Neljä miestä, tai ehkä kolme miestä ja yksi nainen, istuivat puistossa puun juurella. Nurmi oli vielä kellertävän ruskeaa ja muutama aurattu lumikinos näkyi siellä täällä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta.

Apa nojasi puuhun ja hengitteli syvään. Hän oli juuri käynyt oksentamassa sappinestettä, mutta pian hän pääsisi mukaan hauskanpitoon. Jani räpläsi puhelintaan samalla kun Julle ja Ville muistelivat rippileirikokemuksiaan. ”Mitäs sille Annikalle kuuluu nykyään?” Julle kysyi avatessaan uuden oluen. Ville kohautti hartioitaan. ”En oo pariin vuoteen kuullu mitään.” Hän sanoi ja otti huikan. Ville vaikutti hiukan kiusaantuneelta puhuessaan rippikouluaikaisesta ihastuksestaan. ”Seurustelee nykyään sen vitun ärsyttävän Teemun kanssa ja on viimeistä vuotta lukiossa.” Apa sanoi. ”Jos puhutaan samasta Annikasta, jonka mää tunnen isostoiminnasta.” Hän jatkoi kääntyessään sylkäisemään. ”Teemu?” Jani heräsi keskusteluun. ”Se sama mulkku josta ootte puhunu?” Hän jatkoi katsellen vuorollaan Apaa ja Jullea. ”Sama vitun kusipää.” Apa sanoi ennen kuin oksensi jälleen sappinestettä. ”Oliko tää Annika hyvännäkönen paisti?” Jani kysyi. ”Todellakin.” Ville vastasi. ”Erittäin.” Julle kertoi mielipiteensä kohottaen samalla tölkkinsä. ”No yks sille.” Jani sanoi ja muut kilistivät tölkkejään Apan oksentaessa edelleen.

Ville tumppasi tupakkansa, ennen kuin avasi uuden oluen. ”Miten sun koulu sujuu?” Hän kysyi Janilta. Apa nuokkui puuta vasten ja Julle oli kauempana virtsalla. ”No vittu ihan paskaa kun jouduin armeijan takia jättään yhen vuoden väliin.” Jani tuhahti avatessaan oluen. ”Eli en edes ole koulussa tällä hetkellä, kun pääsen mukaan vasta syksyllä jo käytyjen kurssien mukaseen tahtiin.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan. Julle palasi paikalle. ”Eiks sun ois kannattanu lykätä opiskeluja?” Ville kysyi. ”Ei Jani oo niin fiksu.” Julle naurahti ottaessaan repusta oluen. ”Hei!” Jani huudahti osoittaen Jullea. ”Turpa kii.” Hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja alkoi sitten nauramaan.

Apa huokaisi syvään. ”Anna Julius se reppu.” Hän sanoi. Julle pudotti tupakan kädestään kuullessaan Apan lauseen ja Ville sylki juuri ottamansa huikan suustaan. Jani ojensi repun Apalle. ”Nytkö lähtee vanha diisseli käyntiin?” Hän totesi ojentaessaan Apalle oluen. ”Mikä vanha?” Apa naurahti ottaessaan sen vastaan. Julle noukki tupakkansa ja pyyhki kohtaa johon se oli pudonnut samalla kun Ville pyyhki suutaan. ”Sää oot mua vitusti vanhempi.” Hän naurahti avatessaan tölkkinsä. ”Äläkä unohda sitä.” Jani naurahti tarjotessaan tölkkiään kilistykseen, johon Apa vastasi omalla tölkillään. ”Paljonks noilla on ikäeroa?” Ville kysyi hiljaa vieressään istuvalta Jullelta. ”Viis päivää.” Julle kuiskasi takaisin.

Jani säpsähti kun hänen puhelimensa soi. ”Kuka vittu mulle haluaa soittaa?” Hän totesi alkaessaan kaivamaan puhelinta taskustaan. ”Joku nainen varmaan.” Ville naurahti. ”Äityli.” Jani kiljaisi noustessaan hätäisesti seisomaan. Jani käveli ripeästi sivummalle ennen kuin vastasi puheluun. Apa röyhtäisi ja melkein oksensi samalla. ”Vittu.” Hän totesi samalla, ennen kuin alkoi yskiä. Julle nauroi kaverinsa krapulalle samalla kun Ville näytti huolestuneelta. ”Älä siitä huoli, kyllä se pärjää.” Julle sanoi lyödessään Villeä hellästi olalle. ”Ookko ihan varma?” Ville kysyi samalla kun Apa sylki juuri juomansa oluet ulos. ”Kyl se tästä.” Apa sanoi pyyhkiessään suupieliään. ”Tää on tuttua juttua.” Hän sanoi ennen kuin otti uuden huikan. Ville katsoi Jullea kysyvästi ja hän nyökkäsi. ”Juurikin sitä.” Julle sanoi. Jani palasi muiden seuraan. ”Mitäs sun hyvännäköisellä äidillä oli asiaa?” Julle kysyi. ”Et vittu kuolaa mun äidin perään, sä panit jo mun siskoani.” Jani ärähti istuessaan alas. ”En pannu sun siskoa.” Julle korjasi. ”Me vaan seurusteltiin.” Hän jatkoi. Julle otti huikan oluestaan vilkuillen sivuille. ”Niin varmaan.” Jani naurahti.

Ville hengitti muutaman kerran sisään, ennen kuin katsoi taakseen. Muut olivat alkaneet puhua, että lähellä oleville naisille pitäisi käydä juttelemassa, mutta kukaan ei ollut tehnyt aloitetta. Nyt he seurasivat tarkkaan Villen matkaa naisten luokse, sillä hänet oli saatu ylipuhuttua suoritukseen. Joka askeleella häntä kadutti enemmän ja enemmän yllytykseen suostuminen, mutta perääntyminen oli jo myöhäistä. Ville saapui naisten luokse ja he kääntyivät katsomaan häntä. ”Moi.” Ville tervehti heitä hien valuessa hänen kasvoillaan.

Jani katseli kuola valuen Villeä, joka jutteli naisten kanssa. Hän hivutti kättään samalla housuihinsa. ”Vittu Jani!” Apa murahti hänen vierestään ja Jani säpsähti. ”Julkisella paikalla, herranjumala.” Apa naurahti ennen kuin otti huikan oluestaan. ”Sori, refleksi.” Jani naurahti. ”Sulla on refleksi alkaa runkata kun näät ihmisen puhuvan naisille?” Julle kysyi hämillään samalla kun Ville lähti kävelemään takaisin. ”Mä mietin mitä käy sitten kun Ville tuo ne tänne.” Jani sanoi iskien silmäänsä Villen saapuessa paikalle. ”No miten kävi?” Apa kysyi hänen istuessaan alas. Ville huokaisi syvään. ”Eivät kuulemma halua tulla läskin, nörtin ja tollasen köyhän seuraan.” Hän totesi avatessaan itselleen oluen. ”Aika töykeetä.” Apa tuhahti. ”Vaikka Jani onkin saanu opiskellessa vähän lisäkiloja niin ei häntä voi läskiks sanoa sitten millään.” Hän jatkoi päätään pudistellen. ”Eikä Juliusta voi sanoa nörtiks, vaikka hän nyt änäriä aika paljon pelaakin.” Jani sanoi osoittaen Jullea. ”Ja miten niin Apa on köyhä, ainoo meistä jolla on töitä.” Julle ärähti ja Apa kaivoi lompakkonsa esille. ”Kyllä mulla rahaa on.” Apa sanoi heiluttaen kaivamaansa kymmenen euron seteliä kädessään. Janilta petti pokka ensimmäisenä ja lopulta kaikki nauroivat.

Apa kaivoi itselleen oluen repusta. ”Vittu jätkät, meiltä loppuu oluet.” Hän murahti avatessaan juomansa. ”Nyt jo?” Ville parahti. ”Nyt vasta.” Julle naurahti katsoessaan Apaa. ”No anteeks että mulla oli krapula.” Apa sanoi sarkastisesti. ”Tossa on vähän matkan päässä kauppa.” Jani ilmoitti osoittaen samalla keskustan suuntaan. ”Kuka lähtee käymään?” Hän jatkoi vilkuillen muita. ”En.” Julle sanoi kaivaessaan tupakka-askin taskustaan. ”Enkä mä.” Jani kiljaisi. ”Jos vaan mennään kaikki?” Apa ehdotti. ”Käydään samalla jossain terassilla, mua kiinnostaa paikallinen baarikulttuuri.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan oluestaan. ”Ei mulla oo rahaa baareihin, mä oon armeijassa.” Julle totesi sytyttäessään tupakkansa. ”Yhellä vaan käydään, Ville tarjoo kierroksen.” Apa sanoi osoittaen Villeä, joka säpsähti ehdotuksen kuultuaan. ”Miks mä tarjoon?” Hän kysyi hämillään. ”Siksi että oot komentoketjun alimpana ko sulla ei oo sotilasarvoa.” Apa naurahti. Ville huokaisi syvään ja painoi katseensa maahan. ”Ei sun oikeesti tartte, kohan heitin vaan.” Apa sanoi ja löi Villeä hellästi olkapäähän. ”Mää voin maksaa sulle sen yhen.” Hän jatkoi osoittaen sanansa Jullelle.

Jani avasi kapakan oven muille. ”Herrat ovat hyvät.” Hän sanoi samalla yliteatraalisesti kumartaen. ”Kiitän.” Apa sanoi vetäen samalla kätensä lippaan, niin kuin armeijassa on tapana. Julle seurasi perässä toistaen Apan eleen. Ville katseli tilannetta hämmentyneenä astuessaan kapakkaan sisään. Pienessä ravintolassa oli nojatuoleja ja sohvia istumapaikkoina, joka sai paikan näyttämään enemmän kahvilalta kuin baarilta. Jani astui sisään Apan ollessa jo tiskillä. ”Kaks olutta.” Hän tilasi. ”Selvä, onko henkkareita näyttää?” Tarjoilija kysyi alkaessaan laskemaan tuoppia. ”Totta kai.” Apa sanoi alkaessaan kaivaa ajokorttiaan esille. ”Ei mun sun tartte nähä vaan kaveris.” Tarjoilija totesi Jullea osoittaen. ”Aivan.” Julle sanoi kaivaessaan lompakkonsa esille. Apa sai oluensa ja tarjoilija kääntyi Villen ja Janin puoleen. ”Mitäs teille?” Hän kysyi. ”Olut.” Jani vastasi samaan aikaan kun Ville sanoi: ”Kalja.” Julle penkoi edelleen lompakkoaan. ”Teiltä voisin kanssa kattoo henkkarit.” Tarjoilija totesi. ”Arvasin.” Jani sanoi ja näytti jo valmiiksi esille kaivamansa ajokortin. ”Kiitos.” Tarjoilija sanoi samalla kun Ville näytti passiaan. ”Ja kiitos.” Tarjoilija sanoi ja laittoi jätkille oluet valumaan. Julle kaivoi edelleen lompakkoaan. ”Ei vittu mun ajokortti on hukkunu.” Julle totesi päätään pudistellen. ”Kelpaako varusmieskortti, siinäkin lukee syntymäaika?” Hän kysyi korttiaan tarjoten. ”Ikävä kyllä se ei ole virallinen henkilötodistus.” Tarjoilija vastasi ojentaessaan Janille ja Villelle oluet. ”Voi vittu.” Julle huokaisi syvään. ”No vedetään nää nopeesti ja lähetään ettiin sun ajokorttia.” Apa sanoi maksaessaan oluensa. ”Mä oon pahoillani.” Tarjoilija totesi avatessaan kassakoneen. ”Eihän se sun vika ole vaan systeemin.” Apa naurahti ottaessaan vaihtorahat.

Ville yritti juoda oluttaan nopeasti. ”Ei meillä nyt oikeesti kiire ole.” Jani sanoi hänelle. ”Saihan Julius sentään jäädä sisälle.” Hän jatkoi osoittaen pelikoneella istuvaa Jullea. ”Mä luulin että meillä on kiire.” Ville vastasi yskiessään, juotuaan liikaa olutta yhdellä huikalla. ”Olishan meillä jos Julius olis pistetty pihalle.” Apa kertoi. ”Mikä tää Julius-juttu muuten on?” Ville ihmetteli. ”Kaikki kutsuu häntä Julleks paitsi te.” Hän jatkoi ihmetellen. ”Se on hänen kristitty nimensä ja mää käytän vaan ihmisten kristittyjä nimiä.” Apa sanoi tehden samalla hutiloiden ristin merkin rintaansa. ”Älä puhu paskaa.” Jani naurahti päätään pudistellen. ”Ootko koskaan kuullu mun puhuvan ihmisistä muilla nimillä?” Apa kysyi leikkisä virne kasvoillaan. ”Sähän keksit ihmisille lempinimiä koko ajan.” Jani nauroi, saaden Apan nauramaan. He kilistivät tuoppejaan ennen kuin ottivat huikat. ”Mikä sun oikea nimi sitten on?” Ville kysyi Apalta, päättäen muiden naurun. ”Ai saatana.” Jani sanoi ottaessaan tuoppinsa ja lähtiessään Jullen luokse. Ville tunsi pulssinsa nousevan ja hikikarpaloiden valuvan otsallaan kun Apa otti pitkää huikkaa tuopistaan. Ville mietti jo pakosuunnitelmaa, sillä Janin reaktiosta päätellen hän oli kysynyt jotain mitä ei olisi pitänyt. Apa laski tuoppinsa pöydälle. ”Sano Apa vaan, niin ne kaikki muutkin tekee.” Hän sanoi katsoen Villeä syvälle silmiin. Ville tunsi kuinka Apan katse ylsi hänen sieluunsa asti ja nyökkäsi vain hämmentyneenä.

Jani seisoi pisuaarin edessä, yrittäen aloittaa virtsaamista kun Apa saapui vessaan. ”Meinas pettää pokka.” Hän naurahti samalla kun asettui viereiselle pisuaarille. ”Siks mä lähin paikalta kun alko naurattaan.” Jani vastasi. Hetken vessassa oli hiljaista, kunnes Apa aloitti virtsaamisen. ”Ihan hyvä tyyppihän Ville on.” Hän sanoi. ”Siltä vaikuttaa.” Jani vastasi. ”Joko kohta lopetetaan sen kiusaaminen?” Hän kysyi yrittäen pinnistää virtsasuihkuaan alkamaan. ”Kai sen vois jo.” Apa vastasi ravistaessaan viimeiset pisarat. Hän sulki housujensa vetoketjun ja aloitti käsiensä pesemisen. ”Sulla on siis edelleen ujopissa?” Hän kysyi Janilta. ”Jep.” Jani vastasi Apan kuivatessa käsiään. ”Yritä nyt jotenkin selvitä.” Hän sanoi poistuessaan vessasta. Jani keskittyi virtsaamisen aloittamiseen ja juuri kun suoritus oli alkamassa, Julle saapui vessaan. ”Sullahan on pitkään kestäny.” Julle totesi ottaessaan paikkansa naapuripisuaarilla. ”Voi helvetti, just oli tulossa.” Jani parahti kun ujopissa jälleen iski. ”Oliks sä täälä runkkaamassa vai kusella?” Julle kysyi samalla kun hänen tasainen virtsasuihkunsa alkoi. Jani vilkaisi häntä vihaisena, mutta ei sanonut mitään.

Apa nosti kaksi olutlaatikkoa kassahihnalle ja jäi odottamaan jonon etenemistä. Viereisellä kassalla Janilla oli sipsiä ja muuta naposteltavaa. Hän oli jo melkein maksuvuorossa, kun Apan edessä taas oli eläkeläisrouva kissanhiekkapaketin kanssa ja hänen edessään keski-ikäinen nainen koko viikon ostosten kanssa. Naisen ostokset saatiin vihdoin kaikki skannattua kun hän pakkasi ruokia muovikasseihin hihnan päässä. Myyjä ilmoitti ruokien hinnan, mutta nainen jatkoi pakkaamista. Myyjä ilmoitti summan uudestaan, mutta nainen jatkoi pakkaamista. Saatuaan keskeneräisen kassinsa pakkaamisen loppuun hän tuli vihdoin kassan kohdalle. Jani pakkasi omia ostoksiaan samalla kun Apan kassalla oleva nainen kaivoi lompakkonsa esille. Ensin hän vilautti etukorttiaan ja seuraavaksi kaivoi setelit esille. Apa tunsi jo silmänsä alkavan nykiä kun hän puristi kätensä nyrkkiin turhautuneena. Jani vilkutti hänelle ivallinen hymy naamallaan kävellessään kassan ohitse ulos, mutta Apa ei reagoinut eleeseen. Nainen sai vihdoin asiointinsa suoritettua ja palasi pakkaamaan ostoksiaan. Eläkeläisrouva pääsi vihdoin vuoroonsa ja he tervehtivät myyjän kanssa toisiaan iloisina. Rouva jäi selittämään kissansa kuulumisia samalla kun hänen kissanhiekkansa oli jo skannattu. Rouva jatkoi edelleen puhumista kun edellinen asiakas jo poistui paikalta. Apa tunsi verenpaineensa nousevan kun naputti turhautuneena sormiaan liukuhihnaan. Rouva jatkoi puhumista samalla kun kaivoi vapisevin käsin lompakkonsa esille. Hän laittoi kortin maksupäätteeseen ja alkoi näpytellä tunnuslukuaan, edelleen kissastaan kertoen. Maksu ei mennyt läpi ja rouva alkoi ihmetellä asiaa kovaan ääneen, teknologiaa haukkuen. Apa puristi kätensä nyrkkiin ja huokaisi syvään. Myyjä sai lopulta sanotuksi rouvan puheripulin läpi, että hänen korttinsa oli lukijassa väärinpäin. Apa tunsi otsassaan sykkivän suonen lähes räjähtävän kun mummeli naurahti virhettään ja jatkoi kissastaan puhumista, jättäen pankkikorttinsa lukijaan.

Jani tuli tien toisella puolella odottavien Jullen ja Villen luokse. ”Mistä vetoo että Apan ensimmäinen sana kaupastatulon jälkeen on jumalauta?” Hän naurahti laskiessaan ostoskassinsa maahan. ”Miks olis?” Ville kysyi tumpatessaan tupakkansa. ”Oliks sen edessä joku mummo?” Julle kysyi ja Jani nyökkäsi virne kasvoillaan. Hetken kolmikko tuijotti kaupan ovea hiljaisuudessa, kunnes Apa tuli ostostensa kanssa ulos. Hän pysähtyi kaupan oven eteen, veti syvään henkeä ja huusi: ”JUMALAUTA!” Niin lujaa kuin kurkustaan lähti. Jani ja Julle rupesivat nauramaan tien toisella puolella, Villen katsellessa tilannetta hämmentyneenä. Apa ylitti tien reippain askelin. ”Miten meni?” Jani kysyi häneltä nauruaan pidätellen kun hän pääsi muiden luokse. Apa pudisteli päätään alahuultaan purren. ”Tunteisiin.” Julle lauloi hittikappaletta kun Apa laski oluet maahan. Hän repäisi vihaisesti toisen laatikon auki ja otti oluen. ”Voi vitun pillu ja kaikki sen sijamuodot.” Hän murahti avatessaan oluensa. ”Mikä tää juttu ny on?” Ville kysyi ja Apa kertoi mitä kassalla oli tapahtunut.

Ville punnitsi vaihtoehtojaan. He olivat palanneet Janin kotiin ja Julle oli välittömästi alkanut nukkua. Jani ja Apa kinastelivat jostain videopeleistä, joista hän ei ollut kuullutkaan. Ville oletti että junat kulkisivat vielä, joten pääsisi kyllä kotiin. Apa naputti etusormellaan pöytää yrittäessään vakuuttaa Janin omalla mielipiteellään. Ville oli jo aamupäivästä alkanut luottamaan heihin, mutta kapakan tapahtumat olivat jälleen saaneet hänet epäileväiseksi. Apaa hän jopa hieman pelkäsi sen nimitapauksen jälkeen. Ville tyhjensi oluensa ja käveli keittiöön hakemaan uutta. ”Ville!” Kuului Apan huuto samalla kun hän otti oluen, pelästyttäen Villen niin pahoin että tölkki putosi lattialle ja hajosi. Jani ja Apa tulivat paikalle kuultuaan kolauksen. ”Hyvää olutta menee hukkaan!” Jani kiljaisi ja alkoi nuolla juomaa maasta. Apa heitti hänelle pyyhkeen keittiötasolta. ”Aateltiin alkaa kattoon DBZ:taa, haittaako se sua?” Apa kysyi Janin pyyhkiessä lattiaa. Ville tuijotti jätkiä hetken hämillään. ”Tekö katotte DBZ:taa?” Hän lopulta kysyi. ”Totta kai onhan se klassikko.” Apa naurahti. ”Katon mää paljon muutakin, sekä varsinkin luen.” Hän jatkoi Janin noustessa ylös. ”Mä lähinnä luen, mutta DBZ:tan oon tietenkin kattonu.” Hän sanoi alkaessaan huuhtoa pyyhettä. ”No katotaan ihmeessä.” Ville riemastui ottaessaan uuden oluen. ”Missä kohtaa te ootte menossa?” Hän jatkoi heidän palatessaan olohuoneeseen.

Jani istui tietokonetuolissaan pää väsymyksestä nuokkuen. Hänellä ei ollut televisiota, joten katselunäyttönä oli tietokoneen ruutu. Julle oli hetki sitten herännyt ja lähtenyt tupakalle. ”Kauheen ikävää kun tämäkin kohtaus on tässä animessa raiskattu.” Apa sanoi Villelle, ottaen sitten huikan oluestaan. ”Kuin nii?” Ville kysyi hämmentyneenä. ”Tää sama juttu on ny jatkunu koko jakson, mangassa tähän meni kaks sivua.” Apa selitti. Janin pää retkahti veltoksi samalla kun vaimeaa korinaa alkoi kuulua. ”Jaahas.” Apa totesi noustessaan ylös. Hän otti Janin kesken jääneen oluen pois tämän kädestä, ettei se putoaisi. ”Mutta eikös tää oo vaikuttavampi näin pidempänä?” Ville kysyi Apan istuessa takaisin hänen viereensä. ”No tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain kohtaa se menee yli.” Apa totesi. He jatkoivat katselua puhumatta, kunnes kyseinen jakso loppui. ”Arto.” Apa sanoi, saaden Villen säpsähtämään. ”Kuka?” Ville kysyi hämillään. ”Mun oikee nimi ko sitä kyselit.” Apa jatkoi. ”Mutta sano Apa vaan niin ko kaikki muutkin, Arto kuulostaa oudolta ko oot kolme vuotiaasta asti ollu Apa.” Hän naurahti ja tarjosi oluttaan kilistettäväksi. Ville kilisti takaisin edelleen hämillään. ”Sehän on ihan normaali nimi.” Hän sanoi. ”Kasikytluvulla yks suosituimmista miehen nimistä.” Apa naurahti, tyhjentäen sitten oluensa. ”Jos se on ihan normaali nimi ja se kuulostaa susta vaan oudolta niin mikä se juttu siälä baarissa oli?” Ville kysyi, saaden Apan nauramaan. ”Me nyt ollaan vähän vaan kiusattua sua Janin kanssa koko viikonloppu.” Hän sanoi, samalla kun Julle tuli takaisin sisälle. ”Pidä sitä vähän sellaisena porukkaanliittymisriittinä.” Hän totesi noustessaan ylös hakeakseen oluen.

Apa venytteli niskojaan tietokonetuolin takana jossa Jani nukkui. ”Ootteko valmiina?” Hän kysyi muilta. ”Kyllikki Saari.” Julle totesi vessan ovelta, Villen nyökätessä tuolin toiselta puolelta. ”Saa suorittaa.” Apa ilmoitti, tarttuen nukkuvaa Jania kainaloiden alta samalla, kun Ville otti kiinni hänen jaloistaan. Julle avasi vessan oven ja jäi pitämään sitä auki kun Jani nostettiin ilmaan. Apa ja Ville kantoivat uhrinsa vessaan. ”Laita sää ensin.” Apa ohjeisti Villeä, joka laski Janin jalat kylpyammeeseen. Ville väistyi käytävän puolelle Apan laskiessa Janin yläruumiin ammeen pohjalle. ”Niin mikä idea tässä oli?” Ville kysyi Jullelta. ”Apalla on joku outo perverssio kantaa sammuneita ihmisiä omituisiin paikkoihin, jotta herätessä tulee sellanen ’mitä vittua’ fiilis.” Julle selosti Apan ripotellessa Janin pyykkejä hänen päälleen. ”Vaikuttaa huvittavalta idealta.” Ville vastasi ja poistui paikalta. Julle vilkaisi lattialle. ”Hei, mun ajokortti!” Hän huudahti kumartuessaan nostamaan korttinsa vessaharjan harjaksien päältä. ”Vittuako se siinä teki?” Apa kysyi. ”Ei mitään hajua.” Julle vastasi laittaessaan kortin taskuunsa.

Ville katseli sohvalla kun Apa ja Julle puhuivat urheilusta. Aiemmin hänen ja Apan käymä keskustelu oli rauhoittanut häntä, eikä junalla kotiin palaaminen enää ollut vaihtoehto. Osittain siksi että junat eivät enää kulkeneet, mutta pääosin siksi, että hän oli tykästynyt näihin jätkiin. Apa nousi seisomaan. ”Tarviiks sää Ville oluen?” Hän kysyi kävellessään jääkaapille. Ville hölskytti hiukan tölkkiään, jossa oli vielä olutta. ”Tuo vaan.” Hän huusi keittiöön. Pian Apa palasi kolmen oluen kanssa. ”Siellä oli kylmässä enää kaks, joten joku ny joutuu juomaa lämpimänä.” Hän sanoi ojentaen Villelle tölkkiä. ”Ja me äänestettiin että se oot sää.” Apa jatkoi antaessaan Jullelle tölkin. ”Ketkä me?” Julle ärähti. ”Mää ja Ville.” Apa vastasi istuessaan alas. ”Juu, suljetulla lippuäänestyksellä.” Ville totesi naurahtaen. ”Siinäs kuulit.” Apa naurahti avatessaan tölkkinsä. Julle alkoi valittaa päätöksestä, samalla kun Ville ajatteli, että tästä viikonlopusta voisi tulla alku loppuelämän kestävälle ystävyydelle.

Kaikki tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtenäisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.