Kesäillassa puhalsi viileä tuuli, enteillen sadetta. Juhlapaikan tupakka alueella oli runsaasti väkeä nyt kun ohjelmassa oli pientä taukoa. Kaksi henkilöä istui hiukan sivummalla muista.

Apa tyhjensi oluensa kuunnellessaan Nooran kertovan itsestään, samalla sätkää polttaen. ”Mutta toivottavasti tästä joskus tulee ammatti.” Noora lopetti kertomuksensa. ”Onko sulla monta kuvaus keikkaa vuodessa?” Apa kysyi. ”No tällei kesällä on lähes viikko jotain mutta muuten ehkä kerran kuukauteen, jos silloinkaan.” Noora vastasi samalla kun tumppasi sätkänsä. ”Onhan siinä sitten jo vahva alku.” Apa sanoi hymyillen. ”Mun tarttee mennä jatkaan, mutta jutellaan taas.” Noora totesi hymyillen ja poistui sitten paikalta. ”Näkyillään.” Apa huikkasi hänelle, jääden itse hetkeksi katselemaan lähestyvää saderintamaa.

Ville tuijotti Annikaa, joka jutteli vieressään istuvalle toiselle kaasolle. Teemu oli jo hetken selittänyt hänelle erittäin yksityiskohtaisesti niistä kasveista, joita oli asetellut hänen ja Annikan kodin parvekkeelle. ”Missäs päin sä nykyään asut?” Teemu lopulta kysyi ja Ville keskittyi jälleen häneen. ”Muutin koulun jälkeen takasin äitille, isä on sen verta jo vanha että tarttevat siellä apua.” Ville vastasi. ”Onko hänellä joku sairaus?” Annika liittyi keskusteluun. ”Ei sentään, ikä vaan puskee päälle.” Ville vastasi ja laittoi samalla kätensä pöydälle niin että kello näkyi. ”Anteeksi.” Kuului mies ääni Villen takaa. ”Istut mun paikalla.” Mies jatkoi Villen kääntyessä katsomaan häntä kohti. ”Joo, anteeks, juttelin vaan hetken Teemun kanssa.” Ville sanoi alkaessaan nousta ylös. ”Ei mitään.” Mies vastasi, samalla kättään hiukan pahoittelevasti kohottaen. ”Älä viitti Marko, anna Villen istua vielä hetki.” Teemu vetosi mieheen. ”Ei, kyllä mun pitää palata jo kavereitteni luokse.” Ville vastasi nyökäten samalla omaa paikkaansa kohti, jossa Jani katseli naapuripöydässä istuvaa, vihreähiuksista naista käsi housuissaan kuola valuen samalla kun Apa kaivoi nenästään ison räkätollon, pyyhkien sen pöytäliinaan ja Julle laittoi nuuskaa huuleensa. ”Jää tähän vaan, ei Markoa haittaa.” Teemu kimitti. ”Vedä vittu päähäs hintti.” Marko totesi istuessaan alas. Ville poistui hiljakseen paikalta kun Markon vieressä istuva nainen alkoi läksyttää tätä Teemun kiusaamisesta. Häntä kävi sääliksi Annikaa, joka näytti siltä että voisi vajota maan alle.

Apa tuijotti tyhjin katsein eteensä ja Jani piteli vatsaansa, huonovointiselta näyttäen hänen vieressään. ”Onks teillä kaikki hyvin?” Julle kysyi, heitä molempia vilkuillen. ”Paha sanoo, alko jotenkin heittään päässä.” Apa vastasi. ”Olikohan niissä ruuissa sittenkin laktoosia?” Jani päivitteli. ”Kyllä niissä kaikissa luki laktoositon.” Paikalla saapunut Ville kertoi istuessaan alas. ”Teemu just kerto kuinka hänellä on laktoosi-intoleranssi ja siks ne on sellasia.” Hän jatkoi ottaessaan Jullen edestä avaamattomana oluttölkin. ”Se on mun.” Julle älähti Ville avatessa tölkin. ”Tuon sulle uuden kohta.” Hän vastasi ja otti sitten pitkän huikan. Apa ravisti itsensä jälleen tähän todellisuuteen. ”Oliko Teemu muuttunu yhtään?” Hän kysyi Villeltä. ”Jep, pahemmaks.” Ville vastasi ennen kuin otti toisen huikan. ”Mun on pakko käydä vessassa taas.” Jani totesi noustessaan ylös. ”Mää ko jo luulin että ei tarttis sitä ääliöö enää ikinä nähdä.” Apa murahti, Teemua katsoessaan. ”Näät ehkä jatkossa lisääkin, muuttivat kuun alussa siihen sun naapuri taloon.” Ville naurahti ja joi sitten oluensa tyhjäksi. ”Et oo tosissas.” Apa totesi epätoivoisena. Ville vain nyökäytti päätään Jullen alkaessa nauramaan. ”Voi vitun pillu ja kaikki sen sijamuodot.” Apa huokaisi avatessaan uuden oluen.

Jani poistui vessasta huojentuneena ja hämmentyneenä. Hänen olonsa ei tuntunut siltä että hän olisi syönyt laktoosia, mutta tulokset olivat samat. Lähtiessään paikkaansa kohti hän huomasi vihreä tukkaisen naisen seisovan seinän vierustalla katsoen häntä. ”Moi.” Nainen tervehti. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Kysyi paikoilleen jähmettyneeltä Janilta. ”Kattelin että oot ny pari kertaa kiirehtiny vessaan vatsaa pidellen.” Hän jatkoi Janin säpsähtäessä jälleen todellisuuteen. ”Ei tässä mitään, ehkä laktoosi yliherkkyyttä.” Hän vastasi. ”Eihän täällä ole mitään laktoosia kuulemma kun tuo Johannan siskon avopuoliso on laktoosi-intolerantti.” Nainen sanoi mietteliäänä. ”Joo, tää tuntuukin vähän erilaiselta.” Jani vastasi vatsaansa pidellen. ”No kerro jos se jatkuu, oon Johannan työkaveri ja erikoistunut gastroenterologiaan.” Nainen sanoi ojentaessaan kättänsä. ”Oon Liisa.” Hän esitteli itsensä. ”Jani.” Jani vastasi tarttuessaan häntä kädestä. Liisa poistui omalle paikalleen, Janin jäädessä hetkeksi hölmistyneenä seisomaan. Lopulta Jani käveli reippain askelin esiintymislavallalle, esiripun taakse.

Ville toi pöytään sylillisen oluttölkkejä. ”Katottiinko suo pahasti?” Apa kysyi häneltä ottaessaan yhden tölkin. ”Joka pöydästä.” Ville naurahti saatuaan tölkit aseteltua pöydälle. ”Paitsi Kiia nauroi.” Hän jatkoi avatessaan tölkin. Apalla jäi tölkin avausklipsi käteen kun hän avasi oman tölkkinsä. ”Vou.” Hän totesi, jäädessään tuijottamaan klipsiä. ”Osaaksä varmasti käyttää tollasta laitetta?” Vessasta pöytään palannut Julle naurahti istuessaan. ”Alan ehkä vähän epäillä itseäni.” Apa vastasi, klipsiään tuijottaen. ”Hei, lähekkö seuraks taas pihalla käymään?” Kuului Nooran ääni Apan takaa, saaden hänet palaamaan jälleen todellisuuteen. ”Totta kai.” Apa vastasi noustessaan ylös. Ville katseli heidän poistuvan paikalta. ”Mitäs Anniina?” Julle kysyi Villeltä. ”Vaikuttaa jotenkin poissa olevalta.” Ville vastasi kääntyessään Julleen päin. ”Pitäiskö mun mennä juttelemaan hänelle?” Hän jatkoi mietteliäänä, kelloaan räpläten. ”Saisinko pyytää kaikki kaasot lavalle?” Kuului mikrofonin vahvistama ääni ennen kuin Julle ehti vastata. ”Aloitetaan puheet heidän vuorollaan ja otetaan morsianten isät heidän jälkeensä.” Ilmoitus jatkui kun neljä, samanlaisiin mekkoihin pukeutunutta naista nousivat paikoiltaan. ”Ehkä ei ihan just ny.” Julle vastasi Villelle Annikan kävellessä muiden kaasojen kanssa kohti lavaa. Jani hoiperteli hädissään esiripun takaa esiin ja lähti omalle paikalleen, muutamien juhlavieraiden seuratessa häntä katseellaan. ”Vittu mä pelästyin ko toi kailotus alko.” Hän huohotti päästyään Jullen ja Villen luokse. ”Sullon vetoketju auki.” Julle totesi, saaden Janin katsomaan nopeasti alas. Hänen edelleen jäykkänä oleva peniksenkärki näkyi vetoketjun välistä, esinahka taakse käärittynä. ”Voi helvetti!” Jani älähti ja istahti nopeasti alas, vetoketjunsa kiinni vetäen. Hän vilkuili hädissään ympärilleen, lähellä istuvien ihmisten supistessa jotain kun kaasot pääsivät lavalle. ”Näkiks Liisa?” Jani kuiskasi muille. ”Kuka?” Ville kysyi juuri kun kaasot aloittivat puheensa. ”Tuleva vaimoni.” Jani vastasi, saaden Jullen ja Villen nauramaan. Viereisessä pöydässä istuva mummo hyssytteli heitä.

Apa tunsi pientä huimausta päässään. ”Saanko kysyä jotain?” Noora kysyi vedettyään sätkästään henkoset. ”Anna tulla vaan.” Apa totesi. ”Mikä sun jalassa on vikana?” Noora kysyi, osoittaen Apan vasenta jalkaa. Apa tuijotti hetken nilkkaansa. ”No älä si kerro kellekkään muulle, hakuun että se pysyy mysteerinä.” Apa totesi virnistäen. ”En tietenkään.” Noora naurahti, puhaltaen samalla savua suoraan Apan kasvoihin. ”Anteeks, ei ollu tarkotus.” Hän pahoitteli, Apan saadessa yskänkohtauksen. ”Ei mitään.” Apa sai vastattua yskän loputtua. ”Mutta niin, oltiin eilen vähän baarissa ton mun kaverin Juliuksen kanssa.” Hän aloitti tarinansa. ”Ai sen jolla on se typerä vanhan aikanen kello?” Noora keskeytti. ”Ei ko se jolla on naama ruvella.” Apa huomautti. ”Tää voi olla sitten aika antikliimaksi, mutta lähettiin siitä baarista sähköpotkulaudalla kaks päällä ja kaaduttiin.” Hän kertoi olkapäitään kohauttaen. ”Julius veti naamalleen siihen nurmikolle jossa oli ilmeisesti vähän hiekkaa ja mää könysin siihen lähellä olevaan ojaan.” Apa naurahti laitteen kätensä samalla puuskaan. ”No olipas se nolo temppu.” Noora nauroi. ”Joo, siks antaa jätkien ja muittenkin kuvitella siihen jotain eeppistä tapahtumaa.” Apa nauroi. ”No ehkä tää auttaa siihen nilkkaan.” Noora sanoi ennen kuin suuteli Apaa ja päästi savua suoraan hänen suuhunsa. Apa seisoi hämmentyneenä suudelman loputtua. ”Miten tupakan savu auttaa nilkkakipuun?” Hän hämmästeli. ”Ei tää oo tupakkaa, tää on kannabista.” Noora vastasi vetäessään uudet henkoset.

Ville ja Julle taputtivat kaasojen puheen päätyttyä. Jani säpsähti heidän taputukseensa Liisan tuijottamisestaan ja alkoi myös taputtaa. Smokkiin pukeutunut nainen otti mikrofonin itselleen. ”Kiitoksia kaasot, Emilia, Miisa, Annika ja Liisa.” Hän ilmoitti kaasojen käydessä halaamassa morsiamia. ”Sitten jos uudet appiukot ovat valmiita niin lava on teidän, saatte itse päättää järjestyksenne.” Kuuluttaja jatkoi ennen kuin poistui lavalta. Apa saapui omalle paikalleen poissaoleva näköisenä. ”Joko sun nilkka on parempi kun et enää nilkuttanu?” Jani kysyi häneltä. ”Ei siihen ainakaan satu.” Apa vastasi ympärilleen vilkuillen. Vanhahko herramies asteli lavalle ja otti mikrofonin itselleen juuri kun Julle nousi paikaltaan. ”Pakko käydä tupakalla välillä.” Hän totesi poistuessaan paikalta. ”Mä käyn kattoon jos Annika haluais jutella.” Ville totesi lähtiessään kaasojen luokse. ”Mun on käytävä taas vessassa.” Jani totesi ennen kuin poistui. Apa jäi yksin istumaan ja tuijottamaan kättään, jonka oli asetellut valokuvien pilaamisesta tuttuun asentoon. ”Ihan ko mää haistaisin kosmoksen.” Hän totesi, lähes huutaen, saaden lähellä olevilta halveksivia katseita.

Jani katsoi itseään peilistä pestessään käsiään. Hänen vatsansa tuntui jo paremmalta, mutta erektio ei ollut laantunut. Hetken hänen mielessään kävi ajatus uudestaan masturboinnista, mutta vessaan saapui vanha mies rollaattorin kanssa, joten Jani hylkäsi ajatuksensa. Hän kuivasi kätensä ja poistui vessasta. ”Edelleen huono olo?” Kuului Liisan ääni läheltä, saaden Janin säpsähtämään. ”Joo, kyllä tää alkaa normalisoituun.” Jani vastasi vatsaansa pidellen. ”No tuu tonne eteiseen mun kanssa niin voin tehä muutaman tutkimuksen.” Liisa totesi lähtiessään kävelemään. Jani vilkaisi nopeasti ympärille ja lähti sitten Liisan perään. Kävellessään ulko-oven ohitse hän näki Jullen suutelevan kiihkeästi keski-ikäisen naisen kanssa. ”Mee tohon makuulle.” Liisa sanoi Janille osoittaen ikkunan alla olevaa pitkää penkkiä ja hän teki työtä käskettyä. Janin päästyä makuulle Liisa huomasi tämän erektion ja naurahti hiukan.

Ville luovi itsensä nais meren lävitse Annikan taakse. ”Hei.” Hän sanoi tarttuessaan tätä olkapäästä. Annika kääntyi ympäri, hiukan säikähtäneenä. ”Hei.” Hän vastasi. ”Olisko sulla aikaa jutella jossain kahden kesken?” Ville kysyi hiukan ujona. ”Joo, ihan kohta.” Annika vastasi kainosti hymyillen. ”Tavataan kohta tossa keittiössä.” Hän jatkoi. ”Selvä. Otanko sulle jonkun juoman siihen valmiiks?” Ville kysyi edelleen jännittyneenä. ”Ihan vettä vaan, kiitos.” Annika vastasi hymyillen. Ville lähti kävelemään keittiötä kohti, syvästi huokaisten. ”Tais olla sykkeet aika korkeella.” Kuului naisen ääni hänen vierestään. Ville kääntyi katsomaan ja kaason mekkoon pukeutunut pitkä nainen hymyili hänelle. ”Joo, siltä ainakin tuntu.” Ville vastasi. ”Nääthän sä sen tosta kellostaskin niin ei tartte mennä tunteen perusteella.” Nainen vastasi, Villen esillä olevaa kelloa osoittaen. ”Ei tää oo älykello.” Ville vastasi kello kättään kohottaen. ”Siis näyttääkö se vaan aikaa?” Nainen hämmästeli. ”Kyllä, ihan niin kun kellon kuuluukin.” Ville vastasi ja poistui närkästyneenä paikalta. Kävellessään keittiöön hän näki kuinka keski-ikäinen nainen veti ulkona Jullea perässään esiintyjien sisäänkäyntiä kohti. Saavuttuaan keittiöön Ville kaatoi itselleen lasillisen viskiä ja joi sen yhdellä huikalla. Sitten hän katsoi toisen lasillisen, otti toiseen lasiin vettä ja jäi odottamaan Annikaa.

Apa katseli kuinka maailma pyöri osittain vasta päivään ja osittain myötä päivään. Vanhahkon miehen pitämä puhe kuulosti hänen korvaansa eläinten ääntelyltä ja hän hihitteli itsekseen, maaninen ilme kasvoillaan. Mies lopetti puheensa ja yleisö antoi aplodit, jotka kuulostivat Apan korvaan kosmiselta huminalta. Hän nousi ylös ja käveli lavalle äänissään kuluvan huminan saattelemana. Sali hiljeni äkisti nähdessään mitä tapahtui. Apa meni mikrofonin äärelle ja hengitti muutaman kerran raskaasti, huulet aivan kiinni mikrofonissa. Kaksi mies vierasta lähti lavaa kohti. ”Tunnetteks te kuinka noi puut juoruaa tuolla voikukkien kanssa?” Apa kysyi harhaluuloisen näköisenä, saaden miehet pysähtymään hämmentyneinä. ”Kekkosen murhaa suunnittelevat, soittakaa Koivistolle!” Apa huusi mikrofoniin. Monet ihmiset peittivät korvansa melusta johtuen kun miehet jatkoivat matkaansa Apaa kohti. ”Miks mulla on housut jalassa?” Apa kysyi ja vetäisi vyönsä pois lenksuistaan. Miehet nousivat lavalle Apan housujen pudotessa. ”Xehanort!” Apa huudahti ja huitaisi vyöllään miehiä kohti, kumpaankaan osumatta, samalla horjahtaen takanaan olevaa esirippua kohden. Toinen mies tarttui häntä vyötä pitelevästä kädestä kiinni, Apan ottaessa toisella kädellään esiripusta kiinni. Verhon kiinnitys petti ja kaikki kolme miestä kaatuivat maahan, esiripun pudotessa heidän päälleen. Apa lauloi Porilaistenmarssia kaaoksen keskellä samalla kun muiden vieraiden katseet kiinnittyvät esiripun takaa esiin tulleeseen Julleen, jolla oli housunsa kintuissaan, edessään kumartunut nainen, jonka mekko oli heitetty tämän selän päälle. Nainen pakeni paikalta, välittömästi, jättäen Jullen kiskomaan housujaan ylös, muitten miesten pyöriessä esiripun seassa.

Jani tuijotti lavan tapahtumia eteisestä, suu ammollaan. Hänen aivonsa yrittivät prosessoida datan virtaa siinä kuitenkaan onnistumatta, Liisan hihittäessä vieressä. ”Noi sun kaverit on kyllä hauskoja.” Liisa sanoi silmiään kuivaten. ”En mä tunne noita.” Jani vastasi, tilannetta seuraten. Ville tuli heidän Luokseen Annikan kanssa. ”Mitä vittua?” Hän ärähti samalla kun Julle poistui lavalta. ”Helvetistäkö mä tiiän?” Jani kimitti Annikan tullessa paikalle. ”Johanna ja Kiia on varmaan aika vihasia.” Hän totesi kauhuissaan. Kaikki neljä katsoivat morsiusparin pöytään, jossa molemmat nauroivat tilanteelle. ”Ndiyo, ni hapa kabla ya saba!” Apa huusi kun häntä raahattiin väkisin pois lavalta. ”Mennäänkö ulos jatkaan juttelua?” Ville kysyä Annikalta, joka nyökkäsi. ”Mä meen kanssa paikalleni.” Liisa sanoi ja antoi Janille suukon poskelle, joka jäi yksin katsomaan kaaosta.

Tarina jatkuu osassa 4: Ilta Hämärtää

Kaikki tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Samankaltaisuudet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.