Sade ropisi juhlapaikan peltikattoon samalla kun iäkkäämpi väki poistui paikalta. Jossain kaukana jyrähti salama, mutta rappusilla pää painuksissa istuva mies ei huomannut sitä.

Apa hengitti raskaasti istuessaan rappusilla. Sateen kastelemat hiukset olivat liimautuneet hänen otsaansa ja ohi kulkevat vanhukset katsoivat häntä paheksuen. Julle tuli viereisestä pensaasta ja käveli hänen ohitseen. ”Olipas se noloa.” Hän totesi, mutta Apa ei reagoinut. Julle jatkoi matkaansa katoksen alle ja sytytti tupakan. Ohi kulkevat vanhukset katsoivat häntäkin paheksuen, mutta Julle ei edes vilkaissut heihin päin. Jani tuli Jullen vierelle. ”Mitä vittua Julius?” Hän kysyi hiukan liian kovalla äänellä. ”Älä huuda.” Julle vastasi koskiessaan korvaansa. ”Miten sä kehtaat nussia jotain akkaa toisen ihmisen häissä?” Jani kuiskasi, nähdessään paheksuvat katseet. ”Paraskin puhuja.” Julle naurahti. ”Montako kertaa sä oot täällä runkannu?” Hän kysyi ennen kuin tumppasi tupakkansa. Jani otti askeleen taakse. ”Neljä.” Hän vastasi. ”Eli yhen enemmän kun mä nussinu.” Julle vastasi omahyväisesti virnistäen ennen kuin laittoi nuuskapussin huuleensa ja poistui sisälle. Jani katsoi hetken sateessa istuvaa Apaa ennen kuin meni Jullen perään.

Ville istui juhlapaikan terassilla, johon pääsi keittiön kautta. Annika istui hänen vieressään hiljaa. He olivat istuneet jo hetken sanomatta mitään, sillä Ville ei keksinyt miten aloittaa keskustelu. ”Muistakko sillon riparilla kun se yks isonen huusi Teemulle tirkistelystä?” Annika rikkoi hiljaisuuden. ”Hatarasti.” Ville vastasi. ”En muista ikinä nähneeni Ripaa niin vihasena.” Hän naurahti. ”Ei meillä ollu Ripa nimistä isosta.” Annika totesi hämillään. ”Nii juu, Kristahan hänen oikea nimensä on.” Ville selvensi tilannetta. ”Se on ton Apan sisko niin oon hänen kanssaan viettäny aikaa jonkin verran.” Ville kertoi ja otti sitten huikan viskistään. ”Oleksä muihin nuorisotoiminnan tyyppeihin enää yhteydessä?” Annika jatkoi keskustelua. ”En muihin kun Apaan, Julleen, Ripaan ja Samiin.” Ville vastasi. ”Kehen niistä Sameista.” Annika totesi nauraen. Ville alkoi myös nauraa muistaessaan että Sameja oli heidän aikanaan seurakunnan nuorisotyössä ainakin viisi, ellei enemmän. ”Teemu väittää kivenkovaa ettei käyny sillon tirkistelemässä.” Annika totesi naurun loputtua. ”Oliko siellä välttämättä ketään?” Ville vastasi ympärilleen vilkuillen.

Jani istui paikallaan olutta hörppien. Hän tunsi housuissaan enään puolittaisen erektion ja tunsi samaan aikaan helpotusta sekä haikeutta. Hänen mieltään kalvoi asiat, joista hänellä ei ollut kaikkea dataa. Mitä Apan nilkalle ja Jullen naamalle oli käynyt? Miten Apa oli sekoillut noin pahasti noin pienen olutmäärän jälkeen? Miten Julle oli saanut naisen harrastamaan seksiä kanssaan? Miten noin kaunis nainen kuin Liisa oli hänestä kiinnostunut? Jani tyhjensi tölkkinsä ja lähti hakemaan uutta. Kävellessään hän päätti että kaksi lisää olutta juotuaan hän tekisi liikkeen Liisan iskemiseksi.

Ville ja Annika nauroivat terassilla. ”Et oo tosissas.” Annika sai naurunlomastaan sanottua. ”Kyllä se on ihan totta.” Ville vastasi ja tyhjensi sitten viskinsä. ”Jullelle sattuu aika paljon kaikenlaista.” Hän jatkoi. Annika pyyhki silmiään naurunsa loppuessa. ”Sulla on selvästi ollut hieno elämä.” Annika sanoi ennen kuin huokaisi syvään. Ville katseli vieressään istuvaa naista kun tämä tuijotti tyhjää vesilasiaan mietteliäänä. ”Otatko uuden juoman?” Ville kysyi noustessaan ylös. ”Lisää vettä kiitos.” Annika vastasi väkinäisesti hymyillen. Ville otti hänen lasinsa ja poistui sisälle. Kaataessaan itselleen lisää viskiä Teemu saapui hänen viereensä. ”Ville auta.” Hän kimitti. ”Annika on kadonnu.” Teemu jatkoi kimitystään Villen ottaessa vettä toiseen lasiin. ”Onko noin.” Hän totesi katsomatta Teemua. ”Mä olen häntä etsiny mutta en mistään löytäny.” Teemu kimitti kun Ville otti lasit käteensä. ”Eihän hän voi kaukana olla kun on kumminkin kaaso.” Hän vastasi lähtiessään takaisin terassille. ”Totta. Kiitos.” Teemu sanoi lähtiessään kipittämään salin puolelle. Ville katsoi hänen menoaan hetken ennen kuin palasi terassille.

Apa hengitti syvään rappusilla. Jokainen sadepisara joka hänen päähänsä osui tuntui pehmeältä, mutta samaan aikaan epämukavalta. Hän halusi siirtyä sateen suojaan, mutta käskyt aivojen ja ruumiin välillä eivät välittyneet kunnolla. Hän yritti avata silmänsä, mutta vain vasen totteli. Rappusten laudat näyttivät siltä että ne olisivat vedetty toistensa kanssa solmuun. Hän yritti sulkea silmänsä, mutta sen sijaan nosti päänsä pystyyn. Vesipisarat jotka osuivat hänen nenäänsä tekivät kipeää auki olevaan silmään ja hän kaipasi hattuaan. Hetken värikkäitä sadepisaroita tuijotettuaan hän sai komennot oikein ja silmänsä kiinni sekä päänsä laskettua.

Jani katseli kuinka muiden haukkuma Teemu kipitti ympäri salia. ”Mitä vittua toi yks tekee?” Hän kysyi pöydän toisella puolella istuvalta Jullelta, joka kääntyi katsomaan Teemun menoa. ”Teemu sekoilee aina, ei kannata välittää.” Julle vastasi. Hetken heidän välillään valitsi hiljaisuus. ”Kuka se nainen oli?” Jani lopulta kysyi. ”Kuka?” Julle vastasi. ”Se jonka kanssa olit tuolla lavalla.” Jani jatkoi uteluaan. Julle kyyristyi pöydän ylitse lähemmäs Jania, joka tuli vastaan. ”Jommankumman morsiamen äiti.” Julle kuiskasi ja laittoi heti etusormensa suunsa eteen. Jani veti ilmaa sisään järkyttyneenä kun he palasivat normaaliin istuma-asentoon. ”Kumman?” Jani kuiskasi hämillään. ”En tiiä, esitteli ittensä vaan morsiamen äitinä.” Julle naurahti tarjotessaan tölkkiään kilistettäväksi. ”No yks sille.” Jani totesi ennen kuin iski oman tölkkinsä Jullen tölkkiin. Molemmat ottivat pitkät huikat juomistaan iloisesti virnistellen.

Ville kuunteli Annikan kertomusta hänen ja Johannan lapsuudesta, katsellen samalla hänen haikean näköisiä silmiään. ”Eikä meiän äiti vieläkään tiedä mitä sinä jouluna oikeasti tapahtu.” Annika päätti tarinansa naurahtaen. ”Vai sellaista.” Ville aloitti. ”Mulla ei ikinä ollu mun siskojen kanssa tollasta.” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan viskistään. ”Montako siskoa sulla on?” Annika kysyi. ”Kaks isosiskoa. Nähään lähinnä joulusin ja joskus sillontällöin muutenkin.” Ville vastasi. Sade oli lakannut hetkeä aiemmin ja laskevan auringon säteet näkyivät rakoilevan pilviverhon takaa. ”Sä vietät siis enemmän aikaa kaveris siskon kanssa kun omies?” Annika kysyi virnistäen. ”Me taidetaan kaikki viettää enemmän aikaan Apan perheen kanssa kun omiemme.” Ville naurahti. ”Niin onks tää ny se Apa joka oli seurakunnan nuorissa kanssa?” Annika kysyi mietteliäänä. ”Se sama joka joi aina sitä punasta mehua suoraan tonkasta.” Ville ilmoitti ennen kuin kaivoi tupakka-askinsa taskustaan. ”No hän näyttikin vähän tutulta.” Annika vastasi Villen sytyttäessä tupakkaansa. ”Et viittis mennä vähän kauemmas polttamaan?” Hän jatkoi, nenäänsä peittäen. ”Joo, sori.” Ville vastasi siirtyessään kauemmas. Hetken kaksikon välillä vallitsi hiljaisuus. ”Niin te ootte ollu Teemun kanssa jo aika kauan.” Ville lopulta totesi. Annika huokaisi syvään. ”Kohta yheksän vuotta.” Hän huokaisi ennen kuin tyhjensi vesilasinsa. Ville odotti Annikan jatkavan, mutta katkaisi hiljaisuuden lopulta itse. ”Se ei taida olla onnellinen parisuhde.” Hän totesi tumpatessaan tupakkansa. ”No Teemu on… oli ihan kiva.” Annika vastasi Villen tullessa lähemmäs. ”Se on on monimutkaista.” Annika huokaisi ennen kuin aloitti monologinsa.

Jani käveli päättäväisesti kohti Liisaa, joka puhui Johannan kanssa. Nyt hän oli tarpeeksi humalassa tehdäkseen hurmausliikkeensä, eikä loppumaton erektiokaan vaivannut häntä enää. ”Anteeks.” Hän totesi vaatimattomana koputtaessaan Liisan olkapäätä. ”Voinko puhua sulle hetken?” Jani jatkoi Liisan kääntyessä. ”Toki.” Kuului innostunut vastaus. ”Jatketaan me juttua myöhemmin.” Liisa huikkasi Johannalle, joka nyökkäsi ymmärtävänä. ”Kiitos, hienot juhlat ja vitun hyvää pihviä.” Jani sanoi Johannalle. ”Kiitos.” Hän vastasi ennen kuin poistui paikalta. ”Joko maha on normaali?” Liisa kysyi ennen kuin Jani ehti puhua. ”Juu, alkaa oleen.” Jani vastasi samalla kun Liisa kosketti hänen vatsaansa. ”Kuinka hyödylliseks arvioisit ne mun tekemät toimenpiteet?” Liisa jatkoi uteluaan. ”Siis…” Jani ehti aloittaa, ennen kuin Liisa keskeytti hänet. ”Asteikolla yhdestä kymmeneen, kiitos.” Jani katsoi ympärilleen hämmentyneenä ja näki Jullen puhuvan jonkun naisen kanssa. ”Seiska varmaan.” Jani vastasi lopulta. ”Eli siitä oli paljonkin hyötyä.” Liisa pohti irrottaessaan kätensä Janin vatsasta. ”Eli tätä voi hyödyntää töissäkin.” Hän mumisi leukaansa raapien. Jani katseli hetken kun Liisa mutisi itsekseen, vilkaisten välillä Jullea, jolla oli jo naisen kieli kurkussaan. ”Liisa.” Hän totesi, saaden jälleen naisen huomion. ”Mitä jos me vaikka mentäs joskus kahville tai jotain.” Jani kysyi, ääni hiukan haparoiden. Liisa katsoi häntä hämmentyneenä. ”Kun mietin että sä olet kaunis nainen ja meillä tuntui olevan yhteys…” Jani jatkoi takaraivoaan raapien, kunnes Liisa keskeytti hänet, laittamalla sormensa Janin huulille. ”Mä olen lesbo.” Hän sanoi, hymyillen samalla pahoillaan olevan näköisenä. Janin aivot menivät jumiin ja binäärikoodia alkoi vilistä hänen silmissään. ”Mä aattelin että se oli aika selvää, kato ny mua.” Liisa naurahti. ”Mutta kiitos että sain tutkia sun mahavaivoja.” Hän jatkoi ja antoi sitten suukon Janin poskelle, joka edelleen prosessoi saamaansa dataa. ”Hyvää illan jatkoa.” Liisa totesi ennen kuin poistui ja jätti Janin omiin oloihinsa.

Apa kuuli kaiken puheen ruotsiksi, vaikka samalla ymmärsi että kukaan paikallaolija ei oikeasti puhunut kyseistä kieltä. Hän ei reagoinut millään lailla Janiin, tämän istuessa rappuselle hänen viereensä. Jani tuijotti vain eteensä, Apan katsoessa suoraan alaspäin, kädet jalkojensa välissä roikkuen. ”Liisa on lesbo.” Jani lopulta totesi, puhaltaessaan ilmaa samalla ulos. Apa ymmärsi lauseen, mutta hänen kehonsa ei suostunut reagoimaan aivojen antamiin käskyihin. ”Mä luulin että hän vois olla tuleva rouva o…” Jani ehti aloittaa enne kuin Julle läpsäisi häntä päähän. ”Se on kohta neljäs.” Julle iloitsi ennen kuin sytytti tupakkansa. ”Neljäs mikä?” Jani hämmästeli. ”Paisti jota painan näissä häissä.” Julle vastasi silmäänsä iskien. ”Vittu sä oot perseestä.” Jani vastasi juuri kun Noora tuli ulos. ”Sain susta vihdoin kuvia ilman sitä tervehdystä.” Hän sanoi Apalle, joka ei reagoinut millään tavalla. ”Se on nyt vähän poissaoleva.” Jani vastasi. Julle tumppasi tupakkansa ja poistui sisälle. ”No mulla tuli tunnit täyteen niin lähden tästä kotiin päin.” Noora sanoi kävellessään heidän ohitseen. Hän otti Apasta vielä yhden kuvan ja kaivoi sitten paperinpalan taskustaan. ”Tässä on mun numero.” Hän sanoi antaessaan lapun Janille. ”Sano Apalle että soittelee.” Hän jatkoi, antoi Apalle suukon otsalle ja poistui. Apa kuuli vain kosmista huminaa korvissaan eikä tajunnut yhtään mitä ympärillä tapahtui. ”No johan on.” Jani totesi. ”Pidä toi tallessa.” Hän sanoi laittaessaan lapun Apan käteen ennen kuin lähti sisälle. Apa jäi istumaan paikalleen ja tuulenvire vei lapun hänen kädestään.

Ville katsoi kelloaan. ”Se on varttia vaille seittemän.” Hän ilmoitti Annikalle. ”Bändi alottaa siis kohta.” Annika vastasi huokaisten. ”Teemu on innokas tanssija, vaikka ei sitä oikein osaakkaan.” Hän jatkoi väkinäisesti hymyillen. ”Mä olen tässä nyt hetken kuunnellut kun sä avaudut sun huonosta suhteesta Teemuun.” Ville aloitti. ”Mitä sä oikein näät siinä kekkulissa?” Hän jatkoi ennen kuin otti huikan viskistään. Annika tuijotti eteensä lasittunein katsein. ”Hän oli jotenkin niin söpö sillon nuorena.” Hän lopulta aloitti. ”Kaikki se sosiaalinen kömpelyys ja se muu vaan vetos muhun.” Hän jatkoi ennen kuin tyhjensi vesilasinsa. ”Alkuun me oltiinkin tosi onnellisia ja kaikki oli ihanaa, mutta sitten kun tultiin aikuisiksi niin hän ei ikinä kasvanut.” Annika jatkoi silmiensä kostuessa. Ville mietti pitäisikö hänen ottaa Annikaa kädestä lohdutukseksi vai ei, mutta päätti lopulta olla tekemättä sitä. ”Sitten jossain kohtaa siitä vaan tulee se elämän normi eikä siitä uskalla lähteä pois.” Annika jatkoi kertomustaan. ”Onko seksi niin hyvää?” Ville kysyi yrittäen keventää tunnelmaa. ”Iha hirveetä ja todella harvoin.” Annika vastasi hetkeäkään epäröimättä. Kaksikon välille lankesi hiljaisuus. ”Nyt se lähteminen on jo myöhäistä.” Annika lopulta huokaisi. ”Ikinä ei ole liian myöhäistä vaihtaa parempaan.” Ville sanoi tarttuessaan Annikaa kädestä. Hetken Annika tuijotti Villen kättä ennen kuin ylös. Hän pyyhki kyyneleensä ja hymyili sitten Villelle. ”Mä olen raskaana.” Hän sanoi.

Jani istui yksinään pöydässä, tyhjää oluttölkkiä kädessään pyöritellen. Julle oli hiippaillut uuden naisensa kanssa eteisen siivouskomeroon hetki sitten ja bändi saapui juuri lavalle. ”Mitä vittua mun bassolle on tapahtunu?” Jani kuuli äänen lavalta. Hän katsahti lavalle, jossa basisti ihmetteli tahmeaa ainetta kädessään. ”Tässä on jotain tahmeeta mönjää.” Basisti kirosi, jolloin Jani muisti aiemman käyntinsä lavalla. Hän nousi ylös hakeakseen uuden oluen, viattomasti vihellellen, mutta Teemu tuli häntä vastaan hätääntyneenä. ”Etkös sä oo Villen kavereita?” Teemu kysyi hädissään. ”Olen.” Jani vastasi. ”Sittenhän sä olet munkin kaveri.” Teemu sanoi hymyillen. ”Ootko nähny Villeä tai Annikaa?” Hän jatkoi vilkuillen samalla ympärilleen huolestuneen näköisenä. ”En vähään aikaan.” Jani vastasi ja yritti lähteä tilanteesta, mutta Teemu tarttui häntä käteen. ”Sun tarttee auttaa mua ettiin heidät. Olethan sä mun kaveri.” Teemu sanoi, saaden Janin kääntymään. ”Sun tarttee vetää vittu päähän.” Jani sanoi riuhtaistessaan itsensä irti, sillä hän muisti kuinka yhdelläkään hänen kaverillaan ei ollut mitään positiivista sanottavaa Teemusta. Jani jatkoi matkaansa kohti keittiötä, Teemun jäädessä suu auki tuijottamaan hänen peräänsä.

Ville katsoi tyrmistyneenä itkevää Annikaa. ”Siis mitä?” Hän kysyi epäuskoisena. ”Mä olen raskaana.” Annika vastasi kyyneleitään pyyhkien. ”Teemu ei vielä tiedä.” Hän jatkoi ja naurahti hieman. Ville ei saanut sanaa suustaan. ”Olenhan mä harkinnut silti Teemun jättämistä mutta mä kasvoin ilman isää enkä halua sitä omalle lapselleni.” Annika jatkoi surullisena. ”Ja onhan hänen perheensä rikas että eiköhän me saada sieltä paljon apua.” Hän naurahti, mutta alkoi sen jälkeen taas itkeä valtoimenaan. Ville nousi seisomaan ja käveli Annikan luokse. Hetken he katsoivat toisiaan silmiin, sanomatta mitään. Bändi aloitti toisen kappaleensa kun Annika tarttui Villeen ja halasi häntä. Ville halasi takaisin Annikan itkiessä pahaa oloaan pois. Ville mietti jotain mitä voisi sanoa lohdutukseksi, mutta ei keksinyt mitään. Kaikki mitä hän voisi sanoa tuntui turhalta, joten hän pysyi hiljaa. Lopulta Annika lopetti itkemisen, mutta ei päästänyt irti Villestä. ”Miksei me voitu päätyä yhteen.” Annika mumisi Villen paitaan. ”Mitä?” Ville kysyi irrottaessaan halauksensa. ”Niin että mun pitää nyt oikeesti mennä ennen kun Teemu huolestuu.” Annika sanoi pyyhkiessään kyyneleensä. ”Kiitos että kuuntelit.” Hän sanoi hymyillen, antoi sitten suukon Villen poskelle ja poistui sisälle. Ville jäi hämärtyvään iltaan tuijottamaan ensirakkautensa perään.

Jani katsoi kateellisena kun Julle tanssi kauneimman kaason kanssa. Hänkin oli muutamaa naista pyytänyt tanssimaan, mutta kaikki olivat vedonneet parisuhteeseen ja kieltäytyneet. Bändi lopetti soittamisen ja Julle palasi paikalleen. ”Tuli oikein hiki.” Hän totesi istuessaan alas. Jani vain tuhahti kateellisena. ”Kukas sun muroihin on kussu?” Julle kysyi seuraavan kappaleen alkaessa. ”No vittu sinä.” Jani ärähti. ”Miten sä voit saada koko ajan naisia vaikka sulla on naamakin ruvella!” Hän huusi Jullelle niin että sylki lensi. ”Ja mitä vittua sulle ja Apalle edes sattu eilen!” Hän jatkoi. Julle pyyhkäisi silmäkulmastaan Janin sylkeä ja otti sitten huikan lonkeroaan. ”Ehkä sä oot vaan silti mua rumempi.” Julle sanoi saaden Janin ponnahtamaan pystyyn juuri kun Ville tuli paikalle. ”Anna tulla!” Julle yllytti Jania, saaden tämän kurottamaan pöydän yli Jullen kaulusta kohti. Julle siirsi tuoliaan taaksepäin, päästen Janin käsien ulottumattomiin. ”Jumalauta!” Jani sähisi pöydällä vatsallaan, käsillään Jullea hamuten. Ville istui paikallaan lasittunein katsein, viskiään siemaillen. Jani kömpi pois pöydältä ja lähti kiertämään sitä. Julle nousi seisomaan ja näytti Janille provosoivia käsimerkkejä. Mennessään Villen ohitse Jani töytäisi tämän tuolia niin että häneltä läikkyi viskiä juuri kun hän oli ottamassa huikkaa, mutta ei reagoinut töytäisyyn millään tavalla. Julle nousi seisomaan juuri kun Jani pääsi hänen kohdalleen ja yritti ottaa Jullen pään kainaloonsa, mutta tämä ehti väistää. Ville joi viskiään piittaamatta vieressään käydystä taistelusta. Hetken Jani ja Julle ehtivät vääntää, kunnes Liisa tuli paikalle. ”Hei mitä nyt?” Hän kysyi, saaden Janin lopettamaan. ”Ihan vaan leikkimielistä painia.” Julle vastasi. ”Vai mitä Jani?” Hän jatkoi, katsoen samalla Jania syvälle silmiin. ”No hyvä.” Liisa totesi. ”Lähetkö mun kanssa tanssiin?” Hän kysyi Janilta, joka vain nyökkäsi. ”Menipä sillä helposti tunteisiin.” Julle totesi katsoessaan Janin tanssia. Ville ei reagoinut kommenttiin mitenkään. ”Mikäs sua risoo?” Julle kysyi. ”Kaikki on paskaa paitsi kusi ja menkkaveri.” Ville huokaisi ennen kuin tyhjensi viskilasinsa. ”Selvä, mä meen tupakalle.” Julle ilmoitti ja poistui paikalta.

Apa hengitti hitaasti ja raskaasti. Hänen mielensä oli kirkastunut ja hän keräsi voimia noustakseen seisomaan. Hitaasti hän lähti liikuttamaan oikeaa kättään ja laski sen lopulta rappuselle. Hetken huilaamisen jälkeen hän teki saman vasemmalle kädelle. Seuraavaksi hän suoristi vasemman jalkansa ja ponnisti lopulta käsiensä varassa itsensä ensin oikean jalan varaan ja siitä vasemman jalan päälle, ottaen samalla tukea kaiteesta. Vasemmassa nilkassa ei tuntunut enää kipua, vain lievää jomotusta. Hän siirsi molemmat jalkansa samalle rapulle ja jäi odottamaan. Maailma ei pyörinyt enää eikä hajut näkyneet väreinä. Huokaistuaan helpotuksesta Apa meni sisälle juhlapaikkaan, josta kuului ilosta musiikkia. Kiia tuli häntä vastaan eteisessä. ”Hei, oot toennu!” Hän huudahti iloisena. ”Siltä näyttäs.” Apa vastasi hymyillen. ”Ei muuta kun tanssilattialle sitten, bileet on vasta aluillaan nyt kun vanhukset on lähteny.” Kiia ilmoitti riemuissaan. ”Ei sitten muuta ko bilettään.” Apa totesi riisuessaan märän takkinsa ja heittäessään sen lattialle.

Tarina jatkuu osassa 5: Iloiset Juhlat

Kaikki tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtenäisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.