Neljä miestä makaa rannalla. Tai ehkä kolme miestä ja yksi nainen. Vene oli karilla valtavassa kivessä kiinni pohjastaan. Neljän kaveruksen ilonpitoreissu oli muuttumassa selviytymistaisteluksi.

Ville avasi silmänsä. Hän siirsi pitkiä, tummia hiuksiaan silmiensä edestä, mutta näki vain hiekkaa. Hän makasi vatsallaan rantahietikolla ilman muistikuvia edellisillan tapahtumista. Hän kohottautui ylös ja yski hiekkaa suustaan. Hänestä oikealle nukkui Jani tavalliseen tyyliinsä selällään, suu auki ja molemmat kädet housuissaan. Vasemmalla puolellaan hän näki Apan nukkumassa alasti. Hän ei tunnistanut paikkaa jossa he olivat. ”Huomenta kulta! ” Ville kääntyi äänen suuntaan ja huomasi Jullen istuvan rantahiekalla. ”Ei tainnu meiän viime yö mennä ihan putkeen… ” Julle jatkoi yrittäen samalla sytyttää selvästi läpimärkää tupakkaa sytkärillä joka ei iskenyt edes kipinää. ” Voi ny saatana” Hän kirosi. ”Mitä vittua yöllä oikein tapahtui?” Ville kysyi. Julle heitti tupakan pois. ”Ei sitten mitään hajua. Mulla katkee filmi siihen kun me lähettiin satamasta.” Ville puhdisti viiksiään hiekasta ja katsoi Jullea hiljaa. ”Sehän oli kymmeneltä aamulla.” Hän sanoi hetken kuluttua. He jäivät hetkeksi tuijottamaan toisiaan. Julle otti taskustaan uuden märän tupakan ja alkoi yrittämään sen sytyttämistä.

Jani heräsi omaan yskimiseensä. ”Hyi saatana!” Hän huusi noustessaan istumaan, sekoittaen samalla kiharia hiuksiaan. Jani katseli hetken ympärilleen ennen kuin oksensi. Viiden minuutin huuto-oksentamisen jälkeen hän katsoi jälleen ympärilleen, kunnes muisti olevansa sokea kuin lepakko eikä nähnyt mitään ilman lasejaan. ”Jumalauta!” Hän huusi ja alkoi vimmatusti etsiä lasejaan ympäriltään hiekasta. ”Jos olutta etit niin sitä ei oo yhtään.” Kuului Villen ääni hänen takaansa. ”Ei, kun vittu mun laseja!” Jani älähti pieraisten samalla. ”Ei vittu. Joinko mä eilen maitoa?” Hän kysyi pidellen käsiään perseensä kohdalla. ”En mä ainakaan muista ja Jullella katkes filmi jo kauan ennen mua.” Ville jatkoi Janin noustessa ylös. Jani juoksi lähimpään pusikkoon josta alkoi pian kuulua löysää rupsutusta sekä äänekästä kiroilua. ”Eikös toi ollu se puska josta me löydettiin niitä nokkosia ihan vitusti?” Ville kysyi Jullelta. ”Jep.” Julle vastasi yrittäen jälleen sytyttää märkää tupakkaa. ”Vittu nää tupakit ei oo vieläkään kuivunu tarpeeks.” Hän jatkoi samalla kun heitti tupakan pois.

Apa heräsi hiekalta. Hän nousi ylös venytellen ja haukotellen. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi Jullen istumassa kivellä. ”Huomenta. Missäs muut on?” Apa kysyi noustessaan seisomaan ja heilauttaessaan pitkiä, kultaisia hiuksiaan. ”Jani on edelleen paskalla, ollu jo melko kauan. Ville kyhäs ongen ja on yrittäny saada kalaa tuolta järvestä.” Julle vastasi. ”Järvestä?” Apa kysyi. ”Mehän oltiin merellä ryyppäämässä.” Apa jatkoi. Julle otti viereiseltä kiveltä kuivumassa olleen tupakan. ”Multa on turha kysyä, mun filmi katkee jo satamassa.” Julle sanoi yrittäen sytyttää tupakkaa saamatta vieläkään sitä palamaan. ”Se nyt ei yllätä mua ko miettii paljonko otit pohjia. Missäs muut sitten on?” Apa kysyi. Julle katsoi häntä ihmetellen. ”Justhan mä kerroin: Jani on paskalla ja Ville kalassa.” Hän sanoi heittäen tupakan pois. Julle kaivoi taskustaan nuuskarasian ja alkoi asettelemaan pussia huuleensa samalla kun Apa jatkoi: ”Kyllä mää sen kuulin mutta entäs ne loput?” Julle jäi tuijottamaan Apaa kesken pussin asettelun ja se tippui maahan. ”Ketkä muut? Mehän lähettiin nelistään matkaan.” Julle kysyi hämillään. Ennen kuin Apa ehti vastata Jani saapui pusikosta. ”Ai vittu että kirvelee, mä paskoin johonkin nokkosiin, kirvelee ihan vitusti ja janokin on hirvee. Onks meillä juotavaa?” Hän uteli raapien samalla persettään. ”Tuolta vaan juomaan.” Apa sanoi osoittaen vettä kohti. ”Ei merivettä voi juoda!” Jani kivahti. ”Tää onkin järvi.” Julle tokaisi. ”Mitä vittua?” Jani parahti. Hetken rannalla oli hiljaista. ”Onks kukaan nähny mun rillejä?” Hän jatkoi.

Ville istui kivellä rantavedessä. Hän ei ollut saanut edes yhtä nykäisyä ongestaan koko aikana. Apa tuli hänen viereensä. ”Syökö kala?” Apa kysyi. ”Ei sitten nykäystäkään. Tuskin tässä järvessä edes on kalaa. Mites Janin laktoosiripuli?” Ville jutteli. ”Näyttäs olevan ohi ainakin toistaseks. Mää lähen ny kattoon tota hylkyä oisko sen rillit jääny sinne.” Apa sanoi. ”Luulekko löytäväs ne?” Ville uteli. Apa huokaisi syvään: ”En…” Ja lähti juoksemaan kohti venettä. Hän loikkasi hetken juostuaan veteen ja nousi saman tien pintaan huutaen tuskasta. Ville heitti onkensa sivuun ja kiirehti hänen avukseen. Rannalla olleet jätkät lähtivät myös juoksemaan rantaan paitsi Jani, joka oli edelleen sokea. Hän juoksi suoraan nokkospuskaan johon oli hetkeä aiemmin ripuloinut. Ville raahasi huutavaa Apaa kohti rantaa kun Julle tuli paikalle. ”Mitä kävi?” Hän kysyi. ”Helvetistäkö minä tiedän!” Ville vastasi. Kun he pääsivät matalaan veteen he tajusivat mitä oli käynyt: Valtava lohi oli napannut Apaa peniksestä kiinni eikä päästänyt irti. Jätkät purskahtivat heti nauruun. Jani kömpi nokkospuskasta oman ulosteensa peitossa heidän luokseen. ”Hyi vittu, mee pesulle!” Ville huusi ja tönäisi Janin veteen. Jani räpiköi vedessä öristen. Julle sai kerättyä itsensä ja auttoi hänet ylös. Ville tarttui kiinni Apan peniksessä olevaan loheen ja alkoi vetää sitä irti. ”Hyi saatana sä haiset paskalta!” Julle huusi ja työnsi Janin uudestaan veteen. Ville ei saanut lohta irti joten hän otti kiven ja löi ensin ohi Apaa reiteen ja sitten lohta päähän. Jani rauhoittui ja alkoi pestä itseään. Julle ja Ville raahasivat Apan rantaan. Hän ei huutanut enää, kiroili vain. Kun he pääsivät rantahiekalle Ville veti kuolleen lohen irti Apasta. ”Ja mä kun luulin että tässä järvessä ei oo kalaa.” Hän totesi samalla. ”Sulla oli väärä syötti. Sunkin olis pitäny käyttää katkarapua.” Apa totesi.

Jani peseytyi järvessä. Hän oli rantavedessä turvallisuussyistä, sillä hänen silmälasejaan ei ollut vieläkään löytynyt. Jani sukelsi pestäkseen hiuksensa vielä kerran. Toivottavasti kaikki uloste lähtisi irti hajun kera vaikka hänellä ei ollutkaan saippuaa. Jani käveli rantaan. ”Jätkät hei. Pitäkää vähän ääntä niin osaan edes jotenkin suunnistaa! ” Hän huusi kavereilleen. ”Sä oot ihan vitun hintti!” Julle vastasi. Jani lähti kävelemään äänen suuntaan. Hetken käveltyään hän pysähtyi. ”Antakaa uus äänimerkki!” Hän huusi ja Apa vastasi: ”Ime munaa.” Jani pääsi kaveriensa luokse. Apa ja Julle istuivat kivillä Villen yrittäessä saada tulta syttymään. Apan pyydystämä lohi oli laitettu vartaaseen ja odotti hiekassa törröttäen nuotion syttymistä. ”Jotenkin mun on silti vaikee uskoa sua.” Julle sanoi Apalle. ”Jani. Otettiinko me jossain kohtaa neljä naista kyytiin?” Hän jatkoi kääntäen katseensa Janiin. ”Naisia?” Jani hämmästeli. ”Ei mulla ole mitään vitun muistikuvaa.” Hän mietti säälittävää leukapartaansa haroen. ”Ei ole mulla eikä Villelläkään mutta Apa väittää että näin kävi.” Julle sanoi. ”Ei se ole väite vaan fakta.” Apa murahti. ”Sää ja Jani otitte sillon välikuolemaa ja me Villen kanssa oltiin kannella pelaamassa Kimbleä ko kapteeni ilmoitti että muutama nuori nainen haluais kyytiin että kelpaako. Me suostuttiin ja kapteeni ajo laiturille jossa odotti 10 paistia.” ”Sä puhuit äsken neljästä.” Jani keskeytti. ”Turpa kii, oot tyhmä. Mää oon tulossa siihen.” Apa murahti. ”Eli ko kapteeni oli laskenu portaat eräs Jani saapui kannelle ja oksensi suoraan laiturille. Siinä kohtaa neljä naista, jonka päälle purjoa roiskui lähti menemään ja kuusi nousi kyytiin. Kaksi tosin kääntyi vielä laivassa pois ko näkivät Juliuksen hoipertelevan kännissä ilman housuja, pyykkipoikia kiinnitettynä munaansa.” Jani yritti katsoa Jullen suuntaan mutta ei ihan osunut. ”Uskotko sä ton?” Hän kysyi. ”Kyllä mulla ne pyykkipojan jäljet on kyrvässä edelleen mutta tää naisasia ei ihan uppoa.” Julle vastasi. ”..Etenkin kun Villekään ei muista.” Hän jatkoi ja katsoi Villeä. Ville oli saanut pienen kipinän aikaiseksi ja puhalsi siihen saadakseen nuotion syttymään. ”Mä muistan että saatiin idea Kimblen pelaamisesta kun te nukuitte mutta en muista että oltas pelattu.” Hän sanoi. Kipinä ehti sammua hänen puhuessaan. ”Voi helvetti!” Hän huusi ja alkoi tusertaa uutta kipinää. ”Jos mulla olis mun puhelin tässä voisin näyttää teille kuvia, mutta se lienee joko tuola järvessä tai veneessä.” Apa totesi. Joukko oli hetken puhumatta kunnes Jani jatkoi: ”Mutta herää kysymys; Missäs se kapteeni on?” Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.

Apa kaivoi kalanruodon palasia parrastaan. ”Eli kerrataanpa vielä.” Hän aloitti. ”Prioriteetit tällä hetkellä on numero yksi: Suojan rakentaminen. Numero kaksi: Tarvikkeiden noutaminen veneestä ja numero kolme: Tulen ylläpitäminen.” Muut nyökkäilivät samalla kun kaivoivat ruotoja hampaistaan. ”Mutta sä et ui veneelle ennen kun saat vaatteita.” Jani sanoi. ”Etkä sää lähe tästä nuotiolta mihinkään ennen ko näät jotain.” Apa vastasi. Ville heitti hampaistaan kaivamansa ruodon nuotioon. ”Mä käyn uimassa, katotaan mitä löytyy.” Hän sanoi. Julle otti tupakan suuhunsa ja yritti sytyttää sen nuotiosta. ”Eli me katotaan Juliuksen kanssa meille kattoa pään päälle ja Jani vahtii tulta. Kai sää sen näät kumminkin?” Apa totesi. Jani nousi seisomaan ja katsoi tiukasti Jullea. ”En mä nyt umpisokea ole!” Hän huusi noustessaan seisomaan. Apa nousi myös ylös ja samalla osui isolla vatsallaan Jullea päähän niin että hänen tupakkansa tippui tuleen. ”Kohan olen huolissani meidän selviytymisestä!” Apa jyrisi. Julle nousi seisomaan ja löi Apaa. Ville nousi ylös samalla kun Apa horjahti iskusta. Ville yritti mennä Apan ja Jullen väliin mutta kiireessä törmäsi Janiin ja molemmat kaatuivat. Apan silmät saivat perinteisen hullunkiiltonsa. ”Jumalauta!” Hän huusi tarttuessaan Jullea kurkusta kiinni ja nostaessaan tämän ilmaan. Ville nousi nopeasti ylös Janin jäädessä huitomaan ilmaa maahan. Ville meni väliin juuri kun Apa oli paiskaamassa Jullen nuotioon. ”Nyt loppu sitten!” Hän huusi tarttuessaan Apan käteen. ”Vittu me kuollaan kaikki jos me aletaan tappeleen!” Hän yritti vedota kavereihinsa. Vaikka Ville yritti saada Apaa irrottamaan hänen otteensa ei irronnut. ”Jumalauta Arto!” Jani huusi maasta. Apa laski Jullen maahan. ”Sori..” Apa sanoi. ”..Lähti vähän käsistä taas..” Hän jatkoi kävellessään rannalle. Ville auttoi Janin ylös ja takaisin istumaan nuotion ääreen. Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan ja laittoi pussin huuleensa. ”Mä lähen nyt sinne hylylle. Onnistuuko teiltä suojan rakentaminen?” Ville kysyi riisuessaan paitaansa. ”Hetken päästä.” Julle vastasi.

Ville veti itsensä veneen laidan yli. Hän makasi hetken hengittäen syvään, sillä uintimatka olikin ollut rankempi kuin hän oli ajatellut. Ville nousi ylös ja katsoi ympärilleen. Kannella ollut pöytä oli kaatunut ja sen vieressä maassa lojui Kimblen pelilauta sekä sen nappulat sikin sokin. Ville katsoi niitä hetken ja lähti sitten kohti alempana olevaa hyttikäytävää. Käytävällä oli neljä ovea joista jokainen johti yhden heistä hyttiin. Ville valitsi ensimmäisenä Janin hytin. Hytin lattia oli täynnä nenäliinoista rypistettyjä palloja. Hän katsoi hetken ympärilleen ja muutaman tyhjän oluttölkin lisäksi ei nähnyt mitään merkittävää. Janin hytin vieressä oli Jullen hytti. Ville yritti avata hytin oven mutta se oli jumissa. Ville työnsi ovea koko painollaan ja se antoi vihdoin periksi. Jullen kassi oli jäänyt lattialle oven eteen. Molemmat sängyt oli kyllä myllätty joten Julle oli joko itse ottanut molemmat välikuolemansa eri sängyissä tai sitten joku muukin oli nukkunut hänen hytissään. Ville katsoi vielä hetken ympärilleen kunnes hänen katseensa kiinnittyi toiseen sänkyyn. Aavistus valtasi Villen mielen kun hän nosti sängyllä olevaa tyynyä ja kas, sieltähän Janin silmälasit löytyivät. Hän nappasi Jullen kassin lattialta ja laittoi rillit sen sivutaskuun. Ville poistui käytävään ja meni omaan hyttiinsä. Hän yritti etsiä puhelintaan mutta sitä ei näkynyt. Hän ei jäänyt kauemmaksi aikaa sillä tiesi ettei hytissä olisi mitään tarpeellista. Viimeisenä hän astui Apan hyttiin. Hytti oli aivan sekaisin. Tyhjiä kertakäyttömukeja ja oluttölkkejä lojui lattialla, petivaatteet olivat aivan sekaisin ympäri huonetta ja sinne tänne oli heitelty vaatteita. Ville löysi pöydältä myös jätesäkkirullan ja otti siitä kolme säkkiä. Yhteen hän laittoi Jullen laukun että se ei kovin pahoin kastuisi uintimatkalla takaisin rantaan ja yhteen hän alkoi kerätä vaatteita. Hän tutki Apan housuntaskut huolella mutta ei löytänyt niistä muuta kuin kuitteja sekä pullonkorkkeja. Hän heitti kassiin housujen lisäksi myös muutaman T-paidan mutta ei löytänyt kalsonkeja mistään. Hetken aprikoituaan Ville päätti ottaa myös tyynyjä säkkiinsä pehmikkeeksi tulevaa yötä varten. Hän oli juuri tunkemassa tyynyä säkkiin kun huomasi kädessään jotain punaista. Tyynyn alla oli ollut naisen pitsiset alushousut. ”Ei jumalauta” Ville sanoi hämmästyneenä ääneen. Hän laski säkin maahan ja alkoi penkoa Apan hyttiä tarkemmin. Tutkittuaan koko hytin hän oli löytänyt kahdet naisten alushousut, kolmet rintaliivit joista kaikki olivat eri kokoa sekä hertta kolme pelikortin. Ville laittoi ne kaikki säkkiin ja palasi kannelle.

Apa keräsi havunoksia samalla kun Julle yritti sytyttää kuivaksi saamaansa tupakkia. Hänen sytkärinsä löi vain silloin tällöin kipinää. ”Voi vitun vittu.” Hän manasi ravistaessaan sitä. ”Nuotiostahan sää siihen tulen saat.” Apa totesi katkaistessaan jälleen yhden kuusen oksan. Julle laittoi sytkärin taskuunsa ja nosti keräämänsä oksat maasta. ”Kunhan Jani on saanut pidettyä tulta yllä.” Hän sanoi. ”Eiköhän.” Apa totesi lähtiessään kävelemään kohti nuotiopaikkaa. Julle kulki edellä sillä Apa oli edelleen alasti. ”Sulla ei oo oikeesti kylmä?” Julle kysyi. ”No sitten voi vähän tulla ko aurinko laskee mutta harvemmin sitä Suomen kesässä palelee.” Apa vastasi. He kulkivat hetken hiljaa, kunnes Julle sanoi: ”Nyt on syyskuun alku.” ”Vuodenajat on pelkkä mielentila.” Apa totesi. He saapuivat nuotiolle ja näkivät Janin vetämässä käteen. ”Ihan oikeesti hei! Me oltiin pari minuuttia poissa.” Apa sanoi halveksuen. Jani säikähti ja väänsi munaansa rajusti sivuun. ”Ai saatana!” Hän huusi kivusta. ”Tehän olitte nopeita.” Hän sanoi takerrellen samalla kun piilotti sukuelintään housuihinsa. ”Tossa on isoja kuusia ihan vähän matkan päässä.” Apa sanoi samalla kun käveli hänen ja Jullen rakentamalleen majalle. He olivat koonneet isoista oksista kehikon nuotion lähelle johon he juuri ja juuri mahtuisivat kaikki neljä makaamaan. Apa alkoi latoa havuja kehikon päälle kun Julle kaivoi tupakan esille. ”Paas Jani lisää puita nuotioon.” Hän sanoi samalla kun sytytti siitä tupakkansa. Jani haparoi muutaman risun käsiinsä ja heitti ne tuleen. ”Toitteko tarpeeks tarvikkeita?” Hän kysyi samalla. ”Ei vielä. Täytyy ainakin toinen reissu tehä.” Apa vastasi. ”Näillä ny saa ton katon tehtyä mutta tuulta vastaan olis hyvä olla ainakin rannalle päin seinä.” Hän jatkoi. ”Ja näyttää siltä että polttopuutakin tarvitaan lisää.” Julle sanoi. ”Mikäköhän sillä Villellä kestää?” Hän jatkoi.

Ville ui kohti rantaa vetäen perässään kolmea jätesäkkiä. Aurinko oli jo laskemassa joten hän oli päättänyt lopettaa veneen tutkimisen ja palata rantaan. Päästessään rannalle hän istahti hiekalle hengähtämään hetkeksi. ”Löytykö mitään hyödyllistä?” Huikkasi Julle vähän matkan päästä jossa hän oli virtsaamassa. ”Vaikka ja mitä.” Ville vastasi noustessaan seisomaan. ”Sun kassis oli täysin koskematon.” Hän jatkoi ja heitti Jullen kassin sisältämän jätesäkin Jullelle. Säkki laskeutui hänen jalkoihinsa samalla kun hän ravisti viimeisiä virtsapisaroita. ”Oliks mulla kassi mukana?” Julle hämmästeli. ”Ilmeisesti.” Ville vastasi nostaessaan kaksi muuta säkkiä olalleen. ”Mennääs notskille niin mä näytän mitä kaikkee löyty.” Hän sanoi lähtiessään kävelemään. Julle otti oman säkkinsä ja lähti Villen perään. He kävelivät puhumatta kohti nuotion loimua kunnes Ville rikkoi hiljaisuuden. ”Miks toi nuotio näyttää isommalta kun aiemmin?” Hän kysyi ihmeissään. Julle siristi silmiään nähdäkseen paremmin. ”Voi jumalauta, meiän maja palaa!” Hän parkaisi ja lähti juoksuun. Ville seurasi perässä kompuroiden kahden säkkinsä kanssa. ”Mitä vittua Jani sää poltat meiän majaa!” Julle huusi päästessään nuotiolle ja heittäessään kassinsa maahan. ”Mitä vittua!” Jani huusi noustessaan pystyyn. ”Miks te rakensitte sen niin lähelle tulta?” Hän ihmetteli. Julle irrotti palamaan syttyneitä kuusenoksia majasta vauhdilla. Ville saapui paikalle. Hän kaivoi yhdestä säkistä Jullen laukun, jonka sivutaskusta hän otti silmälasit. ”Nyt sitten lasit päähän, loppuu toi perseily.” Hän sanoi antaessaan lasit Janille ja meni sitten auttamaan Jullea Janin sovittaessa laseja päähänsä. ”Ei nää oo mun lasit mutta näkee näillä ny vähän paremmin.” Hän sanoi. Julle ja Ville saivat kaikki palavat oksat pois majasta ja laittoivat ne nuotioon. Ville kaivoi toisesta jätesäkistä kattilan. ”Onneks mä otin tän laivasta mukaan. Mä käväsen hakeen vettä ja kastelen noi loput oksat ettei vaan ala kyteen.” Hän sanoi ja lähti kävelemään rantaan. Julle kaivoi nuuskapurkin taskustaan ja laittoi pussin huuleensa. ”Vittu Jani.” Hän totesi ja istahti alas.

Apa taittoi vielä yhden oksan nippuunsa. Aurinko oli jo laskenut joten suoja pitäisi saada valmiiksi ennen pimeää. Julle oli jäänyt vahtimaan Jania ettei mitään pahaa tapahtuisi. Apa lähti kohti nuotiopaikkaa mutta pysähtyi pian. Hänestä tuntui kuin joku tuijottaisi häntä. Tuulen ulvonta puiden latvoissa oli ainoa ääni jonka hän kuuli muuten hiljaisessa metsässä. Tuntien edelleen tuijotuksen niskassaan hän jatkoi matkaansa ripein askelin. Puiden oksat raapivat hänen alastonta kehoaan mutta hän ei antanut sen häiritä. Apan mielikuvitus juoksi villinä siitä mikä häntä mahtaisi tuijottaa. Hän pääsi nuotiopaikalle ja kääntyi vielä katsomaan metsään. Hämärtyvässä illassa kuului nuotion rätinä sekä tuuli mutta ei muuta. Apa oli juuri kääntymässä pois päin kun hänen silmäkulmassaan vilahti liikettä. Hän jäi tuijottamaan vielä metsään mutta ei nähnyt enää mitään. ”Mitä sä tuijotat?” Kuului Jullen ääni nuotiolta. ”En mitään.” Apa vastasi ja kääntyi nuotiolle päin. ”Tässä on loput havut.” Hän sanoi saapuessaan Janin viereen. ”Hei, sulla on rillit!” Apa huudahti nähdessään Janin. ”Jonkun muun mutta näkee näillä vähän paremmin kun ilman rillejä.” Jani vastasi. Samalla Apa huomasi Villen tulevan rannalta kantaen kattilaa. Ville huomasi Apan tuijotuksen. ”Eräs päästi tulen leviämään tähän joten mä ny kastelen sitä ettei vaan pääse kyteen.” Hän sanoi alkaessaan kaatamaan vettä majan päälle. ”Jumalauta Jani, sulla oli yks homma.” Apa murahti lähes sokealle toverilleen ja vei oksanippunsa majalle.

Jani ravisti viimeiset tipat virtsaansa ja veti vetoketjun kiinni. ”Valmista.” Hän sanoi Apalle joka oli tullut hänen mukaansa turvaksi, nyt kun Apakin oli saanut vaatteita päällensä Villen tuotua niitä veneestä. Eniten hän iloitsi siitä että oli saanut maastokuvioisen hellehattunsa takaisin. Illan hämärtyessä Jania ei uskaltanut päästää yksin liikkumaan ennen kuin hänen omat silmälasinsa löytyisivät. ”Hei Apa.” Jani sanoi hiljaa. ”Anteeks että musta ei oo ollu hyötyä.” Hän jatkoi. Apa tuijotti metsään varuillaan olevan näköisenä. ”Juu, ei mitään, minkäs sää sille voit jos et mitään nää.” Hän sanoi tuijottaen herkeämättä puiden lomaan. Hetken oli hiljaista. ”Joko mennään takasin?” Jani kysyi. Apa ei vastannut mitään, vaan tuijotti vain pimeään. ”Apa?” Jani kysyi. ”Joko mennään?” Hän jatkoi. Apa säpsähti ja kääntyi Janiin päin. ”Täh? Juu, mennään.” Hän sanoi ja laittoi kätensä Janin hartialle. He lähtivät kävelemään kohti nuotiota. ”Oliks siel metsässä jotain?” Jani kysyi. Apa oli hetken hiljaa tuijottaen vain suoraan heidän menosuuntaansa. ”Toivottavasti ei.” Hän sanoi. He saapuivat nuotiolle jossa Julle ja Ville odottivat.

Ville purki yhtä säkkiään. ”..Ja tässä vielä muutama lusikka.” Hän sanoi vetäessään kassista kourallisen aterimia. Hän oli levittänyt eteensä erinäisiä muovisia ja metallisia astioita sekä säilykeruokapurkkeja ja kellon. ”Tämmöstä mä sain yhteen säkkiin mahtuun keittiöstä.” Hän sanoi ylpeyttä äänessään. Muut jätkät tutkivat tavaroita innoissaan. ”Hyvä juttu.” Jani sanoi. ”Mitäs tossa säkissä on vielä jäljellä?” Apa kysyi osoittaen Villen vieressä maassa olevaa säkkiä, josta aiemmin oli kaivettu vaatteet hänelle. Ville otti säkin eteensä. ”No nyt alkaakin homma mennä mystiseksi.” Hän aloitti. Ensin hän otti kassista tyynyjä. ”Otin kolme tollasta mukaan, auttaa varmaan nukkumista.” Hän sanoi samalla kun heitti tyynyt muille. Apa otti kopin omastansa, Jani ei. Julle oli juuri kaivanut tupakan esiin jonka heitetty tyyny tiputti hänen suustaan osuessaan siihen. ”Perkele” Julle tokaisi ja poimi tupakan hiekasta. ”Kenenkään meistä puhelinta en löytäny.” Ville sanoi. ”Eli Apa ei voi vieläkään todistaa väitettään niistä naisista.” Julle sanoi ja puhalsi savuhenkoset Apaan päin. Savu sai Apan yskimään. ”No siitä päästäänkin siihen mystisyyteen.” Ville sanoi samalla kun veti säkistä naisten alushousut. ”Nää oli Apan hytissä.” Hän sanoi ja ampui ne Apaa kohti. Apa säpsähti alushousujen osuessa häntä kasvoihin. ”Mitä vittua?” Hän murahti poimiessaan alushousut käsiinsä. ”Mitä vittua Apa. Miks sulla on tollaset ollu mukana?” Julle kysyi hämillään. ”Ei mulla olekaan ollut.” Apa vastasi. ”Mitkä ne on?” Jani kysyi samalla tihrustaen Apan suuntaan. ”Naisten alushousut.” Ville vastasi. ”Ai säkin tykkäät käyttää niitä?” Jani jatkoi. Muut katsoivat Jania hämmästyneinä. Apa rikkoi hiljaisuuden. ”En oo ikinä kokeillu eikä nää kyllä mahtuis mulle.” Hän sanoi ja ojensi alushousut Janille. ”Sehän tässä onkin se mysteeri.” Ville totesi vetäessään loput naisten alusvaatteet säkistään. ”Näitä oli useita eri kokoja sun hytissä levällään sun omien vaatteiden kanssa.” Hän jatkoi. Apa näytti hetken mietteliäältä ja hetken päästä teki sormillaan napsautusliikkeen ja huudahti. ”Aivan! Mehän mentiin niiden paistien kanssa pelaan räsypokeria mun hyttiin! Olithan sääkin sielä.” Hän sanoi Villeen päin katsoen. ”Se yks nainen ei tullu mukaan, se jolla oli rillit, se se se…” Apa jäi miettimään lausettaan kunnes Ville huusi: ”Heini!” noustessaan seisomaan. ”Sielä oli se rillipää nimeltään Heini!” Hän jatkoi häkeltyneenä. ”Jumalauta jätkät, sielä laivassa oli naisia.” Ville sopersi istuessaan alas. ”Määhän sanoin saatana!” Apa huudahti. ”Niitä oli neljä.” Hän jatkoi. ”Mitkäs niitten muitten nimet sitten oli?” Jani kysyi. Hetken nuotiolla oli hiljaista. ”Ei mitään hajua.” Apa vastasi. ”No minkä näkösiä ne oli?” Jani jatkoi uteluaan. ”Heini oli ainakin blondi.” Ville vastasi. ”Oliks Heini blondi?” Hän kumminkin kysyi katsoen Apaa. Apa mietti hetken ja sanoi. ”Joo, Heini oli blondi. Sit oli se yks punapää ja kaks ruskeehiuksista mutta vittu mää en muista niitten nimiä.” Hän sanoi pohtien. ”Mun on edelleen vaikee uskoa tota mutta kai se on pakko kun kattoo todisteita.” Julle sanoi samalla kun otti yhdet rintaliivit käteensä. ”Onks nää sen Heinin? ” Hän kysyi Apalta. ”Ei, Heinillä oli pienemmät rinnat. Noi taitaa olla sen punapään, hällä oli kunnon kannut.” Apa vastasi. Joukko oli hetken hiljaa. Apa rikkoi hiljaisuuden. ”Jos me huomenna mennään Juliuksen kanssa tekeen uus reissu ja katotaan tuorein silmin tota hylkyä.?” Hän ehdotti. ”Sopii.” Totesi Julle tumpatessaan tupakkansa. ”Tätä aluettakin täytyy hiukan tutkia ja yrittää selvittää missä me oikein ollaan.” Hän jatkoi. ”Ehdottomasti, mutta katotaan aamulla tarkemmin että mitä tehdään ja missä kohtaa.” Apa sanoi. ” Jos vaikka saatas Janillekkin täys näkökyky sen venekäynnin jälkeen.” Hän jatkoi. ”Toivotaan.” Jani tokaisi. Hetken oli taas hiljaista kunnes Jani jatkoi puhumista: ”Pitäskö meidän jakaa vahtivuorot yöksi?” Julle kaivoi nuuskan huuleensa. ”Sää taidat ottaa ensimmäisen nyt kun ei oo vielä pimeää ja näätkin ehkä jotain.” Hän sanoi. ”Mä voin ottaa sitten toisen vuoron.” Julle jatkoi ja käänsi katseensa Apaan. ”Mää otan mielellään viimeisen.” Apa sanoi. ”Vai mitä mieltä oot Ville?” Hän jatkoi. Ville mietti hetken. ”Kyllä se käy.” Ville vastasi. ”Sovitaanko kahen tunnin vuorot?” Hän jatkoi. ”Sopii.” Apa sanoi noustessaan ylös. ”Koita Jani pärjätä.” Hän jatkoi mennessään majaan. Julle ja Villekin nousivat ylös. ”Pärjäile” Ville sanoi. ”Äläkä polta meidän majaa.” Julle jatkoi pannessaan maata. ”Haistakaa vittu.” Jani huikkasi.

Tarina jatkuu osassa 2: Yön Kauhut

Kaikki tässä tarinassa kuvatut tapahtumat ja henkilöt ovat kuvitteellisia. Mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin ovat puhdasta sattumaa.