Linja-auto kurvaili metsän keskellä olevaa hiekkatietä kohti seurakunnan leirikeskusta. Etummaisissa Penkeissä isoset rupattelivat rentoutuneesti, mutta muualla bussissa oli jännittyneen hiljaista.

Julle astui ulos bussista kirpeään pakkasilmaan. Hän auttoi kuljettajaa avaamaan tavaratilan luukut, jotta matkustajat saisivat tavaransa mahdollisimman nopeasti pois. Muut isoset ottivat tavaransa kiireellä ja ryntäsivät sisälle leirikeskukseen lämpimään. ”Jättäkää laukut eteiseen ja menkää saliin.” Seurakunnan nuorisopastori Aalto ohjeisti innokkaita teinejä. Julle tuli joukon viimeisenä leirikeskuksen aulaan, jossa oli täysi kaaos. ”Jos oot riisunu ulkovaatteet, siirry heti saliin!” Toinen isonen, Erkki komensi laumaa. Hiljalleen aulan kaaos laantui ja koko joukko istui salissa, hiljaisesti toisilleen rupatellen. Jullea jännitti hiukan, sillä tämä oli hänen ensimmäinen rippileirinsä. Vähäisen isos määrän vuoksi vain kaks heistä, Iida ja Teemu, olivat olleet aimmein isoisina. Muilla oli vielä ensimmäisen vuoden koulutus kesken. ”Hiljaa kaikki.” Teemu niminen isonen inisi väkijoukon edessä, mutta häntä ei kuunneltu. Julle ja Erkki istuivat vierekkäin, epätoivoisesti päitään pudistellen. Kumpikaan ei pitänyt Teemusta, sillä hän oli hemmoteltu rikkaan perheen kakara, joka ei osannut joustaa säännöistä yhtään. ”Rauhoitutaan sitten!” Paikalle tullut Kaisa ilmoitti jämäkällä äänellä äidillisesti ja sali hiljeni. Pastori Aalto astui saliin. ”Tervehdys lapset, olen seurakunnan nuorisopastori Teemu Aalto ja tässä ovat isosenne, Kaisa, Krista, Iida, Erkki, Julius ja Teemu.” Hän aloitti tervetulopuheensa ja jokainen isonen tervehti leiriläisiä oman nimensä kohdalla.

Ville kuunteli papin jorinoita tylsistyneenä. Ensin hän oli odottanut rippileiriä innolla, mutta saatuaan selville joutuneensa eri leirille kuin yksikään kaverinsa, into oli muuttunut pettymykseksi. Kaksi leirillä ollutta tyttöä hän tiesi nimeltä, muuten kaikki olivat hänelle tuntemattomia. ”Sitten voittekin mennä etsimään itsellenne huoneet, tytöt yläkertaan ja pojat alakertaan.” Pappi ilmoitti ja salissa alkoi kiivas supina. ”Ollaan silti hiljaa.” Teemu piipitti, mutta kukaan ei kuunnellut. Ville käveli väkijoukon mukana aulaan, otti kassinsa ja jatkoi matkaa ensimmäiseen huoneeseen jonka näki. Se oli invalidi WC, joten hän koitti seuraavaa ovea ja pääsi huonekäytävälle. Hän valitsi ensimmäisen huoneen ja heitti kassinsa lähimmälle sängylle. Pian muitakin poikia tuli huoneeseen, leppoisasti rupatellen. Kukaan ei huomioinut Villeä millään lailla. ”Vain viisi poikaa per huone, yksi sänky tyhjäksi isoselle.” Kuului Erkin ääni käytävästä kun hän käveli huoneen ohi. Julle tuli perässä Villen huoneeseen sisään. ”Hei!” Hän huusi. ”Tyttöjen piti mennä yläkertaan.” Hän jatkoi osoittaen Villeä ja kaikki muut kääntyivät myös katsomaan häntä. Ville huokaisi. ”Mun nimi on Ville.” Hän sanoi. Huoneeseen laskeutui kiusallinen hiljaisuus ja Erkin pää ilmestyi oven reunaan. ”Onks sulla Julle ongelmia?” Hän kysyi hymyillen ivallisesti. ”Mä luulin että täälä on tyttö.” Julle vastasi ja Erkki naurahti. ”Kyllä Ville on poika, kato ny sitä.” Hän sanoi poistuessaan. ”Mun moka, sori.” Julle sanoi naurahtaen ja heitti kassinsa vapaana olevalle sängylle.

Julle heräsi kun kuuli Kristan kailottavan käytävässä. ”Hyvää huomenta!” Samalla kun The Rain yhtyeen Kasvot niminen kappale soi. Julle oli mennyt nukkumaan vaatteet päällä, joten hän pääsi heti ylös ja pesemään hampaitaan, rippilasten vielä herätessä siihen todellisuuteen, etteivät olleet enää kotona äitiensä helmoissa. Jullen pestessä hampaita Ville astui pesuhuoneeseen sisään. ”Huomenta.” Ville tervehti ja Julle sylkäisi hammastahnaa suustaan. ”Huomenta.” Julle vastasi ottaessaan vettä mukiinsa. ”Sähän olit nopea.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan. Ville laittoi viereisen lavuaarin vesihanan päälle ja kasteli hammasharjansa siinä. ”Näin että sä menit nukkuun vaatteet päällä, niin aattelin että tollasella kokeneella leirikävijällä on siihen varmaan jokin syy.” Hän sanoi ennen kuin aloitti hampaitten harjaamisen. ”Nokkelasti päätelty.” Julle sanoi ja poistui paikalta. Hän meni aulaan jossa Erkki tuli häntä vastaan, pirteämpänä kuin aamuaurinko, joka ei ollut vielä noussut. ”Huomenta.” Hän hihkaisi Jullelle pyyhkiessään hikeä otsaltaan. ”Kävitsä lenkillä?” Julle kysyi kävellessään ruokasalia kohti. ”Joo, semmosen nopeen viiden kilsan setin.” Erkki vastasi mennessään invalidi WC:hen juomaan. Julle pudisteli päätään ihmetyksestä toisen jaksamiselle astuessaan ruokasalin puolelle.

Ville istui aamupalapöydässä, tuntemattomien poikien kanssa. Kaikki muut rupattelivat iloisesti toisilleen. Ville keskittyi syömään leipäänsä. ”Saako poistua kun on syönyt?” Eräs tyttö viereisestä pöydästä kysyi ohjaajien pöydän suuntaan. ”Ei voi, kun…” Teemu piipitti, mutta Aalto keskeytti hänet. ” Aamupalalta voitte poistua, pääruokien jälkeen laulamme kiitoslaulun.” Hän ohjeisti ja lähes puolet nuorista nousivat samaan aikaan palauttamaan astioitaan. Ville katseli väkijoukossa olevaa tyttöä, jota hän ei tuntenut, mutta jonka kauneus miellytti hänen silmäänsä. Ville söi leipänsä loppuun ja nousi pöydästä. ”Se kaatopaikkavitsihän sopis tälle illalle.” Kaisa puhui. ”Eikös se ole liian vaikeasti ymmärrettävä?” Teemu vastasi, kun Ville kulki isosten pöydän ohi. ”Puhutaan näistä sitten oppitunnin aikana.” Julle totesi noustessaan itse pöydästä palauttamaan astioita. Ville katseli Jullen turhautunutta hampaan puremista ja pään pudistelua vierestä palauttaessaan omia astioitaan.

Julle painoi kolmella sormellaan nenän varttaan. ”Nyt Teemu kuuntele oikein tarkasti.” Hän sanoi hitaasti, jokaista sanaansa painottaen. ”Jokainen tossa iässä oleva tulee tajuamaan sen vitsin.” Hän jatkoi, edelleen jokaista sanaansa painottaen. Leiriläiset olivat oppitunnilla ja isoset suunnittelivat iltaohjelmaa. ”Miten ne vois sen tietää?” Teemu kysyi ihmeissään, saaden kaikki paikallaolijat tuhahtamaan turhautuneina. ”Jumalauta!” Erkki huusi noustessaan seisomaan. ”Siinä kaadetaan ihminen ja kerrotaan sen oleva kaatopaikka! Mitä siinä ei voi olla ymmärtämättä?” Hän karjui hakaten samalla sormellaan pöytään. ”Mutta kaikki eivät välttämättä ole käyneet kaatopaikalla.” Teemu sössötti takaisin ja muut huokaisivat turhautumistaan. ”Eli Erkki ja Julle esittää kaatopaikkasketsin.” Kirjurina toimiva Kaisa ilmoitti, kirjoittaessaan asian paperille. ” Mutta…” Teemu aloitti, ennen kuin Kaisa keskeytti hänet. ”Olisko siihen väliin sitten veisu numero kymmenen?”

Ville taisteli nukahtamista vastaan. Pastori Aalto puhui jostain uskontoon liittyvästä asiasta, joka ei kiinnostanut häntä yhtään. ”Pidetään sitten pieni tauko.” Aalto ilmoitti, säpsäyttäen Villen hereille. Hän jäi istumaan muiden lähtiessä aulaa kohti. Lopulta saliin jäi vain Ville ja Aalto. ”Eikö Villeä kiinnosta jaloittelu?” Pappi kysyi selatessaan papereitaan. ”Mä pärjään kyllä.” Ville vastasi haukotellessaan. Aalto naurahti. ”Taisi olla melko tylsä oppitunti?” Hän kysyi noustessaan seisomaan ja alkaessaan kävellä Villeä kohti. ”Niin no…” Ville vastasi, mutta ei keksinyt jatkoa. Aalto veti tuolin itselleen ja istui Villeä vastapäätä. ”Ei haittaa, tiedän että nää on tylsiä aiheita teiän ikäisille.” Hän sanoi hymyillen. ”Sä et sentään räplännyt kännykkää tai lähetellyt lappuja muille kesken tunnin ja yritit näyttää, että sua kiinnostais.” Hän naurahti, nyökätessään samalla ulkona tupakalla olevia nuoria kohden, jotka näkyivät ikkunasta. Ville ei osannut vastata papin kehuihin, joten hän vain tuijotti tätä silmiin. ”Mutta jatka samaan malliin.” Aalto totesi, lopettaen samalla hiljaisuuden. Hän nousi ylös, palautti tuolin paikalleen ja meni oman pöytänsä ääreen.

Julle tumppasi tupakkansa vihaisesti. Hänen silmänsä nyki ärsyyntymisestä, hänen ajatellessaan Teemua ja sitä, kuinka vaikeaa yhden rutiini-iltaohjelman suunnittelu oli ollut. Hän ei voinut edes avautua asiasta tällä hetkellä kenellekään, sillä hän oli ainoa isonen, joka tupakoi. Leiriläiset olivat jälleen oppitunnilla, joten isosilla pitäisi olla vapaa-aikaa, mutta Teemun takia iltaohjelman suunnittelu junnasi paikallaan. Viimeisin ongelma oli, kuinka kaksi muiden valitsemaa veisua olivat liian samanlaisia, molemmissa kun laulettiin Jeesuksesta. Julle sytytti vielä toisen tupakan, vaikka yleensä hänelle riitti vain kolme päivässä, useimmiten vähemmänkin. Nikotiini rauhoitti hänen hermojaan sen verran, että hän unohti Teemun ja pystyi keskittymään pääkohteeseensa, hänen ja Erkin suunnitelmaan.

Ville makasi sängyllään lukien Aku Ankan taskukirjaa. Pian alkaisi ensimmäisen päivän iltaohjelma ja hänellä ei ollut minkäänlaista hajua, mitä se tarkoitti. Aulan suunnasta kuului kellon kilinää, eli merkki siitä että jotain tapahtuisi. Ville laittoi kirjan merkin paikalleen ja lähti saliin. Isoset seisoivat kaareen asetettujen tuolien edessä, ohjeistaen leiriläisiä istumaan alas. Kun kaikki olivat löytäneet paikan, salin valtasi puheensorina. ”Ensimmäiseksi lauletaan veisu numero kuusikymmentä yhdeksän!” Kaisa kuulutti. ”Veisukirjat olivat jaettu kaikkien tuoleille, joten poimikaahan ne ylös sieltä lattialta.” Erkki ohjeisti leiriläisiä istuessaan alas kitaran kanssa. Leiriläiset availivat kirjojaan samalla kun Erkki viritti kitaraa. ”Ja lähtee.” Erkki ilmoitti ennen kuin aloitti soittamisen.

Julle tuli saliin ja kaikkien katse nauliutui häneen. Hetken Julle venytteli oviaukossa, ennen kuin lähti hölkkäämään salia ympäri. Päästyään keskellä seisovan Erkin luo, tämä kampitti hänet. Julle pyöri useita kertoja maassa ulisten ja ähisten, kunnes lopulta pysähtyi ja nousi ylös. Hän käveli Erkin luo. ”Mitä sä äijä teet?” Hän kysyi vihaisena. ”Tää on kaatopaikka.” Erkki vastasi ja salissa olevat ihmiset repesivät nauruun, Teemua lukuun ottamatta. Aplodit raikuivat leirikeskuksessa kun Julle ja Erkki istuivat omille paikoilleen ja Iida nousi seisomaan. ”Eiköhän sitten oteta illan viimeinen laulu, numero kymmenen.” Hän ilmoitti ja kaikki kaivoivat kirjansa esille.

Ville heräsi leirin kolmanteen aamuun pirteämpänä kuin edellisiin. Julle oli jo poistunut aamupesulle, joten hän teki samoin. ”Huomenta.” Hän tervehti hampaitaan pesevää Jullea kylpyhuoneessa, joka nyökkäsi tervehdykseksi. Hetken kaksikko harjasi hampaitaan hiljaisuudessa, kunnes Julle sylkäisi tahnan suustaan. ”Mitäs oot tykänny leiristä tähän asti?” Hän kysyi ennen kuin huuhtoi suunsa. Ville sylkäisi suunsa tyhjäksi. ”Mikäs tässä ollessa.” Hän vastasi ja jatkoi sitten harjaamista. ”Sulla ei taida olla tällä leirillä oikein kavereita?” Julle jatkoi rupattelua kootessaan tavaroitaan. Ville sylkäisi jälleen. ”Ne on kaikki sitten kesän leireillä.” Hän vastasi ottaessaan vettä itselleen. ”Mutta taidat olla vähän pihkassa siihen Annikaan.” Julle totesi lähtiessään kävelemään pois. Ville hämmästyi kommentista niin että sylki vedet suustaan peiliin. Hän kääntyi Jullen perään vastatakseen, mutta tämä oli jo poistunut. Ville katsoi itseään peilistä ja huomasi punastuneensa.

Julle istui aulan rappusilla, kun Erkki palasi aamulenkiltään. ”Pakko ihailla sun omistautumista.” Hän sanoi Erkin riisuessa takkiaan. ”Tää ny on pieni vaiva verrattuna siihen että joutuu navettaan herään.” Erkki vastasi riisuessaan kenkiään. Teemu tuli aulaan. ”Sun pitäis lopettaa noi aamulenkit, jotkut herää siihen kun lähet.” Hän kimitti Erkille. ”Ja sun pitäis vetää vittu päähäs.” Erkki vastasi kävellessään Teemun ohitse suihkutiloja kohti. Teemu kipitti keittiöön. ”Erkki sanoi ruman sanan.” Hän kanteli siellä aamuun heräävälle pastori Aallolle. ”Älä Teemu viitti, heti aamusta.” Kuului papin vastaus samalla kun Iida ja Kaisa tulivat alakertaan. ”Huomenta.” Julle toivotti heille iloisesti. ”Huomenta.” Tytöt vastasivat yhteen ääneen. Iida istui Jullen viereen rappusille, Kaisan jäädessä seisomaan. ”Onko ollu ongelmia leiriläisten kanssa?” Iida kysyi Jullelta. ”Eipä oikeestaan.” Hän vastasi hajamielisesti. ”Tytöt juoruaa näistä pojista pitkälle yöhön, heti kun luulee meidän nukahtaneen.” Kaisa ilmoitti Kristan tullessa alas. ”Huomenta.” Hän tervehti. ”Eiks teiän pitäis varmistaa että ne on hiljaa?” Julle kysyi tytöiltä samalla kun Krista istui hänen toiselle puolelleen. ”No alkuunhan me komennetaankin niitä, mutta ne jutut on vaan liian mielenkiintoisia.” Kaisa naurahti, Aallon tullessa paikalle. ”Otetaanko leiriläiset aamupalalle?” Hän kysyi ja isoset ryhtyivät toteuttamaan määräystä.

Ville luki salissa uutta taskukirjaa. Hän oli ottanut viisi mukaan ja tämä oli jo kolmas. Oppitunnit olivat loppuneet ja leiriläiset tekivät kuka mitäkin, kuka missäkin. Yläkerrasta kuului oven kiinni paiskaaminen, joka pelästytti Villen. Pian kuului ulko-oven paiskaus ja Ville katseli Jullen kävelevän vihaisesti tupakkapaikalle. Hän jatkoi lukemista ja muutama tyttö tuli saliin. ”Mitä se Julle noin pahasti suuttui?” Yksi leiriläisistä ihmetteli. ”En ois ikinä uskonut että niin herkän olonen mies vois huutaa niin lujaa.” Annika sanoi ja Ville säpsähti kuullessaan ihastuksensa äänen. ”Ai moi Ville.” Annika tervehti huomatessaan Villen salin perällä. Ville tunsi kylmän hien nousevan päänahassaan samalla kun hänen sydämensä takoi ainakin kahtasataa lyöntiä minuutissa. ”Moi.” Hän sai lopulta sanotuksi juuri ennen kuin Annika istui hänen viereensä. ”Sä taidat lukee paljon?” Annika kysyi ja Ville jähmettyi kauhusta. Hetken suu auki ihastustaan tuijotettuaan hän nousi ylös ja käveli ripein askelin pois salista. ”Mikäs sille tuli?” Yksi Annikan kavereista kysyi. ”Ompa se ujo.” Toinen naurahti. ”Ujous on söpöä.” Annika sanoi hymyillen, kynsiään viekkaasti purren.

Julle veti pitkään henkeä tupakastaan ja alkoi vihdoin rauhoittua. Teemu oli alkanut vänkäämään muille isosille siitä, mitä leikkejä saisi olla iltaohjelmassa ja mitkä olivat liian vaarallisia, vaikka kaikki leikit olivat täysin turvallisia. Ville käveli hänen luokseen, ripein askelin. ”Mitäs mielessä?” Julle kysyi karistaessaan tupakkaansa. Ville pysähtyi hänen eteensä ja hengitti muutaman kerran syvään. ”Taisit mennä paniikkiin kun Annika jutteli sulle.” Hän sanoi tumpatessaan tupakkansa. Ville hämmästyi ja kääntyi katsomaan leirikeskusta tajuten, että tupakkapaikalta oli suora näköyhteys salin siihen osaan, jossa hän oli ollut lukemassa. ”Joo, niin menin.” Hän vastasi kääntäessään katseensa jälleen Jullea kohti. ”Taitaa olla sun ensi-ihastus?” Julle naurahti kaivaessaan tupakka-askinsa taskustaan. ”Joo.” Ville sanoi painaen katseensa maahan. Julle otti itselleen tupakan ja tarjosi myös Villelle. ”Poltakko?” Hän kysyi ja Ville nosti katseensa tupakkeihin. Hetken niitä tuijotettuaan hän lopulta otti yhden ja laittoi sen suuhunsa. Julle sytytti ensin omansa ja sen jälkeen Villen tupakan. Ville yski valtoimenaan vedettyään ensimmäisen henkäyksen. ”Ensimmäinen rööki vai?” Julle kysyi ja Ville nyökytteli yskiessään. ”Älä huoli, se helpottuu kyllä.” Julle totesi ja laittoi kätensä Ville hartioille. ”Ja paistit tykkää röökaavista miehistä.” Hän sanoi ja iski Villelle silmää.

Ville seisoi rappusissa, yläkerran aulaan johtavan oven edessä. Jullen kanssa käyty keskustelu omien pelkojen voittamisesta ja vain omana itsenään olemisesta ihastuksensa seurassa oli luonut häneen uskoa ja nyt hän aikoi mennä juttelemaan Annikalle. Iltaohjelma oli hetkeä aiemmin loppunut ja iltahartaus alkaisi puolen tunnin päästä. Ville veti syvään henkeä ja avasi oven. Julle ja Erkki pelasivat Uno korteilla lattialla. Tytöt istuivat kauempana juoruilemassa. Ville käveli Erkin takaa tyttöjä kohti, Jullen seuratessa häntä katseellaan. Ville asteli tyttöjä kohti, sydän hakaten. Annika huomasi hänet. ”Moi.” Hän sanoi hymyillen ja Ville pysähtyi. ”Moi.” Hän sanoi alahuultaan purren. Julle ja Erkki seurasivat vaivihkaa tapahtumia. ”Haluaisitko istua meiän seuraan?” Annika kysyi hymyillen ja Ville nyökkäsi istuessaan alas. Julle ja Erkki seurasivat tilannetta intensiivisesti. Tytöt jatkoivat juoruiluaan ja Ville istui hiljaa pöydän päässä, kuunnellen. ”Ootko ihan varma tosta?” Erkki kysyi Jullelta hiljaisella äänellä, heidän jatkaessaan peliä. ”Satavarma.” Julle vastasi lyödessään kortin pöytään. ”Ville on just täydellinen meiän suunnitelmaan.” Hän jatkoi hymyillen.

Julle valmistautui herättämään leirikeskuksen. Hänelle oli osunut kierron viimeinen päivystävän isosten vuoro, mutta onneksi kukaan ei ollut käyttänyt hänen suosikkiherätyskappalettaan vielä. Hän haki CD-soittimeen oikean kappalenumeron, varmisti että äänenvoimakkuus oli lujalla ja painoi play nappia. Fröbelin Palikoiden Robotti Rock lähti jyrisemään ja Julle avasi poikien huoneiden ovet. ”Huomenta!” Hän huusi, mutta kukaan tuskin kuuli sitä musiikin takia. Ville tuli ensimmäisenä ulos huoneestaan ja tervehti Jullea iloisesti. Julle fiilisteli musiikin tahdissa kun leiriläiset heräilivät. Teemu tuli nurkan takana olevasta huoneestaan. ”Herätys pitää suorittaa vain veisuilla!” Hän huusi metelin yli jammailevalle Jullelle, joka vain ojensi nyrkissä olevan kätensä Teemua kohti ja toista kättään kammen lailla sen vieressä veivaten nosti keskisormensa pystyyn. Teemu lähti mielensä pahoittaneena paikalta samalla kun Erkki saapui lenkiltään käytävään. ”Joko puhuit Villelle illan operaatiosta?” Hän kuiskasi Jullelle. ”Puhun aamupalan jälkeen.” Julle vastasi samalla kun musiikki loppui.

Ville palautti astioitaan kun Julle tuli hänen luokseen omien astioidensa kanssa. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta Julle seurasi Villeä tämän poistuessa. ”Tuuks Ville mun kanssa tupakalle.” Julle kysyi heidän päästessään aulaan. Ville hämmentyi ehdotuksesta, sillä hän ei ollut polttanut sen yhden Jullen tarjoaman tupakan jälkeen. ”Mulla on sulle myös yksi ehdotus.” Julle kuiskasi lähtiessään pukemaan takkia päälleen. Ville seurasi hämmentyneenä Jullea ulos. ”Mikä juttu?” Aulaan saapunut Krista kysyi Erkiltä. ”Jätkien juttu.” Erkki vastasi ja poistui huoneeseensa. Krista, Kaisa ja Iida jäivät aulaan ja ihmettelemään tupakkapaikalla juttelevia poikia. ”Jotenkin mulla on paha fiilis tästä.” Krista sanoi muille. ”Minkälainen paha fiilis?” Kaisa kysyi. Krista kohautti olkapäitään. ”En osaa sanoa, mutta jotain täälä on menellään, josta meille ei haluta kertoa.” Hän jatkoi analysointiaan. ”Eiköhän sun huoli oo ihan turhaa.” Iida liittyi keskusteluun samalla kun Julle ja Ville palasivat sisälle.

Julle odotti aulassa Erkkiä ja Villeä. Tätä iltaa hän oli odottanut leirin alusta asti. Heidän suunnitelmansa oli ainoa syy, miksi hän oli tullut talvileirille, sillä kesällä heidän operaationsa olisi ollut huomattavasti vaikeampi toteuttaa. Erkki tuli aulaan. ”Ville käy vielä vessassa.” Hän ilmoitti alkaessaan laittaa kenkiä jalkaansa. Julle tuijotti ulos pimeään. ”Hyvä.” Hän sanoi katsomatta Erkkiä. Yläkerrasta kuului leiriläisten hauskanpidon ääniä ja Teemun kimitystä, hänen yrittäessä estää leiriläisten hauskanpitoa. Ville tuli aulaan. ”Ootteko te ihan varmoja tästä?” Hän kysyi isosiltaan. ”Täysin.” Julle sanoi, edelleen katse naulittuna ulos. ”Sä voit kyllä vielä perääntyä.” Erkki sanoi ulkovaatteita päälleen pukevalle Villelle. ”Mutta ajattele sitä palkintoa.” Hän jatkoi ja iski silmää. ”Eiköhän mennä.” Julle ilmoitti ja poistui ulos pimeyteen, muiden seuratessa perässä.

Ville kulki kolmihenkisen joukon viimeisenä, ympärilleen pälyillen. Julle johti joukkoa varovaisin askelin kohti rannassa olevaa rakennusta. Julle pääsi rakennuksen ikkunattomalle peräseinälle ja painautui sitä vasten. Erkki seurasi häntä ja Ville tuli viimeisenä ”Eihän kukaan nähny meitä?” Julle kuiskasi perässä tulleille. ”Ikkunoissa ei näkyny ketään.” Ville raportoi myös kuiskaamalla. Julle nyökkäsi ja kolmikko lähti etenemään seinän vierusta pitkin talon nurkalle. Villen sydän hakkasi voimakkaasti jännityksestä. Voisi jopa sanoa, että häntä pelotti, mutta hänelle luvattu palkkio tästä riskistä oli niin valtava, että hän kesti kaiken mitä vastaan tuli. Julle katosi nurkan taakse, Erkki perässään. Ville puri kieltään ja seurasi muita. Tällä seinustalla oli yksi ikkuna, josta kajasti valoa. Julle ja Erkki olivat polvillaan ikkunan alla. ”Tätä on odotettu.” Julle kuiskasi innoissaan. ”Jumalauta tätä on odotettu.” Hän sanoi normaali äänellä ja Erkki hyssytteli häntä. ”Et nyt pilaa tätä.” Hän sihisi hampaittensa välistä. Julle veti muutaman kerran syvään henkeä. ”Sori.” Hän kuiskasi. ”Kivi paperi sakset.” Hän sanoi ojentaessaan käsiään pelivalmiuteen. Erkki seurasi perässä ja he ottivat kierroksen. Erkki laittoi paperin, Julle sakset. Erkki tuhahti harmituksesta, Jullen tehdessä muutaman tuuletusliikkeen. Julle kurottautui ikkunaan ja katsoi sisälle pukuhuoneeseen, jossa tyttöjen saunavuoro oli käynnissä.

Julle kurkisti vielä kerran, sillä liian kauan ikkunassa ei voinut olla, ettei kukaan vain näkisi häntä. Hän ehti nähdä Iidan lähes anorektisen vartalon kaaren takaa päin sekä Kristan täyteläisen muodon edestä runsaine rintoineen ennen kuin poistui katsoma-alueelta. Seuraavaksi oli Erkin vuoro, joten Julle meni Villen viereen istumaan. ”Jumalauta että oli upeeta.” Hän sanoi tyydyttynyt ilme kasvoillaan. Ville odotti innokkaana omaa vuoroaan. Erkki katselisi vielä hetken ja sitten olisi hänen aika nähdä ihana Annikan paljas vartalo. He olivat jutelleet jo useita kertoja leirin aikana, eli hänen ystävänään Villellä olisi oikeus nähdä hänet alasti. ”Jonkun pitäis keksiä semmonen puhelin jossa olis megahyvä kamera.” Julle huokaisi. ”Olis saanu muistoja.” Hän jatkoi ja huokaisi sitten syvään. ”Ai että.” Erkki totesi poistuessaan katselualueelta tehdäkseen Villelle tilaa.

Ville kurkisti ikkunasta saunan pukuhuoneeseen. Iso joukko alastonta ihoa liikkui sisällä ja Ville kyyristyi pois ikkunasta. ”Kannattiko tulla?” Julle kuiskasi hänelle ja Ville nyökkäsi. Hän kurkisti uudestaan ja tällä kertaa löysi Annikan. Ville katseli silmät lautasina hänen vartalonsa kaarta ja täyteläisiä pakaroita kun hän kuivasi hiuksiaan. Annika kääntyi ja Ville näki täyteläiset rinnat ja niissä olevat pienet, söpöt nännit. Villen irstaat ajatukset katkesivat sisältä kuuluvaan kirkaisuun. Hän käänsi katseensa ja näki yhden tytön katsovan suoraan häneen. ”Tirkistelijä!” Tyttö huusi ja Ville veti päänsä pois ikkunasta. Julle ja Erkki juoksivat jo kauempana ja Ville lähti kompuroiden perään. Isostytöt tulivat ulos, sillä he olivat jo pukeneet. ”Vittu mää niin tapan ne!” Krista huusi nähdessään Villen juuri katoavan pihassa olevan aitan nurkan taakse. ”Eihän me tiedetä keitä tai kuka se oli.” Kaisa rauhoitteli Kristaa. ”Tapan kaikki!” Krista raivosi ja jopa Julle kuuli huudon juuri ennen kuin livahti sisälle. Ville tuli pian perässä kun Julle ja Erkki olivat juuri istahtaneet alas. ”Eiks meiän pitäis piiloutua?” Hän kysyi hätääntyneenä. ”Ei tietenkään, sittenhän me näytettäis syyllisiltä.” Erkki ohjeisti Villeä kun tämä riisui takkiaan. ”Hyvinhän se meni.” Julle totesi ja ojensi nyrkkinsä Villelle ja hän löi siihen omalla nyrkillään. Krista ryntäsi ovesta sisään vihaisena. ”Ja se ero on holstein ja ayshire lehmillä.” Erkki alkoi selittää ja Julle nyökkäili. ”Onks kukaan menny tästä ohi?” Krista kysyi raivoissaan. ”Teemu näytti juoksevan tuolla ulkona.” Julle vastasi ja Krista lähti yläkertaan raivoissaan. ”Siinä on vihainen täti.” Erkki totesi heti kun yläkerran ovi oli mennyt kiinni. ”Mutta vitun hyvännäkönen alasti.” Julle vastasi.

Kaikki tarinassa esiintyvät tapahtumat ja henkilöt ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtymäkohdat todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin ovat puhdasta sattumaa.