Aku Mattila avasi baarin oven ja astui sisään tuulen painaessa oven hänen perässään kiinni. Lunta oli satanut jo kolme päivää, eikä loppua ollut kuulemma nähtävissä. Paikalle oli saapunut runsaasti väkeä ja lähes kaikki seurasivat tarkasti isoa screeniä, jolla Yleisradion lähetys näkyi. Riisuessaan takkiaan Aku nyökkäsi tiskin takana työskentelevälle Kialle, joka alkoi laskea tuoppiin olutta, nyökättyään takaisin. Aku haravoi ravintolaa katseellaan samalla kun käveli baaritiskille. ”Onko Mikaa näkyny?” Hän kysyi Kialta istuessaan tuolille. ”Ei eilisen jälkeen.” Kia vastasi samalla kun asetti tuopin Akun eteen. Kia näppäili pankkikortin lukijaan tuopin hinnan Akun kaivaessa pankkikorttinsa puhelimen suojakuoren taskusta. ”Hän ite pyysi mua tulemaan käymään tässä.” Aku jatkoi keskustelua vilauttaessaan korttiaan lukijaan. ”No kai se sitten kohta tulee.” Kia totesi lakonisesti samalla kun jauhoi purkkaa. Kortin lukija piippasi ja sylki kuitin ulos. ”Ei menny läpi.” Kia sanoi nykäistessään kuitin irti. ”Koita sirulla.” Hän jatkoi kääntäessään laitteen Akuun päin, joka asetti korttinsa lukijaan kuuliaisesti. ”Miten aina osuukin että multa kysyy koodia?” Hän naurahti näppäilleessään PIN koodiaan. Kia ei reagoinut vitsiin, jonka oli kuullut lukemattomia kertoja aiemmin, vaan otti lukijan Akulta. ”Ei mennyt vieläkään läpi.” Hän totesi koneen päästäessä jälleen hylkäyspiippauksen. ”No pistä mun piikkiin, voi olla että on rahat loppunu.” Aku naurahti, saaden Kian huokaisemaan syvään, juuri kun Aku poistui tiskiltä pöytään istumaan.

Puoli tuntia sovitun tapaamisajan jälkeen Mika vihdoin saapui baariin. Aku heilautti hänelle kättään ja Mika nyökkäsi takaisin kävellessään tiskille. Aku seurasi tilannetta hämmentyneenä, sillä yleensä tyyni Mika näytti olevan tolaltaan, ellei jopa järkyttynyt. Hän naputti pankkikorttiaan levottomana tiskiin, kunnes Kian ilmestyminen keittiön puolelta sai naputuksen loppumaan ja värin häviämään Mikan kasvoilta. Aku tyhjensi tuoppinsa irrottamatta katsettaan oudosti käyttäytyvästä Mikasta, jolle oluen tilaaminen oli selvästi kiusallista. Saatuaan juomansa maksettua Mika tuli ripein askelin Akun pöytään. ”Mikäs vittu sua vaivaa?” Aku uteli jo ennen kuin Mika istui alas. ”Mikset sä kertonu että Kia on täällä töissä?” Mika sähisi, huomioimatta Akun kysymystä. ”Mitä vittua, ainahan Kia on täällä sunnuntaisin töissä!” Aku korotti ääntään, saaden Mikan säpsähtämään ja vilkaisemaan tiskille pelokkaana. ”Mehän ollaan monta vuotta tultu tänne sunnuntaisin just sen takia että Kia on täällä töissä.” Aku jatkoi normaalilla äänenvoimakkuudella. ”Totta, hänhän on melkoinen paisti.” Mika naurahti väkinäisesti ennen kuin otti pitkän huikan oluestaan. ”Mikäs nyt oli niin tärkeetä? Aku kysyi Mikan nuollessa olutta tuuheilta mursuviiksiltään. ”Naiset.” Mika huokaisi.

Olympialaisten päättäjäiset olivat juuri loppuneet televisiossa ja niitä katsomaan tulleet ihmiset alkoivat pukea takkejaan ylleen. ”Nyt on vähän kriisejä päällä.” Mika sanoi haikeana. Aku herkisti aistinsa, sillä Mika ei ikinä puhunut yksityiselämästään muuten kuin kysyttäessä ja silloinkin vain vitsaillen ja puolitotuuksilla. ”Oletko sä päässyt painaan Kiaa?” Aku kysyi kuiskaten, saaden Mikan säpsähtämään. ”Mistä sä tiesit?” Hän kysyi kuiskaten. ”No jumalauta, näinhän mä kuinka kiusaantunut tunnelma teillä oli tossa tiskillä.” Aku vastasi. ”Eilenkö te sen teitte?” Hän jatkoi uteliaana. ”Ei, se alko jo loppuvuonna.” Mika vastasi tuoppiaan tuijottaen. Aku jäi tuijottamaan kaveriaan suu auki. ”No ne oli yhet jatkot ja sen jälkeen ollaan tehty se aika monta kertaa.” Mika jatkoi ennen kuin otti pitkän huikan. ”Äijä.” Aku sanoi kunnioitusta äänessään samalla kun tarjosi nyrkkiään Mikalle, joka hiukan vastentahtoisen oloisena kolautti sitä omallaan. ”Eikä siinä vielä kaikki.” Mika jatkoi tarinaansa nojautuen pöydän ylle. ”Hän on ilmeisesti ollut muhun ihastunut jo vuosia.” Hän kuiskasi. ”Ei vitussa.” Aku korotti ääntään, saaden muut paikallaolijat vilkaisemaan heitä. ”Älä koko ajan huuda.” Mika tiuskaisi ja otti sitten pitkän huikan. ”Haetko meille uudet?” Hän kysyi heiluttaen tyhjää tuoppiaan. ”Ei oo rahaa.” Aku naurahti levittäen kätensä. Mika kaivoi lompakkonsa ja antoi sieltä 20 euron setelin. ”Hae tolla.” Hän sanoi ojentaessaan sen Akulle. ”Kerronko Kialle terveisiä samalla?” Aku naurahti ottaessaan rahan samalla kun nousi pöydästä. ”No et todellakaan.” Mika ärähti.

Toinen tuopeista oli selvästi vajaa kun Aku toi ne vihdoin pöytään. ”Mikä siinä kesti?” Mika ärähti ottaessaan oman tuoppinsa. ”No jos olisit edes vilkaissut tiskille etkä vaan tuijottanut puhelintas niin tietäisit että juttelin Kialle.” Aku selitti asettaessaan kätensä puuskaan. ”Et kai maininnu mun olevan täällä?” Mika kauhistui. Aku kohotti toista kulmakarvaansa hämmentyneenä. ”Kyllähän hän jumalauta näkee sut ja myi sulle oluenkin.” Hän totesi. ”Aivan, totta.” Mika sanoi huojentuneena. ”Sähän olet ihan sekasin” Aku naurahti ja otti sitten huikan, Mikan jäädessä tuijottamaan oluttaan. Hetken pöydässä vallitsi hiljaisuus. ”Niin Kia tykkää susta?” Aku rikkoi hiljaisuuden, saaden Mikan säpsähtämään. ”Niin kuulemma.” Hän sanoi ennen kuin otti huikan. ”Ja ehkä vähän enemmänkin.” Mika sanoi hiljaa painaen päänsä alas. ”Älä saatana.” Aku madalsi myös ääntään. ”Juu, perjantaina hän sen livautti seksin jälkeen.” Mika selitti vilkaisten samalla tiskin suuntaan. ”Ja sä vastasit kiitos vai jotain muuta kliseistä?” Aku kysyi, yrittäen peittää hymynsä. ”Teeskentelin nukkuvani.” Mika vastasi eikä Aku enää pystynyt pidättämään ilkikurista hymyään. ”Sitten hetkeä myöhemmin hän sanoi ottavansa multa vielä yhden oluen ja pomppasin heti pystyyn kun ei niitä ollut kuin yksi jäljellä.” Mika jatkoi huokaisten syvään. ”Eli jäit kiinni.” Aku sai sanottua samalla kun yritti pidättää nauruaan. ”Aika nolosti.” Mika sanoi pudistaen päätään.

Lumisade ulkona oli hiljentynyt, mutta hiutaleiden koko kasvanut. ”Luulis sun olevan onnellinen siitä että Kia haluaa olla sun kanssa, mehän ollaan täällä monta vuotta kuolattu hänen peräänsä.” Aku totesi otettuaan oluthuikan. ”No varmaan olisinkin ollut vielä sillon joulukuussa.” Mika huokaisi. ”Muistatko Liisan?” Hän kysyi kaveriltaan haikeana. ”Kenet niistä, mulle tulee mieleen useampikin Liisa.” Aku totesi mietteliäänä. ”Saarisen.” Mika tarkensi, saaden Akun kasvoille hämmentyneen ilmeen. ”Onks tää se sun lukioaikainen ihastus? Se joka on siinä huonossa parisuhteessa sen paskakalan kanssa?” Aku kysyi. ”Mätisäkin.” Mika sanoi. ”Huonossa parisuhteessa sen mätisäkin kanssa.” Hän tarkensi ennen kuin otti huikan. ”Niin mitä hänestä.” Aku kysyi peittäen huonosti kiinnostuksensa puutteen. ”Nähtiin toissaviikolla kaupassa, kertoi että ovat eronneet.” Mika kertoi, saaden Akun lähes tukehtumaan huikkaansa. ”Et oksenna taas tänne!” Kia huusi tiskin takaa yskivälle Akulle. ”Meni vaan väärään kurkkuun.” Mika vastasi kaverinsa puolesta juuri kun Akun yskintä loppui. ”Olenks mä joskus oksentanu tännekin?” Hän kysyi hämmentyneenä. ”Nopeesti tulee viis kertaa mieleen.” Mika vastasi.

Pyyhittyään pöydälle roiskuneet oluet Aku nojautui pöytää vasten lähemmäs Mikaa. ”Eli sä aiot ottaakin tän Liisan nyt kun hän on vapaa ja siksi hylkäät Kian kolossaaliset kannut ja kiinteän kinkun?” Hän kuiskasi hiukan hämmentyneenä. Mika pyöritteli viiksiään hetken aikaa. ”No en ihan.” Hän lopulta vastasi, saaden Akun nousemaan suoraksi hämmennyksestä. ”Sähän olet ollut enemmän tai vähemmän rakastunut siihen naiseen jo lukiosta asti eli melkein puolet sun elämästä.” Hän totesi, saaden Mikan nyökkäämään. ”Näinhän se on.” Hän vielä totesi päälle, juuri kun Kia tuli heidän luokseen. ”Kerkeetkö puhua?” Hän kysyi Mikalta vapisevalla äänellä. ”En ihan nyt, meillä on tässä tärkeä juttu kesken, mutta myöhemmin.” Hän vastasi väkinäisesti hymyillen. Kia otti pöydältä tyhjät tuopit ja poistui paikalta, Akun tuijottaessa hänen kiinteitä pakaroitaan. ”Sen Liisan tarttee olla melkoinen nainen että edes harkitset häntä Kian sijasta.” Hän totesi päätään pudistellen. ”Hän on.” Mika vastasi huokaisten. ”Ja sitten et ota häntäkään?” Aku tivasi hiukan vihaisena. ”No en halua tehdä hänestä äitipuolta heti seurustelun alussa!” Mika tiuskaisi hampaidensa välistä hiljaa. Akun leuka loksahti auki hämmästyksestä.

Tuijotettuaan hetken tyhjään hämmennyksensä jälkeen Aku ravisti itsensä jälleen todellisuuteen. Mika antoi hänen kerätä ajatuksiaan rauhassa, lähtiessään vessaan. ”Mikäs sulle tuli?” Naapuripöytää pyyhkivä Kia kysyi nähdessään Akun pyörittävän päätään epämääräisesti. ”Huono olo?” Hän jatkoi juttelua. ”No ehkä vähän, mutta ei tuu ylös.” Aku naurahti, saaden Kialle pienen hymynpilkahduksen aikaiseksi samalla kun hän poistui paikalta. Aku prosessoi edelleen juuri saamaansa tietoa kun Mika palasi vessasta. ”Ethän sä ole isä!” Aku lähes huusi jo ennen kuin Mika ehti istua, saaden tämän valahtamaan kalpeaksi ja vilkaisemaan peloissaan tiskille, mutta ei nähnyt Kiaa. ”Älä saatana huuda.” Mika ärähti samalla kun baarin ovi aukesi ja sisään astui joukko miehiä. ”Mutta kun sulla ei ole lapsia.” Aku kuiskasi. ”No ei vielä olekkaan.” Mika sanoi hiljaa vilkaistessaan samalla tiskille, johon Kia oli tullut palvelemaan asiakkaita. ”Ja niitä on tulossa kaks.” Mika kuiskasi. Aku joi loput oluestaan epäuskoisena. ”Hae meille uudet.” Mika sanoi kaivaessaan lompakostaan rahaa.

Tuotuaan uudet oluet pöytään Aku oli lähtenyt käymään vessassa ja keski-ikäinen mies tuli Mikan luokse. ”Oletko sä se Aaltosen poika?” Hän kysyi uhkaavasti. ”En, mun sukunimi on Lehtinen.” Mika valehteli. ”Oletko varma?” Mies kysyi epäuskoisena. ”Kyllähän mä nyt oman sukunimeni tiedän.” Mika vastasi juuri kun Aku palasi vessasta. ”No kattellaan.” Mies totesi poistuessaan takaisin omaan pöytäänsä. ”Kukas toi oli?” Aku kysyi istuessaan alas. ”Mahdollisia ongelmia.” Mika totesi ennen kuin otti huikan. ”Tais olla mun vanhemman lapsen tuleva isoisä.” Hän jatkoi leukaansa hieroen. ”Jos sulle on tulossa kaksoset niin miten hän voi olla vaan vanhemman isoisä?” Aku kysyi hämillään. ”Kuka tässä on kaksosista puhunut?” Mika kysyi toista kulmakarvaansa nostaen. ”Sä sanoit että sulle on tulossa kaks lasta, eli siis kaksoset.” Aku selitti ajatuksen juoksuaan. ”Juu, kaks lasta on tulossa, sillä kaksi eri naista tällä hetkellä odottaa mun lasta.” Mika selitti tilannettaan. ”Äijä.” Aku totesi tarjoten jälleen nyrkkiään, mutta Mika työnsi sen syrjään. ”Ei todellakaan äijä, ne naiset on äiti ja tytär keskenään.” Hän tiuskaisi samalla.

Saatuaan kerättyä jälleen itsensä järkyttävien uutisten jälkeen Aku otti pitkän huikan olutta, Mikan odottaessa kärsivällisesti. Lopetettuaan juomisen Aku tuijotti Mikaa syvälle silmiin. ”Äiti ja tytär?” Hän lopulta kysyi hiljaa. ”Juu.” Mika vastasi tuijottaen tuoppiaan. ”Eli siis sun lapsesi…” Aku aloitti lauseen hitaasti. ”Tulee olemaan keskenään sekä sisaruksia että toinen tulee olemaan sen toisen eno tai täti.” Mika päätti lauseen. ”Ei jumalauta.” Aku huokaisi yrittäessään käsitellä kaikkea saamaansa informaatiota. ”Tunneks mä näitä naisia?” Hän kysyi lopulta. ”No kyllä sä Satun muistat.” Mika vastasi. ”Eli tän tyttären.” Hän vielä täsmensi. ”Mä tunnen aika monta Satua.” Aku vastasi leukaansa raapien. ”Punaiset hiukset ja isot padat.” Mika valisti kaveriaan, joka napsautti sormiaan tajutessaan kenestä puhuttiin. ”Oletko sä painanut hänet paksuksi?!” Aku kysyi sekä intoa että hämmennystä äänessään. ”No näin on päässyt käymään.” Mika huokaisi. ”Onks hänen äitinsä yhtä hyvännäköinen?” Aku kysyi uteliaana. ”Eli onko yhtä isot padat?” Hän vielä tarkensi ennen kuin otti uuden huikan. ”Ei oo ihan niin isot, olethan sä hänet nähnyt, asuu siinä sun rapussa.” Mika selosti juuri kun keski-ikäinen mies tuli uudestaan heidän luokse. ”Musta tuntuu että sä olet se Aaltonen.” Hän sanoi uhkaavasti ottaessaan Mikaa olkapäästä kiinni. ”Mun nimi on edelleen Lehtinen.” Mika toisti aiemman valheensa. ”Tuus käymään tossa pihalla.” Mies ilmoitti vetäessään Mikaa taakse päin, saaden tämän melkein kaatumaan tuolillaan. ”Jani lopeta.” Kuului Kian ääni tiskin takaa ja Janiksi puhuteltu irrotti otteensa. ”Omaan pöytään tai pihalle.” Kia komensi tiskin takaa jämäkästi ja Jani poistui paikalta itsekseen mutisten. ”Kiitos.” Mika huikkasi tiskille kohottaen tuoppiaan ilmaan. ”Niin tää oli…” Aku aloitti lauseen. ”Tulevan lapseni isoisä ja toisen lapsen äidin ex-mies.”. Mika päätti lauseen.

Juuri baariin saapunut nainen tervehti Mikaa kävellessään vessaan. ”Kukas toi oli?” Aku kysyi. ”Äitin entisen miesystävän pikkusisko. Pantiin kuukausi sitten.” Mika vastasi rutiinilla, saaden Akun nauramaan. ”Äijä.” Hän sai soperrettua naurunremakan lomasta, tarjoten jälleen nyrkkiä Mikalle lyötäväksi. Tällä kertaa Mika iski ojennettuun käteen, jopa hieman hymyillen. ”Mutta silti, kaks lasta kahen eri naisen kanssa.” Aku jatkoi heidän aiempaa aihettaan. ”Syntyykö ne kuinka lähellä toisiaan?” Hän kysyi kumartuessaan hiukan lähemmäs Mikaa. ”Laskettujen aikojen mukaan alle kuukausi ikä eroa.” Kuului vastaus. ”Satun lapsen pitäis syntyä ensin.” Mika jatkoi ennen kuin otti pitkän huikan. ”Miten sä sitten päädyit hänen äitinsä kanssa sänkyyn myöhemmin?” Aku kysyi huvittuneena, tilanteesta selvästi nauttien. ”Herrasmiehenä tietenkin saatoin häntä kotiin kännissä tyttärensä toiveesta ja hän alkoi riisumaan mun housuja.” Mika selitteli tekoaan. ”Mä olen kumminkin vain mies ja hän on ikäisekseen erittäin kaunis, mitä mun ois pitäny tehdä?” Mika puolusteli hiukan kiihtyneenä. ”Kyl mä ymmärrän sua.” Aku nauroi. ”Joskushan se kondomi pettää kaikilla, sulla vaan kävi huono säkä ajankohdan kanssa.” Hän jatkoi naurunsa hiipuessa. Mika laski katseensa syvälle vajaaseen tuoppiinsa ja pöytään laskeutui hiljaisuus. ”Niin että kondomi repes?” Aku rikkoi hiljaisuuden, saaden Mikan huokaisemaan voimakkaasti. ”Ei se voi revetä jos sitä ei käytä.” Hän puhui oluelleen.

Ulkona satoi lunta vaakasuorassa kun Aku käsitteli järkytystään. Tyhjennettyään lähes puolillaan olleen oluensa yhdellä huikalla hän kumartui pöydän ylitse, lähemmäs Mikaa. ”Kuinka montaa naista sä olet painanut paljaalla?” Hän kuiskasi pettymystä äänessään. Mika ei nostanut katsettaan tuoppinsa pohjalta, mutta Aku tunnisti hänen otsansa rypyistä että nyt oli massiiviset pohdinnat käynnissä. ”Kahdeksan.” Mika lopulta vastasi, tiputtaen jälleen Akun leuan. ”No onneks vaan kaks akkaa sait paksuks.” Hän lopulta sanoi, saaden Mikan nostamaan katseensa. ”Oliko siinä nyt kaikki sun naishuolet?” Aku kysyi, hiukan sääliä äänessään. ”Ne jotka tiedän.” Mika vastasi huokaisten. ”Mitä sä nyt sitten lopulta meinaat tehdä?” Aku uteli aloittaen samalla naputtaa pöytää etusormellaan. ”Ainoon oikeen ratkaisun.” Mika vastasi samalla kun kaivoi taskustaan puhelimensa ja kotiavaimet. ”Jos viittit käydä pari kertaa viikkoon laskee vettä lavuaareista ja vetään vessan ettei ala haisee ja tarkkaile tota puhelinta ny pari viikkoa jos joku soittelee, mulla on uus prepaid liittymä.” Hän jatkoi heittäessään tavaransa pöydälle, jonka jälkeen hän nousi seisomaan. ”Mä pakenen Itä-Suomen loppumattomiin korpiin, palaan ehkä joskus.” Mika selosti vetäessään takkia päälleen. ”Toivottavasti me nähään vielä joskus.” Hän totesi ennen kuin lähti kävelemään ovea kohti. ”Entäs sun työt?” Aku huusi hänen peräänsä hämmentyneenä. ”Irtisanomisaika loppu perjantaina.” Mika vastasi poistuessaan baarista. Aku katseli epäuskoisena, kun hänen lapsuuden ystävänsä istui Nissaninsa kuskinpaikalle ja lähti kaahaamaan pois.