Pienen yksiön ovi avautui ja valoa kajasti käytävästä pimeään asuntoon, Aku Mattilan hoiperrellessa kotiinsa tukevassa humalassa. Yhdelle he olivat hyvän ystävänsä, Mika Aaltosen, kanssa lähteneet Akun kaksikymmentäyksivuotissyntymäpäivän kunniaksi, mutta baariin oli ilmestynyt nuoria opiskelijanaisia viettämään pikkulauantaita, joten heidän iltansa oli venähtänyt. Aku itse vietti kesälomaa, mutta Mika lähtisi aamulla töihin joten hän ei ollut paljoa juonut, mutta oli silti viihtynyt seurassa valomerkkiin asti. Aku kompuroi sohvansa käsinojaan ja melkein kaatui, mutta sai otettua tukea pöydästä. Horjuen hän jatkoi matkaansa pientä keittokomeroa kohti, mutta kaatui keskelle lattiaa jättämäänsä hygieniatarvikematkalaukkuun, lyöden melkein päänsä seinään. Hetken henkeä vedettyään hän nousi ylös ja otti uuden hengähdystauon oven karmiin nojaten. Edelleen hiukan vihaisena siitä että Mika oli vienyt baarin kauneimman opiskelijanaisen kotiinsa, hän mutisi hetken itsekseen. Tuijotettuaan hetken vihaisesti hellaansa hän lopulta väänsi levyn päälle, paistaakseen itselleen kanan siivuja yöpalaksi.

Rappukäytävässä kaikuva oven kiinni paiskaamisen ääni herätti Akun, juuri hetken ennen kuin hän tajusi itse paiskanneensa oven kiinni, rappukäytävän puolelta. Unenpöpperöisenä ja edelleen humalassa hän tuijotti oveaan hetken, yrittäen ymmärtää tapahtunutta. ”Voi kulli.” Hän kuiskasi saatuaan tapahtuneen prosessoitua. Varovasti Aku koitti ovea, jos se vaikka olisikin jäänyt auki, mutta turhaan. Punnittuaan vaihtoehtojaan hetken hän polvistui oven eteen ja avasi postiluukkunsa niin auki kuin sen sai ja laittoi kätensä siitä sisään, yrittäen ylettyä lukitusnuppiin. Luukku oli kuitenkin liian ahdas että yrityksestä olisi ollut hyötyä, joten Aku veti kätensä pois, nirhaisten sitä samalla luukun teräviä reunoja vasten, saaden aikaan naarmuja. ”Voi kulli.” Hän totesi toistamiseen katsoessaan naarmuja, joista ei kuitenkaan lähtenyt vuotamaan verta.

Taivaalta oli alkanut tihuttamaa vettä hetki ennen kuin Aku poistui rappukäytävästään ulos. Rapun alaovi oli rikki eikä mennyt lukkoon joten hän pääsisi takaisin tarvittaessa. Mika oli puhunut että hänenkin rappukäytävänsä ovi jäi joskus auki joten Aku oli päättänyt lähteä kokeilemaan onneaan. Lisäksi hän iloitsi ajatuksesta että saisi ehkä häiritä Mikan ja tämän mukanaan viemän naisen iltaa. Toiveikkaana Aku lähes syöksyi Mikan rappukäytävän kahvaan ja veti siitä voimakkaasti. Ovi ei auennut ja Aku törmäsi siihen voimalla, saaden oven lasit helisemään. ”Perkele.” Hän kirosi hieroessaan oveen lyömäänsä olkapäätään. Miettiessään seuraavaa siirtoaan rappukäytävään syttyi valot, säikäyttäen Akun. Hän siirtyi sivuun oven edestä hetkeä ennen kuin näki Mikan alakerran naapurissa asuvan eläkeläisrouvan tulevan rappusia alas koiransa kanssa. Aku vältti katsekontaktia naisen kanssa, mutta kuuli hänen kiljaisevan, ilmeisesti Akun nähdessään. Lopulta rouva avasi oven ja astui varovasti ulos, pidellen koiraansa tiukasti kiinni, sen yrittäessä mennä nuuhkimaan Akua. ”Iltaa.” Aku totesi, mutta ei saanut vastausta. Rouva painoi oven loppuun asti kiinni, katsoen Akua samalla vihaisesti silmiin. Ovi päästi naksahtavan äänen mennessään lukkoon. Kirosanat sinkoilivat Akun mielessä, sillä hän oli aikonut livahtaa sisään rouvan perässä. Nainen veti hupun päähänsä suojaksi yltynyttä vesisadetta vastaan Akun lähtiessä kipittämään takaisin omaan rappukäytäväänsä.

Laskuhumala alkoi muuttua krapulaksi Akun värjötellessä rappusten alla sikiöasennossa. Ulkona satoi kaatamalla ja silloin tällöin näkyi salaman välähdys, mutta jyrähdyksiä ei kuulunut. Aku yritti nukahtaa, mutta pään sisäinen jyskytys sekä aiempi vesisateessa seikkailun aiheuttama kylmyys estivät sen. Ulkona välähti jälleen ja tällä kertaa perästä kuului pientä jyrinääkin. Aku käänsi kylkeään niin että saisi kasvonsa seinää päin, mutta löi päänsä betoniin. ”Voi vittu!” Hän huusi tuskasta otsaansa pidellen, selällään kylmällä betonilattialla maaten. Krapulajyskytys moninkertaistui hetkeksi iskun voimasta. Jyskytyksen jälleen laannuttua normaalille tasolle hän nousi istumaan, josta hän kömpi hitaasti seisomaan, tarkistaakseen oliko Mika jo pian lähdössä töihin. Hän siirtyi yhden kerroksen ylemmäs nähdäkseen tuuletusparvekkeen ikkunasta, olisiko Mikan kotona valot päällä tai auto enää pihassa. Asunto oli pimeänä ja Mikan ruosteinen Nissan edelleen ruudussaan. Hänen töihinlähtöönsä ei voinut olla enää kovin pitkää aikaa, tai niin ainakin Aku luuli. Hän palasi rappusten alle sikiöasentoon.

Valtava jyrähdys herätti hatarasti nukkuvan Akun, ukonilman osuessa vihdoin päälle. Hetken tasattuaan hengitystään säikähdyksestä hän ryntäsi ylempään kerrokseen katsomaan jälleen Mikan asunnon ja auton tilannetta. Nissan oli edelleen paikallaan eikä ikkunoista näkynyt valoa. Mika aina joi muutaman kupillisen kahvia ennen töihin lähtöään, joten pelkkä valojen näkeminen antaisi hänelle jonkinlaisen käsityksen ajan kulusta. Saatuaan sykkeensä jälleen normaaleihin lukemiin Aku reagoi vihdoin virtsaamistarpeeseensa. Ulkona satoi vettä kuin saavista kaatamalla ja hänen alushousunsa olivat vihdoin kuivat edellisen ulkonakäyntikerran jälkeen, joten läheiseen pusikkoon virtsaaminen ei houkuttanut häntä. Krapula jyskytti edelleen hänen päässään, saaden hänet vittuuntumaan entisestään. Salaman välähtäessä jälleen, välähti Akunkin mielessä. Hänen alakerran asuntonsa oli tyhjillään, joten ketään ei haittaisi jos hän virtsaisi sen postiluukusta sisään. Ilkikurisesti virnistäen hän kiipesi vielä yhden kerroksen ylöspäin, suorittaakseen omasta mielestään nerokkaan suunnitelmansa. Päästyään uhriksi valikoituneen asunnon eteen, hän kaivoi kiireesti siittimensä esiin tunkeakseen sen postiluukusta sisään. Ensimmäiset pisarat pääsivät vapaaksi jo ennen elimen luukkuun laittamista, mutta suurin osa virtsasta löysi suunniteltuun kohteeseen. Virtsan vapauttaminen lievitti myös Akun päänsärkyä, eikä hän muistanut milloin viimeksi oli ollut näin onnellinen. Onnellisuus ei kuitenkaan jatkunut kauaa, kun Aku havahtui asunnosta kuuluvaan vihaiseen ääneen ja askelten töminään. Aku sai juuri vedettyä pissavälineensä pois luukusta kun sisältä kuului lukon avaamisääni. Hän hyppäsi alemmalle rapputasanteelle, pysyen vaivoin pystyssä ja satuttaen nilkkansa juuri kun ovi aukesi. ”Mitä vittua!” Asunnon ovelle ilmestynyt, lähes kaksi metriä korkea ja yhtä leveä mies huusi, Akun liitäessä rappusia alemmas. Hän ryntäsi alaovesta ulos, kuullen takanaan vihaisia askelia. Sadepisarat piiskasivat Akun kasvoja kun hän kiisi kohti läheistä metsikköä turvaan. ”Vittu mä tapan sut!” Kuului talon ovelta huuto, Akun kadotessa puiden lomaan.

Vihainen naapuri potki käpyjä ja muita roskia metsässä, äänekkäästi kiroillen. Aku nojasi suureen siirtolohkareeseen, raskaasti hengittäen. Sadepisarat valuivat hänen kasvojaan pitkin ja silloin tällöin kaukainen salaman välähdys valasi metsikön. Naapuri lähti takaisin kotiaan kohti, edelleen kiroillen. Aku odotti vielä hetken ennen kuin lähti itsekin takaisin päin. Päästyään metsikön reunaan hän pysähtyi hetkeksi tarkkailemaan. Rappukäytävässä ei ollut valoja päällä ja se vaikutti tyhjältä, mutta ukkosen välähdys paljasti miehen hahmon toisen kerroksen ikkunassa, vahtimassa metsikön reunaa. ”Voi pillu.” Aku kirosi vetäytyessään syvemmälle metsikköön.

Kuusen alhaalla roikkuvat oksat toivat vain minimaalista suojaa myrskyä vastaan, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla. Aku oli litimärkä ja rättiväsynyt yön koettelemusten jäljiltä. Havahduttuaan jälleen hereille lähes nukahdettuaan hän nousi ylös. Salaman välähdyksiä ei ollut näkynyt enää hetkeen, mutta vesisade ei ollut hellittänyt. Hän käveli hitaasti kohti metsikön reunaa tarkistaakseen, joko vihainen naapuri olisi lopettanut kyttäämisen. Tarkkailtuaan hetken ikkunaa, jossa mies oli aiemmin ollut hän päätti ottaa riskin, sillä ei nähnyt mitään liikettä. Varovaisesti edeten, ikkunaa koko ajan tarkkaillen Aku lähti etenemään kohti ovea. Kukaan ei ollut vielä rynnännyt häntä vastaan, joten mies oli varmaankin lopettanut kyttäämisen. Aku tärisi kylmästä ja pelosta avatessaan rappukäytävän oven. Yrittäen edetä niin hiljaa kuin mahdollista, hän kiipesi rappusia toisen kerroksen tuuletusparveketta kohti nähdäkseen, olisiko Mikan kotona jo valot päällä. Naapuritalossa useissa ikkunoissa kajasti jo valo, myös Mikalla. Samassa hän lähti juoksemaan rappusia alas. Kun hän saisi oman vara-avaimensa Mikalta, tämä painajaismainen yö olisi vihdoin ohi. Rappuset olivat vielä märät Akun jäljiltä, joten hän liukastui muutamalla viimeisellä askelmalla, lentäen oven vieressä olevaan lasiin, saaden sen rikki. ”Ai saatana!” Hän huusi kivusta. Kömmittyään lopulta ylös hän huomasi maassa verta. Nopealla vilkaisulla Aku ei nähnyt itsestään vuotavan mitään. Oletettuaan olevansa kunnossa hän poistui ulos hiipuvaan vesisateeseen, nähden juuri kuinka Mika ajoi Nissanillaan roskakatoksen ohitse ja hävisi vieressä olevan omakotitalon pensasaidan taakse. Epäuskoisena näkemästään hän vajosi polvilleen soralle. Kaikki yön kärsimykset painoivat hänen hartiansa kasaan kyynelten alkaessa valua. Hän nosti katseensa taivasta kohti ja huusi niin lujaa kuin pystyi, helpottaakseen tuskaansa.

Keski-ikäinen rouva ravisteli Akua hereille, tämän nukahdettua vatsalleen rappukäytävänsä oven eteen, ulkopuolelle. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Hän kysyi Akun avattua silmänsä. ”Mitä?” Aku kysyi hämillään. ”Onko sulla kaikki hyvin? Sulla on selkä veressä ja sää nukut täällä ulkona pelkissä kalsareissa.” Nainen kysyi. Aku nousi käsiensä varaan ja katseli hetken ympärilleen. Aurinko paistoi jo korkealta ja maa oli melkein kuiva. ”Etkös sää asu tossa mun rapussa?” Nainen jatkoi uteluaan Akun noustessa istumaan. ”Tossa joo, kävelin vaan unissani ulos kämpästäni ilman avaimia.” Hän selitti tilanteen. ”Mites toi veri?” Nainen kysyi huolissaan. ”Ei mitään hajua.” Aku vastasi, huokaisten syvään. ”Oliko toi lasi jo rikki ennen sua?” Nainen ihmetteli Akun noustessa seisomaan. Hetken hän tuijotti lasia väsyneenä, ennen kuin muisti kaatuneensa sitä vasten. ”Oli se joo.” Hän totesi lopulta. Nainen katsoi häntä säälivästi hetken. ”Onko sulla vara-avain jossain?” Hän kysyi huolissaan. ”Joo, kaverilla tossa naapuritalossa, mutta se on töissä tähän aikaan.” Aku selitti, ympärilleen katsellen. ”Haluatko tulla mun luokse lämmittelemään ja siistiytymään?” Nainen ehdotti hymyillen, avatessaan rappukäytävän oven. ”Kiitos mielelläni.” Aku sanoi hymyillen ja he lähtivät sisälle.