Isossa salissa kuului puheensorina kun vieraat odottivat ruokailun alkamista. Ulko-oven avautuessa sali hiljeni kääntyessään katsomaan kun neljä miestä, tai kolme miestä ja yksi nainen astuivat sisään. Ensimmäisenä kävelevän kasvot vuosivat verta ja viimeisenä sisään astuva nilkutti vasenta jalkaansa.

Ville silmäili salia, vessoja etsien samalla kun kääri puvuntakkinsa hihat ylös, jotta hänen kellonsa näkyisi. ”Tuolla.” Hän sanoi takanaan seisovalle Jullelle, joka piti kättään verta vuotavilla kasvoillaan. He lähtivät vessaa kohti, Janin ja Apan etsiessä katseillaan istumapaikkojaan. Apan ja Kiian katseet kohtasivat ja Apa vilkutti hänelle hymyillen. Kiia heilutti takaisin, leveästi hymyillen. Hiljalleen muu juhlaväki alkoi jälleen keskustella toistensa kanssa ja jätti näyttävän sisääntulon tehneen nelikon omiin oloihinsa. Apa huomasi väkijoukossa tyhjän kohdan ja tönäisi Jania kylkeen, nyökäten paikkaa kohden. He lähtivät kävelemään oletetuille istumapaikoilleen. Apa tervehti kaikkia, jotka häntä katsoivat Janin yrittäessä välttää uteliaita katseita. Jani pääsi pöydän päähän ja luki oman nimensä pöytäkortista. Hän istui alas, Apan seuratessa hetken kuluttua perässä.

Ville katseli itseään peilistä ja laittoi hiuksiaan paremmin, Jullen pestessä kasvojaan verestä. ”Vieläkö vuotaa?” Ville kysyi saadessaan hiuksensa ojennukseen. Julle katsoi itseään peilistä hetken. ”Ei näyttäis enää tulevan.” Hän sanoi ennen kuin alkoi kuivaamaan kasvojaan. Saatuaan ne kuiviksi, hän kaivoi nuuskan pois huulestaan ja heitti sen paperien mukana roskakoriin. ”Käyn vielä kusella.” Hän ilmoitti Villelle, joka oli jo ovella. ”Selvä.” Ville vastasi ennen kuin vielä varmisti, että kello oli näkyvissä ja poistui sitten salin puolelle. Julle asteli pisuaarin eteen ja avasi housujensa vetoketjun. Hetken vihelleltyään kattoon tuijottaen virtsa alkoi valua. Salin puolelta kuului vaimeaa puheensorinaa, joka voimistui hetkeksi kun vessan ovi avattiin. ”Ai tää on miesten vessa.” Kuului naisen ääni ovelta ja Julle kääntyi katsomaan. ”Olettaisin näin.” Julle totesi ravistaessaan viimeiset virtsapisarat ennen kuin laittoi siittimensä takaisin housuihin. Nainen nojasi ovenkarmiin, katsellen ympärilleen silmillä, jotka hiukan pyörivät päässä. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Julle kysyi vetäessään vetoketjunsa kiinni ja siirtyessään pesemään käsiään. Nainen veti syvään henkeä ja puhalsi sitten pitkään ilmaa ulos. ”Otin ehkä vähän liikaa rommia kirkossa.” Hän naurahti, Jullen siirtyessä kuivaamaan käsiään. Nainen astui vessaan lähemmäs Jullea. ”Sellaista sattuu.” Julle ehti sanoa ennen kuin nainen tunki kielensä tämän kurkkuun. Hetken intohimoisen suutelemisen jälkeen hän työnsi Jullen sivuun oksentaakseen lavuaariin. Julle mietti tilannetta, hämmentyneenä ympärilleen katsellen. ”Sori.” Nainen köhi oksentamisen lomasta. ”Oot vaan niin vitun hyvännäkönen.” Nainen jatkoi samalla kun pyyhki oksennuksenrippeitä suupielestään käsivarteensa. ”Niin kuulemma.” Julle vastasi, naisen noustessa pois lavuaarin päältä. Hän nyökkäsi päällään vessakoppia kohti ja Julle nyökkäsi. Nainen käveli koppiin sisään ja Julle lukitsi oven heidän perässään.

Jani silmäili salia. Morsiusparin pöytä oli asetettu toiselle pitkälle sivulle ja muut kolme pitkää pöytää heidän eteensä. Heidän paikkansa oli morsiusparista kauimmaisessa pöydässä ja mahdollisimman kaukana ulko-ovesta. Jullen ja Villen paikat olivat Jania ja Apaa vastapäätä pöydän toisella puolella, mutta tällä hetkellä Jani näki viereisessä pöydässä istuvan, hiuksensa vihreiksi värjänneen naisen, jolla oli päällään hiustenväriin sopiva mekko, joka korosti hänen massiivista rintamustaan. Huuliaan lipoen hän alkoi hiljalleen ujuttaa kättään hitaasti housuihinsa. Apa läpsäisi häntä olkapäähän, pysäyttäen käden liikkeen. ”Nyt rauhotu!” Apa murahti, katsoessaan Jania vihaisesti. ”On perus ihmisoikeus runkata.” Jani kimitti takaisin, Villen saapuessa pöytään. ”Ei muiden läsnäollessa.” Apa murahti, päätään pudistellen. ”Taasko se yritti runkata?” Ville kysyi, istuessaan Jania vastapäätä. ”Mitäpäs muutakaan.” Apa vastasi. Ville laittoi kellokätensä pöydälle, jotta lähellä istuvat naiset näkisivät, mitä hänen ranteessaan on. ”Vittu mee tohon viereen istuun.” Jani sihisi Villelle, joka peitti hänen näkyvyytensä vihreähiuksiseen naiseen. ”Enhän mene kun se on Jullen paikka.” Ville sanoi, nyökäten vieressään olevaa tyhjää paikkaa kohden. Jani jäi katsomaan häntä hammastaan purren. ”Näkyykö muita tuttuja?” Ville kysyi Apalta hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Muutamakin.” Apa totesi virne naamallaan. ”Ketään jonka mäkin tunnen?” Ville kysyi vilkuillessaan ympärilleen. ”Katoppa tonne morsiusparista vasemmalle.” Apa neuvoi sormella osoittaen. Ville kääntyi katsomaan hänelle osoitettua suuntaa, paljastaen jälleen Janin kohteen. Apa tarttui Janin masturbaatiokäden ranteesta kiinni ennen kuin se ehti mennä housuihin, samalla kun Ville tunnisti hänelle osoitetut ihmiset. Hänen nuoruuden ihastuksensa Annika istui lähellä morsiusparia, Villen rippileirillä vihaama isonen, Teemu vierellään.

Apa nautti ympärillään tapahtuvasta kaaoksesta. Hetkeä aiemmin Julle oli tullut miesten vessasta, ympärilleen epäilyttävästi vilkuillen, perässään sekavahiuksinen nainen. Ville räpläsi uutta hienoa kelloaan shokissa, nähtyään entisen ihastuksensa ja Jani oli kadonnut nurkan taakse, käsi housuissaan. ”Ruoka on katettu pöytään.” Pitopalvelun työntekijä kävi ilmoittamassa mikrofoniin. ”Morsiuspari, voitte aloittaa.” Hän jatkoi, saaden Kiian ja Johannan nousemaan ylös. Moni muukin vieras nousi ja lähti seuraamaan heitä juuri kun Julle tuli paikalleen. ”Vittu Teemu on täälä.” Hän naurahti istuessaan alas. ”Se seurakunnan nuorisotoiminnan mulkku.” Hän jatkoi katsoen Villeä. ”Huomattiin.” Apa hymähti Villen noustessa seisomaan. ”Meinaakko mennä morjestamaan?” Apa kysyi. ”En vaan hakeen ruokaa.” Ville vastasi korjatessaan kaulustaan. ”Tuutteks te?” Hän kysyi. ”Mää odotan että isoin jono on menny ohi.” Apa vastasi kättään heilauttaen. ”Mä käyn röökillä ensin.” Julle totesi ja kaivoi tupakkansa esille. Ville poistui ruokajonoa kohti ja Julle hetkeä myöhemmin terassille. Apa vilkuili ympärilleen hetken. Lopulta hänen katseensa kiinnittyi salia kiertävään valokuvaajaan. Hänen löysällä ponihännällä olevat, vaaleat hiuksensa ja korvissaan olevat sulkakorvakorut heiluivat puolelta toiselle hänen ottaessaan kuvia juhlavieraista, nopealla tahdilla. Kun hän oli hiukan lähempänä Apa alkoi nostaa kättään aina niin että se näkyisi kuvassa, kun hän piti pikkurilliään yhdessä nimettömän kanssa, jättäen niiden ja yhdessä olevien keski- ja etusormien väliin raon. Lopulta kuvaaja tuli aivan Apan eteen ja otti lähikuvan hänestä käsimerkkinsä kanssa, iloisella Ilmeellä.

Ville seisoi kiltisti hiljaa eteenpäin matelevassa jonossa vuoroaan odottaen. Hänen katseensa oli tiukasti kiinnittynyt muutaman ihmisen hänen edellään olevan Annikan takaraivoon. Hän oli unohtanut teiniaikaisen ihastuksensa jo vuosia sitten, mutta nyt kaikki nuo vanhat tunteet nousivat pintaan. Ville ei ollut ikinä elämässään ollut vakavassa parisuhteessa ja ehkäpä juuri hänen keskeneräisiksi jääneet tunteet Annikaa kohtaan olivat siihen syynä. Villen takana seisova mummo tönäisi häntä selkään osoittaakseen, että jono liikkui taas. Teemu selitti jotain kaason mekkoon pukeutuneelle Annikalle, joka ei näyttänyt kiinnostuneelta. Äkisti hän lopetti selittämisen kun hänen ja Villen katseet kohtasivat. Teemu katsoi Villeä hetken hämmentyneenä, ennen kuin heilautti kättään tervehdykseksi. Vastentahtoisesti Ville tervehti takaisin, samalla kun Teemu puhui Annikalle jotain, osoittaen Villeä sormella. Jono mateli hitaasti eteenpäin Annikan kääntyessä katsomaan Villeä. Hän heilautti kättään hymyillen ja Ville vastasi jälleen heilauttamalla omaa kättään.

Jani huohotti esiintymislavan esirippujen takana, rumpalin penkillä istuen. Hän katsoi oikeassa kädessään valuvaa siemennestettä hetken lumoutuneena, ennen kuin alkoi katsella ympärilleen, jos vaikka lähistöltä löytyisi jotain paperia tai vastaavaa, johon hän voisi pyyhkiä tuotoksensa. Vedettyään housut takaisin jalkaansa hän nousi ylös, huomaamatta roiskeitaan rummuissa. Hämärässä ympärilleen vilkuillen kulkiessaan hän horjahti ja otti oikealla kädellään tukea basson kaulasta. Kierrettyään koko lavan Jani luovutti ja pyyhki kätensä esirippuun.

Apa astui ulos, pyyhkien hikeä otsaltaan. Julle tumppasi juuri tupakkansa. ”Vittu tuolla on kuuma.” Apa murahti päätään pudistellen. ”Ei välttämättä kauaa.” Julle vastasi, osoittaen samalla taivaanrannassa näkyviä tummia pilviä. ”Hyvä.” Apa totesi huojentuneena. ”Joko siellä on ruokajono hiipunu?” Julle kysyi asetellessaan nuuskapussia huuleensa. ”Ei ihan vielä.” Apa vastasi laittaessaan kädet housujensa taskuun. Valokuvaaja saapui heidän luokseen, sätkä huulessaan. Apa veti heti toisen kätensä pois taskusta ja teki sillä saman eleen kuin jo usean kuvan taustalla. ”Ai sulla ei ollukkaan kamera esillä.” Hän totesi palauttaessaan kätensä taskuunsa. ”Joo, ny on tauko.” Kuvaaja naurahti. ”Oon kyllä huomannu sun tervehdyksen.” Hän naurahti ennen kuin veti sätkästään pitkät henkoset. ”Ja mää ko yritin olla huomaamaton.” Apa naurahti, silmiään leikkisästi pyöritellen. Julle pudisti päätään ja poistui sisälle. Hän silmäili ruokajonoa ja totesi sen vielä liian pitkäksi. Lähtiessään kävelemään kohti omaa paikkaansa eräs nainen lähes törmäsi häneen. ”Anteeks kauheesti.” Nainen sanoi, läikyttäen samalla punaviiniänsä lasistaan lattialle. ”Eipä tässä hätää.” Julle vastasi, vilkaisten samalla naisen jättimäistä rintavarustusta. Nainen puri alahuultaan leikkisästi samalla kun hän katseli Jullen kasvoja. ”Haluatko koskea niitä?” Nainen lopulta kysyi, saaden Jullen säpsähtämään. ”Anteeks?” Hän kysyi hämillään, naisen tyhjentäessä viinilasinsa. Hän laittoi tyhjän lasin vieressä olevalle pöydälle ja tarttui sitten Jullea kädestä. ”Tossa on siivouskomero.” Nainen sanoi, lähtiessään taluttamaan Jullea perässään kohti eteisen nurkassa olevaa ovea.

Ville laittoi lautaselleen vielä hiukan salaattia ja lähti sitten ruokansa kanssa kohti omaa paikkaansa. ”Ville!” Kuului Teemun huuto hänen kävellessään tämän pöydän ohitse. Ville katsahti Teemua kohti ja nosti juomalasiaan tervehdykseksi. Teemu huitoi häntä luokseen, Annikan näyttäessä hiukan nolostuneelta tämän vieressä. Vastentahtoisesti Ville käveli heidän luokseen. ”Terve.” Hän sanoi kyllästyneenä päästyään Teemun istumapaikan eteen. ”Mitäs sä täälä teet?” Teemu kysyi iloisena. ”Kiia kutsu mut ja pari kaveria. Tavattiin tossa Juhannuksena.” Ville vastasi. ”Aijaa.” Teemu sanoi, samalla ilmaa sisäänsä vetäen. ”Ville oli mun rippilapseni aikanaan.” Teemu sanoi Annikalle, joka huokaisi syvään. ”Olin samalla leirillä.” Hän sanoi. ”Ai olit vai?” Teemu kysyi hölmistyneenä. Ville yritti lähteä kävelemään poispäin vaivihkaa. ”Kerro nyt vähän tarkemmin kuulumisias.” Teemu sanoi ja Ville pysähtyi. ”Jos mä nyt ensin syön niin jutellaan sitten.” Ville vastasi väkinäisen hymyn saattelemana. ”Aivan, totta kai.” Teemu naurahti. Ville hymyili vielä Annikalle, joka hymyili takaisin. Ville saapui omalle paikalleen. ”Voi vittu.” Hän huokaisi pöydän toisella puolella istuvalle Janille. ”Mitäs ny?” Jani kysyi, silmät Villen annokseen naulittuna. ”Teemu haluaa jutella.” Ville huokaisi istuessaan alas. ”Vai niin.” Jani sanoi, silmät edelleen naulittuna Villen lautasella olevaan pihviin. Janin käsi alkoi hivuttautua jälleen housun kauluksesta sisään. ”Mitä vittua Jani.” Ville ärähti, saaden Janin vetämään kätensä nopeasti pois housuista. ”On aika herkullisen näkönen pihvi.” Jani sanoi, kuolan valuessa suupielestään. ”Ja sekö riittää sulle syyks runkata täälä kaikkien läsnäollessä?” Ville sanoi hiukan korotetulla äänellä, saaden lähellä istuvat muut vieraat katsomaan heitä paheksuen. ”No siis hyvän pihviaterian takia mä vähän niin kun tulin tänne.” Jani kimitti takaisin. ”Entä jos täälä ei olis ollukkaan pihviä.” Ville totesi, alkaessaan leikata pihviään. ”Kyllähän häissä on aina pihviä. Eihän kukaan tarjoile häissä kanakastiketta.” Jani sanoi, hiukan vihaisena. ”Jos on budjettihäät.” Ville totesi ennen kuin laittoi pihvinpalan suuhunsa. Jani tuijotti kuola valuen Villen jauhamista. ”Ai että onkin muuten hyvää.” Ville totesi ja otti uuden palan. ”Selvä, mä haen itelleni heti kolme.” Jani totesi noustessaan pöydästä.

Apa käveli salin poikki, ympärilleen vilkuillen. Hän näki Nooraksi esittäytyneen valokuvaajan ottavan jälleen kuvaa hänen suuntaansa ja teki käsieleensä, virnistäen suoraan kameraan. Noora huomasi hänet ja pudisteli päätään nauraen. ”Apa.” Kuului Kiian ääni vähän matkan päästä, joten Apa meni morsiusparin pöydän luokse. ”Terve ja onneksi olkoon.” Apa totesi, tarjoten samalla oluttölkkiään kilistettäväksi. Kiia ja Johanna kilistivät viinilasejaan Apan tölkkiin. ”Kiitoksia.” He vastasivat yhteen ääneen. ”Ootteko viihtyny?” Kiia kysyi huikkaa ottavalta Apalta. ”Todellakin.” Hän vastasi lopetettuaan juomisen. ”Et oo vielä ruokaa hakenu?” Johanna liittyi keskusteluun. ”Mää en oo oikein jonottamisen ystävä niin vartoon vielä hetken ennen ko haen.” Apa vastasi, osoittaen ruokajonoa. ”No hyvä.” Kiia sanoi hymyillen. ”Mä huomasin että sulla toi käveleminen on vähän hankalaa. Onks sulla kaikki hyvin.” Hän kysyi, nyökäten samalla Apan vasenta jalkaa kohden. ”Näitä kivoja iän tuomia vaivoja vaan.” Apa valehteli. ”Kyllä tästä selvitään.” Hän totesi, kohottaen samalla tölkkinsä ilmaan. ”No hyvä.” Kiia totesi huojentuneena. ”Mutta jutellaan myöhemmin lisää, nyt näyttäs olevan kivan lyhyt jono.” Apa totesi ja poistui paikalta.

Ville hengitti raskaasti ulos, saatuaan lautasensa tyhjäksi. Hetken toivuttuaan tajunnan räjäyttävästä ateriastaan hän joi viskinsä loppuun ja nousi sitten pöydästä, lähteäkseen tupakalle. Kävellessään ulko-ovea kohti hän näki Jullen tulevan eteisen perällä olevasta ovesta. ”Eksyiksää johonkin siivouskomeroon?” Hän kysyi heidän kohdatessaan ulko-ovilla. ”Voishan sitä niinkin sanoa.” Julle vastasi kävellessään ulos samalla kun ovesta, josta hän oli juuri tullut, tuli isorintainen nainen, yrittäen kohentaa sekaisia hiuksiaan. Ville meni Jullen perässä ulos ja löi tätä leikkisästi olkapäähän. ”Vai sillä lailla.” Hän naurahti alkaessaan kaivamaan tupakka-askia taskustaan. Julle veti henkeä omasta tupakastaan ja näytti Villelle kahta sormea, samalla virnistäen. ”Jaa kaks kertaa?” Ville totesi, kunnioitusta äänessään. ”Ei kun kaks eri naista.” Julle täsmensi Villen sytyttäessä tupakkaansa. Hetken kaksikko tupakoi hiljaa. ”Eihän me olla oltu täälä kun jotain tunti vasta.” Ville älähti, rikkoen hiljaisuuden. Julle alkoi hymyillä leveästi. ”Nää vaikuttaa ihan kivoilta häiltä.” Hän totesi ja molemmat nauroivat.

Jani ahmi jo toista pihviään, päästäen samalla epämääräisiä ääniä. Lähistöllä istuvat vieraat vilkuilivat häntä paheksuvasti, toisilleen supisten. Apa saapui paikalleen, kantaen lautastaan toisessa ja kolmea olutta toisessa kädessään. ”Rauhotu ny vähän.” Hän murahti Janille, ennen kuin aloitti oman pihvinsä pilkkomisen. ”Tää on vaan niin hyvää.” Jani sanoi, kyynelten valuessa silmistään. Apa pudisteli päätään Janin jatkaessa pihvin tuhoamista. Julle ja Ville saapuivat paikalle. ”Mitä vittua sun lautasella on ja mikä vittu Jania vaivaa?” Julle kysyi istuessaan alas. ”Sienisalaattia, jumalten lisuketta.” Apa vastasi, ennen kuin otti huikan ruokaoluestaan. ”Hyi saatana.” Julle vastasi, tehden samalla pienen kakomisliikkeen. ”Sienet ei kuulu edes luontoon.” Hän jatkoi päätään pudistellen. ”Vanha virsi, keksi jotain uutta.” Apa vastasi. Jani siirtyi kolmanteen pihviinsä. ”Miten sä voit syödä noin paljon?” Ville hämmästeli katsellessaan Janin ahnehtimista. Jani ei huomioinut Villen kommenttia, jatkoi vain pihvin tuhoamista. ”Hae Julius sääkin, on ihan vitun hyvää pihviä.” Apa totesi ennen kuin otti ison palan pihviä, suurella määrällä sienisalaattia suuhunsa. ”No en varmana hae jos sielä on sieniä.” Julle vastasi juuri kun Apa tiputti veitsen kädestään tehdäkseen jälleen kädellään tutun tervehdyksen. Julle ja Ville kääntyivät katsomaan taakseen, jossa he näkivät valokuvaajan puhdistavan päätään hymyillen. ”Mikä juttu?” Ville kysyi kääntyessään takaisin. ”Alotin fotopompauksen tossa hetki sitten.” Apa vastasi. ”Minkä takia.” Ville kysyi hämmentyneenä. ”Koska mää voin.” Apa vastasi ilkikurisesti virnistäen.

Apa pesi käsiään vessassa kun Jani astui sisään. Hän käveli ripein askelin koppiin kun Apa kuivasi kätensä. ”Et kai vaan ottanu maitoa?” Apa kysyi kun kopista alkoi kuulua äänekästä pieremistä ja lotinaa. ”En tietääkseni.” Jani vastasi äänten lomasta. ”No koita pärjätä.” Apa vinkkasi poistuessaan paikalta. Hän käveli salin reunaa pitkin omalla paikalleen, muutaman valokuvan matkallaan pilaten. ”Toivottavasti kaikille maistui ateria.” Lavalle noussut, smokkiin pukeutunut nainen ilmoitti mikrofoniin. ”Pidetään tässä nyt pieni hetki ihan vain rentoa yhdessä olemista ja sitten on puheitten vuoro.” Nainen jatkoi kuulutustaan kun Apa istui alas. ”Tuliks Jani vessaan?” Julle kysyi. ”Sinne koppiin se ryntäs ripuloimaan.” Apa vastasi avatessaan itselleen uuden oluen. ”Olikohan tossa ruuassa laktoosia?” Apa hämmästeli. ”Kyllä sielä mun mielestä luki kaikkien kohdalla laktoositon.” Ville vastasi, samalla kun asetteli kelloaan näkyville. ”Mun pitää ny mennä jutteleen Teemulle, se apina on tuola jo pitkään vilkuillut ja vilkuttanu.” Hän huokaisi ja poistui sitten paikalta. Apa ja Julle istuivat hiljaa omilla paikoillaan, Apan tehdessä välillä käsieleensä. ”Aika hyvännäkösiä paisteja täälä.” Julle lopulta rikkoi hiljaisuuden. ”Kuka on sun suosikki?” Apa kysyi, samalla salia vilkuillen. ”Ei näin hyvästä lihatiskistä voi valita suosikkia.” Julle naurahti avatessaan lonkerotölkin samalla kun Jani palasi paikalleen. ”Oliko hyvä käteenveto?” Apa kysyi häneltä vitsillä. ”No ei tän päivän paras, mutta tyydyttävä.” Jani vastasi samalla kun pyyhki käsiään pöytäliinaan. ”Veditkö sä oikeesti käteen samalla kun ripuloit?” Julle sanoi inhoa äänessään. ”Sää oot tänään runkannu yllättävän paljon, eli sun kohalla se tarkoittaa ihan vitusti.” Apa totesi päätään pudistellen. Jani huokaisi syvään. ”Mä otin eilen ehkä vähän liian ison annoksen poronsarviuutetta.” Hän sanoi, kääntäen katseensa pöytään. ”Mulla on kokoajan seisokki ja hirvee nälkä.” Hän vielä jatkoi, Jullen noustessa ylös. ”Mä meen tupakalle.” Hän totesi poistuessaan paikalta. ”Yks ihan simppeli kysymys Jani.” Apa totesi ja otti sitten huikan oluestaan. ”Minkä vitun takia?” Hän murahti ja Jani hiukan säikähti. ”No kun veli lähetti sitä mulle ja sano että on vitun hyvää ainetta!” Jani kimitti, saaden muut lähellä olevat jälleen katsomaan heitä paheksuen. Apa pudisteli päätään ja nousi sitten ylös. ”Mää meen nyt ulos jutteleen tolle kuvaajalle.” Hän sanoi työntäessään tuolinsa pöydän alle. ”Meillä saattaa olla jotain juttua.” Hän kuiskasi vielä Janille ennen kuin poistui. Jani vilkuili hetken ympärilleen ennen kuin nousi mennäkseen jälleen lavalle esiripun taakse.

Tarina jatkuu osassa 3: Erittäin Kiusallista

Kaikki tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Samankaltaisuudet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.