Juhlapaikalta pauhasi musiikki, maalaismaiseman hiljentyessä iltaan. Laskeva aurinko pilkisti rakoillevan pilviverhon takaa, usvan noustessa pelloille.

Jani kantoi neljää oluttölkkiä pöytään väkijoukkoa väistellen. Humalaiset ihmiset hytkyivät bändin soittaman musiikin tahdissa eikä kukaan tuntunut enää välittävän siitä miltä heidän vaatteensa näyttivät. Ville istui kelloaan tuijottaen kun Jani laski kantamuksensa pöydälle. ”Vieläkö oot masentunu?” Hän kysyi istuessaan alas. ”En oo missään kohtaa ollutkaan.” Ville totesi väkinäisesti hymyillen ja avasi sitten tölkkinsä. ”Kiitoksia ihmiset, meidän settimme oli tässä.” Bändin laulaja kuulutti mikrofoniin, saaden raikuvat aplodit tanssilattialla olijoilta, paitsi Jullelta ja kaasolta jota hän tanssitti, sillä heillä oli kielet toistensa suussa. Apa istahti paikalleen. ”Jumalauta nää märät housut hiertää.” Hän murahti avatessaan oluensa. ”Kannattiko istua sateessa?” Jani kysyi pilkallisesti. ”Ei todellakaan ja yks sille!” Apa huudahti, kohottaessaan tölkkiään. ”Yks sille.” Jani ja Ville vastasivat kuorossa. Julle myös työnsi naisensa sivuun huutaakseen samat sanat, mutta ei voinut ottaa juomastaan huikkaa, toisin kuin muut. ”Mitä vittua?” Juliuksen syrjään työntämä nainen kysyi. ”Äijien juttuja.” Julle vastasi ennen kuin tunki kielensä taas hänen suuhunsa.

Apa tyhjensi oluensa Kiian kiivetessä lavalle. ”Saisinko huomionne.” Hän sanoi hennosti kaiuttimista pauhaavan musiikin yli, mutta kukaan ei reagoinut. Johanna käveli vaimonsa viereen ja otti mikrofonin. ”Kuunnelkaas!” Hän ilmoitti kuuluvalla äänellä, saaden kaikki kääntämään katseensa lavalle. Johanna ojensi mikrofonin takaisin Kiialle. ”Kiitos kulta.” Hän sanoi ja antoi suukon Johannalle. ”Nyt on morsiuskimpun heittoaika.” Kiia sanoi, saaden salissa aikaan vilkasta liikettä. Julle ja Ville olivat lähteneet tupakalle hetkeä aiemmin. ”Mee ottaan se kimppu kii.” Apa totesi Janille. ”Sehän on naisten homma.” Jani tuhahti avatessaan uuden oluen. ”Niinhän ne haluaa meidän luulevan.” Apa sanoi ja nojautui sitten Jania kohti. ”Mutta Karjalassa on uskomus, että jos joku mies onnistuu sivusta käsin nappaamaan sen kimpun, hän saa vaimokseen jonkun häävierasnaisista ja muutenkin hyvää onnea loppuelämäkseen.” Hän kuiskasi Janille. ”Onko noin?” Jani kysyi kiinnostuneena. ”Näin mulle on kerrottu ja säähän tiiät että mää oon karjalaisten jälkeläinen.” Apa kertoi kuiskaten. Jani näytti mietteliäältä. ”Ovatko kaikki valmiina?” Kiia kysyi lavalta. ”Miisa on vielä vessassa!” Kuului ääni lavan eteen kokoontuneesta naisjoukosta. ”Meinaakko ite tavoitella sitä?” Jani kuiskasi Apalle. ”Ei täälä oo ketään mulle sopivaa vaimoa niin en tällä kertaa.” Apa vastasi. Jani silmäili lavan edessä olevia ihmisiä, kun Miisa saapui paikalle. ”Ja kolmannella lähtee.” Kiia kuulutti lavalta ja kääntyi sitten selin yleisöön. ”Yksi!” Väkijoukko laski, Janin pohtiessa tilannetta. ”Kaksi!” Raikasi salissa kun Jani nousi seisomaan. ”Kolme!” Kaikki naiset huusivat yhteen äänen ja Kiia heitti kimpun samalla kun Jani lähti juoksemaan. Muutaman nopean juoksuaskeleen jälkeen hän ponnisti kaikki voimansa ja hyppäsi ilmaan, saaden niukasti kimpusta kiinni, naisjoukon katsellessa hämmentyneenä. Jani laskeutui kyljelleen maahan niin että hänen silmälasinsa putosivat. Voitonriemuisena hän piti kimppua ilmassa kun vihaisten naisten joukko ryntäsi hänen luokseen ja alkoi raastaa kukkia itselleen. Kiia ja Apa nauroivat kaaokselle samalla kun Jani yritti epätoivoisesti suojella kimppuaan.

Ville palasi juhlasaliin tupakalta juuri kun taistelu morsiuskimpusta oli kiivaimmillaan. Julle tuli hänen perässään. ”Mitäs täälä tapahtuu?” Hän kysyi Villeltä. ”No päätellen siitä että Apa nauraa tuolla pöydässä niin jotenkin hän tähän liittyy.” Ville vastasi osoittaen Apaa. ”Ei siinä sitten mitään.” Julle vastasi olkapäitään kohauttaen ennen kuin lähti keittiötä kohti. Annika ja Teemu tulivat Villen luokse. ”Me tästä lähdetään kotiin.” Annika totesi. ”Joo, pitää päästä nukkumaan ennen pimeää.” Teemu totesi ylpeänä. ”No sepä harmi.” Ville sanoi Annikalle. ”Mutta oli mukava nähdä.” Hän jatkoi ja halasi Annikaa. ”Samoin.” Annika vastasi. Teemu halasi myös Villeä, mutta ei saanut vasta halausta. ”Tuu joskus meillä käymään kahvilla.” Teemu sanoi iloisesti hymyillen. ”Täytyy kattoo joku päivä.” Ville vastasi nuivasti. Teemu lähti hakemaan heidän takkejaan, tyttömäisen iloisesti hypellen. ”Ehkä sun olis kannattanu lähteä tosta suhteessa jo kauan sitten.” Ville totesi Annikalle. ”Ehkä sun olis pitänyt jo kauan sitten kysyä mua tyttöystäväkses.” Annika vastasi surullisesti hymyillen Teemun palatessa takkien kanssa. ”Ollaan yhteyksissä.” Teemu huikkasi Villelle heidän poistuessaan. Ville vilkutti heidän peräänsä väkinäinen hymy kasvoillaan. Hetki heidän lähtönsä jälkeen Ville löi suutuspäissään seinään nyrkillä. Hänen sormistaan kuului ikävä rusahdus. ”Ai saatana!” Hän kirosi kipuaan. ”Pidä ranne rentona ens kerralla.” Apa ohjeisti häntä kävellessään hakemaan lisää olutta.

Apa lopetteli juuri virtsaamistaan kun Julle ryntäsi vessaan, kasvojaan pidellen. ”Joko sua joku löi?” Apa kysyi mennessään pesemään käsiä kasvojaan huuhtovan Jullen viereen. ”No tavallaan.” Hän vastasi repiessään käsi papereita telineestä. Hän painoi verta vuotavaa kohtaa paperilla kun Apa alkoi kuivata omia käsiään. ”Toi kaaso on niin kömpelö tanssiin tai sitten vaan niin kännissä että huitas multa yhen ruven auki.” Julle kertoi tapahtuneesta. ”Sen siitä saa kun kaatuu naamalleen.” Apa naurahti. ”Ai niinkö mulle kävi.” Julle kysyi verenvuotoaan tyrehdyttäen. ”Juu, saatiin kuningasidea lähteä kotiin sillä sun sähköpotkulaudalla ja ajoit sen rotvalliin.” Apa kertoi. ”Ei mitään muistikuvaa.” Julle naurahti. Hän oli saanut verenvuodon tyrehtymään. ”Mä luulin että jotain paljon pahempaa kun et halunnu jätkille kertoa.” Hän totesi pestessään veren pois käsistään. ”Sehän on paljon hauskempaa ko antaa jätkien mielikuvituksen laukata.” Apa totesi poistuessaan vessasta.

Ville kaatoi itselleen lasillisen viskiä ja joi sen yhdellä huikalla. Viskin polttelu kurkussa sai hänet irvistämään kun hän kaatoi toisen lasillisen. Julle saapui keittiöön iloinen virne kasvoillaan. ”Sulla näyttäis olevan hauskaa.” Ville totesi ennen kuin tyhjensi toisenkin lasillisen. ”Nää on parhaat häät ikinä.” Julle riemuitsi ottaessaan kaksi lonkerotölkkiä pöydältä. ”Mä oon saanu morsiamen äidiltä, serkulta ja kahdelta joiden yhteyttä en tiiä.” Hän julisti innoissaan, Villen kaataessa lisää viskiä. ”Ja kohta saan kaasolta.” Julle jatkoi innoissaan ennen kuin poistui, jättäen Villen tyhjentämään viskilasiaan. Kaksi miestä lakaisi morsiuskimpun jäänteitä lattialta Jullen kävellessä kaasonsa luokse. ”Lonkeronhan sä halusit?” Hän varmisti ojentaessaan tölkin naiselle. ”Kyllä.” Hän vastasi ottaessaan juoman käteensä. ”Niin oliko sun nimi Julle?” Kaaso kysyi avatessaan juomansa. ”Sepä juuri.” Julle vastasi katsoen kylmäpussia silmällään pitävää Jania, joka istui salin toisella puolella. ”Mä olen Emilia, jos en muistanut sitä vielä mainita.” Kaaso esitteli itsensä kun Janin ja Jullen katseet kohtasivat. Julle laittoi kätensä Emilian olkapäille, virnistäen Janille samalla. Jani näytti hänelle keskisormea ja käänsi katseensa tanssilattialla oleviin naisiin. ”Mennäänkö taas tanssimaan?” Emilia kysyi, saaden jälleen Jullen huomion. ”Odotetaanko seuraavaa hidasta biisiä?” Julle ehdotti tarjoten tölkkiään kilistettäväksi. ”Sopii.” Emilia vastasi koskettaessaan Jullen tölkkiä omallaan.

Jani käänsi kylmäpussinsa ympäri. Jonkun naisen polvi oli ehkä vahingossa osunut häntä silmäkulmaan hääkimpputaistelun aikana, saaden sen turpoamaan. ”Mitenkäs täällä jaksellaan?” Kiia kysyi istuessaan Janin viereen. ”Olen mä pahemminkin turpaani saanut.” Jani vastasi. ”Saako sun lasit korjattua? ” Kiia kysyi huolissaan, nähdessään ne pöydällä ilman toista linssiä. ”Apa niitä katto ja sano että se linssi vaan irtos siitä että pitäis saada helposti paikalleen.” Jani vastasi. ”No hyvä.” Kiia huokaisi helpottuneena. ”Mitäs oot tykänny häistä?” Hän jatkoi hymyillen leveästi. ”Kyllähän häissä aina on mukavaa.” Jani vastasi juuri kun Apa saapui paikalleen. ”Mahtava meisinki.” Hän totesi, kohotti oluttölkkinsä ja joi sen sitten tyhjäksi. ”Meisinki?” Kiia kysyi hämmentyneenä. ”Eiks meisinki oo tuttu sana?” Apa kysyi avatessaan uuden oluen. ”Apa on jääny sanonnoissaan viidentoista vuoden päähän.” Jani totesi saaden Kiian naurahtamaan.

Ville tuijotti tanssilattialla hitaasti keinuvia ihmisiä. Julle yritti pysyä musiikin tahdissa tanssittaessaan Emiliaa, mutta hänen tukeva humalansa teki siitä haastavaa. Jani ja Apa istuivat pöydän ääressä juttelemassa Kiialle. Ville huokaisi syvään ennen kuin tyhjensi viskilasinsa. Hetken muiden ilonpitoa katseltuaan hän lähti täyttämään lasinsa. Kaataessaan viskiä hän tunsi puhelimensa värisevän taskussaan. Johanna saapui keittiöön Villen kaivaessa puhelimensa esille. ”Yllättävän vähän täälä on ollut kaaosta.” Johanna totesi kaataessaan itselleen punaviintä. Ville vilkaisi häntä yllättyneenä. ”Kiia on kertonut aika paljon tarinoita teiän Juhannuksesta, oletin enemmän kaaosta.” Johanna jatkoi naurahtaen. ”Aivan.” Ville naurahti. ”Odotas hetki.” Hän jatkoi vilkaistessaan puhelintaan, johon oli tullut tekstiviestimuistutus hänen ensi viikonlopulle varaamastaan jahtiristeilystä. Hän merkitsi viestin luetuksi ja laittoi puhelimen takaisin taskuunsa. ”Mitäs se Kiia on sitten valehdellut meistä?” Hän kysyi Johannalta hymyillen.

Apa seurasi katseellaan kun Julle käveli pöydistä tukea ottaen kohti ulko-ovea, tupakka huulessaan. ”Tuli Jani mieleeni.” Hän aloitti, keskeyttäen Janin ja Kiian keskustelun Johannan pikkusiskon parvekekasveista. ”Missä kohtaa Noora lähti meneen?” Apa jatkoi partaansa sukien. ”Jaa se kuvaaja?” Kiia kysyi ja Apa nyökkäsi. ”Etkö sä muista?” Jani kysyi hämmentyneenä. ”Mulla on jostain syystä muutaman tunnin katkos illan tapahtumissa.” Apa murahti ja otti sitten huikan oluestaan. ”Mistäköhän johtuu.” Kiia kikatti, saaden jopa Janin hiukan nauramaan. ”Tulitteks te hyvin juttuun Nooran kanssa?” Kiia sai kysyttyä Apalta. ”Ainakin mun mielestä.” Apa vastasi ja pieni hymynvire nousi hänen suupieleensä. ”No selvästi.” Kiia kikatti nähdessään Apan poikamaisen hymyn. ”Kyllä hän sulle jutteli just ennen lähtöään.” Jani sanoi, saaden Apan nojautumaan häntä kohti pöydän yli. ”Jätti puhelinnumeronsa sulle kun olit tuolla rappusilla sen sun esityksen jälkeen.” Jani kertasi aiempia tapahtumia. ”Jätti numeronsa?” Apa kysyi, sivuuttaen täysin kaiken muun mitä Jani oli juuri sanonut. ”Juu, kirjoitti sen lapulle ja antoi sen sun käteen.” Jani jatkoi. ”Ai te tulitte niin hyvin juttuun.” Kiia liittyi keskusteluun Janin ottaessa oluthuikan. ”Kai otit sen lapun talteen kun olin ilmeisesti vähän pihalla?” Apa tivasi Janilta, joka näytti hetken mietteliäältä. ”En kyllä tainnut ottaa.” Hän lopulta vastasi. Apa nojautui lähemmäs Jania, tuima ilme kasvoillaan. ”Missä se lappu on siis nyt?” Hän kysyi hitaasti, jokaista sanaa painottaen. ”Ei mitään hajua, jos tuuli vei sen?” Jani vastasi olkapäitään kohauttaen. ”Perkele!” Apa murahti ja löi nyrkkinsä pöytään niin voimakkaasti, että kaikki juhlapaikallaolijat kääntyivät katsomaan heitä. Jani ja Kiia säikähtivät yllättävää reaktiota. Apa nousi ylös ja lähti ulko-ovea kohti ripein askelin. ”Mihin sä meet?” Jani huusi hänen peräänsä. ”Tutkimaan.” Apa vastasi

Apa meinasi törmätä Julleen mennessään ulos. ”Sori.” Julle sanoi Apan kävellessä hänen ohitseen, mitenkään reagoimatta. Julle katsoi hetken Apan perään, toinen silmä jouluun ja toinen juhannukseen tuijottaen, ennen kuin lähti tanssilattiaa kohti, mutta pian hän hiukan horjahti, ottaen tukea lähellä istuvan miehen olkapäästä. ”Sori, sori.” Hän sanoi jatkaessaan matkaa. ”Onks toi pahasti kännissä?” Johanna kysyi pöydän toiselta puolelta. ”On se ollut pahemmissakin.” Takkiaan Jullen kosketuksen jäljiltä suoristava Ville vastasi. Julle otti useiden tuolien selkänojista tukea matkallaan kohti Emiliaa, joka jutteli toiselle kaason mekkoon pukeutuneelle naiselle tanssilavan reunalle asetetuilla penkeillä. Julle pysähtyi hetkeksi, tiukasti tuolin selkänojaa puristaen. Hän hengitti muutaman kerran syvään, katse tiukasti lattiassa. Irrottaessaan otteensa kaivaakseen nuuskapurkin taskustaan hän horjahti viereisen pöydän tuoleja vasten ja kaatui lattialle. ”Käviköhän sille pahasti?” Kiia kysyi huolestuneena Janilta, jonka kanssa hän oli seurannut Jullen etenemistä. ”On se pahemminkin kaatunu.” Jani vastasi samalla kun Emilia kiiruhti Jullen luokse. ”Sattuko sua?” Emilia kysyi huolestuneena, auttaessaan Jullea ylös. ”Voi vittu.” Julle naureskeli noustessaan ylös. ”Sori mä oon kännissä.” Hän sanoi Emilian suoristaessa hänen takinliepeitään. ”Niin mutta sattuko sua?” Emilia kysyi huolissaan. Julle veti pikaisesti henkeä sisään, samalla päätään taakse päin, nytkäisevästi kallistaen. ”Pitäs varmaan mennä nukkuun.” Julle sopersi, ympärilleen katsellen. Emilia tuijotti häntä hämmentyneenä. Lopulta heidän silmänsä kohtasivat. ”Ai oot nukkuun menossa?” Emilia kysyi närkästyneenä. Hetken Julle tuijotti häntä silmiin. ”No voidaan me käydä panemassa ennen sitä.” Julle lopulta vastasi. Emilia puri huultaan hetken ja tarttui sitten Jullea kädestä. ”Mennään.” Hän totesi heidän lähtiessään siivouskomeroa kohti.

Jani säikähti kun Apa istui vauhdilla pöytään kesken hänen ja Kiian keskustelun. ”Voi vitun pillu ja kaikki sen sijamuodot.” Apa murahti ottaessaan Janin edestä avaamattoman tölkin. ”Se on mun.” Jani kimitti Apan avatessa tölkin. ”Ei oo enää.” Apa sanoi ennen kuin otti pitkän huikan anastamastaan juomasta. Kiia hihitteli itsekseen katsoessaan miesten touhua. ”Jossain valtioissa tosta vois joutua vankilaan.” Jani totesi Apalle. ”Kaikissa valtioissa tollasta naamaa ko sulla on saa lyödä joutumatta vankilaan.” Apa vastasi, saaden Kiian nauramaan hysteerisesti. Myös Jani ja Apa nauroivat keskustelulleen. Apa kaivoi märän paperitollon povitaskustaan ja heitti sen pöydälle. ”Mikäs toi on?” Jani ihmetteli. ”Se lappu.” Apa vastasi ja otti sitten huikan. ”Ai se lappu.” Jani totesi sanaa se painottaen. ”Mikä lappu?” Kiia liittyi keskusteluun. ”Ai se Nooran puhelinnumerolappu?” Hän jatkoi tajuttuaan mistä oli kyse. ”Juurikin se lappu.” Apa vastasi Janin yrittäessä tarttua paperiin. Apa nappasi häntä ranteesta kiinni. ”Älä koske siihen.” Hän murahti katsoessaan vihaisesti Jania silmiin. ”Mää ongin sen aika syvältä tuolta ruusupuskasta ja se voi hajota tollei märkänä.” Hän jatkoi päästäessään irti Janin ranteesta. ”Voithan sä kysyä sen numeron Johannaltakin.” Kiia totesi, saaden miehet kääntämään katseensa häneen. ”Jokke hänet meille tänne palkkasi.” Hän jatkoi saaden Janin nauramaan. ”No näin jälkeenpäin mietittynä toi kuulostaa järkevältä idealta.” Apa totesi nauraen.

Ville kuunteli Johannan tarinaa niin tarkasti kuin pystyi. Nopeasti juodut viskit olivat vihdoin nousseet päähän ja hän oli todella kännissä. ”Annika oli kyllä aikamoinen tapaus lapsena.” Johanna huokaisi päättäessään tarinansa. ”Siltä kuulostaa.” Ville vastasi, vaikka ei täysin ymmärtänytkään mihin asiaan. ”Mitäs mieltä sä olet siitä Teemusta.” Johanna kysyi nojautuessaan pöydän ylitse. ”Ootte ilmeisesti vanhoja tuttuja.” Hän kysyi kuiskaten. Ville nojautui lähemmäs Johannaa. ”Teemu on mulkku.” Hän kuiskasi, saaden Johannan nauramaan. ”En olis itse voinut sanoa paremmin.” Hän totesi tarjoten viinilasiaan kilistettäväksi. He kilistivät lasejaan ja nojautuivat sitten poispäin toisistaan. ”Meiän suvussa ei ole ikinä oikein pidetty hänestä.” Johanna totesi ennen kuin joi lasinsa tyhjäksi. ”Mun käsittääkseni kukaan ei oo oikein pitänyt hänestä.” Ville tokaisi. ”Paitsi sun ensirakkautes.” Johanna vastasi, osoittaen Villeä sormella. Ville naurahti kuivasti. ”Niin.” Hän sanoi ja jäi tuijottamaan viskilasiaan. Hetken pöydässä oli hiljaista. ”Annika puhui susta paljon sillon nuorempana.” Johanna sanoi, saaden Villen kääntämään katseensa häneen. ”Harmi ettei teistä ikinä tullut mitään.” Hän jatkoi noustessaan ylös. ”Mä haen lisää viintä, jatketaan sitten juttua.” Johanna sanoi hymyillen ennen kuin poistui paikalta.

Apa nousi ripeästi ylös tuoliltaan. ”Vittu Jani.” Hän murahti pyyhkiessään olutta housuiltaan, johon Jani oli kaatanut tölkkinsä. ”Sori, sori.” Jani toisteli yrittäessään kuivata pöydällä olevaa olutta servetillä, jonka joku oli jättänyt pöydälle ruuan jälkeen. ”Mä haen rätin.” Kiia totesi alkaessaan nousta ylös. ”Ei ei, istu vaan.” Apa totesi, keskeyttäen Kiian nousun. ”Nää on sun häät, mää hoidan.” Hän jatkoi lähtiessään siivouskomeroa kohti. Ville istui yksin, viskilasiaan tuijottaen. ”Älä sammu!” Apa huikkasi hänelle ohi mennessään ja Ville nosti lasinsa ilmaan merkiksi siitä että oli hereillä. Apa saapui siivouskomerolle ja veti sen oven auki rivakalla liikkeellä, mutta pysähtyi sitten äkisti. Komerossa Emilia puristi siivouskärryn kahvaa lujasti, selkä taivutettuna ja kaason mekko ylös nostettuna. Julle seisoi hänen takanaan, housut maahan laskettuna. ”Mo.” Apa totesi järkytyksestä selvittyään, nappasi lähimmältä hyllyltä rätin ja sulki oven perässään. ”Painu vittuun, tällä nussitaan!” Kuului Jullen känninen huuto oven läpi, Apan poistuessa nauruaan pidätellen paikalleen.

Jani imi olutta pöytäliinalta. ”Lopeta.” Apa murahti heittäessään rätin tämän päälle. ”Käyttäytysit edes joskus ihmisiks.” Hän jatkoi istuessaan omalle paikalleen, Janin alkaessa pyyhkiä oluita pöydältä. Tanssilattialla pariskunnat keinuivat toisissaan kiinni hitaan musiikin tahtiin, Emilian kävellessä ripeästi siivouskomerolta Johannan luokse. ”Kukas toi kaaso on?” Apa kysyi Kiialta, osoittaessaan Emiliaa. ”Ai Emilia? Hän on Johannan entinen opiskelukaveri.” Kiia vastasi. ”Kuinka niin?” Hän kysyi samalla kun Apa näki Jullen poistuvan siivouskomerosta. ”Kohan olen utelias.” Apa vastasi ilkeästi hymyillen. ”Voi jumalauta.” Julle totesi nauraen saapuessaan muiden luokse. ”Tulit sitten siihen.” Apa sai juuri ja juuri sanotuksi pidättäessään nauruaan. ”En ehtiny.” Julle vastasi nauraen, saaden Apankin nauramaan. ”Mikäs juttu tää on?” Jani kysyi Jullen istuutuessa. Apa ja Julle nauroivat katketakseen, eivätkä saaneet annettua Janille vastausta. ”Mikä on noin hauskaa.” Kiia kysyi malttamattomana. Apa sai hetkeksi lopetettua nauramisen, mutta aloitti uudestaan katsottuaan Jullea silmiin. Jani ja Kiia katsoivat toisiaan kysyvästi. ”Mä tartten lonkeron.” Julle sai sanotuksi naurunsa lomasta ja nousi seisomaan. ”Tuo mullekin olut.” Apa sai sanotuksi.
Jani, Apa, Julle ja Ville istuivat omassa pöydässään, kaikkien muiden edelleen paikalla olleiden heiluessa villisti tanssilattialla nykymusiikin tahtiin. ”Milloin Suomessa alettiin tehdä näin paskaa musiikkia?” Jani kysyi tuijottaessaan tanssilattialle. ”Kuudes päivä syyskuuta, kakstuhatta viistoista.” Apa vastasi tarkkaillessaan herkeämättä tanssilattialla heiluvia pyllyjä. ”Mitä sillon tapahtu?” Ville kysyi samalla kun tuijotti tanssilattiallaolijoiden jalkoja. ”Heitin vaan päästäni jonkun luvun.” Apa vastasi. ”Ei tullut muuta mieleen.” Hän jatkoi ja sai itsensä sekä Jullen nauramaan. ”Nyt vittu.” Julle sai sanotuksi naurunsa lomasta. Jani ja Ville katsoivat toisiaan. Lopulta he kohauttivat olkapäitään ja jatkoivat muiden ihmisten katselemista.

Kaikki tässä tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat puhdasta sattumaa.