”Seuraavana Hämeenlinna. Nästa Tavastehus. Next stop Hämeenlinna.” kuului junan kaiuttimista ja Tommi nousi seisomaan ottaakseen laukkunsa ylähyllyltä. Hän oli tullut Lempäälästä Hämeenlinnaan, josta he lähtisivät kaverinsa Eeron kanssa kesäloma reissuun katsomaan kaikki Suomessa olevat Unescon Maailmanperintö kohteet. Juna pysähtyi ja Tommi astui ulos helteiseen kesäpäivään. Hän käveli aseman parkkipaikalle mutta ei nähnyt Eeron autoa. Hetken etsittyään Tommi kaivoi puhelimensa esiin ja soitti toverilleen. Puhelin hälytti pitkään kunnes lopulta puhelu katkesi. Tommi huokaisi syvään ja soitti uudelleen. Tällä kertaa puheluun vastattiin. ”Yo.” kuului uninen ääni. ”Menikö eilen myöhään?” Tommi kysyi. ”Voi helvetin vittu!” kuului Eeron hätääntynyt ääni ryminän saattelemana. ”Oon siä vartin päästä, mo.” Eero sanoi ja sulki puhelun. Tommi laittoi puhelimen taskuunsa ja esti itselleen istumapaikan.

”Aja tästä sivuun niin vaihdetaan kuskia.” Eero sanoi kuskina olevalle Tommille joka laittoi vilkun päälle ja ajoi liittymään. ”Pystyksä varmasti ajaan eilisen jälkeen?” hän kysyi Eerolta, jonka silmät vieläkin verestivät. ”Pystyn, mutta poliisit ei varmaan olis samaa mieltä.” Eero naurahti. Tommi ajoi auton parkkiin ja sammutti sen. ”Mä käyn hakeen jonkun nopee syötävän tosta.” hän sanoi astuessaan ulos autosta. ”Tuo mulle Smurffi limu samalla.” Eero huikkasi hänelle ja Tommi heilautti kättään merkiksi siitä että oli kuullut toveriensa pyynnön.

”Kauanks tää matka kestikään?” Eero kysyi Tommilta. He istuivat Suomenlinnaan matkalla olevan lautan kansi penkeillä, aivan reunan vieressä. ”Vartin, eli enää kymmenen minuuttia.” Tommi vastasi vilkaisten samalla kelloaan. ”Si ei pysty pidätteleen.” Eero sanoi ja nousi ylös, otti kaiteesta kiinni ja oksensi mereen. Eeron huutaessa Smurffi limsaansa mereen, Tommi vilkuili ympärilleen. ”Vähän merisairautta.” hän selitti muille matkustajille jotka katselivat heitä hämillään ja paheksuen. Eero istahti takaisin Tommin viereen. ”Tää reissuhan alko hyvin.” hän naurahti.

”Hei, ne avas.” Tommi huikkasi Eerolle joka oli hiukan etäämmällä katsomassa turisti oppaita. Heti päästyään Suomenlinnaan he olivat menneet Suomenlinnan Panimon panimoravintolalle, mutta kello oli vielä muutamaa minuuttia vaille aukeamisaika, joten he olivat jäänet odottamaan. ”Vihdoinkin.” Eero sanoi huojentuneena tullessaan Tommin luokse. Toverit astuivat ravintolaa sisään ja tilasivat itselleen oluet.

”Älä ny me sinne.” Tommi tiuskaisi Eerolle joka lähestyi keppi kädessään valkoposkihanhi parvea. ”Vittu tollaset poskeenottohanhet ei estä mua käymästä punasten muistomerkillä.” Eero murahti lähestyessään varovaisin askelin läheisessä kivessä olevaa metalli laattaa. Eero oli kommunisti joten hän hyvin usein vieraili kansalaissodassa kaatuneiden punaisten muistomerkeillä, siksi tällä vankileirin muistolaatalla käynti oli hänelle tärkeää. Hanhet ja kommunisti tuijottivat toisiaan herkeämättä ja ilmassa oli jännittynyt tunnelma kun Eero eteni laattaa kohti varovaisin askelin. ”Ihan oikeesti.” Tommi sanoi turhautuneen ja samassa yksi hanhi hyökkäsi Eeroa kohti. Eero löi kepillään hänen maahan. Muut linnut aloittivat myös hyökkäyksen ja Eero huitoi niitä kepillään hetken ennen kuin linnut perääntyivät. Eero pääsi laatalle ja otti lippalakkinsa pois päästään tehdäkseen kunniaa. Pienen hiljaisen hetken jälkeen hän palasi Tommin luokse ja he jatkoivat matkaa.

”Kyl tää oon kiinni.” Eero sanoi Tommille koittaessaan sukellusvene Saukon oven kahvaa. ”Mutta sen pitäis olla auki.” Tommi sanoi turhautuneena. ”Mutta kun ei ole niin ei ole.” Eero sanoi ja käveli läheiselle opastaululle. ”Me ostettiin liput ja ne sano että tää olis auki.” kuului naisen ääni läheltä. ”Kyllähän niitten pitäis tietää.” nainen motkotti vieressä olevalle miehelleen. ”No mennään sanomaan niille.” mies vastasi. Tommi ja Eero katselivat oletettua pariskuntaa etäältä. ”Mutta tää on kiinni.” nainen sanoi miehelle. ”Miksi tää on kiinni?” hän jatkoi. ”No en tiedä.” mies vastasi turhautuneen. ”Me maksettiin sisäänpääsy maksukin.” nainen jatkoi. ”No mennään pyytään rahat takaisin.” mies vastasi tympääntyneenä. Tommi ja Eero lähtivät jatkamaan matkaansa. ”Mutta ne sano että tää on auki.” nainen intti miehelle. ”Naiset.” Eero sanoi Tommille heidän kävellessään. ”Niinpä.” Tommi vastasi samalla kun naisen motkotus kuului enää hiljaa heidän takanaan.

”Sano ny ammattilaisen mielipide, sähän oot tykkimies.” Eero huusi Tommille joka oli kiivennyt antiikkisen tykin päälle. ”Ruosteinen vanha paska jolla ei osuis mihinkään.” Tommi vastasi kiivetessään alas tykin päältä. Eero naurahti. ”Sinähän sen tiedät.” hän sanoi ja lähti kävelemään kohti seuraavaa tykkiä.

”On kyllä kuuma päivä.” Tommi sanoi pyyhkien hikeä otsaltaan. ”Onneks vähän edes tuulee mereltä.” Eero vastasi ja he molemmat ottivat huikan oluistaan linnakkeen eteläkärjessä sijaitsevassa ravintola Walhallassa. Eero löi tyhjän tuoppinsa pöytään. ”Eli paluu hieman eri reittiä kun tullessa.” hän totesi toverilleen noustessaan ylös. Tommi otti toisen huikan, jolla tyhjensi oman tuoppinsa. ”Jep.” hän sanoi laskiessaan lasinsa pöydälle. ”Eiköhän tää alkanu oleen tässä.” hän jatkoi noustessaan ylös. ”Eiköhän, mennään vaan vähän eri reittiä.” Eero vastasi.

”Mä en kyllä oo ajokunnossa.” Tommi sanoi huokaisten ottaessaan huikan oluestaan. He istuivat Senaatintorin laidalla olevassa baarissa, sillä Tommin piti päästä vessaan ja yhden euron vessa maksun sisään he ostivat kahdeksan euron oluet jotta heidät laskettaisiin asiakkaiksi. ”Mähän tästä ajan seuraavat sata kilometriä että ei mitään hätää.” Eero vastasi. ”Totta.” Tommi vastasi ja otti pitkän huikan oluestaan.

”Ei täälä oo sellasta tietä.” Eero tiuskaisi Tommille joka toimi navigaattorina. ”Se on Googlen vika, ei mun.” Tommi tiuskaisi takaisin. Toverukset olivat päättäneet tulla Porvooseen syömään ja olivat kierrelleet kaupungin katuja jo useita minuutteja. Eero ajoi auton sivuun. ”Näytä sitä.” hän sanoi vihaisesti ottaessaan Tommin puhelimen käteensä. ”Voi vittu sun kanssas, sä oot kattonu Porin ravintoloita.” hän sanoi nauraen nähtyään mitä puhelimen ruudulla oli. ”Mitä vittua.” Tommi naurahti ja otti puhelimensa takaisin. ”Me ollaan Porvoossa senkin apina.” Eero jatkoi nauraen. ”No ei ihme ettei löydy oikeeta tietä.” Tommi naurahti.

”Mä meen käymään viä tossa kaupassa.” Eero sanoi astuessaan ulos sushi ravintolasta. ”Mää meen autolle jo oottaan.” Tommi huikkasi hänen peräänsä ja lähti kävelemään hitaasti autoa kohti. Hänelle oli tullut buffetti sokeus ja nyt hänen vatsansa taisteli ähkyä vastaan. Tommi istahti auton lähellä olevalle puiston penkille raskaasti hengittäen. Päivä oli kääntymässä illaksi joten aurinko ei enää paahtanut kovin kuumasti. Tommi katsoi kirkkaan punaisia käsivarsiaan ja kirosi mielessään kun ei ollut muistanut laittaa aurinkorasvaa, vaikka vaimo sen oli mukaan pakannut. ”Vittu oli hyvännäkönen myyjä.” kuului Eeron ja ääni ja Tommi säpsähti. ”Ai jaa. Millanen oli?” Tommi kysyi. ”Isot tissit ja vaaleet hiukset, mitä muuta se tarvii?” Eero naurahti ja otti huikan Smurffi limsastaan.

”Pysäytä auto!” Tommi huudahti repsikan paikalta.” Mitä?” Eero kysyi hämillään alkaessaan jarruttaa. Eero ohjasi auton tien reunaan ja Tommi avasi oven auton vielä liikkuessa, jonka jälkeen hän oksensi rajusti huutaen. Auto pysähtyi ja Eero laittoi hätävilkut päälle pidättäen nauruaan samalla. Tommi jatkoi oksentamista ja Eero vilkutteli ohi ajaville autoille. Oksennuksen äänet vaimenivat ja Tommi nousi istumaan. ”Onks meillä paperia mukana?” hän kysyi. ”Siä hanskalokerossa on vessapaperia.” Eero totesi. Tommi otti paperin ja pyyhki suupieliään. ”Kannatti syödä.” Eero sanoi samalla kun Tommi alkoi pyyhkiä ovesta oksennusta. ”Mutta maistu hyvältä myös ulos tullessa.” Tommi naurahti.

”Ihan oikeesti hei.” Tommi sanoi epäuskoisena katsoessaan jyrkkää mäkeä jossa kiemurteli lähes umpeen kasvanut polku. ”Kartan mukaan tästä se lähtee.” jo polulla kävelevä Eero vastasi. Tommi huokaisi syvään ja lähti toveriensa perään. He kävelivät hiostavassa illassa mäkeen paarmoja sekä hyttysiä huitoen. Kun maasto alkoi ta soittua Eero istahti kivelle ja kaivoi Smurffi pullon laukustaan. ”Jumalauta.” hän parahti tuskaisesti ja pitkän huikan vihreää nestettä. Tommi läppäisi itseään otsaan tappaen paarman. ”Mutta loppu matka on helppoa.” hän sanoi avatessaan Kevyt Olo pullonsa. ”Ei ton mäen näin vaikee ois pitäny olla.” Eero sai sanottua hengästykseltään.

”Tässäkö tää ny sitten on?” Eero totesi epäuskoisena. Taivallettuaan metsässä puoli tuntia he olivat päässeet kallion laelle josta olisi näkymät järvelle, jos edessä ei kasvaisi tiheää männikköä. ”Siis oikeestikko tässä?” hän jatkoi ja otti sitten kulauksen juomastaan. ”Onhan tossa toi tolppakin.” Tommi totesi osoittaen pientä laudan pätkää, johon oli naulattu metallinen laatta. Laatassa oli Unescon Maailmanperintö logo ja teksti: Struven Kolmiomittausketju, Porlommi II. Eero tuijotti tolppaa hiljaa ja syvään hengittäen. ”Voi vittu.” hän naurahti, avasi laukkunsa, otti sieltä olut tölkin ja avasi sen.

”Onks kello noin paljon jo?” Eero ihmetteli ja katsoi rannettaan, jossa ei tosin ollut kelloa. Tommi oli hetki aiemmin pysäyttänyt auton Verlan puuhiomon pihaan. ”Näin se nyt vaan on.” Tommi sanoi. ”Tää on menny tunti sitten kiinni.” hän jatkoi laittaen samalla puhelimensa taskuunsa. Eero tuijotti alueen opas taulua. ”Koneen näkönen alue kyllä.” hän totesi. ”Kattellaan ny vähän ympärillemme.” hän jatkoi kääntyen Tommin päin. ”Onhan meillä tässä aikaa.” Tommi vastasi ja toverukset lähtivät tutkimaan lähimaastoa.

”Kohta se on lämmin.” Tommi sanoi tullessaan saunasta. Verlasta he olivat ajaneet Eeron isäpuolen mökille Vuohijärven rannalle, jossa he nukkuisivat ensimmäisen yönsä. ”Hyvä.” vastasi Eero irrottamatta katsettaan tabletistaan. ”Mitä sää kattelet?” Tommi kysyi istuessaan toverinsa viereen. ”Kim Possiblea Disney plussasta.” Eero vastasi. ”Ah, ihanat kolmio tissit.” Tommi sanoi ja jäi katsomaan laadukasta piirrettyä.

”Kaada vähän vettä.” Tommi sanoi Eerolle joka tarttui kuuppaan ja kaatoi päällensä vettä, samalla kun Tommi pesi sitä. ”Vittu sulla on oikeesti iso selkä.” Tommi naurahti kuuratessaan toverinsa selkää. ”Pitäähän sitä ihmisessä pinta-alaa olla.” Eero vastasi ja otti huikan oluestaan. Hetken Tommi jatkoi pesemistä ja läpsäytti sitten toveriaan olkapäähän. ”Huuhtelun aika.” hän sanoi noustessaan seisomaan. Eero kaatoi kuuoallisen vettä päähänsä ja nousi seisomaan. Miehet vaihtoivat paikkaa keskenään sanomatta sanaakaan ja Eero alkoi pestä Tommin selkää.

”Kumman sängyn sä haluat?” Eero kysyi kohteliaasti. Mökissä oli kaksi sänkyä, toinen alkovissa olohuoneen perällä ja toinen keittiön perällä. ”Ihan sama mulle.” Tommi vastasi kohauttaessaan hartioitaan. ”Mee sä sitten tonne keittiöön.” Eero vastasi ja rojahti olohuoneen sängylle alasti. Tommi meni omaan sänkyynsä. ”Hyvää yötä.” hän huikkasi. Eero pieraisi voimakkaasti ja sitten mökkiin laskeutui hiljaisuus.

”Jotain tässä nyt on vikaa.” Eero sanoi kääntäessään rattia molemmin käsin. ”Ihan vitun jäykkä ohjaus.” hän sanoi ähisten. Toverukset olivat ajaneet jo tunnin ja kohti Keksi-Suomea. ”Mikäs tässä ny on si vikana?” Tommi kitisi. ”Varmaan tehostimen nesteet vuotaa.” Eero analysoi tilannetta. ”Mutta kyllä Volvo kestää.” hän jatkoi naurahtaen. ”Ootko ihan varma?” Tommi kysyi huolissaan. Eero nappasi huikan Smurffi limsastaan. ”Vitustako mä tiiän kun en oo auto mekaanikko.” Eero vastasi.

”Mahtuuks tää munkin juoma sinne sun kassiin.” Tommi kysyi Eerolta, joka katsoi olkalaukkuaan. ”Ootas hetki.” hän sanoi ottaessaan ison olut tölkin laukustaan. Eero avasi juoman, joi sen yhdellä huikalla ja heitti tölkin autoon. ”Nyt mahtuu.” hän sanoi, otti Tommin Kevyt Olo pullon ja laittoi sen laukkuunsa. ”Eiköhän mennä.” hän jatkoi kääntyessään ympäri. Toverukset olivat päässeet Oravivuorelle, jossa oli toinen Struven Kolmiomittausketjun piste. ”Ainakin täälä on paremman näkönen reitti kun eilisessä.” Tommi totesi. ”Mutta jyrkempi nousu ja pidempi matka.” Eero vastasi aloittaessaan kiipeämisen.

”Onneks aurinko on pilvessä.” Tommi totesi huohottaen. Eero istui läheisellä penkillä puuskuttaen raskaasti samalla kun hiki virtasi valtoimenaan hänen päästään. Tommi otti pitkän huikan Kevyt Olo pullostaan. ”Neljäsosa matkasta takana.” hän sanoi katsoen tulosuuntaan. ”Muta onneks toi mäki loppu.” hän jatkoi. Eero vain nyökkäsi hengästyneenä katse maahan nauliintuneena.

”Täälä on ihan näköalatornikin.” Eero totesi hämmästyneenä kun hän pääsi Oravivuoren huipulle hiukan Tommin jälkeen. Näköalatornin juuressa oli penkkejä ja tuoleja sekä kivinen paasi johon oli kirjoitettu kohteen historiaa. Tommi tutki paatta ja Eero tuli hänen viereensä. ”Tällänen ois siä porlommillakin pitäny olla.” Tommi sanoi. ”Ehdottomasti.” Eero vastasi katsoessaan kiveen kiinnitettyä laattaa. Hetken kalliolla oli hiljaista. ”Kivetäänks torniin?” Tommi kysyi. ”Vitut.” Eero vastasi. ”Sinnehän on ainakin 30 askelta.” hän jatkoi katsoessaan näkötornia.

”Onks tää ny varmasti oikee tie? ” Eero kysyi ärtymystä äänessään ajaessaan mutkittelevalla hiekkatiellä. ”Google sanoo että tää on minuutin nopeempi reitti kun isoja teitä pitkin.” Tommi puolusteli repsikan paikalta puhelin kädessään. ”Vaan minuutin!” Eero huudahti. ”Vittu oishan meiän sitten kannattanu mennä niitä isompia teitä. Tää kääntyy tosi huonosti tää auto.” Eero ärähti kääntäessään kaikin voimin auton rattia. ”Ite valitsit tän tien.” Tommi puolusteli. ”Haista vittu.” Eero sanoi leikkisästi. ”Haista ite.” Tommi vastasi. ”Kolmensadan metrin päästä oikeelle.” hän jatkoi kartturin hommia.

”Sehän on kirkko.” Tommi sanoi. ”Onhan sen nimi sentään Petäjäveden vanha kirkko.” Eero selitti. ”Mä en kyllä nää mikä tässä on niin erikoista että on päässy Maailmanperintö luetteloon.” hän jatkoi katsellen samalla kirkon tornia. ”Seurakunta laitto kättä taskuun.” Tommi hymähti kun he lähtivät vanhan hautausmaan ohitse kirkkoa kohti.

”Hei, nyt päässä huimaa.” Tommi voihkaisi astuessaan kirkkoon sisään ja ottaessaan tukea läheisestä oven karmista. ”Sitä se teettää pakanoille tälläset pyhät paikat.” Eero naurahti laittaessaan kangas töppösiä kenkiensä suojaksi. ”Vai oiskohan mulla kumminkin vaan auringon pistos.” Tommi totesi. Hän irrotti otteensa karmista ja käveli Eeron luokse. ”Mitä sä teet?” Tommi kysyi. ”Laitan töppöset jalkaan suojatakseni kirkon vanhinta osaa eli lattiaa.” Eero vastasi samalla kun ojensi töppöset Tommille.

”Aika pienihän tää on.” Eero sanoi katsellessaan alttarilta kirkkosaliin. ”Ei oo ollu rahaa isompaan.” Tommi vastasi saarnatuolin luota. ”Tai sitten 1700-luvulla eli vähemmän ihmisiä näillä main.” Eero tokaisi kääntäessään katseensa kattoon. ”Näitä pintoja ei oikeesti oo käsitelty millään ja silti ne on näin hyvin säilyny.” hän jatkoi ihaillen astuessaan alas alttarilta. Toverukset katselivat kirkkoa vielä hetken hiljaisuudessa. ”Lähetäänkö kaljalle?” Tommi lopulta kysyi. ”Lähetään.” Eero vastasi ja he lähtivät ovea kohti.

”Mä käyn ostaan tosta yhen arvan vielä.” Eero huikkasi Tommille venytellessään. Eero oli ajanut heidät Petäjävedeltä Virroille ja nyt oli kuskin vaihdon aika. ”Tuo mulle Kevyt Olo!” Tommi huusi Eeron perään ja tämä nosti kätensä merkiksi siitä että oli kuullut. Tommi katseli laskevaa aurinkoa hetken kunnes Eero palasi. ”Tosta kato kuuskyttonnia.” Eero riemuitsi heiluttaessaan Veikkauksen Breikki arpaa kädessään ja ojensi samalla Tommille tämän pullon. Tommi avasi pullon. ”Luulet vaan.” hän sanoi ennen kuin otti huikan. Eero hymähti ja alkoi raaputtaa arpaansa. Hetken jännittyneen hiljaisuuden jälkeen hän lopetti. ”No tuliko mitään?” Tommi kysyi. ”Typerä peli.” Eero sanoi paiskatessaan arvan ojaan.

”Se oli muistaakseni tästä.” Tommi sanoi laittaessaan vilkun päälle ja ryhmittäytyessään kääntyvien kaistalle. ”Toivottavasti Tonilla on olutta kylmässä.” Eero sanoi haukotellen. Hetken kuluttua Tommi ajoi auton kerrostalon pihaan jossa hänen opiskelu toverinsa Toni odotti heitä tupakkaa polttaen. Toni viittoi heidän parkki ruutuun ja tumppasi tupakkansa. Eero nousi autosta. ”Moro molopää.” hän huikkasi Tonille. ”Terve tervaperse.” Toni vastasi. ”Teillä oli joku ongelma autossa.” hän jatkoi. ”Joo tää kääntyy tosi jäykästi.” Tommi sanoi noustessaan autosta. ”Ei muuta ko pelti auki ni kahtotaan.” Toni totesi ja Tommi teki työtä käskettyä.

”Milloinkas teillä oli se muutto?” Tommi kysyi tullessaan vessasta. ”Kuun vaihteessa.” Toni vastasi sohvalta. ”Mutta aiotte pysyä Seinäjoella?” Tommi jatkoi uteluaan ottaessaan jääkaapista oluen. ”Joo, meillä on kämppä kahtottuna tosta iha läheltä.” Anni selitti. Tommi ja Eero olivat sopineet Tommin entisten opiskelu toverien, Tonin ja Annin kanssa että saisivat nukkua heidän vieras huoneessaan reissunsa toisen yön. Toni oli antanut heille ohjaustehostimen öljyä ja nyt he nauttivat olutta ennen nukkumaan menoa. ”Tekö lährette ihan aamusta huomena?” Toni kysyi. ”Siinä kymmenen aikaan viimestään.” Eero vastasi. ”On siinä kumminkin nelisensataa kilometriä ajettavaa.” hän jatkoi naurahtaen. Toni käveli jääkaapille. ”No kyllähän me sitten otetaan vielä pari kaljaa.” hän totesi ottaessaan Sandels tölkit käteensä.

”Haluutsä nukkua ikkunan vai oven puolelle?” Eero kysyi levittäessään lakanaan kahden hengen vuoteelle. ”Jos mä otan oven puoleisen, herään todennäköisemmin yöllä vessaan niin lyhyempi matka.” Tommi vastasi laittaessaan pussilakanaa peittoon. ”Tämä selvä.” Eero vastasi ja riisui itsensä alasti. ”Et kai sä nakuna nuku?” Tommi säpsähti. ”Totta helvetissä nukun.” Eero sanoi hypätessään sängylle. ”Ainahan mä alasti nukun.” hän jatkoi. Tommi heitti hänelle peiton. ”Mutta me nukutaan samassa sängyssä.” hän inisi. ”Älä viitti.” Eero sanoi ja kohottautui kättensä varaan. ”Tää on kaks metriä levee sänky, hyvin tässä on tilaa.” hän sanoi mittailen sänkyä katseellaan. Eero rojahti takaisin makuulle ja käänsi kylkensä Tommille.

”Herää Tommi!” Eero ärähti ja Tommi säpsähti hereille. ”Mitäh?” hän kysyi unen pöpperöisenä. ”Lopeta se mun peiton pölliminen, sulla on omakin.” Eero totesi äkäisesti ottaessaan Tommilta peiton pois. Tommi katseli hetken ympärilleen kunnes näki peittonsa lattialla. ”Oho, sori.” hän sanoi nostaessaan sen ylös. Eero käänsi selkänsä Tommille ja kääriytyi omaan peittoonsa. Hetken huoneessa oli hiljaista. ”Voisin käydä vessassa nyt kun oon hereillä.” Tommi sanoi ja nousi sängystä.

”Tässä vois varmaan vaihtaa ennen kun mennään syvemmälle Vaasaan.” Tommi ehdotti. Eero haukotteli makeasti. ”No jos on pakko.” hän vastasi. Toverukset olivat lähteneet Seinäjoelta aamulla ja Tommi oli ajanut heidät lähes Vaasaan asti. Tommi pysäytti auton pienen huoltoaseman pihaan. Terassilla paikalliset eläkeläiset katsoivat kummeksuen kun toverukset nousivat autosta. Eero vilkutti heille iloisesti hymyillen ja istui sitten kuskin paikalle.

”Tässäkö tää nyt on?” Tommi kysyi hämmästyneenä seistessään nilkkojaan myöden merivedessä. He olivat ajaneet Merenkurkun saariston läntisimmälle rannalle, sinne missä Pohjanlahti on kapeimmillaan. ”Täähän on ihan tavallinen meri.” Tommi puhahti ja laittoi kätensä puuskaan. ”Tää on se merenkurkku.” Eeron sanoi hänen takaansa. ”Täällä maan pinnan kohoaminen jääkauden jäljiltä on nopeinta koko maailmassa.” hän jatkoi. Tommi kääntyi ympäri. ”Oliks tää ny ton kaiken ajamisen arvosta?” hän kysyi toveriltaan. ”Voidaanpahan sanoa että käytiin.” Eero vastasi.

”Oliko pakko rikkoo ilmastointi?” Eero kysyi pyyhkiessään hikeä kasvoiltaan repsikan paikalla. ”Vitut minä sitä rikkonut.” ärähti Tommi kuskin paikalta hikisenä. ”Tää sun paska autos vaan hajoo käsiin.” hän jatkoi lähtiessään ohittamaan edellä hidastelevaa rekkaa. ”Ei oo paska auto!” Eero murahti. ”Ihan paska.” Tommi vastasi. ”No niin on, mutta vaan mä saan sanoo sen.” Eero naurahti ja samalla Tommi alkoi nauraa. Lyhyen naurun remakan jälkeen autoon laskeutui hiljaisuus. ”Mutta on kuuma.” Eero sanoi. ”Erittäin.” Tommi vastasi.

”Mehän ollaan entisessä meren pohjassa.” Eero opasti Tommia, joka käänsi päänsä hämmentyneenä. ”Täh?” hän kysyi hölmistyneenä. ”Mehän ollaan kaukana sisämaassa.” hän hämmästeli. Toverukset olivat saapuneet Sammallahdenmäelle, pronssikautiselle kalmisto alueelle. ”Kato niin paljon se Veiksel jäätikkö tätä maata aikanaan paino.” Eero sanoi osoittaen opastetaulussa olevaa karttaa. Tommi tuli hänen viereensä ja katsoi karttaa. ”No johan on.” hän sanoi.

”Musta tuntuu että toi ei oo sallittua.” Tommi totesi Eerolle joka makasi kiviröykkiön päällä. ”Ota ny vaan se kuva ko mä oon tässä hautaroviolla.” Eero vastasi vääntelehtien samalla vaivalloisesti. Tommi otti kuvan kamerallaan ja Eero nousi ylös vaivalloisesti. ”Tuliko hyvä?” hän kysyi. Tommi näytti hänelle ottamaansa kuvaa. ”Siinä isokokonen ihminen makaa kivillä, voiko se olla hyvä?” hän kysyi Eeron katsoessa kuvaa. Eero antoi puhelimen takaisin Tommille. ”Se täyttää tarkoituksensa.” hän sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin. Toverukset kävelivät kallioisessa metsässä katsellen ympärillään olevia kiviröykkiöitä. ”Jotenkin nää on aika vaikuttavia.” Tommi sanoi ihaillen. ”Merkki siitä että meilläkin oli kulttuuria 3.000 vuotta sitten.” Eero sanoi. ”Mutta tiekkö mitä Egyptiläiset teki samaan aikaan?” hän kysyi Tommilta pysähtyessään jälkeen yhden kasan kohdalle. ”No en tiiä.” vastasi hänen viereensä pysähtynyt Tommi. ”Ne ihmetteli miten vitussa meiän esi-isät osas tehä tollasia pyramideja 3.000 vuotta sitten.” Eero vastasi.

”Kato ny, mitä mä sanoin.” Tommi hihkaisi Eerolle osoittaen samalla opastetaulua. ”Hautaröykkiöt ovat muinaismuistolain suojaamia. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty.” hän jatkoi. Eero tuli hänen viereensä. ”En mä tehny mitään tollasta.” hän sanoi. Tommi tuijotti häntä hetken. ”Sä makasit yhen muinaismuiston päällä.” hän sanoi hitaasti, jokaista sanaa painottaen. Eero kohautti olkapäitään. ”Ei siinä sitä oo kielletty.” Eero tokaisi ja lähti kävelemään autolle, Tommin jäädessä tuijottamaan hänen peräänsä.

”Jaa tältä näyttää vanha Rauma.” Eero sanoi laittaen samalla kädet lanteilleen. Tommi pysähtyi hänen vierelleen. ”Täähän on vaan baari nimeltä Vanhan Rauman Kellari.” hän sanoi. Eero kohautti hartioitaan. ”Mua kiinnostaa silti nähdä miltä se näyttää, onhan se osa maailmanperintöä.” hän totesi ja astui ovesta sisään. Tommi seurasi perässä.

”Onks toi ny si raatihuone vai kirkko?” Eero hämmästeli katsellessaan ympärilleen Raatihuoneen torilla. ”Kummassakaan ei näy ristiä niin paha sanoo.” hän jatkoi. ”Mä veikkaisin että toi jossa on kello on raatihuone.” Tommi sanoi osoittaen toista torin laidalla olevista korkeista rakennuksista. ”Voi kirkossakin olla kello.” Eero vastasi. Hetken toverukset katselivat hiljaa molempia rakennuksia. ”Mutta onko sillä mitään väliä kumpi on kumpi?” Tommi kysyi lopulta. Eero naurahti. ”Eihän sillä ole vittuakaan väliä.” hän sanoi ja lähti kävelemään poispäin.

”Miksei ne oo ikinä purkanu tätä?” Tommi ihmetteli ottaessaan kuvaa kirkon raunioista. ”Ei kai ny historiallista maamerkkiä voi purkaa.” Eero vastasi hiukan etäämmällä, jossa hän oli tarkkailemassa raunioita. Tommi yritti laittaa puhelintaan taskuunsa, mutta ei osunut taskuun. ”Vittu.” hän ärähti nostaessaan puhelintaan maasta. ”Menikö rikki?” Eero kysyi kävellessään Tommin luo, joka pyyhki näyttöään. ”Ei onneks vaikka osukin tohon kiveen.” Tommi vastasi jälleen yrittäessään laittaa puhelinta taskuunsa, mutta se tippui jälleen. Eero purskahti nauruun. ”Voihan ny vittu.” Tommi huusi.

”Oliks tää ny si tässä?” Tommi ihmetteli katsoessaan pientä Vanhan Rauman karttaa. Eero otti kartan häneltä. ”Eipä tässä näytä olevan enää mitään ihmeellistä nähtävää.” hän totesi ja antoi kartan takaisin Tommille, joka taittoi sen takataskuunsa. ”No tulipahan tääkin nähtyä.” hän sanoi. ”Kaupan kautta hotellille?” Tommi kysyi toveriltaan. Eero kaivoi puhelimen taskustaan katsoakseen kelloa. ”Kymmenen minuuttia aikaa.” hän sanoi laittaessaan puhelimen taskuunsa. ”Eli hopi hopi.” Tommi sanoi pelkoa äänessään. Toverukset lähtivät ripein askelin kohti lähintä kauppaa.

”Meille oli huone Lehtisen nimellä.” Eero sanoi hotellin vastaa otto virkailijalle. ”Eero Lehtinen.” hän täsmensi. ”Juu, täältä löytyy.” kuvan kaunis vastaanottovirkailija sanoi ja ojensi Eerolle lapun. ”Siihen jos täytätte vielä tiedot.” nainen jatkoi ja ojensi Eerolle kynän. Eero alkoi kirjoittaa tietojaan ylös. ”Ootko sä mun puoliso vai lapsi?” hän kysyi Tommilta täydennettyään omat tietonsa ja antaessaan lappua Tommille. ”Ehkä molempia.” Tommi sanoi iskien silmää alkaessaan kirjoittamaan omia tietojaan. Saatuaan kaiken kirjattua Tommi ojensi lapun vastaanottovirkailijalle. ”Kiitoksia.” nainen sanoi ja ojensi heille huoneen avaimen. ”Huone 231, toisessa kerroksessa. Sauna on yhdeksästä yhteentoista, aamupala kuudesta kymmeneen tuossa ravintolassa, tervetuloa.” hän opasti toveruksia. ”Selvä, kiitoksia.” Eero vastasi hymyillen.

”Oliko sun ihan pakko pihistellä hotelli kuluissa?” Eero kysyi Tommilta, joka oli mennyt vessaan heti heidän päästyään huoneeseensa. ”Kuinka niin?” kuului vessasta. ”No näät kohta.” Eero vastasi ottaessaan saunatakin kaapista. Vessanpöntön veto ääni kuului ja Tommi astui ulos vessasta. ”No mitä?” hän kysyi. Eero veti saunatakin yllensä. ”Tossa kahen nukuttavassa sängyssä on vaan yks peitto.” Eero sanoi nyökäten samalla sänkyyn päin. ”Täh?” Tommi älähti, käveli sängyn luo ja otti peiton käteensä. ”No jumalauta.” hän totesi silmät pyöreinä. ”Sun oli vaan pakko saada aamupala.” Eero sanoi halveksien. Tommi alkoi riisua itseään. ”No mutta tuli tää silti halvemmaksi ko kahen sängyn huone ilman aamupalaa.” hän sanoi samalla kun Eero heitti hänelle saunatakin.

”Mulle kyllä riitti.” Tommi sanoi noustessaan seisomaan lauteilta. Hän poistui saunasta ja Eero heitti lisää löylyä oven sulkeuduttua. Pesuhuoneesta alkoi kuulua suihkun ääntä ja hetken päästä Tommin älähdys. ”Mitä kävi?” Eero kysyi ja poistui ripeästi saunasta. Heti astuttuaan pesuhuoneen puolelle hän näki Tommin makaavan maassa juuri ennen kuin kaatui itse. ”Vittu.” Eero ehti huudahtaa ennen kuin laskeutui perseelleen laatoille ja liukui Tommia päin. ”Vähän läisky shampoota lattialle.” Tommi valisti tilannetta. ”No hyvä ettei käyny pahemmin.” Eero sanoi ottaessaan tukea Tommin kehosta ja yrittäessään nousta ylös. Tommi liikahti juuri samaan aikaan yrittäessään itse nousta, mutta Eeron käsi lipesi ja hän kaatui Tommin päälle. ”No johan on.” Eero sanoi naama Tommin alavatsan päällä. ”Jos mä nousen ensin ko oon päällä?” hän kysyi. ”Sopiihan se.” Tommi vastasi.

”Mä meen ny nukkuun.” Tommi sanoi ja joi sitten oluensa tyhjäksi. ”Antaa mennä vaan.” Eero sanoi irrottamatta katsettaan televisiosta, jossa pyöri Uuno Turhapuro elokuva. Tommi riisui itsensä pelkille boksereille ja meni sänkyyn. ”Öitä.” hän huikkasi. ”Öitä.” Eero vastasi ja avasi uuden oluen. Eero katseli vielä elokuvaa seuraavaan mainoskatkoon asti. Sitten hän sammutti television, joi oluensa loppuun ja kävi vielä vessassa. Nopean virtsaamisen jälkeen Eero riisui itsensä alasti ja meni sänkyyn. Hän otti saunatakin ja pyyhkeen itselleen peitoksi ja ummisti silmänsä.

”Anteeksi hyvät herrat, tulin siivoamaan huoneenne.” kuului hotelli virkailijan ääni johon Eero heräsi. Hän tunsi Tommin selkäänsä vasten saman peiton alla ja nousi sitten nopeasti ylös. Siivooja käänsi katseensa punastuen, samalla kun Eero tajusi olevansa alasti ja peitti sitten itsensä. ”Paljonko kello on.” Eero kysyi siivoojalta. ”Se on puoli yksitoista.” nainen vastasi. ”Ai se on jo niin paljon.” Eero sanoi. ”Voitko mitenkään tulla takasin puolen tunnin päästä?” hän kysyi naiselta ja hymyili samalla väkinäisesti. ”Totta kai.” siivooja sanoi ja poistui huoneesta. Oven sulkeuduttua Eero katsoi hetken Tommia. Sitten hän löi tätä.