ylös. ”Mikä muuten on kuukeri?” Ville kysyi päästyään ylös. ”Se on salaisuus.” Apa naurahti ja poistui sitten saunasta, Villen seuratessa perässä.

Jani laski silmälasinsa saunan eteisen pöydälle ja käveli sitten saunan ovea päin. ”Se on kiinni ettei löyly karkaa.” kuului Apan ääni saunasta. Jani avasi oven. ”Juliushan vasta tuli tänne, eikö voinu sen verta odottaa että tuun perässä?” Jani kitisi. ”Sori, ei käyny mielessä.” Julle vastasi ja avasi sitten oluen. Jani nousi lauteille seinästä suunnan ja tukea ottaen. Apa heitti löylyä ja nojautui sitten taakse päin. Hetken saunassa oli hiljaista kunnes Ville rikkoi hiljaisuuden: ”Ootteko ikinä ajatellu harrastavanne seksiä miehen kanssa?” Hän kysyi. Apa ja Julle katsoivat häntä kysyvästi, Janin katse meni hiukan ohitse. ”No ei oo käyny mielessä.” Apa sanoi ja otti hiukan etäisyyttä Villeen. ”Vittu sä oot gayjo.” Naurahti Julle. ”Ei kun ihan teoreettisessa mielessä.” Ville puolusteli itseään. ”Ville sä oot likanen.” Jani sanoi nurkasta samalla kun Apa heitti lisää löylyä. ”Sää ilmeisesti oot harkinnut asiaa.” Apa jatkoi keskustelua katsoen samalla Villeä. ”No onhan se käyny mielessä.” Ville sanoi sukien samalla partaansa. ”Ihan niin kun kaikilla normaaleilla miehillä.” Hän jatkoi ja otti sitten huikan oluestaan. Kaikki muut alkoivat nauramaan. ”Ei tasan ole kyllä käyny.” Apa sai sanotuksi naurultaan. ”Käyhän se ny päivittäin mielessä.” Ville jatkoi ja samassa Julle pärskähti nauruun samalla kun oli yrittänyt ottaa huikkaa. ”Ei siis päivittäin vaan silloin tällöin.” Ville puolusteli kun Julle nousi pois lauteilta. ”Lakkaa Ville se lapiointi kun sua vielä näkyy sieltä kuopasta.” Apa nauroi ja heitti sitten löylyä. Julle palasi saunaan uuden oluen kanssa. ”Puhutaanko vaikka runkkaamisesta?” ehdotti Jani nurkkaan käpertyneenä. ”Nyt sitten vittu jätkät.” Julle sanoi nauraen istuessaan jälleen lauteille. ”Vastahan me tänne tultiin ja jutun taso on jo tällänen.” Hän jatkoi.

Apa nousi rappuset saunan terassille kantaen neljää olutta sylissään. ”Kuukeri!” Hän huusi tullessaan muiden näköpiiriin. Jani seisoi terassilla kaiteeseen nojaten kädet puuskassa, Jullen ja Villen istuessa penkillä seinää vasten tupakkaa poltellen. ”Siksi jalkapallo on tylsä laji.” Jani sanoi samalla kun Apa ojensi hänelle oluen. Apa jakoi myös muille oluet ja avasi sitten omansa istuessaan alas Jullen viereen. ”Sä et vaan ymmärrä sitä kaikkee taktiikkaa jota siinä vaaditaan.” Julle sanoi karistaen tupakkaansa. ”Mitä vitun taktiikkaa on siinä että potkitaan keskialueella palloa toisilleen?” Jani tiuskaisi. Julle joi edellisen oluensa loppuun. ”Ihan sama, turha sitä on ääliölle selittää.” Hän sanoi. ”Vai ääliölle.” Jani kimitti. ”Mä olen sentään insinööri.” Hän jatkoi ylpeyttä äänessään. ”Eli superääliö.” Apa sanoi, saaden Jullen ja Villen nauramaan. ”Olin just sanomassa samaa.” Ville sanoi ja ojensi tölkkinsä skoolatakseen Apan kanssa. ”Ei avaamattomalla voi kilistää.” Apa sanoi. ”Totta.” Ville vastasi, avasi tölkkinsä, tarjosi sitä uudelleen ja tällä kertaa Apa skoolasi. ”Yks sille.” Hän sanoi samalla. ”Yks sille!” Huusivat muut samaan aikaan ja kaikki ottivat huikan. ”Josko sitä vielä yhet kävis ottamassa.” Apa sanoi noustessaan ylös ja mennessään sisälle.

Jani tuli mökin nurkan takaa virtsalta takaisin nuotiopaikalle. Apa käänsi juuri ritilällä olevia pihvejä, Villen viritellessä kitaraa ja Jullen polttaessa tupakkaa. ”Julius, sä näytät vähän väsyneeltä.” Jani hihkaisi huomatessaan Jullen tyhjän katseen. Julle havahtui ja katsoi Jania. ”Vitut.” Hän totesi, veti viimeiset savut tupakastaan ja yritti heittää tumpin nuotioon, mutta se laskeutui yhden pihvin päälle. Julle ja Ville alkoivat nauraa. ”Taisit just varata itelles pihvin.” Apa murahti totisena noukkiessaan tumpin pihdeillä ja laittaessaan sen liekkeihin. ”Sun piti Jani tuoda ne lautaset samalla kun käyt kusella.” Hän jatkoi katsoen Janiin päin. ”Ai niin saatana.” Jani voihkaisi ja lähti mökkiä kohti. Ville alkoi soittamaan kitaralla tuttua säveltä. ”Finished with my woman ’cause she couldn’t help me with my mind.” Hän lauloi samalla ennen kuin lopetti ja ojensi kitaran Jullelle. ”Ny se on vireessä.” Ville totesi samalla kun Julle tarttui kitaraan ja asetti sen syliinsä. ”Kiitti Ville.” Hän sanoi samalla kun kaivoi nuuskapurkin taskustaan. Jani palasi nuotiolle lautasia mukanaan. ”Täsä.” Hän sanoi ojentaessaan niitä Apalle. ”Laita siihen alle vaan, täältä tulee pihviä.” Apa sanoi, otti yhden pihvin ritilältä ja laittoi sen Janin kädessä olevien lautasten päälle, samalla kun Julle rämpytti kitaralla.

Ville tanssi Janin kanssa kun Julle soitti kitaralla Juha Tapion kappaletta Kaksi Vanhaa Puuta. Apa joi olutta ja vahti tulta samalla. Villen käsi alkoi laskeutua Janin pakaralle, mutta Jani otti siitä kiinni ja nosti sen jälkeen selälleen. ”Vittu Ville.” Jani naurahti heidän jatkaessaan tanssia. ”No vähän leikillä vaan.” Ville sanoi iskien silmää. Julle sai kappaleen loppuun ja laittoi kitaran sivuun. ”Röökitauko.” Hän sanoi kaivaessaan tupakka-askin taskustaan. ”Hyvä, loppuu se homoilu taas ainakin vähäks aikaa.” Apa naurahti samalla kun avasi uuden oluen. ”Se on vaan veljeyttä.” Ville sanoi istuessaan alas ja sytyttäessään tupakan. Jani istui Villen viereen ja katsoi häntä hetken silmiin. ”Mä en halua olla sun veli jos se on tollasta.” Jani sanoi jokaista sanaa painottaen, saaden Apan ja Jullen nauramaan. ”No älä ny viitti.” Ville sanoi laittaessaan kätensä Janin olkapäille, vetäen tätä samalla kainaloonsa ja tehden huulillaan pussausliikkeitä. Jani haroi hetken kielellään pervosti, mutta perääntyi sitten. ”Hyi vittu Ville.” Hän sanoi nauraen. ”Ville on bi.” Julle lauloi tumpatessaan tupakkaansa. ”Eiks se oo Jani sun vuoro käydä heittään saunaa puita?” Apa kysyi. ”Taitaa olla.” Jani sanoi noustessaan ylös. ”Käyn kusella samalla.” Hän sanoi lähtiessään kävelemään. ”Ei sitä tartte aina ilmottaa!” Apa huusi hänen peräänsä. Ville tyhjensi oluensa ja heitti tyhjän tölkin taakseen. ”Voishan sitä avata viskipullon.” Hän sanoi noustessaan ylös ja päästi sitten äänekkään röyhtäyksen.

Jani heitti yhden ison puun pienellä hiilloksella palavaan kiukaan pesään. Hän nousi ylös ja otti kuuppaan hiukan vettä ja heitti sen kiukaalle, nähdäkseen tuliko sieltä lämpöä. Kiuas sihahti hiljaa ja hento löyly täytti huoneen. Jani hymähti tyytyväisenä, laittoi kuupan takaisin ämpäriin ja kääntyi lähteäkseen, mutta löyly huurustutti hänen silmälasinsa, joten Jani pysähtyi ja otti ne pois silmiltään pyyhkiäkseen huurun pois. Samassa ulkoa kuului hajoavan lasin ääni ja perään äänekästä kiroilua. Jani ryntäsi ovea kohti lasit edelleen kädessään ja juoksi oven karmia päin, lyöden silmänsä siihen. ”Vittu!” Hän älähti ja lähti jälleen juoksemaan, lyöden vain saman silmänsä toiselle puolen karmia. Jani kompuroi pukuhuoneen puolelle selkä edellä ja törmäsi tuoliin rojahtaen siihen istumaan. Nopeasti hän laittoi lasinsa silmilleen ja ryntäsi ulos.

Apa yritti pidättää nauruaan Villen kirotessa äänekkäästi. Ville oli juuri avannut ison pullon Famous Grouse viskiä ja ottanut siitä yhden huikan, kun hän alkoi kaataa juomaa itselleen lasiin ja hänen otteensa pullon kaulasta lipesi ja se oli pudonnut kiveen ja mennyt palasiksi. ”Oliko kotimaasta ostettu?” Apa kysyi. Ville alkoi keräämään lasinsiruja maasta. ”Kaveri toi Tallinnasta että ei se kallis ollu.” Hän sanoi nostellen isompia palasia käteensä. Samassa Jani juoksi saunasta ulos. ”Mutta vituttaa silti hyvän juoman haaskaaminen.” Ville jatkoi samalla kun he molemmat kääntyivät katsomaan kohti juoksevaa Jania. ”Mitä kävi, onks kaikki kunnossa?!” Jani huusi juostessaan kohti nuotio paikkaa. ”Ei mitään vakavaa.” Apa vastasi Janille, joka kompuroi kovan vauhtinsa vuoksi omiin jalkoihinsa ja kaatui. ”Villen viskipullo vaan meni säpäleiks.” Apa jatkoi kun Jani jäi makaamaan maahan. ”Sattuko?” Ville kysyi Janilta jatkaessa lasinsirujen poimimista. ”Eipä oikein.” Jani vastasi maasta. ”Mä oon vaan niin ilonen ettei ketään sattunu.” Hän jatkoi ja alkoi nousta ylös ja saapui nuotiolle. ”Hei!” Jani huudahti ja muut katsoivat häntä. ”No mitä ny taas?” Apa kysyi avatessaan uuden oluen. ”Missä Julius on?” Jani kysyi vilkuillen ympärilleen. ”Meni ottaan välikuolemaa.” Ville sanoi istuessaan alas ja laskiessaan isoimmat lasinsirut vierelleen penkille. Jani nosti kätensä ilmaan voitokkaasti. ”Mä arvasin.” Hän riemuitsi. ”Se on mun voitto.” Hän hehkutti aloittaessaan nolon tanssin.

Jani otti jääkaapista oluen ja avasi sen. Julle nukkui mökissä olevalla sohvalla, käsi aukinaisesta sepaluksesta housujen sisään tungettuna. Apa ja Ville istuivat pöydän ääressä hieman kauempana juomassa olutta ja katselemassa Janin suoritusta. Jullen oli annettu nukkua noin kaksi tuntia ja nyt oli Janin aika lunastaa vetonsa voitto. ”Joko oot keksiny mitä teet?” Apa kysyi. ”Aikalailla.” Jani vastasi otettuaan huikan olutta. ”Selvä.” Apa sanoi, nousi ylös ja otti puhelimen pöydältä. ”Mää alan si kuvaan.” Hän sanoi kävellessään Janin viereen ja laittaessaan puhelimensa kameran päälle. Jani käveli keittiöön ja kaatoi raanasta juomakelvotonta, kylmää vettä kannuun. Ville katsoi sivummalta tapahtumia tarkkaavaisesti. Jani palasi Jullen luokse ja polvistui tämän viereen. Hän tarttui Jullen käteen, veti sen varovasti pois tämän housuista ja asetti sen Jullen naamalle. Seuraavaksi hän kumartui Jullen korvan juureen ja asetti vesikannun sepaluksen päälle valmiiksi. Jani veti syvään henkeä. ”Kuukeri, kuukeri, kuukeri!” Hän alkoi huutaa Jullen korvaan niin lujaa kun pystyi kaataen samalla vettä tämän sepaluksesta sisään. Ville alkoi nauraa pöydän ääressä kun Julle hätkähti hereille. ”Mitä vittua.” Julle kähisi kun Jani perääntyi hänen luotaan. Hetken Julle tuijotti ympärilleen, käänsi sitten kylkeään ja jatkoi nukkumista. Apa lopetti kuvaamisen. ”Ylös ny, sä hävisit vedon.” Jani nauroi voiton riemuisesti. ”Haista Jani vittu.” Julle sanoi, mutta ei tehnyt elettäkään herätäkseen. ”Jahas, eiköhän mennä saunaan.” Apa sanoi ja joi sitten oluensa tyhjäksi.

Ville kasasi tölkeistä pinoa saunan terassin kaiteelle. Jani ja Apa katselivat penkiltä ja yrittivät olla liikkumatta tai hengittämättä liikaa, että eivät vaikuttaisi Villen suoritukseen. Aiemmin saunassa Ville oli uhonnut pystyvänsä kasaamaan tölkit kattoon asti. Nyt tornissa oli viisi tölkkiä ja se oli puolessa välissä. Ville otti kuudennen tölkin käteensä ja alkoi asettamaan sitä tornin päälle. Janin silmälasit huurustuivat jännityksestä. Apa kurottautui hiljaa kohti oluttölkkiään. Ville sai tölkin paikalleen ja päästi siitä varovasti irti. Hetken päästä torni kaatui ja Ville yritti ottaa putoavia tölkkejä kiinni, Janin ja Apan alkaessa nauramaan. ”Mehän sanottiin ettei se onnistu.” Jani sanoi. ”Vasta eka yritys.” Ville sanoi noukkiessaan tölkkejä kaiteelle. ”Ny se onnistuu.” Hän sanoi ja laittoi helposti kolme tölkkiä päällekkäin. ”Älä viitti.” Jani tokaisi. ”Shh!” Apa murahti hänelle tuijottaen tiiviisti Villen tekemistä. Neljäs tölkki meni helposti, viidennen jälkeen torni hiukan horjahti. Jani ja Apa hätkähtivät, mutta torni pysyi pystyssä. Ville tarttui kuudenteen tölkkiin ja samassa järveltä lensi pieni lintu, kaataen Villen tornin ja törmäten sitten saunan ikkunaan. ”Vitun apina!” Apa murahti linnulle noustessaan seisomaan. Hän tarttui lintuun kiinni, heitti sen takaisin järvelle, josta se lähti pökertyneenä lentämään kohti järven selkää. Ville oli kerännyt tölkit uuteen yritykseen. ”Oota!” Apa murahti istuessaan alas. Hän kaivoi uuden oluen, avasi sen ja otti huikan. ”Anna mennä vaan, kolmas yritys.” Hän sanoi. Ville kokosi jälleen kolme ensimmäistä tölkkiä helposti ja tällä kertaa sai viidennenkin ilman hämminkiä paikalleen. Kuudes tölkki aiheutti hiukan värinää sekä tölkkitornissa että paikalla olijoiden eteiskammioissa, mutta torni pysyi pystyssä. Ville aloitti kuudennen tölkin asettamisen paikalleen. Hän asetti tölkin paikalleen ja päästi siitä hitaasti irti. Kaikki terassilla pidättivät hengitystään. ”Mitä vittua Jani!” Julle huusi rynnätessään terassille. Hänen askeltensa töminä sai Villen tornin kaatumaan. ”Mun kalsarit on ihan märät!” Julle jatkoi huutoaan riuhtaistessaan pukuhuoneen oven auki ja astuessaan sisään. ”Okei, ei tää tänään onnistu.” Ville totesi.

Apa veti venettä perässään, joka oli täynnä puun oksia. Hän oli matkalla pienelle kalliolle, jonka yhdisti saareen pieni kaistale maata. Ville odotti kalliolla, johon oli kasattu jo pieni kokon alku. Apa nousi seisomaan ja alkoi kääntää veneen perää Villeä kohti. ”Tän jälkeen on ainakin yhteen lastiin vielä ainekset.” Hän sanoi työntäessään veneen kalliota kohti. Ville tarttui veneeseen ja veti sen rantaan. ”Hyvä,multa meinaa oluet loppua.” Hän totesi nostaessaan ensimmäistä nippua oksia veneestä. ”Mää tuan sulle lisää sillä välin ko jätkät lastaa seuraavaa satsia.” Apa sanoi noustessaan kalliolle. He purkivat veneen kokkoon, jonka jälkeen Apa lähti viemään venettä takaisin saaren rantaan. Jani ja Julle olivat kasanneet rannalle lisää poltettavaa ja istuivat nyt sen vieressä, olutta juoden. Jullella paloi tupakka huulessa. Apa ohjasi veneen rantaan ja nousi itsekin vedestä. ”Mihis sä meet?” Jani kysyi. ”Ville tarttee lisää olutta.” Apa vastasi kävellessään heidän ohitseen. Kun vene oli lastattu, Apa lähti viemään sitä sekä olutta Villelle. ”Miksei me vaan kannettu näitä puita tonne?” Jani ihmetteli ääneen. ”Koska veneellä vienti on kevyempää ja toi on aika petollinen polku.” Julle sanoi

Jani oksensi nuotiopaikan vieressä olevan kiven juureen. ”Kellä oli veikkaus että Jani oksentaa ekana?” Apa kysyi ja nosti samalla kätensä ilmaan. Julle ja Ville nostivat myös kätensä. ”Näin aattelinkin.” Apa naurahti ja joi oluensa tyhjäksi. ”Oliks meillä panos?” Julle kysyi kaivaessaan tupakka-askin taskustaan. ”Ei tällä kertaa.” Apa vastasi avatessaan uuden oluen. Ville puhalteli savurenkaita tupakastaan. ”Täytyy seuraavalla kerralla laittaa.” Hän sanoi. Jani oksensi isossa kaaressa nestemäistä oksennusta. ”Ei voi olla paha ko tulee vaan yhestä reiästä.” Apa huikkasi Janille. ”Grillataaks me vielä?” Hän jatkoi samalla katsoen Jullea ja Villeä. ”Ei mulla ainakaan oo nälkä.” Ville vastasi heittäessään tupakan tumppinsa nuotioon. ”Sama.” Vastasi Julle, Janin oksennusäänien säestämänä. ”No en mää si lisää enää puita, mutta sauna varmaan tarvis vielä muutaman.” Apa sanoi. ”Mä käyn heittään, käyn kusella samalla.” Julle vastasi noustessaan ylös. Hän lähti kävelemään huojuen saunaa kohti Janin palatessa istumaan. ”Mihin Julius meni?” Jani kysyi ja istui sitten penkistä ohi, mutta sai estettyä kaatumisen. ”Perkele.” Hän kirosi löytäessään penkin ahterinsa alle. ”Laittaan saunaan puita.” Apa vastasi. Jani tuijotti hetken Apaa. ”En mä oo menossa enää saunaan, mä meen ihan kohta nukkuun.” Hän sanoi ja laski katseensa maahan. ”Anna mennä vaan.” Apa vastasi ja tyhjensi sitten tölkkinsä.

Apa asteli saunan terassille, Ville perässään. Jani oli mennyt jo mökkiin nukkumaan, mutta Julle oli ollut saunassa puidenlisäysreissulla jo liian pitkään. Apa riuhtaisi pukuhuoneen oven auki, Villen jäädessä terassille tupakalle. Ville katseli tyyntä järven pintaa mietteliäänä kun Apa palasi terassille. ”Tuus kattoon.” Hän murahti Villelle, joka laski heti tupakkansa tuhkakuppina toimineen tölkin päälle. ”Se on siis sammunu.” Hän sanoi astuessaan Apan perään saunan puolelle. ”Jep.” Apa vastasi samalla kun pysähtyi ja osoitti kiukaan eteen, jossa Julle istui. Hän oli nukahtanut istualtaan kiukaan eteen, lisätessään puita. ”Miten se pystyy nukkuun tossa asennossa?” Ville ihmetteli. Kiukaan luukku oli edelleen auki ja Jullella oli halko kädessään. ”Vuosien harjoituksen tulosta.” Apa vastasi kohauttaen hartioitaan. ”Onneks tää sauna on ehtiny kylmetä.” Hän jatkoi kumartuessaan sulkemaan kiukaan luukun. ”Mä käyn polttaan sen röökini loppuun niin viedään se sitten sänkyyn.” Ville huikkasi poistuessaan.
Ville kantoi Jullen jalkoja laskeutuessaan saunan rappusia alas. Apa seurasi perässä kantaen loppu Jullea. ”Hidasta, saatana!” Ville huudahti, kun hän melkein kaatui. ”Mee nopeemmin, vittu.” Apa vastasi. He pääsivät tasaiselle alustalle, kun Ville laski lastinsa alas. ”Vittu, ihan liian hankalaa.” Hän puuskutti. ”Oishan se tuala lattiallakin voinu nukkua.” Hän jatkoi turhautuneena. Apa piteli loppu Jullea edelleen ylhäällä. ”Vittu mää olen pyhimys, ei voi jättää kovalle alustalle.” Hän ärähti. ”Tossa on rappuset kannettavana vielä ylös!” Ville parahti osoittaen mökkiä kohti. Apa katsoi mökkiin vievää, leveää rappuspolkua hetken. ”Kaikki järjestyy.” Hän lopulta sanoi. ”Otas toi.” Hän jatkoi antaessaan Jullen Villelle. ”Hei!” Ville älähti ottaessaan kopin veltosta kaveristaan. Apa asettui Villen eteen seisomaan jalat hartioiden leveydelle toisistaan niin, että vasen jalka oli hiukan edellä. ”Anna se tänne.” Hän sanoi. Ville antoi velton Jullen Apalle ja astui kauemmas. Apa tarttui Julleen ja heilautti hänet olkapäilleen kuin ruissäkin. ”Lets menoks.” Hän sanoi, korjasi hiukan asentoaan ja lähti kävelemään rappusia ylös. ”Hei oikeesti.” Ville tuhahti ja lähti sitten Apan perään. ”Entä jos se tippuu?” Ville kysyi huolestuneena. ”Otat kopin.” Apa vastasi kääntymättä ja jatkoi matkaansa.

Jani makasi hänelle varatussa sängyssä selällään silmät kiinni. Hänen kätensä vaeltelivat sukupuolielinalueella hitaasti ja hellästi. Suu maireassa hymyssä Jani hengitti raskaasti, mutta iloisesti. Mökin ovi lennähti auki ja Ville astui sisään. ”Jaksaa vielä!” Hän kannusti. Jani säpsähti ja käänsi kylkensä seinää päin, lyöden erektiossa olevan peniksensä kiviseinään rajusti. ”Totta kai jaksaa!” Apa murahti hikikarpaloiden valuessa hänen kasvoillaan. Jani pidätteli tuskan huutoaan kyyneleet silmissä. Ville tuli Janin viereisen sängyn viereen ja otti siitä peiton pois. Apa heitti Jullen sängylle. Ville asetteli peiton hänen päälleen Apan puuskuttaessa raskaasti. Janin kipu alkoi lieventyä. ”Täytyy käydä uimassa hiet pois. ” Apa sai sanottua ennen kuin lähti kävelemään pois mökistä Ville perässään. Jani odotti hetken kuunnellen kuinka heidän askeleensa loittonivat mökistä. Hetken yön hiljaisuutta ja Jullen tuhinaa kuunneltuaan hän kääntyi jälleen selälleen ja alkoi hipelöidä itseään.

Apa hyppäsi pommilla veteen. Roiskeet nousivat niin korkealle että laiturilla istuvan Villen tupakka kastui. ”Vittu.” Hän tuhahti ja alkoi sytyttämään tupakkaansa uudelleen. Apa nousi pinnalle hiuksiaan heilauttaen. ”Nääks sääkin ton?” Ville kysyi osoittaen heidän kokkonsa suuntaan. Apa kääntyi ensin Villeen päin ja sitten kokkoa kohti. ”Jaa meiän kokon?” Hän kysyi. Ville nousi seisomaan. ”Ei kun sen edessä.” Hän sanoi ja heitti kastuneen tupakkansa järveen. Apa tihrusti silmiään. ”Onks meiän vene karannu?” Hän kysyi. ”Ei oo, se on rannassa.” Ville vastasi vilkaisten heidän venettään. ”No mitä vittua.” Apa murahti ja lähti kroolaamaan kokkopaikalla olevaa venettä kohti. Ville lähti kävelemään ripeästi maata pitkin samaan kohteeseen. Apa pääsi veneelle ensin ja työnsi sen kalliolle. Hän nousi seisomaan, katsoi veneeseen ja jähmettyi paikalleen. ”Onks se tyhjä?” Ville huikkasi kävellessään kapeaa väylää kohti venettä. ”Ei.” Apa vastasi tuijottaen veneen pohjalle. ”Mitä siälä on?” Ville kysyi hetki ennen kun pääsi paikalle. ”Nainen.” Apa vastasi.

Tarina jatkuu osassa 2: Omituinen Nainen

Kaikki tässä tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtenäisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhtaasti sattumaa.

Aurinko oli juuri laskemassa horisontin taakse, kun kaksi naista saapui ravintolan terassille. ”Tulihan niitä kinkkuja.” Aku totesi nostaessaan lasinsa kilistykseen. Mika nosti myös lasinsa ja he kilistivät. ”Älä seuraavalla kerralla huuda sitä noin lujaa.” Hän sanoi ennen kuin otti huikan. Aku naurahti kesken oman huikkansa ja pyyhki suutaan. ”Puhuinks mä lujaa?” Hän kysyi samalla nauraen. Aku laski tuopin pöydälle ja kääntyi naisiin päin. ”Anteeks, anteeks oikeesti.” Hän sanoi yrittäen pidätellä nauruaan. Naiset pudistelivat päätään halveksuvasti samalla kun käänsivät katseensa. ”Vittu mä oon pelle.” Aku nauroi kääntyessään taas Mikaan päin. ”Niin olet.” Mika nauroi ja tyhjensi sitten tuoppinsa. ”Otetaanko se torni seuraavaks?” Hän kysyi noustessaan seisomaan. ”Ei kai me sellasta.” Aku totesi irvistäen. ”Mä tilaan semmosen.” Mika sanoi poistuessaan paikalta. Aku joi tuoppinsa tyhjäksi ja kääntyi jälleen naisiin päin. ”Anteeks vielä.” Hän sanoi naisiin päin, jotka puhdistivat päätään.

Terassille oli saapunut lisää väkeä illan hämärtyessä. Mika kaatoi tuoppinsa lisää olutta tornin hanasta. ”Onko sulla kaikki hyvi?” Hän kysyi vastapäätä istuvalta Akulta, joka oli jo hetken nuokkunut pää alhaalla. Aku ei vastannut mitään, joten Mika löi pöytään kevyesti nyrkillään, saaden Akun säpsähtämään hereille. ”Kaikki hyvi?” Mika kysyi uudelleen Akun katsellessa ympärilleen tyhjin ilmein. ”Joo joo.” Hän lopulta vastasi tarttuessaan kiinni tyhjään tuoppiinsa. Hetken Aku tuijotti lasia ennen kuin nosti sen huulilleen ottaakseen huikan. ”Se on tyhjä.” Mika naurahti ennen kuin otti huikan omastaan. ”No mitä vittua.” Aku sähisi. Vieressä pöydässä istuvat naiset tuijottivat heitä, toisilleen supisten. ”Pitäsköhän sun lähteä nukkuun.” Mika kysyi tyhjyyteen tuijottavalta Akulta. ”Ei ny vielä.” Hän vastasi. ”Mutta joo, mä lähen kotiin.” Aku jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen. Pienen hiljaisuuden jälkeen Aku havahtui todellisuuteen ja nousi ylös. ”Joo, mä lähen nukkuun, kattellaan.” Hän sanoi poistuessaan paikalta. Mika täytti tuoppinsa uudestaan ja vilkuili ympärilleen. Hän huomasi naapuripöydän naiset, jotka edelleen tuijottivat häntä ja supisivat toisilleen samalla. ”Anteeksi jos ystäväni käytös häiritsi teitä.” Mika sanoi naisille. ”Liittykää toki seuraani, jos haluatte.” Hän jatkoi osoittaen samalla kädellään pöydän toisella puolella olevaa penkkiä. Hetken naiset supisivat vielä keskenään ennen kuin siirtyivät Mikan pöytään.

Puheensorina Paratiisi Nightclubin terassilla oli voimistunut väen lisääntyessä. ”Sano mitä sanot, mä oon silti skeptinen.” Mika sanoi ennen kuin otti uuden huikan. ”Minä ainakin uskon muutokseen.” Hänen seurassaan istuva punahiuksinen nainen sanoi. ”Edellisestä ei ole kuin parannettavaa.” Hän jatkoi ennen kuin sytytti tupakan. ”Silti tuollainen politiikan ulkopuolelta tullut pääministeri ei enteile hyvää.” Mika sanoi ja oli jatkamassa argumenttiaan, kunnes hänen katseensa herpaantui. ”Aku, mitä vittua?” Hän huudahti ja naiset kääntyivät katsomaan Akua, joka hoiperteli oluen kanssa terassilla. ”Sunhan piti kotiin mennä.” Mika totesi Akun pysähtyessä heidän pöytänsä viereen, tyhjin katsein. Pöydässä istuvat tuijottivat häntä odottaen vastausta, mutta Aku vain huojui lasinsa kanssa, tyhjyyteen tuijottaen. ”Kotiin olit matkalla.” Mika totesi määrätietoisesti, saaden Akun säpsähtämään. ”Joo joo, menossa.” Hän vastasi, tyhjensi tuoppinsa ja poistui paikalta. Pöytään jäänet katsoivat hänen peräänsä, kunnes hän poistui terassilta. ”Pärjääkö toi sun kaveri varmasti?” Pöydässä istuva vaaleahiuksinen nainen kysyi. ”On se pahemmissakin kunnossa kotiin päässy, asuu ihan lähellä.” Mika vastasi naurahtaen. ”Ootko ihan varma?” Punahiuksinen nainen kysyi. Mika nyökkäsi myöntävästi, tyhjentäen samalla tuoppinsa.

Tuuli heilutti pensaan oksia ja yksi niistä kutitti Akun nenää. Hän aivasti, heräten samalla todellisuuteen. Hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Jonkinlainen pensas muodostelma ympäröi häntä, eikä hän tiennyt miten oli kyseiseen paikkaan päätynyt. Taivaalle katsoessaan hän näki puiden latvoja. Hengitettyään muutaman kerran syvään, hän nousi seisomaan, mutta menetti välittömästi tasapainonsa ja kaatui naamalleen pensaikkoon. ”Perkele.” Kuului huuto yössä kun Aku kömpi vaivalloisesti ylös. Puut hänen ympärillään huojuivat tuulen mukana vain hiukan enemmän kuin Aku itse. ”Mitä vittua.” Hän mumisi itsekseen yrittäessään koota ajatuksiaan. Jostain läheltä kuului ohi ajavan auton ääni. Aku lähti kävelemään äänen suuntaan, mutta hukkasi suunnan jo kahden askeleen jälkeen, suunnaten syvemmälle metsään.

Loputtomalta tuntuva metsä loppui vihdoin, kun Aku kompuroi pienten kuusien lävitse parkkipaikalle. Hän katseli hetken edessään näkyvää rakennusta, ennen kuin oksensi. Saatuaan vatsansa sisällön tyhjäksi hän teki uuden katselmoinnin ympäristöstään. Punatiilinen rakennus tuntui pilkkaavan häntä, vaikkakin Aku ei tunnistanut miksi. ”Onks sulla kaikki hyvin?” Kuului heleä naisääni hieman kauempaa, joka sai Akun säpsähtämään. Hän yritti tarkentaa katseensa äänen suuntaan, mutta näki vain sumeita hahmoja. ”Turpa kii!” Hän vastasi lähtiessään kävelemään rakennusta kohti. ”Mitä sä sanoit!?” Kuului vihainen miesääni. Päästyään lähemmäksi Aku tunnisti rakennuksen vanhaksi koulukseen. ”Voi vittu.” Hän naurahti kovaan ääneen, tajutessaan päätyneen aivan eri suuntaan Paratiisista kuin missä hänen kotinsa oli. ”Nyt riitti.” Kuului miesääni kauempaa, Akun tuijottaessa koulun seinää. ”Kimmo, älä.” Naisääni kimitti ja juuri kun Aku reagoi ääniin kääntymällä niitä kohti, häntä lyötiin naamaan. Kaatuessaan maahan hän ehti juuri nähdä kuinka kaksi hahmoa otti häntä lyöneen miehen otteeseensa. ”Vittu Kimmo!” Kuului huuto rakennuksen kaiun vahvistamana samalla kun Aku yrittää käsittää tapahtunutta. ”Jonneja saatana.” Aku mumisi maassa, muun nuorisojoukon rauhoitellessa Kimmoksi kutsuttua miestä. ”Toi pilkkasi mun naista!” Aku kuuli Kimmon huutavan ennen kuin äänten kakofonia suomensi hänen kuulonsa. ”Sattuko sua?” Hän ymmärsi naisäänen kysymyksen vierestään. ”Vitun bemaripelle.” Aku kähisi vastauksen, ymmärtämättä täysin mitä tapahtui hänen ympärillään. ”Se on Audi!” Kuului saman naisäänen huuto juuri ennen kuin Aku tunsi potkun kyljessään. ”Se on vaan joku luuseri.” Naisääni jatkoi. Aku jäi koulun pihaan makaamaan kun muut poistuivat paikalta.

Metsäjänis haisteli maassa makaavan Akun jalkoja, joka makasi selällään koulun pihassa, pilviä katsellen. Hänen nenäverenvuotonsa oli jo loppunut, mutta kylkeä jomotti vielä potkun jäljiltä. Jänis poistui paikalta kun Aku huokaisi syvään. Hetken hän vielä makasi ennen kuin kömpi vaivalloisesti ylös. Isku kasvoihin ja pieni lepohetki olivat hiukan selventäneet hänen päätään, joten reitti kotiin oli selvempi. Aku kaivoi puhelimensa taskustaan, laittoi etukameran päälle ja katsoi veristä naamaansa. ”Voi vittu.” Hän huokaisi ääneen, hieman huvittuneena samalla kun alkoi kädellään pyyhkiä kuivunutta verta pois. Saatuaan suurimmat veret pois, hän laittoi puhelimen taskuunsa ja lähti päättäväisesti huojuen kävelemään kotiaan kohti. Päästyään ensimmäiseen risteykseen, hän jäi nojaamaan liikennemerkkiin, kylkeään pidellen. Hetken ympärilleen katseltuaan hänen katseensa kiinnittyi kadun toisella puolella näkyvään myttyyn. Hän lähti ylittämään katua ja jäi melkein auton alle. ”Vitun pelle!” Autosta huudettiin, mutta Aku ei huomioinut ympäristöään, kävellen näkemäänsä myttyä kohti kuin lumottuna. Päästyään mytyn luokse sisäinen riemu valtasi Akun. Hän oli tunnistanut oikein, se oli Alkon muovipussi ja sen sisällä oli jotain. ”Jumalauta.” Aku hihkaisi katsoessaan pussiin. Sisällä oli vajaa pullo Koskenkorvaa ja muutama irtotölkki nelosolutta. Aku hyppi riemusta hetken ennen kuin istui nurmikolle. Hän kaivoi Koskenkorvan kassista, korkkasi sen ja otti pitkän huikan.

Tuuli riepotti muovipussin kadun ylitse kun Aku oli ottanut sieltä viimeisen oluttölkin. Vekkulimainen virne naamallaan hän avasi tölkin ja otti sitten pitkän huikan. Hän laski tölkin viereensä nurmella ja otti huikan Koskenkorva pullosta. Hetken ympärilleen vilkuiltuaan hän muisti, että hänellä oli ollut virtsaamistarve jo hetken aikaa. Hän avasi jalkansa risti-istunnasta ja otti toisella kädellään tukea noustakseen ylös. Toisen polven varaan noustuaan hänen tasapainonsa petti ja Aku kaatui naamalleen avonaista kaljatölkkiään päin. ”Voi jumalauta nyt saatana.” Hän tuhahti kierähtäessään kyljelleen, silmäkulmaansa pidellen. Olut valui kaatuneesta tölkistä maahan Akun muristessa ja ähistessä kyljellään. Silmäkulman kivun hellitettyä hän rauhoittui ja kääntyi selälleen, lämpimän tunteen alkaessa levitä hänen haarovälissään. ”Voi helvetin kusi.” Hän huokaisi päätään pudistellen.

Nuorisojoukko huusi toisilleen jotain terassin nurkassa, joten Mikan oli vaikea kuulla mitä punahiuksinen nainen hänelle sanoi, joten supliikkina seuramiehenä hän vain nyökytteli ja oli kuulevinaan. Vaaleahiuksinen nainen palasi pöytään. ”Joku on oksentanut tonne vessaan.” Hän sanoi irvistäen istuessaan Mikan viereen. ”Sanoikko henkilökunnalle?” Mika kysyi. ”Sanoin.” Nainen vastasi juuri kun Mikan puhelin alkoi soimaan. ”Mitä vittua?” Mika kysyi aidosti hämmästyneenä. ”Ei kukaan ikinä soita mulle.” Hän naurahti kaivaessaan puhelimen taskustaan. Vaaleahiuksinen nainen siirtyi toiselle puolen pöytää ystävänsä viereen Mikan vastatessa. ”Oliko hyvät torkut?” Hän vastasi nähdessään soittajan olevan Aku. ”Vieläkö oot Paratiisissa? Mulla on avaimet hukkunu.” Aku kysyi linjan toisesta päästä. ”Anteeks mitä?” Mika kysyi. ”Vittu otin housut pois jalasta ja huomasin ettei mulla ole avaimia taskussa.” Aku totesi turhautuneena. ”Otit housut pois jalasta?” Mika kysyi hämillään, saaden samalla naisten huomion kääntymään hänen puheluunsa. ”Miks?” Mika kysyi edelleen hämillään. ”Jotta mä saan ne kusiset farkut tonne pussiin, heti kun saan ton pussin kiinni.” Kuului vastaus, joka vain hämmensi Mikaa entisestään. Hänenkin mielestä Akun kulahtaneet ja liian isot farkut olivat kusiset, mutta hän ei vieläkään ymmärtänyt miksi Aku oli ne riisunut. ”Onks sulla mun vara-avain mukana?” Aku kysyi ja Mika koetti taskuaan. ”Kyllä ne tuolla taskussa tuntuu olevan.” Hän sanoi. ”Hyvä.” Aku totesi. ”Mutta en mä täältä nyt heti pääse sitä sulle tuomaan.” Mika jatkoi ja puhelimesta kuului syvä huokaus. ”Tuu kumminkin äkkiä.” Aku sanoi ja sulki puhelimen. Hämillään siitä mitä juuri tapahtui Mika laittoi puhelimen takaisin taskuunsa. ”Oliks se se sun kaveri?” Punahiuksinen nainen kysyi. ”Juu, jahtaa ilmeisesti muovipussia pelkät kalsarit jalassa.” Mika vastasi, saaden naisetkin hämilleen.

Linnut visertelivät läheisessä koivussa kun Aku nojasi alushousuisillaan mäntyyn, Alkon muovipussi kädessään. Hän otti viimeisen huikan Koskenkorva pullosta ja heitti tyhjän lasipullon rikki läheiseen kiveen. Maisema pyöri hänen silmissään samalla kun hän yritti pidättää oksennusta. ”Hei äijä!” Kuului vihainen miehen ääni. Aku katsoi tyhjin ilmein ympärilleen etsien äänen lähdettä. ”Onks toi mun juomakassi?” Miesääni kuului aivan Akun naaman edestä ja hän huomasi tuijottavansa vihaisia, punertavia silmiä, jotka kuuluivat rikkinäisiin vaatteisiin pukeutuneelle, parrakkaalle miehelle. ”Varastikko sä mun juomat?” Mies huusi, sylki lentäen. ”Tää on mun kassi.” Aku sopersi humalassa takaisin. ”Näit mitä sielä on!” Mies raivosi, tarttuen samalla kassiin, mutta Aku repäisi sen itselleen. ”Mun housut saatana!” Hän huusi. ”Housut?” Mies kummasteli. ”Minkä vitun takia sulla on housut muovipussissa?” Hän huusi niin lähellä Akun kasvoja, että heidän nenänsä koskettivat. ”Koska mä kusin housuuni!” Aku huusi samalla kun mies nappasi väkisin pussin hänen kädestään ja tunki kätensä sinne. ”Täälähän on märät housut!” Mies huusi vetäessään kätensä pois muovipussista. Aku riuhtaisi pussin itselleen. ”Mähän sanoin!” Hän ärähti ja sai miehen perääntymään. ”Anteeks kauheesti.” Mies pahoitteli ottaessaan askelia taaksepäin. ”Mulla vaan jäi Alkon kassi tonne risteykseen jossa oli vielä juomaa ja se oli kadonnu.” Hän jatkoi ja lähti kävelemään poispäin. Aku näytti hänelle keskisormea ja oksensi.

Liikennemerkki heilui lievästi Akun törmättyä siihen. ”Mitä vittua?” Hän päivitteli otsaansa pidellen ja merkissä olevaa, kävelevää miestä tuijottaen. Hävittyään tuijotus kilpailun peltiin maalatulle miehelle, jolla ei ollut edes silmiä, hän jatkoi hoipertelevaa matkaansa. Pelkissä alushousuissa ja t-paidassa kävely sai hänet tutisemaan kylmästä. Auto hidasti vauhtiaan Akun kohdalla. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Huolestunut naiskuljettaja kysyi. ”Haista vittu.” Aku totesi lakonisesti takaisin, saaden naisen sulkemaan ikkunan ja kaasuttamaan tiehensä. Aku jatkoi kävelyään lievästi kaartavalla tiellä, mutta käveli itse suoraan ja kaatui pensaisiin. Hän ei jaksanut edes kiroilla enää, huokaisi vain syvään ennen kuin kömpi ylös. Muutaman syvän hengenvedon jälkeen hän jatkoi matkaansa kohti kotiaan, joka näkyi jo.

Aamunkoiton ensi säteet kurkistivat jo horisontin takaa kun Mika käveli koti kerrostalonsa pihaan, punahiuksista naista kädestä pitäen. ”Tossa talossa mä asun.” Mika sanoi osoittaen edessä näkyvää kerrostaloa. ”Toivottavasti Taina pääsi kotiin.” Nainen mietti lähinnä itsekseen vaaleahiuksista kaveriaan, joka oli juonut itsensä niin humalaan Paratiisissa, että he olivat lähettäneet hänet taksilla kotiinsa. ”Varmasti, Jarmo on luotettavin taksikuski näillä kylillä.” Mika sanoi rohkaisevasti. Hetken pari käveli hiljaisuudessa kunnes Mika pysähtyi äkisti. ”Aku?” Hän huudahti katsoen naapuritaloon päin, jonka alaoven edessä Aku seisoi, kahvasta kiinni pitäen. ”Jaa se sun kaveri?” Nainen kysyi nähdessään lähes alastoman miehen. ”Sama mies, muistin just että sillähän oli se avain hukassa.” Mika naurahti. ”Vartootko hetken niin päästän hänet sisälle?” Hän kysyi antaen suukon naisen poskelle. ”Totta kai, mä poltan sillä välin yhen.” Nainen vastasi Mikan lähtiessä Akun avuksi. ”Mitä äijä?” Mika huudahti päästyään lähemmäs Akua, mutta tämä ei reagoinut. ”Aku!” Hän huudahti ottaessaan kaveriaan olkapäästä kiinni, saaden hänet säpsähtämään. ”Tää ovi ei vittu aukee.” Aku totesi yrittäessään katsoa Mikaa, mutta hänen silmänsä harhailivat. ”Eiköhän viedä sut nukkuun.” Mika sanoi laittaessaan avaimen oven lukkoon. Aku astui huojuen taaksepäin oven avautuessa ja meinasi kaatua selälleen, mutta Mika sai hänet napattua vapaalla kädellään. ”Missä sun housut on?” Mika kysyi työntäessään Akun rappukäytävään. ”Tässä pussissa.” Aku vastasi nostaessaan kättänsä, jossa roikkui muovipussin sangat. ”Missä pussissa?” Mika kysyi heidän kävellessään rappusia kolmanteen kerrokseen. Aku katsoi pussin jäännöksiä kädessään hetken. ”Voi vittu, mun puhelin oli niitten taskussa.” Hän naurahti heittäessään roskat ranteestaan. ”No käydään huamena ettiin ne.” Mika naurahti heidän päästyään Akun oven taakse.

Tänään sain tiedon että minua suuresti kirjoittamiseen inspiroinut ihminen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen viime yönä. Rauha hänen muistolleen.

Aamuauringon säteet osuivat ikkunasta suoraan John Laserin silmiin, herättäen hänet. Hän nousi ylös, ravisti päätään muutaman kerran ja oli pirteä kuin peipponen. Navy SEAL joukoissa ollessaan hän oli oppinut heräämään nopeasti, sillä virkeys oli tehtävällä ollessa ensisijaisen tärkeää. John kääntyi katsomaan vieressään makaavaa naista, tulevaa vaimoaan. Hän oli tavannut Katrin ollessaan komennuksella Japanissa, jossa hänkin oli työskennellyt silloin. Kun Katrin äiti oli sairastunut ja hän joutui palaamaan Suomeen, John oli päättänyt jäädä eläkkeelle palveluksesta ja rakkauden vuoksi muuttaa Katrin luokse Suomeen. Huomenna olisi heidän hääpäivänsä. John käveli keittiöön ja käynnisti kahvinkeittimen. Odotellessaan aamukahvia hän katseli ulos ikkunasta metsään, joka alkoi heti heidän talonsa takapihan perältä. Alussa hänellä oli ollut vaikeuksia sopeutua Suomeen, mutta nyt hän rakasti uutta kotimaataan ja oli erittäin tyytyväinen päätökseensä muuttaa tänne.

Leivänpaahdin sylki paahtoleivät ulos samalla kun Katri tuli keittiöön. ”Huomenta kulta.” Hän sanoi pöydän ääressä lehteä lukevalle Johnille. ”Morning.” John vastasi. Hän oli oppinut suomen kielen nopeasti, mutta joskus hän vaistonvaraisesti puhui englantia. Katri kaatoi itselleen kupin kahvia. ”Are you having trouble understanding the articles?” Hän kysyi istuessaan pöytään. ”Some words, but I can understand what the articles are about.” John vastasi taitellessaan lehden syrjään. ”Onhan sulle varmasti ok että koko seremonia on huomenna suomeks?” Katri kysyi samalla kun John nousi hakemaa leipiä. ”Kyllä minä pärjään.” John vastasi, puhuen paksulla aksentilla. ”Ja niinhän minä sitä parhaiten opin.” Hän jatkoi palatessaan pöydän ääreen. ”Om hela ceremonin hålls på svenska?” Katri kysyi, ivallinen hymy huulillaan. ”Nyt en ymmärtänyt.” John kysyi hämillään. ”Om hela ceremonin hålls på svenska?” Katri toisti hitaasti. ”Your speking swedish?” John kysyi levittäessään voita paahtoleivälleen. ”Ja, de är jag.” Katri sanoi hymyillen. ”Anata wa subarashī joseidesu.” John vastasi. ”What did you say?” Katri kysyi hämmentyneenä. ”So you worked in Japan for two years but didn’t bother to learn japanese?” John naurahti.

John laittoi takin päällensä lähteäkseen töihin. ”Mihin sä oot menossa?” Katri kysyi tullessaan suihkusta eteiseen. ”Töihin.” John vastasi ja kumartui solmimaan kengännauhojaan. ”Niin eikö kukaan muistanut mainita sulle että tänään on vapaapäivä.” Katri naurahti, korottaen ääntään vapaapäivä sana kohdalla. John katsoi kihlattuaan hämmentyneenä samalla kun ovikello soi. Katri hymyili veikeästi kun John nousi ylös avaamaan ovea. ”Mitä äijä!” Huusi Matias astuessaan sisään. Hän oli Katrin siskon miesystävä ja toinen Johnin suomalaisista kavereista. ”Sulla alko ny polttarit.” Totesi sisään astunut Simo, Johnin toinen kaveri. ”Polttarit?” John kysyi Katrilta hämmentyneenä. ”Bachelor party.” Katri vastasi hymyillen. ”Have fun.” Hän huikkasi miehensä perään kun Matias ja Simo raahasivat Johnin ulos.

Katrin sisko, Janette, istui autossa odottamassa miehiä. Hän oli lupautunut viemään polttariporukan ensimmäiseen etappiin, ennen kuin palaisi takaisin siskonsa luokse valmistelemaan huomisia häitä. Miehet tulivat ulos ovesta ja kävelivät autolle. ”Vanhaan Manhattaniin, kiitos.” Repsikan paikalle istunut Matias ilmoitti kovalla äänellä. ”Jos kulta viitsisit.” Hän kuiskasi perään samalla kun Janette käynnisti auton. ”Jännittääkö huominen?” Janette kysyi Johnilta lähtiessään ajamaan. ”Eipä juurikaan.” John vastasi. Simo kaivoi lattialla olevasta muovipussista kolme oluttölkkiä ja ojensi yhden Johnille. ”Siitä aloitetaan.” Hän sanoi samalla kun ojensi Matiakselle tölkin. ”En kyllä oikeastaan juo alkoholia.” John yritti vastustella. ”No nyt juot, viimesen vapaa illan kunniaksi.” Matias totesi avatessaan tölkkinsä. John tuijotti tölkkiään hetken. ”Cest la vie.” Hän lopulta totesi hartioitaan kohauttaen, ennen kuin avasi tölkin.

Polttariseurueen auto kurvasi vanhan kivirakennuksen pihaan, jossa toimi eläinkauppa sekä lähiöpubi, Vanha Manhattan. ”Laita toi päähäs.” Matias huikkasi etupenkiltä samalla kun heitti Johnille värikkään lippalakit, jossa oli pieni propelli päälaella. ”Onko pakko?” John kysyi samalla kun pyöritteli hattua halveksuen käsissään. ”Polttarisankari pitää aina pukea hassusti.” Simo vastasi avatessaan oven. ”Meillä on sulle muitakin asuja varattuna.” Hän jatkoi noustessaan autosta. John huokaisi syvään ja laittoi hatun päähänsä ennen kuin nousi autosta. ”Muista sitten mitä lupasit Katrille.” Janette huomautti Matiakselle. ”Juu juu, ei strippareita ja vaan vähän alkoholia.” Matias totesi noustessaan autosta. ”Ja muistakkin se!” Janette huusi hänen peräänsä.

Muutamaa kanta juoppoa lukuun ottamatta, ravintola oli lähes tyhjä. Simo käveli varmoin askelin tiskille, Johnin seuratessa perässä ympäristöään tutkien. Kantajuopot seurasivat häntä silmä kovana. ”Ja mitäs laitetaan?” Tiskin takana ollut, isokokoinen mies kysyi. ”Mulle perinteinen ja polttarisankari ottaa miehekkään.” Simo vastasi nojautuessaan tiskille. Juuso nyökkäsi ja laittoi hanan kaatamaan lonkeroa tuoppiin, samalla kun otti jalallisen, korkean lasin käteensä. ”Vai että polttareita viettämässä.” Juuso rupatteli samalla kun laittoi jäitä lasin pohjalle. ”Johnilla on huomenna häät.” Simo vastasi samalla kun Juuso kaatoi lasiin kaksi senttiä mansikkalikööriä. ”Eikös se ole vähän riskialtista pitää polttarit edeltävänä päivänä?” Juuso kysyi. Matias saapui tiskille samaan aikaan kun Juuso kaatoi kaksi senttiä vanilja votkaa lasiin. ”Me otetaan ihan rennosti vaan, ei mitään räkäkännejä.” Simo totesi läimäyttäen samalla Johnia olkapäähän. John katsoi hämmentyneenä kun Juuso kaatoi hänen tulevaan juomaansa maitoa. ”John ei oo viinamäen miehiä.” Matias totesi Juuson ottaessa kermavaahto kanisterin käteensä. ”Onko noin?” Juuso kysyi alkaessaan ravistella kanisteria. ”Ei se oo oikein mun juttu, alkoholi on niin pahan makuista.” John vastasi. ”Ehkäpä sun mieli muuttuu tän jälkeen.” Juuso totesi alkaessaan suihkuttamaan kermavaahtoa juoman päälle. ”Otatko oluen vai lonkeron?” Juuso kysyi Matiakselta samalla kun avasi tiskin alla olevan jääkaapin. ”Pistä olut.” Matias vastasi Juuson ottaessa jääkaapista pienen rasian. Hän laittoi rasiasta yhden kirsikan Johnin juoman päälle ja ojensi sen sitten hänelle. ”Ja siinä on miehekäs.” Hän sanoi ja laittoi sitten Matiakselle oluen tippumaan. John pyöritteli lasia käsissään. Vaaleanpunainen juoma, jossa oli kermavaahtoa ja kirsikka päällä, ei tuonut hänelle mieleen mitään miehekästä, mutta kai tämä oli sitä suomalaisten outoa huumoria.

Matias toi kolme lonkeroa pöytään. ”Ehitäänkö me juomaan nää?” Simo hämmästeli katsoessaan kelloa. ”Ei välttämättä.” Matias naurahti. ”Jos on juomaa jäljellä kun limusiini tulee pihaan niin saa rangaistuksen.” Hän jatkoi ja otti sitten pitkän huikan. John tarttui välittömästi omaan tuoppinsa ja joi sen yhdellä huikalla. ”Vittu John, se oli vitsi.” Matias naurahti, Johnin haukkoessa henkeään. ”What?” John kysyi hämmentyneenä. ”It was a joke.” Matias sanoi huonolla englannillaan. ”Meille tulee kyyti vartin päästä, meillä on hyvin aikaa.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan lonkerostaan. ”Joko alat olemaan humalassa?” Simo kysyi Johnilta samalla kun pyöritti hänen hatussaan olevaa propellia. ”En oikeastaan.” John murahti. ”Joko meillä kohta alkaa olemaan hauskaa?” Hän kysyi virnistäen. ”Asia korjaantuu.” Simo totesi noustessaan pöydästä. John seurasi katseellaan kun Simo käveli tiskille. ”Fuck.” Hän totesi kääntyessään katsomaan Matiasta. ”Ite yllytit sitä.” Hän totesi olkapäitään kohauttaen. Hetken pöydässä oli hiljaista, kunnes Simo palasi mukanaan 12 Jägermeister shottia. ”Siinä on sulle kaheksan.” Hän sanoi, tarttui yhteen lasiin ja joi sen sisällön. ”Ja kohta alkaa oleen kiire.” Matias totesi ottaessaan yhden lasin.

Miehet istuivat limusiinin takapenkillä, kuohuviinilasit käsissään. Maailma pyöri Johnin ympärillä hänen vedettyään liian monta shottia liian nopeasti. ”Käydään kuljettaja heittään yks kylärinksa ennen lopullista määränpäätä.” Simo ohjeisti kuljettajaa, joka nyökkäsi. ”Ehkä mun pitäisi mennä kotiin.” John totesi tuijottaen poissa olevana kuohuviiniään. ”Paskanmarjat, meillä on vielä paljon tehtävää.” Simo sanoi alkaessaan kaivamaan kassiaan. Matias otti Johnin propelli lippalakit pois Simon ottaessa lehmän pään näköisen pipon esille. ”Laita toi päähäs ja mee kattoluukusta ottaan vähän raitista ilmaa.” Simo sanoi ja Matias painoi nappia, joka avasi kattoluukun. John huokaisi syvään, antoi kuohuviininsä Matiakselle ja nousi seisomaan. ”Älä unohda hattua.” Simo huikkasi hänelle ja ojensi lehmä reuhkan Johnille, jolla oli pää jo ulkona. Hän laittoi pipon päähänsä auton kaartaessa torin laidalle. Viima osui Johnin kasvoihin kun hän katsoi torilla olevaa nuorisoryhmää. He nostivat juomatölkkejään hänelle tervehdykseksi ja John vilkutti takaisin. Pyöriminen hiukan hellitti kun John veti puhdasta ulkoilmaa muutaman syvän hengenvedon verran. Limusiini ajoi kirkon ohitse. Johnia alkoi hymyilyttää kun hän ajatteli huomisia häitä. ”Helpottaako?” Matias huusi Johnille, joka näytti hänelle peukaloa. ”Hyvä.” Matias vastasi ja ojensi Johnille tämän lasin. Hetken John kokosi itseään ja joi sitten kuohuviinin yhdellä huikalla. Hän ojensi lasin takaisin Matiakselle ja kohotti sitten molemmat kätensä ilmaan. ”I’m the king of the world!” Hän huusi heidän ajaessaan puiston ohitse. ”Turpa kii!” Puistossa istuvien alkoholistien joukosta huudettiin. John Laserille ei motkoteta, joten hän näytti heille keskisormea. ”Fuck you!” Hän huusi takaisin.

Limusiini pysähtyi keskustan laidalla olevan kerrostalon pihaan. ”Kiitoksia.” Matias huikkasi kuljettajalle avatessaan oven. ”Pitäkää hauskaa.” Kuljettaja huikkasi takaisin miesten astuessa ulos. ”Miksi me tultiin tänne?” John kysyi hämillään limusiinin poistuessa paikalta. ”Moni ei tiedäkään, mutta täälä on eräs herrasmies kerho kellarissa.” Simo kertoi innoissaan. ”Herrasmiesklubi on ehkä liioittelua, mutta ainakin asiakaskunta on reilusti mies painotteista.” Matias sanoi lähtiessään kävelemään ovelle. Jokin tässä asiassa epäilytti Johnia, mutta hän lähti silti seuraamaan Matiasta. Simo hihitteli kuin innostunut pikkutyttö hänen takanaan. Päästyään ovelle Matias painoi ovisummeria. Hetken hiljaisuuden jälkeen summerista kuului napsahdus. ”Kukkona tunkiolla on huonoa olla.” Kuului matala miesääni. ”Kanana orrella on hyvä olla.” Matias vastasi ja oven sähköisen lukon avautumis ääni kuului. John katsoi Matiasta hämillään kun tämä avasi oven ja jäi pitämään sitä auki muille. ”Käytävän perällä viimenen ovi vasemmalla.” Hän ohjeisti muita kun he astuivat käytävään. Simo tärisi innostuksesta samalla kun John kävi mielessään läpi kaikki kauhuskenaariot. Kun käytävä loppui, Simo säntäsi Johnin ohitse ja avasi oven. Häneltä pääsi pieni riemunkiljahdus kun astui sisään. John kurkisti hämärästi valaistuun huoneeseen samalla kun Matias tuli hänen viereensä. ”Tän kaupungin ainoa vastaava.” Hän hymähti. ”Ja lähes laillinen.” Hän naurahti astuessaan strippiklubille sisään.

Tekno musiikki pauhasi salaisessa strippiklubissa kun Matias toi hänelle ja Johnille juomat pöytään. Simo oli lavalla tanssimassa naisten kanssa. ”Simo on jankuttanut mulle jo monta vuotta että hänet pitäisi tuoda tänne, mutta en ole aiemmin tuonut.” Matias sanoi istuessaan. ”Osittain juuri tämän takia.” Hän naurahti nyökätessään samalla Simoa kohti. ”Katri ei pidä tästä.” John sanoi ympärilleen vilkuillen. ”Siksi Katri ei saa ikinä tietää tästä.” Matias sanoi silmää iskien. ”Otahan pitkä kulaus.” Hän jatkoi ojentaen tuomansa juoman Johnille, joka katsoi juomaa epäilevästi. ”Onko tällaisessa paikassa varmasti turvallista juoda?” Hän kysyi Matiakselta. ”Totta kai on.” Matias naurahti. ”Kaikki juomat tehdään hygienia vaatimusten mukaan.” Hän jatkoi ennen kuin otti itse huikan. John ei vielä oikein vakuuttunut, mutta otti lopulta huikan. Musiikki taustalla vaihtui ja Simo palasi pöytään. ”Jumalauta tää on mahtava paikka!” Hän huudahti ja halasi sitten Matiasta. ”Paras ilta ikinä.” Hän jatkoi ja kyynel valui hänen poskellaan. John joi pitkän kulauksen juomastaan. ”Täähän on oikeasti hyvää.” Hän sanoi laittaessaan lasin pöydälle. ”Mitä tää on?” Hän ihmetteli. ”Long Island Iced Tea.” Matias vastasi. ”Näitä lisää.” John sanoi innoissaan ennen kuin otti uuden huikan. ”Toivottavasti seuraavakin yllätys on mieluisa, mutta vaihda tosta hattua ensin.” Matias totesi kaivaessaan merikapteeninhatun esille. ”Toivottavasti tämä on nyt sitten viimeinen yllätys.” John sanoi leikkisästi. ”Sitähän ei sulle kerrota, muuten se ei olis yllätys.” Matias naurahti samalla kun yksi tanssijoista tuli heidän pöytäänsä. ”Kukas on polttarisankari?” Nainen kysyi. Simo nosti kätensä ilmaan, mutta Matias painoi sen alas. ”Hän.” Matias totesi osoittaen Johnia, joka katseli naisen valtavia ja alkuperäisiä rintoja hämmästyneenä. Musiikki vaihtui jälleen ja nainen aloitti sylitanssin.

Ulkona oli alkanut tihuttaa vettä. Simo makasi maassa, Johnin ja Matiaksen katsellessa vierestä. ”Vittu sun kanssas.” Matias ärähti päätään pudistellen. Simo oli juuri kirjaimellisesti heitetty ulos klubilta. ”Jos ne vie mun jäsenyyden niin tästä tuli sulle kallis reissu!” Matias huusi, Johnin yrittäessä pidätellä nauruaan. ”Pitäähän heille antaa tippiä.” Simo kimitti noustessaan ylös. ”Ja mulla loppu setelit.” Hän selitti ja John alkoi nauramaan. ”Ethän sä silti voi tunkea pikkuhiluja naisen alushousuihin!” Matias karjui, puristaessaan kätensä nyrkkiin. Simo laittoi kätensä kasvojensa suojaksi, Johnin nauraessa. Matias laski nyrkkinsä ja hengitti muutaman kerran syvään. John sai hillittyä naurunsa ja pihaan laskeutui hiljaisuus. ”Eiköhän jatketa matkaa.” Matias totesi lähtiessään kävelemään läheisiä omakotitaloja kohti. Simo huokaisi helpotuksesta lähtiessään hänen peräänsä. ”Mihin ollaan menossa?” John kysyi. ”Saunaan.” Matias huikkasi taakseen ja John lähti seuraamaan muita.

Vanhan rintamamiestalon pihasaunan piipusta nousi jo savua kun miehet kävelivät pihaan. Vanhempi mies tuli ulos sauna rakennuksesta ja Matias tervehti häntä. ”Joko alkaa olla lämpöä, tultiin vähän etuajassa.” Hän kysyi päästessään lähemmäs. ”Kuuttakymmentä näytti että kyllähän sinne voi mennä.” Mies vastasi Simon ja Johnin päästessä rakennuksen terassille. ”No me odotellaan sitten vielä hetki.” Matias sanoi istuessaan alas. ”Kiitos sulle.” Hän jatkoi samalla kun Simo istahti. ”Eipä mitään.” Mies totesi lähtiessään kävelemään. ”Pyysin naapurin isäntää lämmittään meille saunan niin mee meillä siihen aikaa.” Matias selitti Johnille. ”Ota John olutta.” Simo sanoi kaivaessaan kassistaan tölkin. ”Oliko nää polttarit nyt sitten tässä?” John kysyi istuessa Simon viereen penkille. ”Ei toki!” Simo iloitsi. ”Nyt alkaa ryyppääminen.” Hän sanoi avatessaan tölkkinsä teatraalisesti. ”Ollaan sovittu Katrin ja Janetten kanssa että jäät tänne yöks niin voidaan saunoa ihan rauhassa.” Matias selosti. ”Se kuulostaa hyvältä ja turvalliselta.” John huokaisi avatessaan oluensa.

Päivä oli kääntynyt jo illaksi kun miehet istuivat terassilla pelkkiin pyyhkeisiin kääriytyneinä. ”Kyllä se näin vaan tehtiin.” Matias selitti Johnille, joka pudisteli päätään. ”Ei voi olla totta.” John tivasi vastaan. Simo saapui paikalle, käytyään sisällä vessassa. ”Ehkä Suomi vaan on niin hieno maa.” Matias naurahti. ”Mistä te puhutte?” Simo kysyi avatessaan itselleen lonkeron. ”John ei usko että valtio anto tän tontin ja talon mun vaarille sodan jälkeen.” Matias kertoi. ”Ei mitään tällaista vaan anneta.” John intti vastaan. ”No niin vaari aina kertoi.” Matias sanoi noustessaan ylös. ”Tän saunarakennuksen teki tosin itse.” Hän jatkoi avatessaan saunan oven ja astuessaan sisään. ”En taida jaksaa enää uusia löylyjä.” John totesi. ”Yhet nopeet vielä.” Simo totesi kävellessään hänen ohitseen saunaan. John mietti hetken ja meni sitten perässä. Matias heitti juuri löylyä kun John astui sisään hämärään saunaan. Vanhat lauteet natisivat hänen noustessaan niitä Simon ja Matiaksen väliin istumaan. ”Ihan kevyet sitten vaan.” John esitti toiveen kumartuessaan kuumuudesta. ”Katotaan miten käy.” Matias sanoi samalla kun otti lisää löylyvettä. Samalla kun Matias heitti löylyä kuului valtava rysähdys kun lauteet pettivät miesten alta. Matiaksen löylyn heittoon ojennettu käsi iski voimalla kiukaan ja lauteiden välissä olevaan betonimuuriin ja siitä kuului ikävä rusahdus. Simo horjahti sivulle, lyöden päänsä seinään ja kaatuen siitä maahan. John ehti reagoida ääneen mielessään, mutta humalainen keho ei totellut häntä. Hetken kaikki huusivat tuskasta. ”Kävikö pahasti?” Kättään pitelevä Matias kyseli, noustessaan ylös. ”My legs!” John huusi. Matias näki Simon tajuttomana maassa ja Johnin istuvan romahtaneiden lauteiden päällä, mutta hänen jalkojaan ei näkynyt. ”Ei saatana!” Matias huusi ja kiirehti terassille puhelimensa luokse, soittaakseen hätänumeroon. ”My legs are under the rubble!” John huusi saunasta. ”I’m calling the ambulance!” Matias huusi juuri kun hätäkeskuksesta vastattiin.

Kirkon kellot soivat ja kanttori alkoi soittamaan häämusiikkia. Kirkkosalista kuului ihmisten supinaa kun kaasot avasivat ovet ja Katri astui salin puolelle, isänsä saattamana. Häävieraat nousivat seisomaan kun he näkivät Katrin. Kävellessään morsian katseli vieraita, kunnes hänen katseensa osui alttarille. Katrin suu loksahti auki. ”Mitä helvettiä?” Hän huudahti hiukan liian kuuluvalla äänelle, nähdessään Johnin pyörätuolissa papin edessä, jalat kipsattuina. Lähemmäs päästyään hän näki bestmanit. Matiakselle oli käsi paketissa ja Simon pää oli laitettu siteisiin. Katri pääsi alttarille ja katsoi kysyvästi Johnia. ”Kerron myöhemmin.” John kuiskasi. Janette katsoi Matiasta murhaavasti kävellessään paikalleen. Pappi antoi merkin kaikille istua ja kanttori lopetti soittamisen.