Aurinko oli juuri laskemassa horisontin taakse, kun kaksi naista saapui ravintolan terassille. ”Tulihan niitä kinkkuja.” Aku totesi nostaessaan lasinsa kilistykseen. Mika nosti myös lasinsa ja he kilistivät. ”Älä seuraavalla kerralla huuda sitä noin lujaa.” Hän sanoi ennen kuin otti huikan. Aku naurahti kesken oman huikkansa ja pyyhki suutaan. ”Puhuinks mä lujaa?” Hän kysyi samalla nauraen. Aku laski tuopin pöydälle ja kääntyi naisiin päin. ”Anteeks, anteeks oikeesti.” Hän sanoi yrittäen pidätellä nauruaan. Naiset pudistelivat päätään halveksuvasti samalla kun käänsivät katseensa. ”Vittu mä oon pelle.” Aku nauroi kääntyessään taas Mikaan päin. ”Niin olet.” Mika nauroi ja tyhjensi sitten tuoppinsa. ”Otetaanko se torni seuraavaks?” Hän kysyi noustessaan seisomaan. ”Ei kai me sellasta.” Aku totesi irvistäen. ”Mä tilaan semmosen.” Mika sanoi poistuessaan paikalta. Aku joi tuoppinsa tyhjäksi ja kääntyi jälleen naisiin päin. ”Anteeks vielä.” Hän sanoi naisiin päin, jotka puhdistivat päätään.

Terassille oli saapunut lisää väkeä illan hämärtyessä. Mika kaatoi tuoppinsa lisää olutta tornin hanasta. ”Onko sulla kaikki hyvi?” Hän kysyi vastapäätä istuvalta Akulta, joka oli jo hetken nuokkunut pää alhaalla. Aku ei vastannut mitään, joten Mika löi pöytään kevyesti nyrkillään, saaden Akun säpsähtämään hereille. ”Kaikki hyvi?” Mika kysyi uudelleen Akun katsellessa ympärilleen tyhjin ilmein. ”Joo joo.” Hän lopulta vastasi tarttuessaan kiinni tyhjään tuoppiinsa. Hetken Aku tuijotti lasia ennen kuin nosti sen huulilleen ottaakseen huikan. ”Se on tyhjä.” Mika naurahti ennen kuin otti huikan omastaan. ”No mitä vittua.” Aku sähisi. Vieressä pöydässä istuvat naiset tuijottivat heitä, toisilleen supisten. ”Pitäsköhän sun lähteä nukkuun.” Mika kysyi tyhjyyteen tuijottavalta Akulta. ”Ei ny vielä.” Hän vastasi. ”Mutta joo, mä lähen kotiin.” Aku jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen. Pienen hiljaisuuden jälkeen Aku havahtui todellisuuteen ja nousi ylös. ”Joo, mä lähen nukkuun, kattellaan.” Hän sanoi poistuessaan paikalta. Mika täytti tuoppinsa uudestaan ja vilkuili ympärilleen. Hän huomasi naapuripöydän naiset, jotka edelleen tuijottivat häntä ja supisivat toisilleen samalla. ”Anteeksi jos ystäväni käytös häiritsi teitä.” Mika sanoi naisille. ”Liittykää toki seuraani, jos haluatte.” Hän jatkoi osoittaen samalla kädellään pöydän toisella puolella olevaa penkkiä. Hetken naiset supisivat vielä keskenään ennen kuin siirtyivät Mikan pöytään.

Puheensorina Paratiisi Nightclubin terassilla oli voimistunut väen lisääntyessä. ”Sano mitä sanot, mä oon silti skeptinen.” Mika sanoi ennen kuin otti uuden huikan. ”Minä ainakin uskon muutokseen.” Hänen seurassaan istuva punahiuksinen nainen sanoi. ”Edellisestä ei ole kuin parannettavaa.” Hän jatkoi ennen kuin sytytti tupakan. ”Silti tuollainen politiikan ulkopuolelta tullut pääministeri ei enteile hyvää.” Mika sanoi ja oli jatkamassa argumenttiaan, kunnes hänen katseensa herpaantui. ”Aku, mitä vittua?” Hän huudahti ja naiset kääntyivät katsomaan Akua, joka hoiperteli oluen kanssa terassilla. ”Sunhan piti kotiin mennä.” Mika totesi Akun pysähtyessä heidän pöytänsä viereen, tyhjin katsein. Pöydässä istuvat tuijottivat häntä odottaen vastausta, mutta Aku vain huojui lasinsa kanssa, tyhjyyteen tuijottaen. ”Kotiin olit matkalla.” Mika totesi määrätietoisesti, saaden Akun säpsähtämään. ”Joo joo, menossa.” Hän vastasi, tyhjensi tuoppinsa ja poistui paikalta. Pöytään jäänet katsoivat hänen peräänsä, kunnes hän poistui terassilta. ”Pärjääkö toi sun kaveri varmasti?” Pöydässä istuva vaaleahiuksinen nainen kysyi. ”On se pahemmissakin kunnossa kotiin päässy, asuu ihan lähellä.” Mika vastasi naurahtaen. ”Ootko ihan varma?” Punahiuksinen nainen kysyi. Mika nyökkäsi myöntävästi, tyhjentäen samalla tuoppinsa.

Tuuli heilutti pensaan oksia ja yksi niistä kutitti Akun nenää. Hän aivasti, heräten samalla todellisuuteen. Hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Jonkinlainen pensas muodostelma ympäröi häntä, eikä hän tiennyt miten oli kyseiseen paikkaan päätynyt. Taivaalle katsoessaan hän näki puiden latvoja. Hengitettyään muutaman kerran syvään, hän nousi seisomaan, mutta menetti välittömästi tasapainonsa ja kaatui naamalleen pensaikkoon. ”Perkele.” Kuului huuto yössä kun Aku kömpi vaivalloisesti ylös. Puut hänen ympärillään huojuivat tuulen mukana vain hiukan enemmän kuin Aku itse. ”Mitä vittua.” Hän mumisi itsekseen yrittäessään koota ajatuksiaan. Jostain läheltä kuului ohi ajavan auton ääni. Aku lähti kävelemään äänen suuntaan, mutta hukkasi suunnan jo kahden askeleen jälkeen, suunnaten syvemmälle metsään.

Loputtomalta tuntuva metsä loppui vihdoin, kun Aku kompuroi pienten kuusien lävitse parkkipaikalle. Hän katseli hetken edessään näkyvää rakennusta, ennen kuin oksensi. Saatuaan vatsansa sisällön tyhjäksi hän teki uuden katselmoinnin ympäristöstään. Punatiilinen rakennus tuntui pilkkaavan häntä, vaikkakin Aku ei tunnistanut miksi. ”Onks sulla kaikki hyvin?” Kuului heleä naisääni hieman kauempaa, joka sai Akun säpsähtämään. Hän yritti tarkentaa katseensa äänen suuntaan, mutta näki vain sumeita hahmoja. ”Turpa kii!” Hän vastasi lähtiessään kävelemään rakennusta kohti. ”Mitä sä sanoit!?” Kuului vihainen miesääni. Päästyään lähemmäksi Aku tunnisti rakennuksen vanhaksi koulukseen. ”Voi vittu.” Hän naurahti kovaan ääneen, tajutessaan päätyneen aivan eri suuntaan Paratiisista kuin missä hänen kotinsa oli. ”Nyt riitti.” Kuului miesääni kauempaa, Akun tuijottaessa koulun seinää. ”Kimmo, älä.” Naisääni kimitti ja juuri kun Aku reagoi ääniin kääntymällä niitä kohti, häntä lyötiin naamaan. Kaatuessaan maahan hän ehti juuri nähdä kuinka kaksi hahmoa otti häntä lyöneen miehen otteeseensa. ”Vittu Kimmo!” Kuului huuto rakennuksen kaiun vahvistamana samalla kun Aku yrittää käsittää tapahtunutta. ”Jonneja saatana.” Aku mumisi maassa, muun nuorisojoukon rauhoitellessa Kimmoksi kutsuttua miestä. ”Toi pilkkasi mun naista!” Aku kuuli Kimmon huutavan ennen kuin äänten kakofonia suomensi hänen kuulonsa. ”Sattuko sua?” Hän ymmärsi naisäänen kysymyksen vierestään. ”Vitun bemaripelle.” Aku kähisi vastauksen, ymmärtämättä täysin mitä tapahtui hänen ympärillään. ”Se on Audi!” Kuului saman naisäänen huuto juuri ennen kuin Aku tunsi potkun kyljessään. ”Se on vaan joku luuseri.” Naisääni jatkoi. Aku jäi koulun pihaan makaamaan kun muut poistuivat paikalta.

Metsäjänis haisteli maassa makaavan Akun jalkoja, joka makasi selällään koulun pihassa, pilviä katsellen. Hänen nenäverenvuotonsa oli jo loppunut, mutta kylkeä jomotti vielä potkun jäljiltä. Jänis poistui paikalta kun Aku huokaisi syvään. Hetken hän vielä makasi ennen kuin kömpi vaivalloisesti ylös. Isku kasvoihin ja pieni lepohetki olivat hiukan selventäneet hänen päätään, joten reitti kotiin oli selvempi. Aku kaivoi puhelimensa taskustaan, laittoi etukameran päälle ja katsoi veristä naamaansa. ”Voi vittu.” Hän huokaisi ääneen, hieman huvittuneena samalla kun alkoi kädellään pyyhkiä kuivunutta verta pois. Saatuaan suurimmat veret pois, hän laittoi puhelimen taskuunsa ja lähti päättäväisesti huojuen kävelemään kotiaan kohti. Päästyään ensimmäiseen risteykseen, hän jäi nojaamaan liikennemerkkiin, kylkeään pidellen. Hetken ympärilleen katseltuaan hänen katseensa kiinnittyi kadun toisella puolella näkyvään myttyyn. Hän lähti ylittämään katua ja jäi melkein auton alle. ”Vitun pelle!” Autosta huudettiin, mutta Aku ei huomioinut ympäristöään, kävellen näkemäänsä myttyä kohti kuin lumottuna. Päästyään mytyn luokse sisäinen riemu valtasi Akun. Hän oli tunnistanut oikein, se oli Alkon muovipussi ja sen sisällä oli jotain. ”Jumalauta.” Aku hihkaisi katsoessaan pussiin. Sisällä oli vajaa pullo Koskenkorvaa ja muutama irtotölkki nelosolutta. Aku hyppi riemusta hetken ennen kuin istui nurmikolle. Hän kaivoi Koskenkorvan kassista, korkkasi sen ja otti pitkän huikan.

Tuuli riepotti muovipussin kadun ylitse kun Aku oli ottanut sieltä viimeisen oluttölkin. Vekkulimainen virne naamallaan hän avasi tölkin ja otti sitten pitkän huikan. Hän laski tölkin viereensä nurmella ja otti huikan Koskenkorva pullosta. Hetken ympärilleen vilkuiltuaan hän muisti, että hänellä oli ollut virtsaamistarve jo hetken aikaa. Hän avasi jalkansa risti-istunnasta ja otti toisella kädellään tukea noustakseen ylös. Toisen polven varaan noustuaan hänen tasapainonsa petti ja Aku kaatui naamalleen avonaista kaljatölkkiään päin. ”Voi jumalauta nyt saatana.” Hän tuhahti kierähtäessään kyljelleen, silmäkulmaansa pidellen. Olut valui kaatuneesta tölkistä maahan Akun muristessa ja ähistessä kyljellään. Silmäkulman kivun hellitettyä hän rauhoittui ja kääntyi selälleen, lämpimän tunteen alkaessa levitä hänen haarovälissään. ”Voi helvetin kusi.” Hän huokaisi päätään pudistellen.

Nuorisojoukko huusi toisilleen jotain terassin nurkassa, joten Mikan oli vaikea kuulla mitä punahiuksinen nainen hänelle sanoi, joten supliikkina seuramiehenä hän vain nyökytteli ja oli kuulevinaan. Vaaleahiuksinen nainen palasi pöytään. ”Joku on oksentanut tonne vessaan.” Hän sanoi irvistäen istuessaan Mikan viereen. ”Sanoikko henkilökunnalle?” Mika kysyi. ”Sanoin.” Nainen vastasi juuri kun Mikan puhelin alkoi soimaan. ”Mitä vittua?” Mika kysyi aidosti hämmästyneenä. ”Ei kukaan ikinä soita mulle.” Hän naurahti kaivaessaan puhelimen taskustaan. Vaaleahiuksinen nainen siirtyi toiselle puolen pöytää ystävänsä viereen Mikan vastatessa. ”Oliko hyvät torkut?” Hän vastasi nähdessään soittajan olevan Aku. ”Vieläkö oot Paratiisissa? Mulla on avaimet hukkunu.” Aku kysyi linjan toisesta päästä. ”Anteeks mitä?” Mika kysyi. ”Vittu otin housut pois jalasta ja huomasin ettei mulla ole avaimia taskussa.” Aku totesi turhautuneena. ”Otit housut pois jalasta?” Mika kysyi hämillään, saaden samalla naisten huomion kääntymään hänen puheluunsa. ”Miks?” Mika kysyi edelleen hämillään. ”Jotta mä saan ne kusiset farkut tonne pussiin, heti kun saan ton pussin kiinni.” Kuului vastaus, joka vain hämmensi Mikaa entisestään. Hänenkin mielestä Akun kulahtaneet ja liian isot farkut olivat kusiset, mutta hän ei vieläkään ymmärtänyt miksi Aku oli ne riisunut. ”Onks sulla mun vara-avain mukana?” Aku kysyi ja Mika koetti taskuaan. ”Kyllä ne tuolla taskussa tuntuu olevan.” Hän sanoi. ”Hyvä.” Aku totesi. ”Mutta en mä täältä nyt heti pääse sitä sulle tuomaan.” Mika jatkoi ja puhelimesta kuului syvä huokaus. ”Tuu kumminkin äkkiä.” Aku sanoi ja sulki puhelimen. Hämillään siitä mitä juuri tapahtui Mika laittoi puhelimen takaisin taskuunsa. ”Oliks se se sun kaveri?” Punahiuksinen nainen kysyi. ”Juu, jahtaa ilmeisesti muovipussia pelkät kalsarit jalassa.” Mika vastasi, saaden naisetkin hämilleen.

Linnut visertelivät läheisessä koivussa kun Aku nojasi alushousuisillaan mäntyyn, Alkon muovipussi kädessään. Hän otti viimeisen huikan Koskenkorva pullosta ja heitti tyhjän lasipullon rikki läheiseen kiveen. Maisema pyöri hänen silmissään samalla kun hän yritti pidättää oksennusta. ”Hei äijä!” Kuului vihainen miehen ääni. Aku katsoi tyhjin ilmein ympärilleen etsien äänen lähdettä. ”Onks toi mun juomakassi?” Miesääni kuului aivan Akun naaman edestä ja hän huomasi tuijottavansa vihaisia, punertavia silmiä, jotka kuuluivat rikkinäisiin vaatteisiin pukeutuneelle, parrakkaalle miehelle. ”Varastikko sä mun juomat?” Mies huusi, sylki lentäen. ”Tää on mun kassi.” Aku sopersi humalassa takaisin. ”Näit mitä sielä on!” Mies raivosi, tarttuen samalla kassiin, mutta Aku repäisi sen itselleen. ”Mun housut saatana!” Hän huusi. ”Housut?” Mies kummasteli. ”Minkä vitun takia sulla on housut muovipussissa?” Hän huusi niin lähellä Akun kasvoja, että heidän nenänsä koskettivat. ”Koska mä kusin housuuni!” Aku huusi samalla kun mies nappasi väkisin pussin hänen kädestään ja tunki kätensä sinne. ”Täälähän on märät housut!” Mies huusi vetäessään kätensä pois muovipussista. Aku riuhtaisi pussin itselleen. ”Mähän sanoin!” Hän ärähti ja sai miehen perääntymään. ”Anteeks kauheesti.” Mies pahoitteli ottaessaan askelia taaksepäin. ”Mulla vaan jäi Alkon kassi tonne risteykseen jossa oli vielä juomaa ja se oli kadonnu.” Hän jatkoi ja lähti kävelemään poispäin. Aku näytti hänelle keskisormea ja oksensi.

Liikennemerkki heilui lievästi Akun törmättyä siihen. ”Mitä vittua?” Hän päivitteli otsaansa pidellen ja merkissä olevaa, kävelevää miestä tuijottaen. Hävittyään tuijotus kilpailun peltiin maalatulle miehelle, jolla ei ollut edes silmiä, hän jatkoi hoipertelevaa matkaansa. Pelkissä alushousuissa ja t-paidassa kävely sai hänet tutisemaan kylmästä. Auto hidasti vauhtiaan Akun kohdalla. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Huolestunut naiskuljettaja kysyi. ”Haista vittu.” Aku totesi lakonisesti takaisin, saaden naisen sulkemaan ikkunan ja kaasuttamaan tiehensä. Aku jatkoi kävelyään lievästi kaartavalla tiellä, mutta käveli itse suoraan ja kaatui pensaisiin. Hän ei jaksanut edes kiroilla enää, huokaisi vain syvään ennen kuin kömpi ylös. Muutaman syvän hengenvedon jälkeen hän jatkoi matkaansa kohti kotiaan, joka näkyi jo.

Aamunkoiton ensi säteet kurkistivat jo horisontin takaa kun Mika käveli koti kerrostalonsa pihaan, punahiuksista naista kädestä pitäen. ”Tossa talossa mä asun.” Mika sanoi osoittaen edessä näkyvää kerrostaloa. ”Toivottavasti Taina pääsi kotiin.” Nainen mietti lähinnä itsekseen vaaleahiuksista kaveriaan, joka oli juonut itsensä niin humalaan Paratiisissa, että he olivat lähettäneet hänet taksilla kotiinsa. ”Varmasti, Jarmo on luotettavin taksikuski näillä kylillä.” Mika sanoi rohkaisevasti. Hetken pari käveli hiljaisuudessa kunnes Mika pysähtyi äkisti. ”Aku?” Hän huudahti katsoen naapuritaloon päin, jonka alaoven edessä Aku seisoi, kahvasta kiinni pitäen. ”Jaa se sun kaveri?” Nainen kysyi nähdessään lähes alastoman miehen. ”Sama mies, muistin just että sillähän oli se avain hukassa.” Mika naurahti. ”Vartootko hetken niin päästän hänet sisälle?” Hän kysyi antaen suukon naisen poskelle. ”Totta kai, mä poltan sillä välin yhen.” Nainen vastasi Mikan lähtiessä Akun avuksi. ”Mitä äijä?” Mika huudahti päästyään lähemmäs Akua, mutta tämä ei reagoinut. ”Aku!” Hän huudahti ottaessaan kaveriaan olkapäästä kiinni, saaden hänet säpsähtämään. ”Tää ovi ei vittu aukee.” Aku totesi yrittäessään katsoa Mikaa, mutta hänen silmänsä harhailivat. ”Eiköhän viedä sut nukkuun.” Mika sanoi laittaessaan avaimen oven lukkoon. Aku astui huojuen taaksepäin oven avautuessa ja meinasi kaatua selälleen, mutta Mika sai hänet napattua vapaalla kädellään. ”Missä sun housut on?” Mika kysyi työntäessään Akun rappukäytävään. ”Tässä pussissa.” Aku vastasi nostaessaan kättänsä, jossa roikkui muovipussin sangat. ”Missä pussissa?” Mika kysyi heidän kävellessään rappusia kolmanteen kerrokseen. Aku katsoi pussin jäännöksiä kädessään hetken. ”Voi vittu, mun puhelin oli niitten taskussa.” Hän naurahti heittäessään roskat ranteestaan. ”No käydään huamena ettiin ne.” Mika naurahti heidän päästyään Akun oven taakse.