Niin kutsuttu Euro Samara kiisi pimeällä tiellä. Kuljettajan puolelta puuttui pyyhkijän sulka, joka häiritsi ajosuoritusta maaliskuun loskasateessa.

Apa puri alahuultaan vittuuntuneena. ”Sano heti ko näät bussipysäkin.” Hän ilmoitti repsikan paikalla istuvalle Jullelle. ”Ei täältäkään mitään nää.” Julle parahti, siristäen samalla silmiään. ”Vittu.” Apa murahti. ”Tossa on ehkä.” Hän sanoi samalla kun alkoi hidastamaan vauhtia. Hetken vilkku päällä tuskallisen hitaasti ajettuaan Apa ajoi ladan bussipysäkille. ”Kaiken maailman hommeleita.” Hän totesi noustessaan autosta pyyhkiäkseen tuulilasin puhtaaksi. ”Älä huoli, ei tää yleensä oo tällästä.” Julle huikkasi takapenkillä istuvalle pojalle. ”Toivottavasti.” Ville vastasi, huokaisten syvään. Apa ja Julle olivat lähteneet muualle opiskelemaan lähteneen Janin luokse viikonlopuksi ryyppäämään ja ottaneet Jullen kaverin, Villen, mukaan sillä lupauksella, että hän oli ihan hyvä tyyppi.

Jani istui kotonaan tietokoneen äärellä masturboiden. Lähes tunnin kestänyt sessio päättyi lopulta valkean siemennesteen purskahtamiseen hänen siittimestään. Osa tuotoksesta osui näppäimistölle, mutta siksi sen päällä olikin muovinen suojus. Jani katsoi ulos ikkunasta, jossa ilta oli jo pimentynyt. Tänään olisi ensimmäinen kerta sen jälkeen kun hän lähti opiskelemaan, että hänen kaverinsa kotipuolesta tulisivat käymään. Julle oli kysynyt, voisiko hän tuoda myös yhden kaverinsa mukaan, jota Jani ei ollut ennen tavannut. Asia oli aluksi vaivannut Jania, hän kun ei helposti tutustu uusiin ihmisiin, mutta oli lopulta suostunut, Apan vakuutettua hänet asiasta. Arviolta heidän pitäisi olla perillä puolen tunnin päästä, joten Jani pyyhki siemennesteet ja alkoi muutenkin siivoamaan.

Ville virtsasi tien viereen, Apan pyyhkiessä jälleen tuulilasia. Julle oli saanut oman rakkonsa jo tyhjennettyä ja istui jälleen autossa. Ville ravisteli viimeiset pisarat ja palasi myös autoon, samalla kun Apa istui jälleen ratin taakse. ”Toivottavasti tää helpottaa sitten ko päästään taas sinne missä on katuvaloja.” Hän sanoi lähtiessään liikkeelle. Ajettuaan hetken aikaa, Apan puhelin soi. ”Voi vitun pillu ja kaikki sen sijamuodot.” Hän kirosi alkaessaan kaivaa puhelinta taskustaan. ”Vittu vettä tulee vaakatasossa ja hirviä sataa taivaalta, satatoista oravaa kusee konepellille, ei tuu mitään.” Hän sanoi nopealla tempolla puhelimeen ja sulki sen sitten. ”Se oli Jani, soita sille.” Hän ohjeisti vieressään istuvaa Jullea. ”Oisithan sä voinu antaa oman puhelimeskin Jullelle.” Ville totesi takapenkiltä Jullen kaivaessa omaa luuriaan esille. ”Joo, mutta sitten se ei ikinä oppis että kuljettajalle ei kannata soittaa.” Apa vastasi. ”No moro, mites menee?” Julle sanoi puhelimeensa. ”Joo, täälä on vähän heikko näkyvyys, se on vähän kireänä.” Hän selosti Janille. ”Navigaattorin mukaan ollaan vartin päästä siellä.” Julle totesi ennen kuin lopetti puhelun.

Jani laski puhelimen pöydälle. Hänen heille varaamansa saunavuoro alkaisi kahdenkymmenen minuutin kuluttua, eli jätkien pitäisi ehtiä siihen mennessä. Tosin heidän matkansa oli viivästynyt, eli jotain tässä oli jota Jani ei tiennyt. Hän oli pidätellyt itseään oluenjuonnin suhteen, ettei olisi liian humalassa muiden saapuessa, mutta lopulta tykkimieskin sortuu ja hän joi jo kolmatta oluttaan. Tietysti olisi ollut fiksua lykätä opiskelujen alkua vuodella, kun ei haluamaansa puolustusvoimien palveluspaikkaan päässyt haluamanaan aikana, mutta sen murehtiminen olisi jälkiviisautta. Yksi vuosi opiskelua ja sitten puoli vuotta Puolustusvoimissa teki sen, että hänellä oli nyt syksyyn asti aikaa vain olla, ennen kuin opiskelut taas jatkuisivat. Jani tyhjensi oluensa ja käveli keittiöön hakemaan uuden.

Jani säikähti kun joku hakkasi ovea. Hän nousi ylös tuolistaan samalla kun joku alkoi myös raiskaamaan ovikelloa. Tulijoista ei ollut epäselvyyttä, he olivat vain myöhässä. Hän kulki ulko-ovelle lyhyen käytävän poikki huoneeseen, joka toimi sekä eteisenä että keittiönä. Jani avasi oven ja Apa marssi sisään päättäväisin askelin, kahta olutlaatikkoa sylissään kantaen. ”Jani!” Julle huudahti astuessaan sisään samalla kun Apa laski laatikot pöydälle. ”Julius!” Jani huusi takaisin ja he halasivat. Apa avasi oluen ja tyhjensi sen yhdellä huikalla samalla kun Ville astui sisään. ”Tässä on Ville.” Julle esitteli kaverinsa Janille samalla kun Apa avasi toisen oluensa ja aloitti sen tyhjentämisen. ”Jani.” Jani sanoi samalla kun kätteli Villeä. ”Kiitos että sain tulla.” Ville sanoi samalla kun Apa laski tyhjän tölkin pöydälle. ”Mikä juttu?” Jani kysyi osoittaen Apaa, joka alkoi tyhjentämään jo kolmatta tölkkiään. ”Noo… ” Julle aloitti lauseen Villen sulkiessa oven. ”Oli vähän vaikee ajomatka.” Julle naurahti samalla kun Apa löi tyhjän tölkin pöydälle. ”Ai vähän?” Apa murahti avatessaan vielä yhden tölkin. ”Koita itte ajaa tossa kelissä ilman toimivia pyyhkijöitä, ko jätkät vaan ryyppää vieressä.” Apa totesi päätään pudistellen ennen kuin otti pienen huikan oluestaan.

Apa heitti löylyä Janin taloyhtiön saunassa, saaden Janin kumartumaan kuumuudesta. ”Ai saatana.” Jani älähti irvistäessään. Vähän aikaa kärvisteltyään Jani nousi ylös ja poistui saunasta. Julle oli mennyt vilvoittelemaan jo aiemmin ja Ville sinnitteli vielä mukana. ”Ompa pistävät löylyt” Ville totesi irvistäen. ”Ihan eri tasoa kun puulämmitteisessä.” Hän jatkoi nojautuen taakse, mutta ponkaisi heti jälleen suoraksi istumaan. ”Ai vittu, tossa on vieläkin noi naulat.” Hän parkaisi, viitaten seinässä ulosjääneisiin naulankantoihin. ”Huolimatonta työnjälkeä.” Apa naurahti. ”Ei sillä että itse osaisin paremmin, mutta mää en ookkaan raksamies.” Hän jatkoi ennen kuin heitti jälleen löylyä.

Jani sammutti suihkun ja haparoi seinää pitkin pukuhuoneeseen, sillä hän näki hyvin huonosti ilman lasejaan. Nuorempana hän sentään olisi päässyt pukuhuoneeseen ilman seinien ohjausta, mutta ikä ei tuonut mukanaan pelkästään juoppoutta. Joskus Jania pelotti ajatellakin kuinka sokea hän olisi kolmekymmentävuotiaana. Päästyään pukuhuoneeseen Jani otti lasinsa pöydältä ja näki Jullen nukkumassa penkillä, oluttölkki kädessään. Hän hymähti huvittuneena ennen kuin avasi uuden oluen itselleen. Hetken Jani istui mietteliäänä oluttaan juoden, kunnes hänen kasvoilleen levisi veikeä hymy.

Ville sammutti suihkun ja kuivasi pitkät, ruskeat hiuksensa. Apa tuli saunasta samaan aikaan kun Ville poistui pukuhuoneeseen. ”Mitä vittua!” Ville huudahti nähdessään kun Jani läimäytteli penistään nukkuvan Jullen poskeen, hihittäen samalla. Apa tuli kiireellä paikalle. ”Mikä juttu?” Hän ehti kysyä ennen kuin näki tilanteen ja alkoi nauraa. ”Ei me Jani olla enää armeijassa.” Hän sanoi ennen kuin poistui takaisin suihkutiloihin. Ville katsoi Apan perään suu auki, silmät lautasen kokoisina. ”Siis onks tää normaalia!” Hän huusi. ”Näin Apa herätti mut ekana armeija-aamuna.” Jani vastasi ja läimäytti vielä kerran, entistä voimakkaammin Julle poskelle, mutta tämä ei reagoinut. ”No nukkuupas se sikeästi.” Jani tuhahti istuessaan alas. Ville tuijotti suu auki Jania, samalla kun Apa palasi paikalle. ”Istu toki alas.” Hän sanoi kävellessään Villen ohi. Apa otti oluen pöydältä ja istui Janin viereen. Ville otti myös oluen ja istui muita vastapäätä, epäileväinen ilme kasvoillaan. ”Älkää sit mulle tehkö noin.” Hän sanoi avatessaan tölkkinsä. ”Älä nukahda ensimmäisenä.” Apa sanoi virnistäen.

Apa siirsi kädellään hiuksiaan korvan taakse, mutta ne eivät lyhyytensä vuoksi pysyneet siellä. ”Jumalauta, edelleen vanhasta tottumuksesta.” Hän naurahti. Janin ja Apan asepalvelus oli päättynyt vasta muutama kuukausi sitten, joten Apan hiukset eivät olleet vielä kasvaneet takaisin entisiin mittoihinsa. ”Sähän teit tota armeijassakin, vaikka olit kalju.” Jani naurahti. ”Niin olitteks te samaan aikaan armeijassa?” Ville kysyi. ”No mää menin jo vähän aikasemmin ko olin vuoden verran.” Apa kertoi. ”Jani oli sitten mun alokkaana.” Hän jatkoi ja tyhjensi sitten oluensa. ”Se oli hirveetä.” Jani sanoi samalla kun kylmät väreet kulkivat hänen kehonsa läpi. ”Etenkin sitten kun toi sai sen viimeisen kulmaraudan.” Hän jatkoi ennen kuin nousi seisomaan. Jani alkoi pukea vaatteita päälleen. ”Kulmaraudan?” Ville kysyi. ”Niin, kulmaraudan. Niillä merkataan sotilasarvoja.” Apa kertoi samalla kun Jani veti housunsa jalkaan. ”Miten niitä sitten saa?” Ville jatkoi uteluaan. ”Yks kulmarauta symboloi yhtä tappoa.” Jani ilmoitti saatuaan paitansa päälle. ”Varmistettua tappoa.” Apa korjasi. Ville tuijotti heitä ihmeissään. ”Sehän on tappajien koulutuslaitos.” Jani totesi ottaessaan uuden oluen ja istuessaan penkille. ”Montako sulla sitten on?” Ville kysyi Apalta hiukan peloissaan. ”Kolme.” Apa vastasi ja hymyili ilkikurisesti.

Jani avasi kotinsa oven ja astui sisään olutlaatikkoa kantaen. Ville tuli hänen perässään tyhjien tölkkien ja pesuvälineiden kanssa. Apa tuli joukon viimeisenä kantaen sammunutta Jullea palomiesotteella. ”Kyllä se vaan nukkuu sikeesti.” Jani totesi Apan heittäessä lastinsa sohvalle. ”Antaa nukkua.” Apa totesi pyörittäessään vasenta hartiaansa irvistäen. ”Noi rappuset oli aika pahat.” Hän totesi ennen kuin istui sohvalle Jullen jalkojen viereen. Ville saapui paikalle yhden oluen kanssa. ”Et mulle sitten tuonu?” Apa murahti, säikäyttäen Villen. ”Et pyytäny.” Ville vastasi. ”Pitäähän nää asiat aavistaa.” Apa murahti. ”Taidat Apa kohta saada neljännen kulmaraudan.” Jani naurahti tietokoneensa ääreltä ja Ville lähti nopein askelin keittiöön. ”Pitäskö vähän rajoittaa, ettei poika liikaa pelkää.” Apa naurahti. ”Ehkä.” Jani sanoi juuri kun Ville toi Apalle oluen. Ville palasi tuoden Apalle oluen. ”Elät siis vielä tämän yön.” Apa totesi, iskien Villelle silmää. Jani pidätteli nauruaan Villen istuessa alas. ”Ai niin, muistinko mainita että vessan ovi ei pysy auki, se on ilmeisesti vinossa tai jotain.” Jani ilmoitti muille, hereillä oleville. ”Ei kai kukaan pidä ovea auki vessassa ollessaan.” Apa naurahti avatessaan oluensa. ”No mä aina sillon tällöin kun naapurin tyttö…” Jani alkoi kertoa, mutta jätti lauseen kesken. Ville vilkuili Jania ja Apaa edelleen hiukan peloissaan. ”Harmi ettet tunne ketään joka työkseen asentaa ikkunoita ja ovia.” Apa totesi.

Ville punnitsi vaihtoehtojaan. Hän oli lähtenyt tälle matkalle suurin odotuksin, kun hänen entinen isosensa oli ehdottanut sitä. Nyt Julle oli sammuneena sohvalla ja kaksi vanhempaa jätkää puhuivat tappamisesta, masturboinnista ja ilmeisesti ruuasta, sillä sana paisti toistui heidän puheessaan melko usein. ”No Ville.” Apa kysyi saaden Villen säpsähtämään. ”Millos sää oot armeijaan menossa?” Hän jatkoi. ”Kesällä oon menossa.” Ville vastasi. ”Mitä aselajia aattelit?” Jani liittyi keskusteluun. ”Asesepäks, se kiinnostais eniten.” Ville vastasi ottaen huikan oluestaan. ”Ilmatorjuntaan vaan, siellä mekin oltiin.” Jani vastasi. ”Ja Julle on tällä hetkellä.” Apa kommentoi. ”Tai siis nythän se nukkuu, mutta ymmärrät kumminki.” Hän naurahti ennen kuin tyhjensi oluensa. ”Mulla on nyt hopeasepän koulutus niin se olis sellanen jatkumo.” Ville totesi. ”Eli sääkin teet sentään oikeita töitä, toisin ko Jani.” Apa totesi lähtiessään hakemaan uutta olutta. ”Haista Apa vittu.” Jani totesi. ”No säähän vaan istut tietokoneella ja naputtelet ykkösiä ja nollia jonoon.” Apa totesi istuessaan jälleen sohvalle. ”On vittu vähän monimutkasempaa.” Jani sanoi jo hiukan suuttuneena. ”Jani opiskelee itteään nörtiks.” Apa sanoi Villelle. ”Voiko tosta tulla enää nörtimmäks?” Ville vastasi saaden Apan nauramaan.

Jani oli nukahtanut tietokonetuoliinsa. ”Pirun amatöörit.” Apa totesi avatessaan oluen. Ville istui lattialla nurkassa ja selvästi kamppaili nukahtamista vastaan. ”Kyllä sää voit mennä nukkuun jos haluat.” Apa sanoi hänelle. ”Ei mulla oo tarvetta.” Ville valehteli ja haukotteli sitten maireasti. Jokainen sekunti hereillä pysymistä oli taistelua, mutta ennen Apaa nukahtaminen ei ollut vaihtoehto, ettei hänelle vain kävisi niin kuin Jullelle saunalla. ”No ihan miten tykkäät, mää juon vielä tän ja aattelin sitten ite mennä nukkuun.” Apa sanoi ottaen huikan oluestaan. Ville riemuitsi sisäisesti. ”Pitäskö toi Jani siirtää tosta muualle nukkuun?” Hän kysyi vain pysyäkseen hereillä. ”Ehkä, mutta en mää jaksa.” Apa vastasi. ”On se pahemmissakin paikoissa nukkunu.” Hän jatkoi ennen kuin otti uuden huikan. Villen mielikuvitus alkoi laukkaamaan valtoimenaan missä kaikkialla pahemmissa paikoissa Jani muka olisi voinut nukkua kuin huterassa tuolissa, niskat sivulle retkottaen. Asuntoon laskeutui hiljaisuus ja lopulta Villekin nukahti nurkkaan. Apa tyhjensi oluensa, riisui itsensä alasti ja meni ikkunan alle levitetylle patjalle nukkumaan.

Ville säpsähti hereille nurkassa, alkaen tunnustella kasvojaan. Mitään omituista ei tuntunut. Jani oli sängyssään nukkumassa ja Apan paljaat pakarat paistoivat hänen peittonsa alta, tämän kuorsatessa tyytyväisenä kasvot seinään päin. Jullea ei näkynyt missään kun Ville nousi ylös. Hän venytteli hetken ja irvisti joka liikkeellä kivusta, jonka kovalla alustalla huonossa asennossa nukkuminen oli aiheuttanut. Jostain tuntui vetoa ja Ville käveli ulko-ovelle, jota Apan kenkä piti auki. Hän avasi oven ja näki Jullen ulkona tupakalla. ”Varo ettei se ovi mee kiinni.” Julle sanoi Villen astuessa ulos. ”Pystykkö heittään yhen?” Ville kysyi ja Julle kaivoi askin taskustaan. ”Nukuikko hyvin?” Julle kysyi ojentaessaan askiaan. ”Sulla oli aika mielenkiintonen asento.” Hän jatkoi tarjotessaan Villelle tulta. ”No jotenkuten.” Ville vastasi vedettyään ensimmäiset savut tupakastaan. ”Taidan lähtee kyllä seuraavalla junalla kotiin.” Hän jatkoi Jullen tumpatessaan oman tupakkansa. ”Miks vitussa?” Hän kysyi hämillään. ”Nää sun kaverit on ihan hulluja, mua pelottaa.” Ville vastasi. ”Ne vaan kiusaa sua, hyviä tyyppejä ne on.” Julle naurahti. Janin kodin ovi aukesi nopeasti ja Jani kurkisti ulos. ”Vittu ovi kiinni, täälä on kylmää kun siperialaisen huoran perseessä, vitun sonnin nussijat!” Jani huusi ja paiskasi oven kiinni. Ville katsoi Jullea. ”Toi on ihan normaalia, Jani on aina kärttynen heti heräämisen jälkeen.” Julle vastasi.

Jani meni avaamaan oven, kuultuaan ovikellon äänen. Päästyään ovelle hän koputti siihen. Ulkopuolelta kuului samanlainen koputus takaisin. Jani koputti oveen erilaisella rytmillä ja pian kuului jälleen vastaus, samalla koputustavalla. Hetken Jani jatkoi erilaisia koputuksia, kunnes ulkopuolelta oveen lyötiin nyrkillä. Jani avasi oven. ”Ei osteta mitään.” Hän sanoi ulkona olevalle Jullelle. ”Enkä mä myy.” Julle vastasi astuessaan sisään, Ville perässään. Jani otti jääkaapista oluen ja palasi tietokoneelle. ”Mitä vittua toi koputusperseily oli?” Ville kysyi riisuessaan kenkiään. ”Ihan perusmeininkiä.” Julle vastasi kävellessään jääkaapille. ”Otat sä oluen?” Hän kysyi avatessaan oven. Ville nyökkäsi ja Julle sulki jääkaapin, ottaen sieltä vain yhden oluen. ”Et sä sitten antanukkaan olutta?” Ville kysyi hämmästyneenä. ”Et sä vastannu mitään. ” Julle vastasi avatessaan oven uudestaan. ”Nyökkäsinhän mä.” Ville vastasi Jullen ojentaessa hänelle oluen. ”Enhän mä sellasta voi nähä kun oon selkä suhun päin.” Julle naurahti.

Apa nousi käsiensä varaan patjalta. ”No hyvää huomenta.” Jani hihkaisi hänelle. Apa otti istuma-asennon hitaasti liikkuen. ”Onko oloja?” Julle kysyi nauraen. Apa puhalsi pitkään. ”Enhän mää edes juonu paljon, miten voi olla näin veto pois.” Hän ihmetteli. ”Joithan sä laatikollisen.” Jani sanoi. ”Eli en edes paljoa.” Apa vastasi samalla kun alkoi nousta ylös. ”Mutta niin kun olin sanomassa.” Jani jatkoi hänen ja Jullen kesken jäänyttä keskustelua. ”Helppohan sun on siellä mettässä olla kun nää lumet lähti sulaan heti tammikuussa.” Hän sanoi Apan kävellessä heidän ohitseen vessaa kohti. ”Tiedätsä kuinka vitun märkiä kaikki vaatteet on tuolla loskassa rämpimisen jälkeen.” Julle vastasi Janin argumenttiin. Ovi sulkeutui Apan perässä itsestään. Ville kuunteli vierestä jätkien kinastelua siitä, kumman armeija-ajan leiriolosuhteet olivat enemmän perseestä. ”Sä et oo sentään ollu mettässä kolmenkymmenen asteen pakkasessa.” Jani tuhahti ennen kuin joi oluensa tyhjäksi. ”Eiks kukaan kertonu teille kamiinasta?” Julle vastasi. Samassa vessasta alkoi kuului Apan huutoa, kun tämä oksensi. ”Ai sillä oli noin paha olo.” Jani naurahti noustessaan hakemaa uutta olutta.

Ville istui sohvalla tuskissaan. ”Onks sulla kaikki hyvin?” Julle kysyi häneltä. ”Kauhee kusihätä.” Ville vastasi irvistäen. ”Mee sinne vaan.” Jani sanoi, nyökäten vessaa kohti, jossa Apa edelleen oli. ”Apahan on siellä oksentamassa.” Ville ähkäisi. ”Eihän oksenna kun ei kuulu huutoa enää.” Jani sanoi. ”Apa huutaa aina oksentaessaan, sillei lempeesti. Sä et halua kuulla Apan huutavan vihaisesti.” Jani sanoi ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen. Ville katseli hetken vessan suuntaan ennen kuin nousi ylös. Apa tuli ulos vessasta samalla hetkellä. ”Juu, oisit sanonu vaan että sun pitää kuselle päästä.” Apa totesi heidän kulkiessaan toistensa ohi. ”Mitä me jätkät syötiin eilen?” Apa kysyi muilta istuessaan alas. ”Ei mitään sen jälkeen kun tänne päästiin.” Julle vastasi. Apa kääntyi katsomaan häntä. ”Eikä me matkallakaan syöty.” Julle jatkoi. ”No vittu sehän sen selittää.” Apa naurahti. ”Tulee pelkkää sappinestettä.” Hän jatkoi samalla kun nojautui sohvan selkänojaa vasten. ”Millon sä sitten viimeks söit?” Jani kysyi samalla kun Ville palasi vessasta. ”Eilen töissä.” Apa totesi ummistaessaan silmänsä. ”Tilataanko sit aamupalapitsat?” Jani ehdotti. ”Käy.” Julle ja Ville totesivat samaan ääneen, Apan vain näyttäessä peukaloa.

Jani katseli kyräillen Jullen pitsan syömistä. Apa oli taistellut yhden palan alas, mutta luovuttanut sitten ja oksensi nyt vessassa. ”Mitä sä tuijotat?” Julle kysyi juuri ennen kuin ahtoi uuden palan pitsaa suuhunsa. ”Miten sä voit syödä pitsaa jossa on ananasta?” Jani sanoi paheksuen. ”Sata kertaa mielummin kun tollasta jossa on sieniä.” Julle vastasi osoittaen Janin pitsaa. Ville söi omaa pitsaansa vilkuillen muita. ”Sienet sopii pitsaan kuin muna pilluun.” Jani totesi. ”Mutta makea ananas ei sovi suolaiseen pitsaan.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan oluestaan. ”Spermakin on suolasta eikä sulla oo sitä pitsassas.” Julle vastasi. Ville pidätteli naurua, Apan oksennushuudon kuuluessa vessasta. ”Makea ei silti kuulu suolasen kanssa yhteen!” Jani korotti ääntään. ”Ja sperma maistuu muuten vaan pahalta.” Hän jatkoi ottaessaan uuden palan käteensä. Ville katsoi Jania hämmentyneenä. ”Just sen takia ananas sopii pitsaan, kun se luo hyvän kontrastin muitten täytteitten kanssa.” Julle sanoi osoittaen pitsaansa. ”Noi sun sienet maistuu paskalta.” Hän jatkoi osoittaen tällä kertaa Janin pitsaa. ”Ainakaan ne ei maistu makealta, niin kun toi sun syöpäpitsas!” Jani huusi. ”Kukaan täysjärkinen ei syö sieniä!” Julle korotti ääntään. ”Sienet kuuluu hyvään ateriaan, ananas sun perseeseen!” Jani huusi nousten seisomaan. ”Sienet ei kuulu edes luontoon!” Julle huusi noustessaan myös seisomaan. ”Mun nyrkki menee kohta sun perseeseen.” Hän jatkoi heristäen nyrkkiään. Ville istui lamaantuneena, sillä hän ei tiennyt olivatko jätkät tosissaan rupeamassa tappelemaan vai oliko tämäkin vain läppää. Apa tuli vessasta. ”Antakaa jätkät olla.” Hän murahti ja riitapukarit istuivat alas. ”Eikös se ole jokaisen oma asia mitä pitsaansa tilaa.” Apa sanoi katsoessaan Villeä. ”Kyllä.” Ville vastasi ja Apaa lukuunottamatta kaikki jatkoivat syömistään.

Apa puki takkia päälleen, kakoen samalla. ”Ootsä varmasti kunnossa?” Ville kysyi häneltä. ”Kyllä tää tästä.” Apa vastasi irvistäen. Jani pakkasi jääkaapista oluita reppuun ja Julle oli jo ulkona tupakalla. Jätkät olivat päättäneet lähteä läheiseen puistoon juomaan olutta ja muutenkin tutustumaan Janin uuteen kotikaupunkiin. ”Ei ole mun ensimmäinen krapula.” Apa naurahti poistuessaan asunnosta. Ville laittoi kengät jalkaansa. ”Otas toi reppu niin mäkin saan puettua.” Jani sanoi ojentaessaan olutreppua Villelle, joka tarttui sen olkanauhaan. ”Toivottavasti siellä on naisia.” Jani sanoi samalla kun Ville laittoi repun selkäänsä. ”Eikös puistoissa olevat naiset ole kaikki alkoholisteja?” Ville vastasi. ”Ei tälläsissä opiskelijakaupungeissa.” Jani sanoi iskien silmää Villelle samalla kun laittoi takin päällensä. Ville poistui asunnosta ja Jani seurasi perässä.

Tarina jatkuu Sankarien Alkuluvut osassa 5: Alku Legendalle

Kaikki tarinassa kuvatut henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat puhdasta sattumaa.